Asunnottomuus

Sakari Nuuttila kirjoitti paleltumisriskeistä:

http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201802222200764218_u0.shtml

Yllä olevasta kuvakaappauksesta löytyy hyväosaisen ylilääkärin näkemys suomalaisesta asunnottomuudesta: ”Suomessa ei ole onneksi sellaisia asunnottomia”. Varmasti jokainen lukija miettii tuon mielipiteen jälkeen – minkälaista se suomalainen asunnottomuus sitten oikein on?

Näinhän se elämä potkii ja hyväosaiset ovat aina täysin varmoja omasta tietämyksestään.

Riika Nykänen kysyi asiaa asunnottomien auttajilta:

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005587453.html

Ehkä suurin osa asunnottomista majailee sukulaisten tai tuttavien luona, mutta joidenkin kohdalla se todellakin tarkoittaa asunnottomuutta eli ulkona asumista.

Kalle Suomi on kirjoittanut asunnottomien määrästä ja siitä, kuka on vaarassa jäädä asunnottomaksi:

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005522566.html

Asunnottomina oli vuoden 2016 lopulla 320 perhettä ja reilu 6600 yksin elävää henkilöä. Asunnottomuus on siis merkittävä ongelma Suomessa.

Edellisen jutun  kommenttiosiossa oli hieman tylyä tekstiä, että yli kaksi viikkoa jatkuva asunnottomuus on oma valita, koska lain mukaan sosiaalitoimen on osoitettava 14 vuorokauden kuluessa asunnottomalle majapaikka. Kyseinen kommentoija osaa myös nimetä alkoholin ja tupakan asunnottomuuden syyksi.

Edellinen maininta lain velvoitteesta on kuitenkin hyödyllinen tieto ja jokaisen asunnottoman kannattaa ottaa yhteyttä paikkakunnan sosiaalitoimeen. Teoriassa hyvä laki, mutta tässäkin tapauksessa käytäntö saattaa hieman erota lain asettamasta velvoitteesta. Käytännön työssä laki tulee noudatetuksi kun esitetään väite, että asunnoton ei halunnut asuntoa ja näin virallinen näkemys kumoaa asunnottoman omat väitteet päinvastaisesta.

Arman Pohjantähden alla -ohjelma kertoo asunnottomuudesta myös asunnottoman näkökulman:

https://www.ruutu.fi/video/2560690

Muistelisin, että eräs työelämässä hyvää palkkaa saanut mieshenkilö oli asunnoton, koska ei luottotietojen menettämisen vuoksi saanut asuntoa.

Mainokset

Vuokravakuus ja salassapito

http://www.finlex.fi/fi/viranomaiset/foka/2017/20172905

Oikeat tiedot saa vasta positiivisen pärstäkertoimen perusteella… edellinen tyypillinen viranomaisneuvonta ei siis täytä viranhaltijalta vaadittavaa neuvontavelvollisuutta.

Toimeentulotukea saavalla on teoriassa oikeus salata toimeentulotuen asiakkuus ja pyytää vuokravakuus rahana, mutta päätöksen perusteella ei voida kuitenkaan vaatia vuokravakuutta rahana. Mikäli Kela suostuu myöntämään vuokravakuuden vain maksusitoumuksena, niin päätöksen voi joutua kierrättämään hallinto-oikeuden kautta, jolloin tuen voi saada jälkikäteen noin vuoden kuluttua, mutta silloin varsinaiseen vuokravakuuteen tarvittavat rahat olisi pitänyt hankkia ”jostakin muualta”, joka puolestaan voidaan tulkita ettei vuokravakuuteen ollut tarvetta.

Kun Kela suostuu antamaan vain maksusitoumuksen ja vuokravakuutta ei saa järjestettyä ”jostakin muualta”, niin silloin täytyy valita joko luopuminen salassapito-oikeudesta tai asunnon vastaanottamisesta.

