Kelan täydellinen ajoitus

Maaliskuun toimeentulopäätöksen lopussa oli jatko-ohjeet:

Kuten olen tässä blogissani seikkaperäisesti kertonut, niin mitään mahdollisuuksia mihinkään yhteistyöhön TE-toimiston tai sosiaalitoimen kanssa ei ole olemassa…

15.3.2018 sain lisäselvityspyynnön, jossa vaadittiin samoja liitteitä kuin maaliskuun päätöksessä. Huomionarvoista lienee myös, että liitteiden toimittamiselle oli annettu aikaa 31.3.2018  saakka, mutta hylkäävä päätös oli tehty päivämäärällä 23.3.2018. Ihan lakia noudattaen olisi pitänyt odottaa huhtikuun puolelle ennen kuin olisivat voineet tehdä tuon hylkäävän päätöksen. Edellinen kannattaa kuitenkin painaa mieleen, mikäli itse aikoo toimittaa lisäliitteitä annetussa ”määräajassa”, sillä Kela ei näe syytä odotella annetun määräajan loppuun saakka.

Ihan ystävällistähän näiden samojen liitteiden pyytäminen tavallaan on, jos tuen hakija on unohtanut toimittaa pyydettyjä liitteitä tai liitteiden toimitus ei ole onnistunut. Toisaalta aina hakemusta jättäessä kannattaa olla erittäin huolellinen, koska jossakin laillisuusvalvojan kannanotossa oli mainittuna, että ellei tuen hakija toimita pyydettyjä liitteitä päätös on tehtävä saatujen tietojen perusteella (eli toisin sanoen päätöksen tekemistä ei saisi viivästyttää yhä uusilla lisäselvityspyynnöillä).

Mikäli jättää toimeentulotukihakemuksen liian aikaisin, niin todennäköisyys lisäselvityspyynnölle kasvaa. Edellinen lähinnä kannustaa jättämään toimeentulotukihakemuksen 8 arkipäivää ennen kuin kuukausi vaihtuu, jolloin laki edellyttää tuen maksamista seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä. Järkevää toimintaa olisi tehdä useamman kuukauden päätöksiä kerralla ja tehdä päätöksiä kuukauden jokaisena työpäivänä eikä kasata työruuhkaa ehdoin tahdoin kuukauden viimeisille päiville, mutta päätarkoitushan on pitää köyhää löyhässä hirressä.

Siinä vaiheessa kun sain lisäselvityspyynnön, niin tiesin seuraavan toimeentulotukipäätöksen olevan kielteinen, koska yläkerran asukas oli juuri aiheuttanut merkittävän vesivahingon useampaa alapuolella olevaan kerrokseen, jonka korjaaminen voi vaatia asunnosta pois muuttamista – eli suoremmin sanottuna lisärahaa.

Huhtikuulle ei siis ole tulossa tukea ja vesivahingon korjaustöiden ajaksi pitäisi muuttaa väliaikaisesti pois…

Laki toimeentulotuesta: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1997/19971412

Hylkäävän päätöksen perusteluista on jätetty pois lain 2 a §, joka velvoittaa ilmoittautumaan työttömäksi työnhakijaksi:

Lopussa sanotaan selkeästi, että ellei hakija ilmoittaudu työttömäksi työnhakijaksi, niin peruosan suuruutta voidaan alentaa kuten 10§:ssä mainitaan eli 0 – 40 %:ia.

Kuten yläpuolelta voidaan lukea, niin tietojenanto- ja ilmoitusvelvollisuus koskee kaikkia tuen hakijan tiedossa olevia toimeentulotukeen vaikuttavia välttämättömiä tietoja. Kun Kela myöntää perustoimeentulotuen, niin kyse on lähinnä taloudellista tilannetta selventävistä tiedoista.

Kuten muistetaan, niin Elli Aaltonen määritteli, että ”Ke­lal­le ei rii­tä pelk­kä lain­sää­dän­nön täy­tän­töön­pa­no”(https://www.suomenmaa.fi/uutiset/onko-elli-aaltonen-nykyajan-robin-hood–kelan-paajohtaja-kysyy-voisiko-hyvatuloisten-lapsilisista-ja-elakkeista-tayttaa-koyhien-pussia-6.3.218437.e2eeb1c035).

Kelan pääjohtaja Ellia Aaltosen työntekijät eivät siis tyydy pelkkään lainsäädännölliseen täytäntöönpanoon vaan he jakavat lain ylittävää oikeudenmukaisuutta.

Mainokset

Työttömän velvollisuuksista

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005617035.html

Taas kokoomuslaiset kadehtii työttömien muutaman sadan euron työttömyyskorvauksia. Jälleen kerran kokoomuksen uusin ehdotus esitetään aivan kuin suomessa työttömiltä ei vaadittaisi työttömyyskorvausten vastineeksi yhtään mitään.

