Kuinka välttää karensseja

Paras keino välttää karenssit on muistaa, että työvoimavirkailijat eivät ole auttamassa työtöntä työllistymisessä palkkatyöhön. Työvoimavirkailijoiden ainoaksi tavoitteeksi on jäänyt työttömän ”kannustaminen”, joka toteutetaan rakentamalla työttömälle aktivoiva miinakenttä ja valvomalla ettei työttömälle luvatonta aktiivisuutta esiinny.

Mikäli työtön haluaa työllistyä, niin ne kuviot on tehtävä ihan omana aktiivisuutena, omalla ajalla ja työvoimavirkailijoille asiasta kertomatta.

 

Seuraavassa jutussa henkilö oli suotunut miinan asettamiseen, joka sitten työkiireiden vuoksi räjähti näpeille ja samalla vei henkilön pariksi kuukaudeksi työttömyyskorvausten ulkopuolelle:

http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201706232200226644_u0.shtml

Edellinen olisi vältetty, jos henkilö olisi kieltäytynyt laittamasta cv:tä nettiin, koska tästä kieltäytymisestä ei voi seurata karenssia. Kieltäytymisestä huolimatta henkilö olisi kuitenkin halutessaan voinut laittaa sen cv:n nettiin. Hän teki virheen kun sitoutui laittamaan cv:n nettiin, koska tämän jälkeen suostumus sitoo työtöntä ja mitään järjellistä tai älyllistä joustavuutta asiassa ei sen jälkeen enää ole olemassa.

Kaikki mihin sitoutuu on toteutettava, vaikka saisi palkkatyöpaikan, sillä määrättävällä karenssilla voi olla vaikutusta seuraavan työttömyysjakson alkaessa.

http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201706292200236975_u0.shtml

Paperimiehen kohdalla toteutui tyypillinen karenssi, jonka perusteet saatiin yksinkertaisesti kirjaamalla järjestelmään tieto työsopimuksen irtisanomisesta. Karenssi kumoutuu, mikäli paperimies pystyy hyväksyttävästi todistamaan kirjatun tiedon vääräksi. Työnantajan kirjallinen ilmoitus voisi riittää, mutta ei välttämättä. Työtön on aina syyllinen ellei voi muuta todistaa, työttömän syyllisyysolettama on erittäin vahva, koska se ei perustu kirjoitettuun lakiin vaan yleisesti hyväksyttyyn käytäntöön.  (Ikikarenssiin 2006)

Nykyään pidän lomat kohdalla ”lomapäivät” laskettiin työttömyyskorvauksettomaksi ajaksi. (Minunkin kohdalla lomakorvauspäivät on laskettu karenssiajan alle -en tiedä, onko kyse ihan vakiituneesta käytännöstä vai pärstäkertoimeen  perustuvasta harkinnasta laittaa työnhaku alkamaan vasta lomakorvauspäiviä vastaavan ajan kuluttua)

Piinalta ainakin hetkeksi säästynyt olisi välttänyt karenssin rustaammalla jonkinlaisen työhakemuksen, johon olisi voinut laittaa aloittavansa/aloittaneensa työt toisessa yrityksessä. Tässä oli ilmeisesti sellainen tilanne ettei työnhakijaksi ilmoittautumisen jälkeen toteutunut ensimmäinen aikavaraus/työttömän kyykkyhyppäys käskystä, jolloin koko aiempi työnhakuaika poistui ja kaikki työttömyyskorvaukset perittiin takaisin. Edellisen mahdollisuutta voi minimoida änkeämällä aikavaraukselle mahdollisimman nopeasti työnhakijaksi ilmoittautumisen jälkeen, jolloin mahdollinen sanktio alkaa juuri sillä päivämäärällä kuin kieltäytyminen tulkitaan tapahtuneen, joten jo maksettuja työttömyyskorvauksia ei peritä pois. (TE-keskuksen selvityspyyntö)

Hellun tapaus on hyvin tyypillinen, käden vamma ja käyttökielto, mutta valitettavasti Hellu ei ole sairauspäivärahalla vaan työttömyyskorvauksella. Tilanteesta muodostuu mahdollisuus auttaa työtön työttömyyskorvauksien ulkopuolelle ja työvoimavirkailija ei voi jättää hyödyntämättä kirjoittamattomien työkkärilakien mukaisia velvotteitaan. Oliskohan tämä karenssin voitu välttää menemällä työpaikalle ja/tai ilmoittamalla työnjohdolle, että heti ensimmäisenä työpäivänä minä lähden hakemaan työpaikkalääkäriltä sairaslomaa, jolloin henkilöä ei ehkä olisi valittu työpaikkaan ja silloin lääkärintodistuksella olisi ollut enemmän merkitystä? Tässä karenssissa taisi olla oleellista, että henkilö itse päätti ettei työnantaja ota töihin tai kieltäytyi vastaanottamasta työtä, jolloin lääkärintodistuksella ei kumota työttömän kieltäytymistä. Mikäli työnantaja olisi perustellut työnhakijan valitsematta jättämistä työkyvyttömyydellä, niin silloin lääkärintodistus olisi saattanut riittää karenssin kumoamiseen.

Kyykytystä kohdalla allekirjoitetussa suunnitelmassa taisi olla mainittuna työkokeilu tai työvoimapoliittiset toimenpiteet, jolloin työtön on sitoutunut toimintaan ja kieltäytymisestä seuraa karenssi. Tässä tapauksessa työttömän mikään aktiivisuus ei olisi riittävä, koska työvoimavirkailija käyttää aina ylintä valtaa työttömään nähden. Ennen vanhaan tämän karenssin olisi voinut välttää vaatimalla poistamaan suunnitelmasta kaikki ylimääräiset vaihtoehdot ja kirjaamalla vain toteutettava suunnitelma riittävällä tarkkuudella. Nykyään saattaa olla ettei työttömän allekirjoituksella ilmaistua vapaaehtoista suostumusta enää tarvita, vaan työvoimavirkailija käskee ja tottelematta jättäminen johtaa työttömyyskorvausten menettämiseen.

Hyvin pian pitkäaikaistyötön sai karenssin, koska ei pysty todistettavasti esittämään hakeneensa työpaikkaa. Kuten lehdissä on kirjoitettu, niin osalla postin viivästyminen tai postin katoaminen on ollut riittävä peruste karenssin kumoamiseen, mutta useimpien kohdalla karenssi pysyy. Ehkä tämän henkilön kannattaisi ottaa yhteyttä yritykseen, jonne on hakemuksen lähettänyt ja pyytää sieltä vahvistus työpaikan hakemisesta. Varmin keino on lähettää työhakemus sähköpostilla tai ottamalla kuvakaappaus netissä täytetystä hakemuksesta (kannattaa säilyttää ainakin vuoden ajan), mutta luultavasti tällainen tilanne ratkeaa vain työnantajan lähettämällä vastauksella. ( työttömän väärä aktiivisuus ).

Mies 35 kertoi aikomuksesta rikkoa työttömän työttömyyskorvausten nostamisen ehtona olevaa pasiivisuusvelvoitetta. Tämän kaltaiset tilanteet välttää kun ei puhu omista asioistaan mitään ylimääräistä – kannattaa pidättäytyä perusoletuksessa, että pöydän toisella puolella istuu elämäsi pahin kiusaaja, jolle on annettu älytön mielivalta päättää sinun elämästäsi, joten suu supussa ja mahdollisimman vähän sanomista työvoimavirkailijan hutkittavaksi.