 

Viranhaltijan asiaton käytös

http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201708022200301574_u0.shtml

Tapauksesta löytyy lisätietoja aikaisemmin julkaistuista jutuista: http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/liminkalaismies-joutui-asunnottomaksi-sosiaalitoimi-kehotti-telttailemaan-naapurin-pihalla-nyt-han-nukkuu-kunnantalon-edessa/766671/ ja http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201708022200301563_u0.shtml

Viranhaltijan asiaton käytös mahdollistetaan seuraavalla kaavalla:

1. Ensin kielletään asiattoman käyttäytymisen mahdollisuus,

2. sen jälkeen esitetään vittumaisen ymmärtävällä äänellä ja painotuksella pahoittelut, jos asiakas on tuntenut tulleensa kohdelluksi epäasianmukaisesti (ei pahoitella tapahtunutta vaan vittuillaan asiakkaan herkkänahkaisuudesta, vaikka asiakas olisi kertonut vain asiattomasta kohtelusta eikä olisi kertonut omista tunteistaan yhtään mitään),

3. kun on kielletty ettei asiatonta käytöstä ole tapahtunut ja pitäisi kertoa, mitä sitten on tapahtunut, niin silloin muistuukin ettei salassapitomääräysten vuoksi voi kommentoida yksittäistä tapausta,

4. asiaa väännettässä joudutaan sanomaan, että JOS tällaista on tapahtunut eli JOS työntekijä myöntää asiattoman käytöksensä, niin asiasta keskustellaan,

5. korostetaan ettei tiedossa ole tällaisista tapahtuneen, vaikka työnjohtaja joutuu kommentoimaan asiaa nimenomaan saamansa tiedon perusteella. Edellinen typeryys mahdollistetaan,  koska ainoastaan viranhaltijan esittämä näkemys todetaan tapahtuneeksi

ja sitten

6. lopuksi kerrotaan kuinka kyseisen kaltaisessa tilanteessa toimitaan, vaikka näin ei ole toimittu.

Itse jutussa kirjoitetussa toiminnassa on tapahtunut paljon virhetulkintoja. Asumistukea ei voi saada ilman vuokrasopimusta, joten asumistuen saamisen asettaminen vuokra-asunnon ehdoksi on älytön. Ilmeisesti tarvittaisiin sosiaalitoimen tai kelan maksusitoumusta, jotta vuokrasopimus voitaisiin tehdä, mutta sosiaalityöntekijä heittäytyy ”haluttomaksi”. Toimeentulotuki on myönnettävä hakijalle taloudellisen tilanteen perusteella, joten ei voida evätä toimeentulotukea ensisijaisten etuuksien saamattomuuden perusteella, varsinkin kun ei ole olemassa vuokrasopimusta asunnosta, joka asumistukipäätös on asetettu toimeentulotuen saamisen ehdoksi. Lopulta asiaton toiminta kruunataan toteamuksella ettei asuntoa anneta, koska rahaton ihminen ei ole maksanut väliaikaisasunnon vuokriaan.

Näin sosiaalitoimessa todellisuudessa autetaan ihmistä  – täysin järjetöntä toimintaa. Kohtuuton tilanne, jonka lisäksi palkkaa nostavat viranhaltijat nauttivat (mieli)vallastaan ilman velvollisuuksia ja vastuuta.

http://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/kunta-limingan-kunnantalon-pihalla-yopyvan-miehen-tapauksesta-kuulostaa-merkilliselta/766730/

Kuinka mielipidemuokkaus toteutetaan?

Seuraavasta linkistä löytyy selkeä luento, kuinka ihmisten käsityksiä voidaan vääristää: Propaganda and Manipulation: How mass media engineers and distorts our perceptions

Seuraavasta linkistä löytyy juttu Elli Aaltosesta, joka toimii hyvänä esimerkkinä:

http://www.suomenmaa.fi/uutiset/onko-elli-aaltonen-nykyajan-robin-hood–kelan-paajohtaja-kysyy-voisiko-hyvatuloisten-lapsilisista-ja-elakkeista-tayttaa-koyhien-pussia-6.3.218437.e2eeb1c035

 

Elli Aaltonen haluaisi olla Suomen hyvinvoinnin unilukkari, joka antaa vaikutelman, että hän pyrkii edistämään koko suomen hyvinvointia, vaikka samassa lauseessa selviää ettei se ole olisi mahdollista vaan se jää kauniiksi toiveeksi. (Toki tässä vaiheessa lukemista asia voisi olla vain kirjoittajan sanavalinta, mutta eteenpäin lukiessa asia tulee selkeämmäksi)

Unilukkariksi kutsuttiin leikillisesti suntiota tai muuta kirkonpalvelijaa, joka pitkällä kepillä herätteli nukahtaneita jumalanpalvelukseen osallistujia. Tämä tehtävä oli kirkonpalvelijalla siihen aikaan kun seurakuntalaisten kirkossa käyminen ja siellä jumalansanan kuuleminen oli velvollisuus. Vertaa työttömien velvollisuuteen osallistua palkattoman työn tekemiseen, johon heitä kannustetaan aina vaan kovemmalla keppillä.