Vuoden 2018 alussa voimaan otettu aktiivisuusmalli:  http://stm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/tyottoman-aktiivisuus-vaikuttaa-jatkossa-tyottomyysetuuden-maaraan

https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000005486972.html eli työttömän on onnistuttava löytämään kolmen kuukauden aikana tietty määrä työtä, tietyn palkkatason ylittävällä palkalla tai aktivoiduttava tiettyyn toimintaan. Kukaan ei taida vieläkään tietää, mitkä työllistämispalvelut hyväksytään työttömän aktiivisuudeksi. Se taidetaan tietää, että ne lukuisat työhakemuksien laatimiseen liittyvät kurssit eivät kelpaa työttömien aktiivisuudeksi, mutta turhiahan ne ovat kaiken kaikkiaan, koska niillä vain pyritään harhauttamaan työnantajaa palkkaamaan väärä henkilö.

Vuoden 2017 alussa voimaan tulleet velvollisuudet: https://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/art2336561

 

Työttömien kootut velvollisuudet: http://www.te-palvelut.fi/te/fi/tyonhakijalle/jos_jaat_tyottomaksi/oikeudet_velvollisuudet/index.html

Työttömän pitää kirjautua päivittäin pankkitunnuksilla Oma asiointiin, koska sinne on saattanut ilmestyä uusia käskyjä. Joku on onnistunut saamaan sanktiot, koska hänen olisi pitänyt tarkistaa tilanne useamman kerran vuorokaudessa.

Työttömän pitää olla tavoitettavissa. Netistä löytyy kirjoitus, että joku sai sanktiot, koska kävi juuri soittohetkellä luonnollisilla tarpeillaan – ei edes käynyt suihkussa. Kun työvoimavirkailija soittaa, niin työttömän on vastattava heti, koska takaisinsoittomahdollisuutta ei ole olemassa. Netistä löytyy tietoa ettei puhelin kovin montaa kertaa ehdi pirahtaa, kun soittaja jo lopettaa. Netistä löytyy työvoimavirkailijan tyylinen kommentti, että työvoimavirkailijan soittoon vastaamatta jättämisestä pitäisi aina seurata sanktio, vaikka soitosta ei olisi ennakkoon ilmoitettu.

Kun puhutaan velvoitteesta vastaanottaa työnantajan tarjoama työpaikka, niin luonnollisesti useampi työpaikanhakija tekee tämän käskemättäkin. Käytännössä niin sanotut ”tarjotusta työstä kieltäytymiset” eivät työvoimapalveluissa tarkoita työttömän saatavilla olevasta palkkatyöstä kieltäytymistä vaan sanktiot saadaan siitä, että työtön ei ole hakenut työvoimavirkailijan avoimeksi ilmoittamaa työpaikkaa tai työtön ei ole hakeutunut määrättyyn työllisyyspalveluun tai työtön ei raportoinut annettujen tehtävien suorittamisesta määräaikaan mennessä… jne. Oma asioinnissa jatkuvasti tapahtuvat kirjautumisongelmat eivät ole peruste asetettujen määräaikojen ylityksille.

Työttömän on osallistuttava lukuisten suunnitelmien tekemiseen, jotka ovat ainoastaan työtöntä sitovia. Huolimatta suunnitelmien sisällöstä työvoimavirkailijalla on valta määrätä työttömälle, mitä tahansa kyykkyhyppelyä, joten nämä suunnitelmanlaatimistilaisuudet ovat lähinnä työtöntä aktivoivan miinakentän virittämistilanteita ja/tai kuulustelutilanteita, joista työtön harvoin lähtee hyvillä mielin. Mikäli työtön on sopinut CV:n laittamisesta nettiin, niin edes työpaikan saaminen ei vapauta tästä velvollisuudesta.

Työttömälle voidaan määrätä lukuisia eri tehtäviä, jotka on suoritettava, jonka lisäksi tehtävien suorittamisesta ja tuloksista pitää raportoida määräaikaan mennessä. Netistä löytyy tietoa, että esim. työnhaun tuloksesta pitää antaa ilmoitus ilmoitettuun määräaikaan menessä, vaikka lopputulos ei ole edes selvillä. Liian lyhyillä määräajoilla varmistetaan, että työtön joutuu aktivoitumaan useampia kertoja saman tehtävän tiimoilta.

Alle 25 vuotiaan on haettava vähintään kahta opiskelupaikkaa. Tämäkään ei ole yksinkertaista, sillä saattaa olla ettei riitä, että yritää lääketieteelliseen ja oikeustieteelliseen – aikaisemmin kerrottiin selkeästi, että opiskelupaikan hakemisvelvollisuus koski nimenomaan toisen asteen ammatilliseen tutkintoon johtavaa koulutusta.

Annetut ohjeet eivät ole yksiselitteisiä, sillä tulkinnat vaihtelee työttömän pärstäkertoimen mukaan tai tuulen suunnan perusteella.