Kauhea tilanne kohdalla saattaa olla kyse siitä, että työttömyyskorvaukset maksetaan takautuvasti, jolloin ne lasketaan käytettävissä olevaksi tuloksi maksupäivämäärän jälkeiselle ajalle, mutta työttömyyskorvauksia ei voi jaksottaa useammalle kuukaudelle, jolloin ainakin seuraavalle kuukaudelle se toimeentulotuen alennettu peruosa ja asumiskustannukset pitäisi saada. Näistä lain vastaisista päätöksistä pitää vain jaksaa tehdä oikaisuvaatimus ja aikoinaan valitus hallinto-oikeuteen. Kyseessä on kuitenkin työttömän tuplarangaistus, siinä mielessä, että karenssin lisäksi toimeentulotuen peruosaa alennetaan, mutta ainakaan hallinto-oikeus ei tulkitse tätä päällekkäiseksi seuraamukseksi samasta rikoksesta.

Siis aivan järjettömän sairasta hommaa, mutta valitettavasti näin homma toimii käytännön tasolla.

Suostukaa vain siihen toimintaan, mistä ei voi kieltäytyä ilman karenssia. Suunnitelmaa voidaan päivittää tarpeen mukaan (toisin työvoimavirkailijat eivät välttämättä suhtaudu tähän suopeasti, sillä se loukkaa heidän määräämisoikeuttaan), mutta yleensä suunnitelmassa on mainittava se seikka, johon tarvitsee työvoimavirkailijan puoltamisen tai yhteiskunnan myöntämän tuen.

Mahdollisuus palkkatukipaikkaan on mainittava suunnitelmassa, mutta ei kannata suostua/kirjata vain palkkatukimahdollisuutta, vaan kannattaa kirjata suunnitelmaan – milloin, minne, mihin tehtäviin.. jne – eli ne rajaehdot/odotukset, joiden katsot parantavan omaa työllistymistäsi.

Mahdollisuus työllisyyskurssiin on myös mainittava suunnitelmassa, mutta kannattaa kirjata suunnitelmaan omaa työllistämistä parantavat työllistämiskurssit ettei joudu jollekin räkäpupunpussauskurssille.

Työttömän selittelyvelvollisuus

http://www.finlex.fi/fi/oikeus/hao/2008/oulun_hao20080262

Yleensä työttömältä vaaditaan selvityksiä työllistymis-suunnitelmistaan ja esittämään todisteita työnhaun aktiivisuudesta. Ylläolevasta päätöksestä käy selväksi ettei toimeentulotuen perusosan alentamisen perusteena voida käyttää sitä, että työtön kieltäytyy antamasta (riittävää tai mitään) selvitystä näihin niin sanottuihin ”työnhakuun liittyviin kannustaviin lisäselvityspyyntöihin”.

Laissa lukee selkeästi, että perusosaa voidaan alentaa kaksi kuukautta kieltäytymistä tai laiminlyöntiä seuraavan kuukauden ajalta, jolloin samalla kieltäytymisellä tai laiminlyönnillä ei voida perustella seuraavien kuukausien perusosan alentamista. Löytyy hallinto-oikeuden päätös, jonka mukaan perusosan alentamista voidaan ketjuttaa kuukaudesta toiseen, mikäli tapahtuu uusi kieltäytyminen tai laiminlyönti (tämä päätös ei kuitenkaan kestä perusoikeusmyönteistä tulkintaa, joten perusosan alentamisen ketjuttamisesta kannattaa tehdä valituksia ainakin KHO:n asti).

Lain mukaan työttömän on perusosan alentamisen uhalla osallistuttava erilaisten suunnitelmien laatimiseen, mutta tämä ei tarkoita, että työttömän olisi hyväksyttävä suunnitelmaan sellaisia toimenpiteitä, jotka työtön katsoon hyödyttömiksi oman työllistymisen kannalta.

Toimeentulotuen perusosan alentaminen voidaan tehdä kun  työtön kieltäytyy yksilöidysti ja todistetusti tarjotusta työstä.

Toimeentulotuen perusosaa voidaan alentaa myös sen perusteella, että työtön kieltäytyy sellaisesta julkisesta työvoimapalvelusta, joka kohtuullisen pitkän ajan turvaisi hänen toimeentulonsa  (tätä tulkitaan siten, että mistä tahansa työvoimapalvelusta kieltäytyminen oikeuttaa toimeentulotuen perusosan alentamiseen, koska oikeus työttömyyskorvaukseen katsotaan turvaavan toimeentulon – tästä näkemyksestä pitäisi tehdä valituksia KHO:n siten, että toimeentulolla tarkoitettaisiin palkkatuloa eikä nykyisen kaltaista ”kauppatavarana” olemista. Nykyään pidetään selviönä, että työttömän pitää osallistua verovaroilla järjestettyyn palveluun, jonka tavoitteena on yhä useammin työttömän päivähoito tai palkattoman työn teko, jotka eivät johda palkkatyöhön eli maksettavien työttömyyskorvausten lisäksi käytetään verovaroja työttömän kyykyttämiseen).

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1997/19971412

 

Toimeentulotuen myöntäminen Kelassa

Vuoden vaihteessa toimeentulotuen myöntäminen siirtyy Kelaan ja Kelan käytännöt ovat vielä hiukan epäselvät.

Itse valmistauduin niukalla makaroni-leipä-joulunvietolla siihen ettei tammikuulle tule lainkaan tukea, mutta löysinkin Kelan nettisivuilta päätöksen ja myönnetyn toimeentulotuen tammikuulle. Päätöksen miten jatkossa pitää toimia – ohjeissa näyttäisi löytyvän sosiaalitoimen yleisesti käyttämä keino hylätä koko toimeentulotukihakemus lisäselvityspyynnöllä ja/tai ainakin uhkaus viivästyttää päätöksen tekoa ellei pyydettyjä liitteitä toimiteta. Mitään määräaikaa työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautumiseen ei ole asetettu. Yleensä toimeentulotuessa asetetaan vaadittavalle toiminnalle määräaika, jonka päivämäärän jälkeen voidaan huomioida toimeentulotukilaskelmassa a) vain kohtuulliset kulut, b) huomioida myytäväksi määrätty tai rahaksi muutettava omaisuus käytettävissä olevaksi varallisuudeksi tai  c) laskea työttömän kieltäytymisestä seuraava kahden kuukauden perusosan alentaminen. Kieltäytymisen jatkuessa toistuvilla määräaikojen antamisella varmistetaan jatkuva 40 %:n perusosan alentaminen. Luultavasti laki edellyttäisi jonkin täsmällisemmän määräajan asettamista, vaikka ainakaan hallinto-oikeus ei lainkaan kysele asetetun määräajan perään ja ilmeisesti hallinto-oikeuden päätöksiä tekeville viranhaltijoille on täysin selvää ilman asetettua määräpäivämäärää, mistä päivämäärästä kahden kuukauden kieltäytyminen lasketaan.

Kela myönsi toimeentulotuen vain yhdelle kuukaudelle ja seuraavassa on saamani ohjeet helmikuun toimeentulotuen hakemiseen:

Edellisen perusteella näyttäisi, että Kela saattaa hylätä koko toimeentulotukihakemukseni, mikäli en toimita TE-toimiston todistusta työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautumisesta. Kun olen ryhtynyt taistelemaan tätä järjestelmää vastaan, niin ihan pakkohan tuon uhkauksen toteuttamista on testata käytännöntasolla.

Lain mukaan koko toimeentulotukea ei saa evätä sen perusteella, että toimeentulotuen tarpeessa oleva henkilö kieltäytyy jostakin työttömälle määrätystä toimenpiteestä, mutta perusosaa voidaan alentaa yleensä sen maksimin 20 % tai 40 %. Toimeentulotuen myöntämisen ehdoksi ei voida myöskään asettaa ensisijaisten tukien hakemista ja niitä myöntämättömiä tukia ei voida laskea tuloksi. Toimeentulotuen myöntämisen ehdoksi ei voida myöskään asettaa selvitystä työnhausta.