Osa väestöstä ei pidä nykyistä hyvinvointia köyhien osalta riittävänä, mutta toisaalta sama hyvinvointi on parempituloisten mielestä liian hyvä, jolloin on turvallista antaa vahvan johtajan vaikutelma muodossa, että olisi uskallettava arvioida hyvinvointiamme uudelleen. Köyhät tulkitsevat tuon tarkoittavan tukien nostamista ja parempiosaiset tulkitsevat, että nyt saatiin pääjohtaja, joka uskaltaa laskea liian korkeita tukia, jotka eivät tarpeeksi hyvin kannusta työtöntä työpaikan vastaanottamiseen.

Toiset köyhät tulevat toimeen saamallaan tuella ja toisille samalla tuella eläminen tuottaa suuria ongelmia, joten näkemys olisiko … etuuksien tasa-arvosta siirryttävä kohdennettuun tasa-arvoon; ne, jotka eniten tarvitsevat, saisivat enemmän voi vaikuttaa parannukselta suurimmalle osalle köyhiä, vaikka tuo tarkoittaisi pärstäkerroinperusteista myöntämistapaa, jolloin se suurin tarve voisi olla myös koko suomen elintasoa ylläpitävällä parempiosaisella väestön osalla. Koko kansalle tietenkin sopii erittäin hyvin, että tukea annetaan tarpeen mukaan eikä yhtään ylimääräistä.

Annetaan tukea niille, jotka tarvisevat – kuka tätä voisi vastustaa?

Lopetetaan etuuksien tasa-arvoinen myöntäminen – kukaan ei kannustaisi näin ilmaistua vaihtoehtoa, vaikka tämä idea on erittäin taitavasti sisällytetty ”kohdennettuun tasa-arvoon”

Lauseen alussa mainitaan julkisen talouden kestävyyden nimissä, joka kertoo ettei suomen taloudella ole varaa jatkaa nykyisten tukien myöntämislinjalla, mutta jätetään kielteisesti tulkittava mahdollisuus pienentää nykyisiä tukia sanomatta ja korvataan se mahdollisuudella jakaa nykyiset tukirahat niille todellisille tuen tarvitsijoille.

Aikoinaan lapsilisä päätettiin myöntää kaikille lapsille vanhempien varallisuudesta riippumatta, joka on ihan oikeudenmukainen järjestelmä, koska olisi epäoikeudenmukaista evätä toisen lapsen tuki vain vanhempien varallisuuden tai tulojen perusteella. Kun suomeen on muodostettu päällekkäin laskettavien tukien järjestelmä, niin lapsilisät eivät enää toimi alkuperäisen tarkoituksen mukaisesti köyhien lapsiperheiden taloudellisena tukena. Köyhemmillä perheillä lapsilisät miinustetaan tulona minimitoimeentulosta, jolloin lapsilisän maksaminen ei paranna köyhän taloudellista tilannetta mitenkään vaan sen merkitys tavallaan nollautuu. Myönnetyn tuen hyötyvaikutus kohdentuu lähinnä väestönosaan, jolla on varaa katsoa rahan kuuluvan lapselle itselleen eikä lapsen elinkuluihin, jolloin parempiosaiseen perheeseen syntyvä lapsi saa käytettäväkseen hänelle myönnetyn lapsilisän, kun taas köyhässä perheessä minimitoimeentulotuen sisään siirretty lapsilisä kuluu lapsen ruokaan ja vaatteisiin, jolloin tuki vain lisää lasten eriarvoisuutta.

Julkisuudessa on kirjoitettu suuremmista maksettavista eläkkeistä ja pohdittu, pitäisikö eläkkeisiin saada maksukatto, koska julkinen talous ei kestä nykyistä eläkerasitusta. Varmasti löytyy kannatusta pienempien eläkkeiden korottamiseen ja pakottavassa taloustilanteessa korottaminen hyväksytään tehtäväksi elinkustannuksiin nähden tarpeettoman suurien eläkkeiden kustannuksella. Edellisellä pyritään vahvistamaan vaikutelmaa, että köyhälle myönnettävä lisäraha on otettava parempiosaisen ansaitsemasta osuudesta pois.