Jotkut työttömät saavat rauhassa nostella työttömyyskorvauksia vuodesta toiseen ja joidenkin työttömien kohdalla työttömyyskorvaukset ovat jatkuvasti liipasimella, koska heidän kohdallaan toteutetaan tehostettua kyykkyhyppelyä.

Menee jo ihan hulluuden puolelle tämä työttömien muutaman sadan euron tukien kadehtiminen:

http://www.findikaattori.fi/fi/39

Yläpuolella on käppyrä suomen kansantalouden taittumisesta, joka on vaikeimpinakin aikoina osoittanut määrätietoista kasvua. Vuonna 2006 työttömien kyykyttäminen aloitettiin toden teolla ja pienellä viipeellä käyrä kääntyi laskuun. Syitä kansantalouden taittumiseen lienee useita, mutta yksi merkittävä seikka kuitenkin on, että yhteiskunta ei voi toimia siten, että merkittävä osa suomen kansasta tekee töitä palkatta ja veronmaksajat maksavat näiden työntekijöiden elinkustannukset sosiaalisina tukina.

Kaikille työntekijöille pitää maksaa käypää palkkaa.  Työttömille pitää maksaa työttömyyskorvausta ilman järjettömyyksiin meneviä kyykkkyhyppelyvelvollisuuksia, jotka eivät edistä millään tavalla työpaikan saamista! Työnantajille velvollisuus ilmoittaa avoimista työpaikoista työpaikkaan liittyvien tietojen kera, mikäli aikoo ääneen inistä jotakin työvoimapulasta.

Olen usein kuullut väitteen, että suomessa kateus voittaa kiimankin, mutta eikö olisi korkea ryhtyä ajattelemaan loppulaskun suuruutta ja sen merkitystä julkiselle taloudelle?

Mieletöntä touhua

https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/244565-professori-juho-saaren-tyoryhma-ehdottaa-kaikki-etuudet-yhteen-perusturvalakiin

Viimeisessä kappaleessa esitetään mielenkiintoinen näkemys, että tavoitteena olisi vaiheittain siirtyä kokonaan tähän uuteen perusturvaan, jota sitten arvioiden mukaan lähdettäisiin muuttamaan  negatiiviseksi tuloveroksi eli selkeämmin ilmaistuna elinkuluihin annettavaksi lainaksi.

Taas ovat kovasti pohtineet, kuinka köyhiä voidaan ”auttaa”. Eriarvoisuusraportin löytää seuraavasta linkistä: http://valtioneuvosto.fi/documents/10616/334456/eriarvoraportti-21032018/fd6f37c6-04d9-44db-99bb-53d54ef1ad1f/eriarvoraportti-21032018.pdf

Jos viime vuosituhannella USA:ssa olisi valittu vastaava kokoopano Ku Klux Klanin jäsenistä ja heidän olisi pitänyt laatia vastaavankaltainen ”eriarvoisuusraportti” afroamerikkalaisten sosiaalisesta ja yhteiskunnallisesta tasa-arvosta, niin tulos olisi ollut ehkä vastaava. Eriarvoisuusraportin laatijat eivät kykene korjaamaan entistä järjestelmää paremmaksi, koska heidän asenteensa on köyhiä syyllistävä ja heidän ymmärrys järjestelmän vioista on täysin kieroutunut.

Suomen sosiaalitukijärjestelmää pitäisi ehdottomasti muuttaa ja poistaa sen toisiaan vähentävät päällekkäisyydet, jotka vain antavat vääristyneen kuvan köyhän saatavilla olevista tuista. Myös nykyisen tukijärjestelmän kannattavuusongelmia pitäisi korjata ja ehdottomasti pitäisi poistaa tukien saamiseen liittyvät elämistä rajoittavat passiivisuusvelvoitteet.

Eriarvoisuustyöryhmällä on tiedossa taloudellisen niukkuuden aiheuttamat ongelmat, mutta niiden syyksi nimitetään köyhän tekemät lyhytnäköiset ratkaisut. Taloudellisen niukkuuden taustalta ei siis löydy tukien pienuus vaan taloudellisen niukkuuden syyksi mielletään kyvyttömyys tasapainottaa tulot ja menot, joka lisää stressiä, heikentää ihmisen toimintakykyä ja itsetuntoa ja siten myös vaikeuttaa hyvinvoinnin ja terveyden kannalta tärkeää sosiaalista vuorovaikutusta.

Rumasti sanottuna ilkeät ihmiset tumputtavat tyytyväisenä kun köyhällä ei ole varaa kuin asua (slummissa) ja syödä (epäterveellistä ruokaa), mutta edellisen lisäksi haetaan sadistista lisäkliimaksia hakkaamalla köyhää ainaisen rahapulan vuoksi supistuvalla sosiaalisella elämällä sekä niillä asioilla, joihin rahat ei enää riitä välttämättömien menojen jälkeen.