Pienen pohdinnan perusteella taitaa muutenkin olla järkevämpää kieltäytyä ilmoittautumasta työttömäksi työnhakijaksi. Minulla ei ole aikomustakaan ryhtyä tekemään palkattomasti töitä tai osallistua yhteiskunnan veronmaksajien maksamaan kalliiseen ihmisarvoa alentavaan päivähoitoon, joten hyvin nopeasti saisin TE-toimiston avulla uuden työssäoloehdon, joka muuttuisi jälleen vuosikausia kestäväksi ikikarenssiksi. Aikaisemmin saamani 5 kuukauden työssäoloehto jatkui TE-toimiston ystävällisellä myötävaikutuksella vuoden 2006 tammikuusta 1.1.2017 saakka (ainakin teoriassa) eli melkein 11 vuotta. Ensi vuoden puolella työttömän ihmisoikeuksia on jälleen kerran heikennetty. Ensi vuoden puolella työttömällä ei ole enää oikeutta kieltäytyä työnhakusuunnitelmaan kirjaamattomista työvoimapoliittisista toimenpiteistä vaan työttömän on alistuttava kaikkeen siihen, mihin viranomaiset määräävät.

Ja ennen kaikkea, mikäli alistuisin TE-toimiston kyykkyhyppelyyn, niin perusosaani ei alennettaisi, jolloin en voisi yrittää saada valittamalla muutosta tuohon perusosan alentamiseen. Mielestäni perusosa on niin pieni ettei sen vastineeksi voida vaatia työpanosta tai osallistumista kyykkyhyppelyyn. Nykyisella tasolla perusosan alentaminen toimii sairaan hyvin tehokkaana kiristysvälineenä, koska vain harvat pystyvät elossa toimeentulotuen alennetulla perusosalla.

Mielestäni työstä pitää aina maksaa käypää palkkaa ja niin sanottuihin aktiivitoimenpiteisiin osallistuvalle työttömälle pitäisi myöntää lisätukea. Nykyinen järjestelmä on mätä, koska työttömän on paha myydä omaa työpanostaan palkan vastineeksi, kun samaan aikaan satojatuhansia palkattomia työntekijöitä tuo työnantajille ilmaisen työpanoksen lisäksi veronmaksajilta kerättyä rahaa. Mätää järjestelmää ei muuta yhtään paremmaksi myöskään se seikka, että kaikesta työttömän aktiivisuudesta seuraa henkilökohtaisen taloustilanteen heikkeneminen.

Näköjään Kela teki myös päätöksen takaisinperinnästä samalle kuukaudelle maksettavasta työmarkkinatuesta.  Edellisen perusteella voisi tehdä hätäisen johtopäätöksen, että Kela laskee tuloksi vain kyseiselle kuukaudelle maksetut todelliset työmarkkinatuet eikä laskelmassa huomioida ”oletettavasti maksettavaa työmarkkinatukea”. Aikaisemmin työmarkkinatuki on laskettu tuloksi ja takaisinperintäpäätöstä samalle kuukaudelle myönnettävästä työmarkkinatuesta ei ole tehty, vaan aikanaan maksetun työmarkkinatuen on katsottu kattavan elinkustannuksia seuraavaan työmarkkinatuen maksatukseen saakka. Toisaalta, Kela voi yrittää hyödyntää lain porsaan reikää siten, että sama työmarkkinatuki voidaan periä takaisin ja samaan aikaan samainen tuki voidaan laskea seuraavan kuukauden käytettävissä olevaksi tuloksi(?). Mikäli ilmoittautuisin työttömäksi työnhakijaksi, niin mahdollisesti saamani työmarkkinatuki perittäisiin takaisin ja sen lisäksi tulevissa päätöksissä voidaan työmarkkinatuki laskea käytettävissä olevaksi tuloksi, vaikka käytännössä työmarkkinatuesta saatua rahaa ei ole käytettävissä kyseisen kuukauden elinkustannuksiin. Tämänkään vuoksi ei kannata ilmoittautua TE-toimistoon työttömäksi työnhakijaksi.

Olemassa olevan ylipainoni turvin voin ainakin parin kuukauden ajan kieltäytyä ilmoittautumasta työttömäksi työnhakijaksi, jos koko toimeentulotukihakemus hylätään, mutta sen jälkeen ainoa vaihtoehto on ottaa vastaan seuraava ikikarenssi, joka jatkunee sitten eläkeikään asti.

Päivitys 8.3.2017

Perässä olevan linkin kommenttiosuudessa on mainittuna yllä kirjoittamani ongelma, johon tuo työmarkkinatuen takaisinperintäpäätös voi johtaa – ja kun oikein taitavasti näitä vuorottelee, niin joka toinen kuukausi eletään toimeentulotuen miniminormilla ja joka toinen kuukausi 5 eurolla. Toki näissä tapauksissa kannattaa käyttää oikeuttaan valittaa päätöksestä, jolloin sen lain mukaisen toimeentulotuen voi saada viimeistään vuoden kuluttua hallinto-oikeuden päätöksen perusteella.

https://sosiaalinentekija.wordpress.com/2017/01/17/kelan-perustoimeentulotuen-normipaatos-tuottaa-valiinputoajia/

”Se, ettei edellisen kuun lopulla tullutta etuutta huomioda tulona ja tehdään perintä kuluvan kuun etuuteen on johtanut tilanteisiin, joissa asiakas saa muutaman päivän sisään sekä työmarkkinatuen että täyden toimeentulotuen perusosan, yhteensä n. 1000e. Toisella asiakkaalla taas työmarkkinatuki perittiin ja huomioitiin myös laskelmassa tulona, jolloin asiakkaalle jäi 4,68e elämiseen koko kuukaudelle. ”

Hallinto.oikeuden päätös

Minulla ei ole enää mitään mahdollisuuksia työllistyä palkkatyöhön. Minua voidaan vain nöyryyttää ja pakottaa palkattomaan työhön. Ainoa, minkä voin tehdä yhteiskunnan hyväksi on yrittää vaikuttaa työttömien kyykyttämisen lopettamiseen.

Valitukseni hallinto-oikeudessa:  Hallinto-oikeus hylkää valitukset

  • Yritin valittaa tuplatuomiosta, mutta työmarkkinatuen menettämisen lisäksi voidaan toimeentulotuen perusosaa alentaa, joten tältä osin Ne bis in idem ei toiminut. Idean keksin kun erään henkilön veroprosenttia oli korotettu rankaisuluonteisesti ja sen ohella annettu oikeuslaitoksen tuomio todettiin päällekkäiseksi tuomioksi.
  • Yritin vedota, että perusosan alentaminen vaarantaa ihmisarvoisen elämän ja viittasin suomen joutuneen eu:n tarkkailulistalle liian alhaisen sosiaaliturvan vuoksi. Hallinto-oikeuden päätöksessä todetaan ettei asiassa ole osoitettu, että perusosan alentaminen olisi vaarantanut ihmisarvoisen elämän edellyttämän turvan mukaisen välttämättömän toimeentulon. Edellinen tarkoittanee, että minulla on katto pään päällä ja olen elossa.
  • Yritin vedota tässä blogissakin kerrottujen seikkojen perusteella, että ei ole mitään edellytyksiä yhteistyöhön sosiaalitoimen tai TE-keskuksen kanssa. Tämän hallinto-oikeus ohitti toteamalla ettei se tutki sosiaalitoimen menettelyyn liittyviä hallintokantelutyyppisiä vaatimuksia.
  • Yritin vedota, että velvollisuutta ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi ei voida irroittaa muusta lain säädännöstä. Hallinto-oikeuden päätös on perusteltu, että laki vaatii ilmoittautumaan työttömäksi työnhakijaksi ja siitä kieltäytymisestä seuraa perusosan alentaminen. Huomioimatta jäi muusta lainsäädännöstä löytyvä toteamus, että viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia. Vuosien yhteistyön tulos ei riitä todisteeksi ettei löydy muuta päämäärää kuin minun ihmisarvon loukkaaminen.
  • Yritin vedota, että lakia on tulkittava perusoikeusmyönteisesti.
  • Yritin vedota kohtuullisuuteen. Päätöksessä todetaan ettei perusosan alentaminen ole kohtuutonta. Eli vuosia jatkunut eläminen alle perustoimeentulominimin ei tee perusosan alentamisesta kohtuutonta.