On hyvin epätodennäköistä, että lapsilisät poistettaisiin vain osalta lapsia, koska se loukkaisisi yhdenvertaista kohtelua. Kaikilta lapsilisiä ei helposti lähdetä poistamaan, koska valtaosalle palkansaajista lapsilisät kuitenkin muodostavat tarpeellisen lisätuen. Ansaittuja eläkkeitä tuskin ryhdytään ottamaan pois. – Joten edellisten epäoikeudenmukaisiksi koettujen tilanteiden ”ilmaan heittäminen” toimii lähinnä ”sokerina”, jolla kitkerä lääke saadaan paremmin nieltäväksi, koska …herkkiä kysymyksiä… …ettei hänellä vielä ole vastauksia… antaa turvallisen tunteen ettei vielä – mutta tulevaisuudessa tämä tilanne on mahdollinen ellei köyhien tukia saada pienennettyä.

Väillä on kappale, jossa etuuksien saantiin liittyvän pakon ja velvoitteen tilalle pitäisi… …saada osallisuus ja mahdollisuus, jossa ainoastaan nimetään negatiivisilta vaikuttavat sanat positiivisimmilla sanoilla. Eihän etuuden saamisen ehtona voida pakottaa ja laki kieltää pakkotyön teettämisen, ja ikävältä kuuluva velvollisuus voidaankin tulkita mahdollisuutena, joka sisältää mahdollisuuden päästä etuuksien piiristä pois. Miten kukaan voisi vastustaa tuollaista muutosta.

Suomen koko valtion budjetti on 55 miljardia euroa, josta 15 miljardia jaetaan Kelan kautta (tukien saajille). Tuollaisilla luvuilla ja valtavalla osuudella koko suomen valtion budjetista ei voi muuta kuin kannattaa Elli Aaltosen itselleen ottamaa mahdollisuutta uudistaa Kelaa. On ihan järkevää antaa itsestä positiivinen vaikutelma ja esittää muodollinen tunnustus Kelan aikaisemmasta toiminnasta, vaikka työtehtäviin ajaakin tarve korjata liian vastuutonta tukien myöntämistä.

…Kelalle ei riitä pelkkä lainsäädännön täytäntöönpano – pääjohtajan rohkean vision mukaan Kelan ei tule pysyä lainsäädännön määrittelemissä rajoissa

…on uskallettava… vahvistetaan asiaa toistamalla sanaa ”uskaltaa”, joka vahvistaa vaikutelmaa, että tarvitaan rohkeutta (käydä avoimeen sotaan köyhiä työttömiä vastaan)

…puhua oikeudenmukaisuudesta, koko yhteiskunnan vastuusta ja Kelan vaikuttavuudesta hyvinvoinnin järjestämisessä… sisältänee ajatuksen ettei ole oikeudenmukaista etteivät kaikki työkykyiset käy työssä, jokaisen yhteiskunnan jäsenen pitäisi ottaa vastuu itsestään ja hankkia oma elantonsa työnteollaan ja myönnetään, että Kelan myöntämät tuet mahdollistavat ansaitsemattoman hyvinvoinnin – (edellinen on tietenkin täyttä asiaa, mutta pitää huomioida ettei työttömyys ole vapaaehtoista, vastuun kantamisella ei saada työpaikkaa ja tukia on haettava elossapysymisen ja yhteiskuntarauhan vuoksi)

… ihmisen omaa osallisuutta ja vastuuta tulee vahvistaa eri keinoin… toistetaan ihmisen omaa vastuuta elämästään (vahvistetaan vaikutelmaa ettei toisen tarvitse kantaa vastuuta toisesta ihmisestä, koska vastuu kuuluu vain ihmiselle itselleen)

…16 miljardia… (saatiin nopeasti miljardin lisämenot 15 miljardiin) kysytään lisääkö Kelan kautta jaetut tuet ”oikeasti” kansalaisten hyvinvointia (huomaa erottelu tukia tarvitseviin ihmisiin ja muihin kansalaisiin)

Äkkiseltään voi sanoa, että raha lisää aina kansalaisten hyvinvointia. Onhan se hyvinvointia, kun ihmisten ei tarvitse nähdä suoranaisesti nälkää tai saa säällisen asunnon. Vaikuttaa sarkastiselta huomautukselta, jossa tukien saajatkin myönnetään hampaat irvessä kansalaisiksi, joiden ei tarvitse (edes itselleen kuuluvaa vastuuta kantamatta) nähdä nälkää tai joutua asunnottomaksi.