Eriarvoisuutta varmistava seikka ei liity ihmisen omaan päätäntävaltaan, sillä kaikesta aktiivisuudesta ja luvattomasta pyrkimisestä palkkatyöelämään seuraa tukien menetys, joten on aika mielipuolista syyllistää työttömiä siitä etteivät työttömät riko työttömyyskorvausten saamiselle asetettuja ehtoja.

Työtön ei saa osallistua työllistymistä edistävään koulutukseen, vaan työttömän on pakko pyöriä työllistymistä edistämättömissä palveluissa kauppatavarana. Kaikki omaehtoinen koulutus on luvanvaraista.

Työttömän on hieman paha säästää, koska sosiaaliturva ei edes riitä elämiseen. Toisaalta, mahdollisesti säästöön jäävä osuus voidaan myöhemmin nollata eli huomoida toimeentulotuessa käytettävissä olevana varallisuutena.

Kun ei ole rahaa, niin ei ole varaa liikuntavälineisiin tai muihinkaan liikunnasta aiheutuviin kustannuksiin esim. asianmukaiseen vaatetukseen.

Kaikki työllistymistä ja oman elannon ansaitsemista edistävät toimenpiteet johtavat työttömyyskorvausten menettämiseen.

.. ja näitä ongelmia aiheuttavia ehtoja ei olla edes muuttamassa

Vanhemmat työttömät tietävät, kuinka viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana työllistymistä ja työllistymisastetta on pyritty parantamaan eli vapaaehtoinen palkaton työharjoittelu on muuttunut työttömyyden perusteella määrättäväksi pakkotyöksi. Eriarvoisuustyöryhmän mukaan yhteiskuntapoliittisia tavoitteita ei ole pystytty saavuttamaan, koska yksittäiset tuet ja palvelut on kirjattu eri lakeihin. Esimerkiksi toimeentulotuki on nykyään myönnettävä taloudellisen tilanteen perusteella ja uudistuksessa turvaosan myöntämisen edellytykseksi voidaan asettaa pakkotyöhön alistuminen eli voidaan ottaa käyttöön vastikkeellinen sosiaaliturva.

Edellinen tarkoittaa lähinnä sitä, että hyvätuloisten verotusta venytetään ”liian pitkälle”, jos jatketaan nykyisellä sosiaaliturvatasolla. Halutaan ymmärtää, että sosiaaliturva aiheuttaa yhteiskunnalle kestämättömiä kustannuksia ellei jatkuvasti lisääntyvää työttömyyttä lähdetä hyödyntämään tehokkaammin pakkotyövoimana ja ohjata palkamaksusta säästyneitä varoja hyväosaisille.

Ei ymmärretä työttömyydestä loisimisen lisäävän palkanmaksuhaluttomuutta ja tämän aiheuttavan lisää työttömyyttä, joka puolestaan kasvattaa lumipallon lailla työttömyydestä aiheutuvia kuluja. Jätetään myös huomioimatta se seikka, että jokaisen palkattoman työntekijän myötä häviää palkallinen työpaikka eli menetetään yhteiskunnan kustannuksiin osallistuva  veronmaksaja. Pakkotyöläisten ostovoima tulee käytettyä asumiseen sekä ravinnon ostamiseen ja merkittävä osa menee tukien saamisen ehtona olevan palkattoman työssäkäynnin aiheuttamiin kustannuksiin. Pakkotyöläisten määrän lisääntyessä yhä useampi yritys menettää ostovoimaisia asiakkaita, joillon yritysten toiminta muuttuu kannattamattomaksi, työpaikkoja häviää ja verotuloja menetetään. Väitteistä huolimatta palkattomilla työntekijöillä toimiva yritys vääristää yritysten välistä kilpailutilannetta, jolloin muidenkin työnantajien olisi hyödynnettävä palkattomia työntekijöitä, alennettava palkkoja tai pistettävä pillit pussiin. Väistämättä verotulot pienenevät kun entistä useampi alistetaan pakkotyöhön ja palkkatyössä olevat työntekijät joutuvat yhä useammin luovuttamaan työpanoksensa elämiseen riittämättömällä palkalla, jolloin työstä saatavaa palkkaa on yhä useammin täydennettävä sosiaaliturvalla.

Ettei palkkatyön verotus kiristyisi kohtuuttomaksi, niin tavoitteeksi pitäisi ottaa palkkatyöpaikkojen lisääminen eli kaiken palkattoman työnteon lopettaminen, mutta  nyt mennään tasan tarkkaan väärään suuntaan ja lähdetään lisäämään pakotteita vastaanottaa palkattomia töitä, joka siis lisää työttömyyttä, aiheuttaa lisäkustannuksia ja aiheuttaa painetta alentaa suorittavalle tasolle maksettavia palkkoja.