Päätöksessä lukee, että olen perunut joulukuussa 2015 sosiaalityöntekijälle varatun ajan, joten perusosan yhteydessä laadittavaa suunnitelmaa ei ole voitu tehdä. Olen kirjoittanut aikavarauksesta  aiemmin tuolla ja tarkistin, että minulle ilmoitettiin vain varatusta ajasta sosiaalityöntekijälle. Seuraava korjaukseksi netissä leviävään tietoon: Edellisen perusteella voitaisiin vetää hätäinen johtopäätös, että sosiaalityöntekijän aikavaraukselle saapumatta jättäminen voi aiheuttaa perusosan alentamisen – kunhan jälkikäteen ilmoitetaan, että aikavarauksella oli tarkoitus tehdä perusosan alentamista edellyttävä suunnitelma.

Hallinto-oikeus toteaa, että olen ilman perusteltua syytä katkaissut työnhakuni. Yhteistyö kun oli sujunut vuosien ajan tuloksellisesti ja ihan kivasti myös sen jälkeen.

Laissa lukee:

Laki toimeentulotuesta 2 a § (30.12.2002/1294) Velvollisuus ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi. Toimeentulotukea hakeva 17–64-vuotias henkilö on velvollinen ilmoittautumaan työttömänä työnhakijana työvoimatoimistoon, ellei hän…

Laki toimeentulotuesta 10 § Alennettu perusosa

Perusosan suuruutta voidaan alentaa enintään 20 prosenttia sellaisen henkilön osalta, jonka toimeentulotuen tarve aiheutuu siitä, että:

1) henkilö on ilman perusteltua syytä kieltäytynyt yksilöidysti ja todistetusti tarjotusta työstä tai sellaisesta julkisesta työvoimapalvelusta, joka kohtuullisen pitkän ajan turvaisi hänen toimeentulonsa, tai hän on laiminlyönnillään aiheuttanut sen, ettei työtä tai julkista työvoimapalvelua ole voitu tarjota taikka ammatillista koulutusta vailla oleva, täysi-ikäinen alle 25-vuotias on keskeyttänyt koulutuksen tai kieltäytynyt koulutuksesta niin, että hän ei ole työttömyysturvalain 2 luvun 13 tai 14 §:n perusteella oikeutettu työttömyysetuuteen; (28.12.2012/1004)

2) kotoutumisen edistämisestä annetussa laissa tarkoitettu maahanmuuttaja on ilman perusteltua syytä kieltäytynyt kotoutumissuunnitelman laatimisesta tai osallistumasta kotoutumissuunnitelmassa yksilöidysti sovittuihin, työllistymistä edistäviin toimenpiteisiin taikka jos hän on laiminlyönnillään aiheuttanut sen, ettei kotoutumissuunnitelmaa ole voitu laatia; (30.12.2010/1390)

3) kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain (189/2001) 3 §:ssä tarkoitettu henkilö on kieltäytynyt osallistumasta kuntouttavasta työtoiminnasta annetussa laissa tarkoitetun aktivointisuunnitelman tai työllistymistä edistävästä monialaisesta yhteispalvelusta annetussa laissa (1369/2014) tarkoitetun monialaisen työllistymissuunnitelman laatimiseen; (30.12.2014/1373)

4) kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain 3 §:ssä tarkoitettu henkilö on ilman työttömyysturvalain 2 a luvun 13 §:ssä tarkoitettua pätevää syytä kieltäytynyt kuntouttavasta työtoiminnasta taikka keskeyttänyt tai omasta syystään joutunut keskeyttämään kuntouttavan työtoiminnan. (8.6.2012/291)

(30.12.2002/1294)

Perusosan alentamisen yhteydessä on aina laadittava, mikäli mahdollista, yhdessä toimeentulotuen hakijan ja tarvittaessa yhteistyössä työ- ja elinkeinoviranomaisten ja muiden viranomaisten kanssa suunnitelma toiminnasta asiakkaan itsenäisen suoriutumisen edistämiseksi. Kansaneläkelaitoksen tulee tiedottaa hakijalle kunnan velvollisuudesta laatia suunnitelma ja ohjata tämä kunnan sosiaalitoimen asiakkaaksi suunnitelman laatimista varten. Kansaneläkelaitoksen tulee myös välittömästi toimittaa kunnan sosiaalitoimelle tiedoksi perusosan alentamista koskeva päätös ja ilmoittaa tästä hakijalle. (26.6.2015/815)

L:lla 815/2015 muutettu 2 momentti tulee voimaan 1.1.2017. Aiempi sanamuoto kuuluu:

Perusosan alentamisen yhteydessä on aina laadittava, mikäli mahdollista yhdessä toimeentulotuen hakijan ja tarvittaessa yhteistyössä työvoimaviranomaisten ja muiden viranomaisten kanssa suunnitelma toiminnasta asiakkaan itsenäisen suoriutumisen edistämiseksi.

Perusosan suuruutta voidaan alentaa 1 momentissa säädettyä enemmän, kuitenkin yhteensä enintään 40 prosenttia:

1) jos henkilön toistuvasta 1 momentissa tarkoitetusta menettelystä on pääteltävissä, ettei hän halua ottaa vastaan työtä tai osallistua julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa (916/2012), kotoutumisen edistämisestä annetussa laissa tai kuntouttavasta työtoiminnasta annetussa laissa tarkoitettuihin toimenpiteisiin; tai (28.12.2012/939)

2) jos henkilö sen jälkeen, kun hänen toimeentulotuen perusosaansa on alennettu 1 momentissa tarkoitetulla tavalla, kieltäytyy ilman perusteltua syytä työvoimapoliittisesta toimenpiteestä tai jos hän toiminnallaan aiheuttaa sen, ettei työvoimapoliittista toimenpidettä voida tarjota ja hän tämän lisäksi kieltäytyy ilman perusteltua syytä 2 momentissa tarkoitetusta suunnitelman mukaisesta toimintakykyä edistävästä toiminnasta.

(30.12.2002/1294)

Edellä 1 ja 3 momentissa tarkoitettu alentaminen voidaan tehdä vain edellyttäen, että alentaminen ei vaaranna ihmisarvoisen elämän edellyttämän turvan mukaista välttämätöntä toimeentuloa eikä alentamista voida pitää muutenkaan kohtuuttomana. Alentaminen voi olla kestoltaan enintään kaksi kuukautta kerrallaan kieltäytymisestä tai laiminlyönnistä lukien.

Hallintolainkäyttölaki 51 § Asian ratkaiseminen. Valitusviranomaisen on päätöksessään annettava ratkaisu asiassa esitettyihin vaatimuksiin. Valitusviranomaisen tulee harkita kaikkia esiin tulleita seikkoja ja päättää, mihin seikkoihin ratkaisu voidaan perustaa. Jos valitusta ei ole tehty määräajassa tai jos asian tai siinä esitetyn vaatimuksen ratkaisemiselle on muu este, valitus tai vaatimus jätetään tutkimatta.

Hallinto-oikeuslaki 3 § Hallinto-oikeuden toimivalta. Hallinto-oikeus käsittelee ja ratkaisee ne hallinto-oikeudelliset valitukset, hallintoriita-asiat ja muut asiat, jotka säädetään kuuluviksi sen toimivaltaan hallintolainkäyttölaissa (586/1996) tai muussa laissa.