Tässä jälleen esiintyy erottelu (tukea tarvitseviin) ihmisiin ja Suomen hyvinvointiin, jossa Suomen hyvinvoinnilla tarkoitettaneen aikaisempaan tapaan suomen kansalaisia. Elli Aaltonen vahvistaa mielikuvaa, että tukea tarvitsevat ihmiset ovat yhteiskunnan ulkopuolisia, joiden pitäisi ansaita oma asemansa suomen kansalaisina – heille pitää asettaa tavoitteeksi saavuttaa merkityksellinen asema yhteiskunnassa.

Tässä keskitytään lähinnä nuoriin, mutta vastaavaa mielikuvaa on aiemmin hyvin onnistuneesti luotu aikuisista  työttömistä. Vahvistetaan toistolla työttömyyteen liittyviä väitteitä, joita monet muutkin henkilöt ovat Elli Aaltosen lisäksi esittäneet: Työttömät eivät ole opiskelleet ammattia. Töihin ei haluta mennä kun tukia nostamalla elää vallan hyvin. Ei viitsitä osallistua jatkokoulutukseen/työllistämispalveluihin työllistymisen saavuttamiseksi. Työttömillä ei ole minkäänlaista työkokemusta. Työttömät ovat mielisairaita. Armeija on keskeytetty, kun ei kyetä toimimaan muiden ihmisten kanssa ja pitää saada tehdä ihan mitä huvittaa piittaamatta säännöistä.

Järjestelmä mahdollistaa, rahaa antamalla, ihmisen elämisen syrjäytyneenä ilman yhteiskunnalle merkityksellistä asemaa – nykyinen pakottaminen palkattoman työn tekemiseen ei ole riittävän tehokasta vaan on aktivoitava lisää.

Aivan kuin köyhät olisivat aivan eri rotuisia ihmisiä, jotka ovat liian tyhmiä kehittyäkseen tai kehittämään itseään. Yhteiskunnan siis pitäisi voida hyötyä heistä ja heidän jälkeläisistään palkattomina työntekijöinä, jotta heidän elämällä/elättämisellään olisi merkitystä.

…. järkyttävä tavoite!

Minun mielestäni yhteiskunnan pitää myöntää kaikille ihmisille riittävä sosiaaliturva, jos yhteiskunnalla on varaa syrjäyttää omalla toiminnallaan koulutetut ja työkykyiset ihmiset työmarkkinoiden ulkopuolelle. Ei ole kenenkään etu, että yhteiskunnan virkoihin valitaan suhteilla työntekijöitä, joille työtehtävistä suoriutuminen edellyttää ylivoimaisia ponnisteluita ja aiheuttaa unettomia öitä. Ymmärrettävästi edellinen johtaa tarpeeseen saada joku pätevä tekemään työt, mutta palkkaa nostavan pitää suoriutua omista työtehtävistä ilman palkattomien työntekijöiden apua.

Työttömyyttä on lähdetty hoitamaan tavoilla, joilla vain lisätään hyödyttömien työllistämispalveluiden ostamista sekä aiheutetaan ihmisten eriarvoistumista palkkaa saaviin ja palkattomiin työntekijöihin, joten väistämättä on päädyttävä johtopäätökseen, että muutamia epäpäteviä on palkattu aivan liian vaativiin tehtäviin.

Kun tekemätöntä työtä löytyy, niin niitä tekemään tulevalle pitää maksaa palkkaa.

Kela hylkää toimeentulotukihakemuksia yhä enemmän

https://www.google.fi/search?q=n%C3%A4in+kela+on+k%C3%A4sitellyt+perustoimeentulotuen+hakemuksia&client=firefox-b&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=0ahUKEwjQ3YnSkI3TAhWpa5oKHQmbB1EQ_AUICSgC&biw=1920&bih=940#imgrc=HoZpBnUQk7aQJM:

Yläkuvassa löytyy mielenkiintoinen tulos toimeentulotukihakemusten keskimääräisestä käsittelyajasta, joka on luultavasti saatu siten, että vastaanotettuun toimeentulotukihakemukseen vastataan ”millä tahansa” -lisäselvityspyynnöllä, jossa lisäselvitysten toimittamiselle annetaan riittävästi aikaa. Määräajan päättymisen jälkeen alkaa uusi 7 arkipäivän käsittelyaika, joten useita viikkojakin kestävä päätös kirjataan tehdyksi muutamassa työpäivässä.