Demografia:
https://fi.wikipedia.org/wiki/V%C3%A4est%C3%B6tiede
https://fi.wikipedia.org/wiki/V%C3%A4est%C3%B6llinen_muuntuminen

Enemmistö kannattaa hyvinvointivaltiota, mutta merkittävä osa suomalaisista on sisäistänyt työttömyyteen liittyvän propagandan, jossa minimitoimeentulotuella eläminen on jokin saavutettu etu. Ilman massiivista propagandaa ihmiset kykenisivät helposti ymmärtämään, että mikäli propaganda pitäisi paikkansa, niin hyvätuloiset olisivat ensimmäisenä jonossa hakemassa sitä minimitoimeentuloa.

Tutkimus, jonka perusteella eriarvoisuustyöryhmä totesi merkittävän osan suomalaisista pitävän kattavaa sosiaali- ja terveyspolitiikkaa ihmisiä laiskistavana: Sosiaaliturvariippuvuus: Sosiaalipummit oleskeluyhteiskunnassa?
https://tampub.uta.fi/handle/10024/100775
https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/100775/Saari_Sosiaaliturvariippuvuus.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Eriarvoisuustyöryhmän näkemyksen mukaan ihmiseltä on vietävä itsemääräämisoikeus ja hyvinvointivaltiolle pitää antaa väliintulo-oikeus, sillä mitä pitempään köyhyys jatkuu, niin sitä rajoitetumpi on ihmisen kyky tehdä itselleen myönteisiä ja hyvinvointia ja terveyttä edistäviä valintoja.

Suoremmin ilmaistuna, jotkut saamarin köyhät ovat niin tyhmiä, että eivät ymmärrä pakkotyön tieteellisesti todettuja terveydellisesti hyödyllisiä vaikutuksia.  Ilmeisesti nämä tyhmät ali-ihmiset eivät myöskään kykene ymmärtämään heille annettua mahdollisuutta sosiaaliseen kanssakäymiseen, jossa heille annetaan mahdollisuus tehdä työtä palkatta ja samalla heitä alistetaan ja nöyryytetään hyvinvointia edistävästi.

Kun itse järjestelmä lähinnä pyrkii varmistamaan, että köyhä pysyy hyväksikäytettävänä, niin työttömäksi jäävä leimataan hyvin nopeasti erilaisilla herjoilla työelämän ulkopuolelle ja sieltä on melkoisen vaikeaa nousta takaisin palkkatyöelämään.  Eriarvoisuustyöryhmän raportin perusteella järjestelmän vikoja pyritään ainoastaan vahvistamaan, jotta voidaan entistä kannustavammin pakottaa sosiaaliturvaa tarvitsevat luovuttamaan työpanoksensa ilman palkkaa ja ilman palkkatyöläisen asemaa. Ellei järjestelmää muuteta oikeudenmukaisemmaksi, niin tulonsiirtojen pitkäaikaista käyttöä voi ehkäistä vain tappamalla köyhä työnteolla esim. astmaatikko pakkotyöhön kierrätyskeskukseen, jossa on merkittäviä sisäilmaongelmia.

Tein muutoksia ylläolevaa kuvaan, jossa on kuvattuna eriarvoisuustyöryhmän ”eriarvoisuuden ehkäisyn eri asteet”:

A) jos ihminen syystä tai toisesta ei pääse työelämään tai putoaa työelämästä, niin julkinen valta ottaa entistä nopeammin ja tiukemman kuristusotteen työttömästä ettei tulonsiirtojen tai palveluiden pitkäaikaista käyttöä pääse syntymään.

B) ellei A-kohta pure, niin lisätään pakkotyön tekemisen kannusteita, heikentämällä taloudellista tilannetta ja lisäämällä ”palvelujen” vaikuttavuutta/voimakkuutta/tehokkuutta.

C) sosiaali- ja terveyspolitiikka tehokkaampaan käyttöön (https://tuloksetontaopiskelua.wordpress.com/2016/01/13/tyottomat-eivat-olekkaan-alkoholisteja-vaan-mielisairaita/).

D) sairaimpiin/heikompiin tai sitkeimpiin pakkotyön vastustajiin on kohdisteva enemmän aivopesua ja henkistä väkivaltaa, jonka toteutus on tehokasta vain työvoimaintensiivisesti toteutettuna – eli toisin sanoen jatkuva henkinen  ja taloudellinen painostus päälle eikä anneta aikaa toipua, niin johan alkaa sitkeimmätkin murtua.

”Nämä palvelut ja tulot perustuvat luovuttamattomaan ihmisarvoon” – aivan kuin kyse ei olisi ihmisarvosta vaan kyse olisi paremminkin ihmisen luovuttamattomasta hyötyarvosta. Jotta asian voisi tulkita positiivisesti sana luovuttamaton olisi pitänyt jättää pois tai vaihtoehtoisesti olisi pitänyt kirjoittaa ihmisoikeuksista ….