Eli työttömän kohdalla lakia voidaan tulkita hyvin suppeasti

Toivottavasti seuraavaakin lakia ryhdytään sitten tulevaisuudessa tulkitsemaan yksinään muusta lainsäädännöstä irroitettuna:

Oikeudenkäymiskaari 12 § Jos tuomari ilmeisestä huolimattomuudesta tahi ymmärtämättömyydestä tekee väärän tuomion, menettäköön virkansa kokonaan tahi määräajaksi, tahi maksakoon rahasakon, kolmijakoon, aina asianhaarain mukaan, ja korvatkoon kaiken vahingon. Jos hän sen tahallansa tekee, vihasta ja ilkeydestä taikka ystävyyden, lahjain ja voiton tähden, menettäköön virkansa, saamatta sitä koskaan takaisin, korvatkoon myös vahingon, ja lahjat menkööt vaivaisille. Jos joku sellaisen väärän tuomion tähden menettää henkensä tahi kunniansa, menettäköön tuomarikin pahuutensa ja ilkeytensä takia henkensä tahi kunniansa.

Edellisestä laista löytyvän kuolemantuomion estää ne vahvemmat lait, joita ei edes huomioida kun köyhälle jaetaan oikeutta.

Tuntuu kuin Hallinto-oikeus olisi päättänyt, että laki velvoittaa minun alistumaan ihmiskaupan uhriksi, koska en taatusti tule loppuelämäni aikana enää saamaan palkkatyötä ja minua voidaan vain hyödyntää kaupankäyntivälineenä, kun yhteiskuntaa laskutetaan työllistymisen kannalta tuloksettomista palveluista.

Artikla 3 a) ”ihmiskauppa” tarkoittaa hyväksikäyttötarkoituksessa
tapahtuvaa henkilöiden värväystä, kuljettamista, siirtämistä,
kätkemistä tai vastaanottamista voimankäytöllä uhkaamisen tai
voimankäytön tai muun pakottamisen, sieppauksen, petoksen,
harhaanjohtamisen, vallan väärinkäytön tai haavoittuvan aseman
hyödyntämisen avulla, taikka toista henkilöä vallassaan pitävän
henkilön suostumuksen saamiseksi annetun tai vastaanotetun
maksun tai edun avulla. Hyväksikäytöksi katsotaan vähintään
toisen hyväksikäyttö prostituutiotarkoituksessa tai muut
seksuaalisen hyväksikäytön muodot, pakkotyö tai pakollinen
palvelu, orjuus tai muu orjuuden kaltainen käytäntö, orjuuden
kaltaiset olot tai elinten poistaminen.

Kuinka musta muuttuu valkoiseksi

En malta olla palaamatta Raija Kerättären tutkimukseen, koska näyttäisi siltä ettei kukaan kyseenalaista hänen kehittämää menetelmää tai hänen liikkeelle panevia motiiveja.

Lääkäri vaatii pehmeämpää(?) suhtautumista työttömiin ja vaatii yhteiskunnalta lisää motivaatiota pitkäaikaistyöttömien ”vainoamiseen” ja lääkäri tuomitsee tilanteen, jossa työttömien annettaisiin elää työttömyyskorvauksilla vailla työttömiin kohdistuvaa ”henkistä väkivaltaa” (tämä siis jää jäljelle kun työvoimavirkailijoilta ei vaadita asiallista työtehtävien hoitamista). Ylen sivuilta löytyy uutinen: Moni työkyvytön voisi tehdä töitä oikealla kuntoutuksella

Myönnettäköön heti alkuun, että osalla ihmisistä on oppimishäiriöitä tai jonkin asteisia mielenterveyshäiriöitä, mutta näitä löytyy yhtä lailla niin töissä käyviltä työntekijöiltä kuin työttömiltä, joten on väärin korostaa näiden merkitystä työkykyyn vain työttömien kohdalla. Varmasti jokainen työtön miettii omia työllistymisen esteitä ja pyrkii korjaamaan kaikki mahdolliset korjattavissa olevat vikansa ja puutteensa, jolloin nimenomaan tässä itsetutkiskelutilanteessa työvoimavirkailijan pärstäkertoimeen perustuvat väitteet työttömän ammattitaitopuutteista tai kehitystarpeista johtavat väistämättä väärään suuntaa.  Niin, ei kai kukaan oleta, että nykysin palkkatyössä oleva väestön osa edustaisi parhainta saatavilla olevaa työvoimaa? Työpaikan saamiseen vaikuttavat monet tekijät ja kukaan ei voine kiistää, että suurin merkitys työpaikan saamisessa on suhteilla ja vasta sen jälkeen tulee ammattitaito sekä työpaikan saamiseen johtavat muut onnekkaat yhteensattumat.

Mielestäni Kerättären kehittämä tutkimusmenetelmä pitäisi asettaa tieteellisesti kyseenalaiseksi, koska se perustuu lähinnä työttömiin kohdistuvaan kollektiiviseen vihaan eikä se edes pyri tutkimaan työttömän todellista työkykyä vaan lähinnä pyrkii antamaan tehokkaan lyöntivälineen työttömän alistamiseen. Keskityn siis suurimpaan ongelmaan eli kuntouttavaa työtoimintaa vaativiin mielenterveyshäiriöihin, koska varsinaiset työkykyä alentavat sairaudet ovat helposti diagnosoitavissa perusterveydenhuollossa ja ilman Kerättären kehittämää menetelmää. Vaikka en tietenkään voi olla kummastelematta sitä seikkaa, että palkattomaan työhön sijoittumattomat omaavat myös työkykyyn mitenkään vaikuttamattomiakin diagnooseja, mutta vain täysin ilman diagnoosia olevien työttömien todetaan 100 %:sesti kärsivän mielenterveydellisistä häiriöistä. Ehkä Kerättären tutkimus olisi herättänyt ajattelemaan, miksi lääkäri ei ole aiemmin potilasta tutkiessaan ja hoitaessaan havainnut työkykyä haittaavaa mielenterveyshäiriötä. Ei myöskään voi jättää huomioimatta, että palkattomiin töihin kiltisti suostuvat vapautetaan Kerättären kehittämältä työkykytutkimukselta, joka johtaisi siis täysin terveen työttömän kohdalla 100 % :sesti monialaisesti havaittuun mielenterveyshäiriömerkintään. Tutkimustulokset puolestaan kertovat karua kieltä, että hyvin usein mielenterveysdiagnoosilla merkityn potilaan muut sairaudet jäävät hoitamatta, koska heidän oireitaan ei sen jälkeen pidetä todellisina.

Mikäli on lukenut tätä blogia aiemmin, niin on luultavasti huomannut ettei minulla ole mitään hyvää sanottavaa TE-toimistojen tai sosiaalitoimistojen toimintatavoista. Milloin valkoinen on muuttunut mustaksi?

Ehkä joskus ammoisina aikoina työvoimatoimiston kautta joku sai tiedon palkkatyöpaikasta ja onnistui työllistymään kunhan vain hakeutui potentiaalisen työnantajan puheille. Myös työnantajilla oli motivaatiota palkata työntekijöitä, koska muuten he eivät olisi saaneet työntekijöitä.

Kaikille lienee selvää, että jo vuosikymmenien ajan palkkatyöpaikat ovat löytyneet vain työnhakijan oman aktiivisuuden avulla. Entinen työvälitys on puolestaan ottanut työnvälityksen sijaan tärkeimmäksi tehtäväksi työttömyysturvan vastineen varmistamisen. Tämän jälkeen työvoimavirkailijat ovat olleet yhä vähemmän edistämässä työttömän työllistymistä. Ennen pitkään työvoimavirkailijat asettautuivat työttömän yläpuolelle, jolloin työttömän oli hypittävä työvoimavirkailijan pillin mukaan ja työttömän pahin synti oli vaatia olemassa olevia työllistymistä edistäviä tukia, sillä ne muuttuivat namupaloiksi, joita työvoimavirkailijat antoivat kilteille työttömille. Työvoimavirkailijat ottivat myös oikeuden rankaista niitä työttömiä, jotka eivät tyytyneet siihen mitä ylhäältä annetaan, jolloin alettiin ohjaamaan työnhakijoita heille sopimattomiin töihin ja pakottamaan työllisyyskurssien kautta palkattomaan työhön. Tässä vaiheessa työnantajat alkoivat huomaamaan ettei työvoimatoimistosta saa kunnollisia työntekijöitä. Työvoimavirkailijoilta kuitenkin odotettiin yhä jotakin muodollista työhön ohjaavaa toimintaa, joten työttömiä ryhdyttiin tarjoamaan välikäsille ja työnantajille lähinnä palkattomina työntekijöinä. Palkattomiin töihin pakottaminen on lisääntynyt vuosi vuodelta ja olemme olleet vuosia tilanteessa, jossa työnantaja tietää saavansa työttömän ilmaisena työntekijänä tai ainakin mukavien tukien kera, joten työnantajilla ei ole mitään tarvetta palkata työtöntä työnhakijaa saadakseen täsmälleen saman työpanoksen.