Laillisuusvalvojan pitäisi selvittää kaikkien Kelan lähettämien lisäselvityspyyntöjen sisällöt ja tarkastella 1. lisäselvityksien tarpeellisuutta toimeentulotukilaskelman tekemisessä, 2. pyydetääkö lisäselvityksellä tietoa, joka on jo toimitettu tai pyydetty, 3. kuinka nopeasti päätös on tehty lisäselvitysten toimittamisen jälkeen… 58.  täysin asiattomien lisäselvityspyyntöjen sisältö ja määrä.

Laillisuusvalvojan pitäisi myös selvittää kaikkien Kelan hylkäämien toimeentulotukihakemusten perustelut: Hylätäänkö toimeentulotukihakemuksia myös silloin kuin toimeentulotuki pitäisi myöntää toimitettujen asiakirjojen perusteella.

Luonnollisesti laillisuusvalvojalla ei riitä työaikaa näin laajaan tehtävään, mutta minä olisin valmis kuukausipalkalla poimimaan räikeimpiä tapauksia kaikkien päätösten joukosta, jonka jälkeen laillisuusvalvoja voisi tutkia poimittujen päätösten lainmukaisuuden. Mikäli kyseinen työtehtävä perustettaisiinkin, niin tuskin minua kuitenkaan valittaisiin , sillä kyseiseen työtehtävään olisi perustellumpaan palkata oikeustiedettä opiskelevia, mutta valitettavasti heiltä ei löydy tarvittavaa motiivia tai ymmärrystä päätösten vaikutuksesta köyhän elämään, jolloin katsotaan muutamien kuukausien viipellä myönnetyn toimeentulotuen hyvittävän/kumoavan kaikki tapahtuneet lainvastaisuudet.

http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3697777-hylattyjen-toimeentulotukihakemusten-maara-on-kovassa-kasvussa

aiemmin…

Kun toimeentiulotukea ei myönnetä, niin se tarkoittaa ettei vuokranmaskuun ole riittävästi rahaa, vaikka saisi asumistukea noin puoleen vuokrasummasta. Jos työtön saa työmarkkinatukea ja asumistukea, niin usein nämä tuet yhdessä riittävät kohtuulliseen vuokraan.  Edellisen perusteella voidaankin ”köyhät kyykkyyn” -aatteella päätellä ettei pelkästään toimeentulotuen viipyminen aiheuta häätöä, koska suomessa näyttäisi olevan täysin hyväksytty näkemys ettei kuukausipalkkaa saamattoman tarvitse syödä (edes palkatonta työtä tehdessä).

https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/217974-kela-kiistaa-pelkka-tukien-viivastys-ei-aiheuta-haatoa

http://www.kela.fi/kuumat-perunat#Totu

Minua ei ole koskaan häädetty asunnosta, mutta tiedän silti ettei aloitettua vuokrasopimuksen purkuprosessia heppoisin perustein keskeytetä, koska vuokranantajan näkökulmasta on erittäin todennäköistä, että samaisen henkilön vuokranmaksuongelmat jatkuvat tulevaisuudessakin, jolloin mahdollisimman nopea vuokrasuhteen lopettaminen todennäköisesti minimoin aiheutuneen vuokratappion ja aiheutetun vahingon asunnolle. Kun vuokralaista ollaan jo häätämässä, niin on vuokranantajan kannalta ihan yksi lysti, vaikka Kela todellakin käsittelisi lupauksensa mukaisesti häädettävän ihmisen kuukauden toimeentulotukihakemuksen yhdessä työpäivässä.

Kun Kela koko ajan vain parantaa hakemusten hylkäysprosenttia, niin väistämättä se voi vain tarkoittaa lain vastaisia päätöksiä ja toimeentulotuen hakijalle aiheutettua kohtuutonta taloudellista tilannetta, joka voi jatkua useita kuukausia.

Miten Kela voisi korjata ongelmia kun epäkohtien korjaamisen sijaan keskitytään peittelemään ja vähättelemään todellista tilannetta?

Kelalle on siirretty perustoimeentulotuen myöntäminen, joka tapahtuu asiakirjoilla todistettavien tulojen ja hyväksyttyjen menojen perusteella, jolloin Kelan omavalintaiset työaikaa vaativat  ”hakijan tilanteen selvitykset” menevät toimintavallan ulkopuolelle.

Päivitys 16.11.2017