Koko raportti sisältää ympäripyöreää jaaritusta ja nättiä tekstiä eriarvoisuuden vähentämispolitiikasta, mutta itse ehdotukset tähtäävät nykyisenkaltaisen ”auttamisen” tehostamiseen eli eriarvoisuuden lisäämiseen. Lisäkeinoiksi ehdotetaan nykytilanteen muuttamista säädöksillä (ilmeisesti tarkoituksena on rajoittaa köyhien ihmisoikeuksia ja perustuslain suojaa) ja systemaattista seurannan aloimista, hyökätään jopa ennakoivasti potentiaalisen pakkotyöläisen kimppuun hyödyntämällä tietovarantoja, keinoälyä ja käyttäytymistieteitä (toisen ja kolmannen polven työtön voidaan ottaa eritysavun kohteeksi jo syntymähetkellä, tarhassa tai koulussa).

Kun usein väitetään työttömyyden syyksi kotona opittuja arvoja, niin en pitäisi mitenkään mahdottomana, että jo lähitulevaisuudessa ennalta ehkäisevästi köyhien synnyttämät vauvat sijoitetaisiin heti syntymän jälkeen hyvätuloisiin perheisiin  tai laitoksiin. Parhaimmillaan köyhälle äidille jäisi lypsylehmän virka, jos nämä ”oikeutetut” sallisivat vauvalle äidinmaidon hyödylliset terveysvaikutukset.

Niitä kannustinloukkujahan voidaan vähentää lähinnä kelvollista palkkaa maksamalla. Hiukan ristiriitaista esittää kohtuuttomien tilanteiden vähentämistä ja samaan aikaan ehdotetaan ”kannustimien” lisäämistä (pakko*)työn tekemiseen.

* Kun kyse on toimeentulotuesta, niin normaalin palkkatyön tekemiseen ei tarvita mitään muuta kannustinta kuin se säännöllisesti tilille kilahtava palkka.

Minusta sosiaaliturvajärjestelmän toimivuus on aina ollut virkamiesten vastuulla, vaikka käytännössä virkamiehille on sallittu rajoittamaton mielivallan käyttö ja sosiaaliturva lainvastainen epääminen, jolloin sosiaaliturvan saaminen on ollut riippuvainen tuen tarvitsijan elossapysymismahdollisuuksista ja kyvystä taistella mielivaltaa käyttäviä virkamiehiä vastaan.

Työttömät saavat Kelan päivärahaa tai työmarkkinatukea 697 euroa/kuukausi, josta on maksettu 20 %:ia veroja (Kelan maksaman työttömyyskorvauksen tason löytää tuolta: http://www.kela.fi/tyomarkkinatuen-maara-ja-maksaminen eli 32,40 euroa 5 päivältä viikossa ja veroa maksetaan 20 %ia – eli 32,40 euroa/päivä * 21,5 päivää/kuukausi * 0,80 vero = 557,28 euroa/kk).

Uusi työttömän perusturvan taso olisi 697 euroa/kk eli pysyisi työmarkkinatuen suuruisena, mutta tuo uudistuksen jälkeen summa sisältäisi osallistumislisän, joka antaisi hieman viitteitä, että aikaisempi 9 euron kulukorvaus poistuisi (kuukauden kaikkina arkipäivinä osallistuva voi saada noin 190 euroa kuukaudessa kulukorvauksia työttömyyskorvausten lisäksi).

Perusturvalain rakenne olisi siis aktiivisesta työttömyydestä maksettava perusosa, jota täydennettäisiin asumistuella, toimeentulotukea vastaavalla turvaosalla ja mahdollisilla korvauksilla (sv-korvaukset ja lapsilisät).

Hiukan jää epäselväksi muuttuisiko uudistuksen myötä lapsilisät köyhänkin kohdalla lisätuloksi, sillä nykyään lapsilisät tavallaan vähennetään myönnettävästä toimeentulotuesta. Hyvätuloisilla lapsilisät ovat palkan päälle saatavaa lisätuloa.

Työtulojen perusteella määräytyviä sosiaalisia tukia ei olla muuttamassa. Työttömän perusosa 697 euroa olisi edelleen veronalaista tuloa.

Työttömälle maksettava 697 euroa kuukaudessa olisi siis korotettu peruosa, joka annetaan aktiiviselle työttömälle ja työttömyysturvan edellyttämän aktiivisuuden laiminlyönnistä seuraa tuen pieneneminen perusosan tasolle eli 616 euroon kuukaudessa, jota myönnetään enintään kaksi kuukautta.

(Hiukan jää sellainen vaikutelma, että kahden kuukauden kuluessa pitäisi järjestää itsensä vankilaan, jos haluaa syödä ja saada katon pään päälle, mutta en ole ihan varma sisältyykö tämä vihjaus tuohon kohtaan ettei perusosa ole vapaasti valittavissa.)