Osa työttömistä suostuu tekemään palkattomia töitä, koska he toivovat sen johtavan työsuhteeseen ja he todellakin pitävät palkkatyön saamista mahdollisena, jos he vain tekevät työnsä iloisesti ahkeroiden ja moitteettomasti. Työttömän usko positiiviseen lopputulokseen auttaa häivyttämään sen tosiseikan, että seuraavat palkattomat työntekijät ovat jo kilvan kärkkymässä jälleen muutaman kuukauden kuluttua vapautuvaa palkatonta työpaikkaa. Pikku hiljaa palkattomien työntekijöiden aiheuttama lumipalloefekti on iskenyt työttömien omaan tajuntaan ja on alettu ymmärtämään, että palkattomaan työhön suostuneella on jatkossakin erinomaiset mahdollisuudet päästä palkattomaan työhön.

Työvoimavirkailijoilla on siis yhä vaikeampaa harhauttaa, painostaa tai pakottaa työtön palkattomaan työhön, joten on laaditty ihmisoikeudellisesti kyseenalaisia lakeja, joilla työttömyyden perusteella työtön voidaan määrätä pakkotyöhön. Helposti harhautetut työttömät on saatu nopeasti ohjattua palkattomaan työhön. Työttömät, joita on yritetty painostaa palkattomaan työhön ovat voineet vastata työvoimavirkailijan näkemyksen mukaan röyhkeästi tai aggressiivisesti, jolloin työttömän asiakasmerkintöihin on tullut värikästäkin tekstiä. Itse olen kiltisti hammasta purren ottanut vastaan työvoimavirkailijoiden loukkauksia ja psyykkausta, joten minulla ei ole epäilystäkään siitä, että työvoimavirkailijat ovat väistämättä horjuttaneet joidenkin työttömien mielenterveyttä. Minä en ole taipuvainen päättämään omaa elämääni ennenaikaisesti ja painostaminen siihen aiheuttaa lähinnä suuttumusta, mutta epäilemättä jotkut työttömät ovat päässeet eroon työvoimavirkailijan painostuksesta tekemällä itsemurhan. Ehkä työttömien asiatonta kohtelua enemmän minua ärsyttävät ne henkilöt, jotka myötävaikuttavat työttömien asiattoman kohtelun jatkumiseen, ja sitten kun työtön murtuu – he lehahtavat paholaisen tapaan paikalle ”jeesustelemaan” ja ”auttamaan”.

Jokainen toimeentulotukea hakenut tietää, että ensimmäiseksi kerrotaan väärää tietoa ettei köyhä ole oikeutettu toimeentulotukeen, jolloin osa köyhistä tyytyy siihen. Osa tarkistaa tiedot netistä ja osaa sen perusteella vaatia kirjallista päätöstä, jolloin kynnys evätä toimeentulotuki on korkeampi ja sen pitää perustua lakiin. Seuraavien kuukausien aikana yritetään evätä toimeentulotuki lisäselvityspyynnöllä, alentamaan myönnettävää toimeentulotukea tai pyritään muilla tavoin tekemään toimeentulotuen saamisesta erittäin työlästä, jolloin lain mukaisesta toimeentulotuesta taisteleva koetaan hankalana asiakkaana ja asiakasmerkinnät pyritään tekemään mahdollisimman mielipuolisina tulkintoina.

Kuinka monella on otsaa väittää, että mikäli heidät määrättäisiin työttömien päivähoitoon ja kapteeni käskee -tyyppisiin tottelevuusleikkeihin, niin heidän koko työkykypotentiaalinsa tulisi osoitetuksi? Mielestäni terveen itsetunnon omaavan työttömän kohdalla tehtävä työkykyarviointimerkintä ”mokomasta” esittäisi todennäköisemmin väitteen työttömän asenneongelmasta, ohjeiden huonosta ymmärtämisestä, kyvyttömyydestä noudattaa annettuja ohjeita ja tarpeesta vastustaa kaikkia auktoriteetteja.

Voi kun osaisin piirtää, niin laittaisin tähän kuvasarjan, jossa puolipöljän näköinen pipipää käskyttää tohtorihattuista henkilöä kulkemaan koirien agilityradan läpi. Loppuun sitten arviot tohtorin työkyvystä. Tulisi selväksi kuinka tohtorihattuinen selviää tiukoista tilanteista kun ahtautuu ahtaan putken lävitse.

Olen osallistunut työllisyyskursseille ja tehnyt oman osani palkatonta työtä, joten pitää löytyä tarpeeksi tehokas kiristyskeino, jotta minä suostun enää tällä iällä tekemään palkatonta työtä. Täytyy myöntää, että vaihtoehto tehdä palkatonta työtä tai tulla merkityksi hulluksi on perkeleellinen vaihtoehtotilanne. Aiemmin saattoi luottaa ettei tervettä voida diagnosoida mielisairaaksi, mutta nyt siis tiedämme, että Raija Kerätär on kehittänyt uuden tehokkaaksi havaitun tavan heittää lääketiede roskakoriin ja julistaa työtön hulluksi vain työvoimavirkailijoiden, sosiaalityöntekijöiden ja muiden työttömien kyykytykseen osallistuvien henkilöiden tekemien asiakasmerkintöjen avulla.

Mikä ihme ajaa lääkärin tuollaiseen vihaan työttömiä kohtaan?  Miten ihmeessä ihminen voi päästä opiskelemaan lääkäriksi, valmistua lääkäriksi ja sen jälkeen kehtaa lääkärin asemassa väittää, että jo nurkaan kepitettyjen työttöminen leimaaminen, nöyryyttäminen ja raahaaminen palkattomiin töihin olisi työttömän auttamista?

Työttömät eivät olekaan alkoholisteja vaan mielisairaita

Työterveydenhuollon erikoislääkäri Raija Kerätär on tehnyt tutkimuksen, jossa on tutkittu 1512 TYPpiin ohjattua pitkäaikaistyötöntä. Työttömien työkykyä on luokiteltu uuden testaustavan perusteella, jossa on hyödynnetty ”uutta monialaista tapaa arvioida työkykyä”.

Asiaan liittyvää tietoa löytyy tuolta: Pitkäaikasityöttömien työkyvyn arviointi ja Työttömien työkyky. Tutkimuksesta löytyy useita lehtijuttuja mm. Kolmasosa työttömistä on työkyvyttömiä.

Työttömän mahdollisuudet:

kevätär 1

Täytyy myöntää etten ymmärrä yllä olevan kaavion numeroarvoja, 4+185+77 ei ole 225 ja 2% + 82% ? 34 % on 118 % ei 100 % – taulukossa taitaa olla ”suosituksia 1,27/asiakas”(?). Olisiko taulukon tiedoista tulkittavissa, että 85 % suostui tekemään palkattomia töitä ja 15 % työttömistä tutkittiin tarkemmin, joista 4 henkilöä todettiin työkykyiseksi ja ohjattiin palkattomaan työhön. (Oletan, että TYPin työpaikat ovat lähinnä palkattomia työpaikkoja, vaikka minulla ei ole asiasta 100 %:sta tietoa – virheellisen käsityksen saa korjata).