Erinomainen idea olisi ottaa käyttöön lineaarinen eli suoraviivainen malli tukien ja palkan yhteensovittamiseen, jolloin jokainen ansaittu lisäeuro lisäisi myös käytettävissä olevia varoja. Lineaarisella mallilla ei siis syntyisi niitä porrasmallille tyypillisiä tilanteita, joissa tuet tippuu ja samaan aikaan maksut nousee, jolloin tietyissä tulojen rajakohdissa lisätulon hyöty häviää.

Puolitetaan asunnottomuus! Eikö tavoitteeksi pitäisi asettaa asunnottomuuden poistaminen?

Uudistetaan ruoka-aputoimintaa! Eikö tavoitteeksi pitäisi asettaa ruoka-avun tarpeettomaksi tekeminen?

Vahvistetaan sosiaalista kuntoutusta! Eikö olisi vähemmän sadistista luopua tästä henkisen väkivallan käyttämisen muodosta? Mikäli henkilöllä on tarvetta elämiseen liittyvien perustaitojen oppimisessa, niin eikö olisi järkevämpää panostaa ihmisten tukemiseen ja ohjaamiseen?

Jos se pitkittyvä työttömyys johtuu ainoastaan siitä, että kukaan ei palkkaa työtöntä, koska työttömän työpanoksen voi ottaa palkatta, niin voi vain heittää kysymyksen, mitä eriarvoisuustyöryhmä kuvittelee edellisellä saavutettavan?

Saku on kirjoittanut aiheesta ja kuten hän toteaa, niin eriarvoisuustyöryhmän raportin mahdollinen toteutus tapahtuisi mahdollisesti laadittavien lakien mukaisesti:

https://blogit.apu.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/2018/03/22/perusturvaa-vai-keppia/

http://haikki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222343-unkarista-mallia-kuntouttavaan-tyotoimintaan

Mikäli sosiaaliturva muutetaan vastikkeelliseksi ja sen lisäksi sosiaaliturva muutetaan negatiiviseksi tuloveroksi, niin silloin ollaan tilanteessa, jossa työntekijä pakotetaan maksamaan työnteosta.

 

Suomalainen orjuus

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005611436.html

Työttömäksi joutuneiden ihmisten työpanoksen on voinut jo vuosikymmenien ajan saada eri työllisyyskurssien kautta palkatta sekä veronmaksajien kukkarosta annetun korvauksen kera. Näissä tapauksissa ihmisoikeuksia on noudatettu siten, että työttömältä on vaadittu muodollista suostumusta ja palkatonta työntekoa on kutsuttu työharjoitteluksi.

Vuosien kuluessa useilla eri lakimuutoksilla on työttömien palkattoman työnteon velvollisuutta laajennettu.  Viime vuosina kaikki työttömät on velvoitettu osallistumaan työttömyyden keston perusteella määrättävään kuntouttavaan työtoimintaan, joka on jaksoittain jatkuvaa palkatonta työntekoa.

Ihmisoikeuksien noudattamiseksi kuntouttavalle työtoiminnalle jouduttiin asettamaan muodollinen ehto ettei työkykyistä työnhakijaa saisi ohjata (pakottaa) kuntottavaan työtoimintaan. Kun yhä useampi työtön esitti tyytymättömyytensä ja suostui tekemään palkatonta työtä vain lain velvoittaman minimin, niin ilmeni tarvetta keksiä uusi pakkotyön teettämisen mahdollistavan muoto eli työelämäkokeilu, jossa työtön velvoitetaan vuoden ajan tekemään palkatonta työtä ja tapauskohtaisesti määritettävillä työajoilla.

Suomessa on vuosikymmenien ajan työttömiä pakotettu tekemään palkatonta työtä työttömyyskorvausten vastineeksi: Ensin hieman vapaaehtoisemmin ja lupailemalla palkkatyöpaikkaa, sitten käyttämällä enemmän painostusta, sen jälkeen uhkailemalla työttömyyskorvausten menettämisellä ellei allekirjoita suostumusta ja lopulta ei enää edellytetty painostamalla/pakottamalla/uhkailemalla saatua suostumusta vaan pelkästään työttömyyden perusteella työttömälle muodostui velvollisuus osallistua palkattoman työn tekemiseen.

Kyseessä on lähinnä työttömien ihmisoikeuksien loukkaamisesta, mutta Suomen oikeusoppineet ovat hyväksyneet asian kunhan pakkotyölle käytetään laillisia kiertoilmaisuja ja väitetään ihmisoikeusloukkauksia palveluksi, joita työttömät tarvitsevat. Tilanne on edennyt niin törkeisiin mittasuhteisiin, että voidaan jo puhua orjuudesta, koska työttömien ihmisoikeuksien loukkaamista perustellaan yhä törkeimmillä herjoilla.

Muutama kysymys:

Miksi työttömän työpanos pitää ottaa palkatta ja veronmaksajille aiheutuneista kustannuksista piittamatta, jos se työttömän työpanos todellakin olisi vain palkattoman arvoinen?

Voiko ihminen olla mieleltään terve kun lähtee esittämään väitteitä, että ”työttömät kokevat osallistuvansa yhteiskunnan toimintaan, kun heidät alistetaan palkattomiksi työntekijöiksi”, ”työttömät saavat mielekästä tekemistä, kun heidät pakotetaan tekemään epämieluisia töitä palkatta”, ”työttömien työllistymistä edistetään, kun heitä kohdellaan vähä-älyisinä ja heidät pakotetaan tekemään älyllisesti sopimattomia töitä palkatta”, jne. …ja voiko ihminen olla älykkyydeltään minkään palkan arvoinen, jos uskoo ne lukemattomat pähkähullut väitteet, joilla työttömien ihmisoikeuksien loukkaamisia perustellaan.

Jos todellakin olisi kyse työttömän auttamisesta palkkatyöhön, niin miksi ei huomioida sitä tosiasiaa ettei työllistämispalveluilla ole saavutettu muuta tulosta kuin lähinnä varmistettu työttömien loppumaton pyöriminen eri työllistämispalveluissa?

Miksi maksaa palkkaa kun saman työpanoksen saa ilmaiseksi?

Tuija Feltin kohdalla palkaton työ oli jatkunut yhdeksän vuoden ajan ennen kuin hän tuli julkisuuteen kertomaan omasta kokemuksestaan: https://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/569170-tuija-56-on-raatanut-yhdeksan-vuotta-9-euron-paivapalkalla-kun-palkkatyolaiset.

Yleensä toisten ihmisten törkeän hyväksikäytön kannattajat eivät koskaan huomio hyväksikäytetyjen omia mielipiteitä ja niin kävi tässäkin tapauksessa, jossa jälleen kerran löytyi palkkaanostava, jonka mielestä työttömien hyväksikäyttö toimii erittäin hyvin:

Suomen ”sivistyneet” perinteisesti julmia

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005607217.html

Suomessa 100 vuotta sitten harvinaisen koulutetusta väestöstä koostuva pataljoona teloitti 216  punaista naissotilasta, vaikka teloitus oli yleisesti kielletty ja tätä nimenomaista pataljoonaa oli vielä kaksi kertaa muistutettu teloituskiellosta. Tuohon aikaan niin sanotut punaiset olivat työläisiä (https://fi.wikipedia.org/wiki/Punakaarti) eli köyhällistöä ja valkoiset olivat hyväosaisia (https://fi.wikipedia.org/wiki/Valkoiset).  Tuolloin ja vielä vuosikymmeniä myöhemmin vain varakkaiden perheiden jälkikasvulla oli varaa käydä lukio ja jatkaa opiskeluja yliopistoissa, joten luonnollisesti he sijoittuivat koulutuksen ansiosta yhteiskunnassa merkittäviin asemiin.

Muistan yhden paritumista selventävän testin, jossa joukolle ihmisiä annettiin numerot ja sama numero annettiin aina kahdelle henkilölle, jonka jälkeen jokaisen piti tavoitella mahdollisimman suurilukuista paria itselle. Lopputulos oli sellainen, että kukin numero pariutui toisen saman numeron kanssa. Edellinen ”numeroihin perustuva” pariutuminen eli lähinnä yhteiskunnallista asemaa simuloiva parinvalinta johtaa rodunjalostuksessa sisäsiittoisuuteen ja geeniperäisten tautien yleistymiseen.

Kun kahden edellisen kappaleen tiedot yhdistää, niin rotuopillisesti oli väärin teloittaa laajemman populaation kanssa pariutuvia köyhiä, kun puhtaasti rotuopillisesti olisi pitänyt teloittaa  ne sisäsiittoiset eli pienemmän joukon kesken pariutuvat hyvätuloiset. Peruste teloituksille oli otettu rotuopista, jota teloittajien koulutuksesta huolimatta tulkittiin kovin vaatimattomilla älynlahjoilla ja näin ”oman navan ympäriltä löytyvällä” -logiikalla oikeutettiin köyhempien ihmisten mielipuolinen tappaminen. Suurin syy teloituksille oli ihan sama perusongelma kuin nykyisinkin eli hyvätuloisten ”lukioherra-sukujen” mielestä heidän taloudellista asemaa uhkaavilla ei ollut oikeutta ”olla ja elää.”

Mielenkiintoista on, että huolimatta suomen tasapuolisesta oikeudesta opiskeluun, suomessa yleensä merkittävään asemaan nousseet henkilöt edustavat edelleen julmia elämänarvoja ja he kykenevät ymmärtämään köyhyyden vain yksilön omien valintojen tulokseksi. Luultavasti on tiedossa, että julmat elämänarvot eivät kuitenkaan tule koulutuksen seurauksena vaan ne ovat lähtöisin  kotikasvatuksesta.