Seuraavassa on eriteltynä, 225 palkattomaan työhön sijoittumattoman pitkäaikaistyöttömän todetut sairaudet:

kerätär 2

78 henkilöltä löytyi sairaus ja 147 henkilö todettiin mielisairaiksi. Täytyy sanoa, että TYPpiin ohjatuilla työttömillä on armottomat vaihtoehdot: 1. Suostu palkattomaan työhön tai 2. julistetaan mielisairaaksi ja diagnoosilta pelastuu, mikäli löytyy muu diagnosoitu sairaus.

 

Lehtiuutisen mukaan Raija Kerätär havaitsi tutkimuksessaan, että eräs osasyy pitkäaikaikaistyöttömien työkyvyn heikkenemiselle on terveydenhuollon kapea-alainen, sairauskeskeinen näkökulma.

Kun puhutaan työkyvyn heikkenemisestä, niin luulisi kyse olevan työntekoa haittaavasta sairaudesta, fyysisestä tai psyykkisestä, jotka ovat siis todennettavissa sairauskeskeisesti.

Tutkimuksen mukaan pitkäaikaistyöttömillä on usein monimuotoisia ongelmia, joihin liittyy monessa tapauksessa mielenterveyden ja oppimiskyvyn häiriöitä.

Mitä ovat ne työkykyyn vaikuttavat monimuotoiset ongelmat?

Kun puhutaan työkykyyn vaikuttavasta mielenterveyden häiriöstä, luulisi diagnoosin perustuvan psykiatrin diagnoosiin. Pitää muistaa, että mielenterveydellisiä häiriöitä esiintyy myös työelämässä olevilla, joten mielenterveyshäiriö ei välttämättä tarkoita työkyvyttömyyttä.

Mitä tulee oppimishäiriöihin, niin ei pidä unohtaa, että useat menestyneet yrittäjät ja kuninkaalliset ovat julkisesti kertoneet kärsineensä tai yhä kärsivän erilaisista oppimishäiriöistä. Yleensä oppimiskyvyn häiriöt vaikuttavat enemmänkin ammatin valintaan kuin varsinaiseen työkyvyttömyyteen.

Raija Kerättären mukaan työttömän tilanteesta saataisiin kattava kuva, kun eri viranomaisten hallussa olevaa asiakastietoa ja asiakkaan omia näkemyksiä hyödynnetään nykyistä paremmin.

Raija Kerättären tutkimus taitanee perustua siis lähinnä ”monialaiseen” eli useamman ammattialan edustajien päätelmiin.

Olen aiemmin kirjoittanut yhdestä tietooni tulleesta merkinnästä, joka löytyy työministeriön rekisterissä: Käyttäytyy aggressiivisesti. Saattaa olla, että työvoimavirkailijat ovat tehneet muitakin herjaavia merkintöjä, joita voisi hyödyntää Raija Kerättären monialaisessa tavassa luokitella minut.

Olen saanut haltuuni osan sosiaalityöntekijän tekemistä merkinnöistä ja mielestäni ne kertovat enemmän sosiaalityöntekijän mielentilasta kuin minun mielenterveydestä tai kyvystä tehdä työtä. Yksi viittaus sosiaalityöntekijän tekemästä merkinnästä löytyy tuolta: Ei luota (ihmisiin). (Muille työttömille opiksi: Nykyinen tilanteeni on seurausta siitä, että olen virheellisesti luottanut työvoimavirkailijoiden ja sosiaalityöntekijöiden toimivan asiallisesti ja lain mukaisesti. Älkää luottako vaan ottakaa itse selvää. Valitettavasti mennyttä ei voi korjata myöhemmin elämässä opittua hyödyntäen).

Minulla on erittäin huonoja kokemuksia siitä, kuinka TE-toimistossa ja sosiaalitoimessa huomioidaan asiakkaan näkemys, joten pidän Raija Kerättären asiakkaan omien näkemysten hyödyntämistä muodollisena ja lähinnä pakollisena lisäyksenä. Itse asiassa minusta vaikuttaisi siltä, että tämä uusi monialainen tapa arvioida työkykyä perustuu nimenomaan tarpeeseen ohittaa asiakkaan oma näkemys ja avuksi otetaan muiden ihmiset  ”päiväkirjamerkinnät”. Luultavasti muiden merkintöjen hyödyllisyys perustuu virheelliselle oletukselle, että viranomaisen tekemät päiväkirjamerkinnät ovat aina asiallisia. Minä tiedän oma kokemuksen perusteella, että tehdään tarkoitushakuisesti herjaavia merkintöjä, joiden ilmeisin tavoite on saadaan työkaluja/lyöntivälineitä vastaisen varalle tai pyrkimys vaikuttaa negatiivisesti seuraavan viranhaltijan suhtautumiseen työtöntä kohtaan.

Raija Kerätär päättyy tulokseen, että

  1. Suunnattukkaan terveystarkastus ei ole riittävä tunnistamaan työttömien työkykyä haittaavia sairauksia.
  2. Hankkeen aikana kehitetty monialainen työ- ja toimintakyvyn arviointimalli osoittautui toimivaksi.
  3. Pitkään työttömänä olleiden osallisuuden kohentuminen on tärkeä edellytys ammatillisten urien tai työkykyisyyden etenemiselle
  4.  Työllistämishankkeissa tulisi työn tarjoamisen lisäksi haketoimijoilla olla vahva ohjaus- ja kuntoutusosaaminen

 

1.Työtöntä ei siis voi lähettää terveystarkastukseen, josta saataisiin pienellä suuntauksella toivottu oppimis- tai mielenterveysdiagnoosi?

2.Monialainen työ- ja toimintakyvyn arviointimalli osoittautui toimivaksi, koska mielisairauteen liittyvät oireet ja häiriökäyttäytyminen oli todettavissa työministerin tai sosiaalitoimiston asiakasmerkinnöistä?

Tiedättekö kuinka pahasti työkkärin täti suuttuu, kun työvoimatoimistosta hakee toiselle paikkakunnalla tapahtuvaan työpaikkahaastatteluun liikkuvuusavustusta ja työtön ei tyydy tyhjään lomakeeseen sekä lupauksen, että jokin toinen taho lähettää täytetyn lomakkeen myöhemmin postitse? Liikkuvuusavustuksen saaminen edellyttää lomakkeen täyttämistä ja liikkuvuusavustuksen kirjaamista järjestelmään ennen toteutettavaa työhaastattelumatkaa. Syystä tai toisesta ärsyyntyneen tai suuttuneen päiväkirjamerkinnät eivät välttämättä ole ihan asiallisia. Yleensä työvoimavirkailija ja sosiaalityöntekijä kokee hankalaksi asiakkaaksi sellaisen, joka ei ole helposti ohjailtava käsinukke.

 puppet

3.Minäkin voisi todeta, että Raija Kerättären, työvoimavirkailijoiden ja sosiaalityöntekijöiden ammattitaito kohenisi merkittävästi, jos he tekisivät työnsä palkatta – Voihan sitä todeta, mikä toiselle on hyväksi, mutta tosiasia lienee, että harva TYPpiin joutunut on työllistynyt palkkatyöhön.

4.Pitkäaikaistyöttömien käsittelyssä ei siis riitä työn tarjoaminen vaan tarvitaan VAHVA OHJAUS– ja kuntoutusosaaminen. Työvoimatoimiston kautta harvemmin saa palkkatöitä ja yleisin työvoimapalveluista saatava apu on VAHVA PAINOSTAMINEN palkattomaan työhön tai muuhun päivähoitoon.

Kun pyritään työllistämään työtön, niin miksi tarvitaan useamman henkilön mielipide? Äskettäin oli uutinen, jonka mukaan työttömän valinnanvapaus lisää työllistymistä. Mistä kumpuaa ”tarve” todeta ammattilaisen suorittama terveystutkimus puutteelliseksi ja hakea toivottu ”työkykyä haittaava sairaus” ulkopuolisten tekemien ”Asiakas on mulkku”-merkintöjen perusteella? Miksi ei voida hyväksyä, että työtön itse tietää, mitä työtä pystyy ja haluaa tehdä? Miksi yritetään auttaa työtöntä sulkemalla työtön ulkopuolelle ja päättämään ulkopuolisten kesken hyvässä yhteisymmärryksessä, että työtön soveltuu kerämään palkatta koiran paskaa puistosta? Millä oikeudella yhdelläkään ulkopuolisella on oikeus päättää, että sinulle ei ole hyväksi saada työstäsi palkkaa vaan sinulle on parasta tehdä työsi palkatta?

Tutkimuksessa mainitaan, että pitkäaikaistyöttömät (pitkään asiattoman kohtelun kohteena olleet) kokevat itsetuntonsa heikommaksi, joka minusta ei ole mitenkään yllättävää siihen verrattuna kuinka työtöntä kohdellaan työvoimatoimistossa. Itse asiassa minua suututtaakin, että epävarmat nuoret ihmiset alistetaan sellaiseen palveluun, josta on ehdottomasti vain haittaa työllistymisen kannalta ja rikkoo täydellisesti ihmisen minäkäsityksen.

Jälleen saatiin tutkimus, joka antaa uudet kyseenalaiset keinot leimata työttömiä ja oikeutuksen entistä voimallisemmin alistaa ja nöyryyttää työtöntä.

Olen lukenut mielipiteitä, että joku ihminen olisi ollut tyytyväinen TYPin palveluihin. Olen myös lukenut mielipiteitä, että joku on ollut tyytyväinen päästessään palkattomaan työhön. Minun mielestäni ihmisiä ei saa kohdella niin kaltoin, että he hyötyvät TYPin palveluista tai ovat tyytyväisiä päästessään palkattomaan työhön.

Säästäminen toimeentulotuesta on valintoja

Hieman perustietoa toimeentulotuesta:

Toimeentulotuessa myönnetään tukea asumismenoihin kuten vuokraan, vesimaksuun ja sähköön – myös kotivakuutus pitäisi huomioida. Useat kunnat ovat määritelleet kohtuulliset asumismenot, jotka määräytyvät samassa taloudessa asuvien henkilöiden lukumäärän perusteella. Mikäli toimeentulotuen hakijan asumismenot ylittyvät, niin henkilöä kehotetaan muuttamaan halvempaan asuntoon. Mikäli henkilö ei suostu muuttamaan halvempaan asuntoon, niin muutaman kuukauden jälkeen toimeentulotukilaskelmassa voidaan huomioida koko vuokran sijasta kohtuulliset asumismenot, mutta vain siinä tapauksessa, että halvempi asunto on todellakin henkilön saatavissa.

Sen lisäksi myönnetään jokaiselle henkilölle perusosa. Perusosalla toimeentulotuen saajan pitää kattaa: ravintomenot, vaatemenot vähäiset terveydenhuoltomenot, henkilökohtaisen puhtauden ja kodin puhtauden menot, paikallisliikenteen maksut, lehtitilaukset, puhelimen käyttö ja harrastus- ja virkistystoiminta. Mikäli henkilö kieltäytyy kyykytyksestä, niin ainoastaan kieltäytyjän perusosaa voidaan alentaa.

Edellisen lisäksi voi saada täydentävää toimeentulotukea erityismenoihin kuten lasten päivähoitomenot, ylimääräiset asumismenot (esimerkiksi muuttokustannukset) ja erityisistä tarpeista tai olosuhteista aiheutuvat menot (esimerkiksi pitkäaikaisesta toimeentulotuen saamisesta ja pitkäaikaisesta tai vaikeasta sairaudesta  aiheutuvat menot sekä lasten harrastusmenot). Lisäksi voi saada ehkäisevää toimeentulotukea, jonka perusteista kunnat päättävät itse. Täydentävää ja ehkäisevää toimeentulotukea on helpompi hakea kun pyytää kunnalta tiedot, millä periaatteilla edellisiä tukia kunnassa on päätetty myöntää.

 

Yksin elävän perusosa on 485,50 euroa kuukaudessa, jos suostuu osallistumaan palkattomaan työhön tai päivähoitoon. Palkattomasta työstä kieltäytyjän perusosaa alennetaan ensin – 20 % ja sen jälkeen -40 %, joka tarkoittaa ensin 388,40 euroa/kk ja sen jälkeen 291,30 euroa/kk.

485,50 euroa kuukaudessa ei ole riittävä niihin kaikkiin mainittuihin menoihin, joita perusosan pitäisi kattaa ja pienin 290 euroa kuukaudessa onkin lähinnä vain ravinnon osuus, joten mahdollinen säästöön jäävä osuus toteutetaan aina luopumalla jostakin muusta.

Mihin minä olen laittanut vähäiset rahani työttömyyden aikana:

Viimeksi opiskeluaikana kävin parturissa leikkauttamassa tukkani. Kampaamoalan yrittäjät voivat siis huoletta vaatia työttömille pienempiä tukia, sillä tulevaisuudessa yhä harvemmin työtön kuulu heidän asiakaskuntaan. Kaikkien yrittäjien kannattaisi kuitenkin huomioida, että yhä lisääntyvä palkaton työ lisää työttömien määrää ja kiristää kilpailua jäljelle jäävistä asiakkaista.

Kukkia en osta, joten kukkakauppiaat kuuluvat samaan ”ei välttämätön meno” -ryhmään kuin kampaamoalan yrittäjät. Ainakaan minulla ei ole työttömänä ollessa ollut mitään mielenkiintoa osallistua mihinkään juhliin, joten harvat onnittelut olen suorittanut ilman kukkia ja pienen rahalahjan muodossa.

Elokuvissa en käy – jos elää tarpeeksi vanhaksi, niin lopulta ne elokuvat on nähtävissä ihan ilmaiseksi televisiosta. Kahviloissa tai ravintoloissa en myöskään käy, koska kotona juo ja syö edullisemmin.

Olen elämäni aikana kaksi kertaa tilannut Apu-lehden puoleen hintaan pariksi kuukaudeksi ja muistaakseni kumpikaan tilaus ei ajoittunut työttömyysajalle. Minulle ei tulisi mieleenkään tuhlata perusosasta senttiäkään lehtimaksuihin. Järkevämpää on käydä kirjastossa tai pyytää tutuilta tai naapureilta vanhoja lehtikeräykseen meneviä lehtiä luettavaksi. Toimittajien ei kannattaisi lietsoa propagandaa laiskoista työttömistä, koska jokainen uusi työtön on melkoisella varmuudella entinen tilaaja ja ennen pitkään lehtien mainostajatkin vähenee, koska heidänkin asiakaskunta vähenee jokaisen työttömän myötä.

Kotimaan matkailuun minulla ei jää rahaa ja ulkomaan matkat eivät tulisi kyseeseen edes toisen henkilön maksamana, koska se tarkoittaisi tukien menettämistä. Minulle tuottaa suuria vaikeuksia maksaa jopa paikallisliikenteen kertamaksut, koska niille rahoille löytyisi aina tärkeämpiäkin käyttökohteita.

Kuntosalien jäsenyydestä en ole maksanut. Minulle on riittänyt kuntoiluksi hyötyliikunta, pyöräily ja lenkkeily, joita vielä kehtaa harrastaa kulahtaneessa tuulipuvussa ja lenkkikengissä.

Kun lihoamisen seurauksena opiskeluaikaiset vaatteet jäivät pieneksi, niin ryhdyin käyttämään vain tuulipukua ja lenkkikenkiä. Vaateliikkeet eivät ole rahojani juurikaan saaneet, koska olen ostanut lähinnä edullisempia t-paitoja ja alushousuja, jotka väistämättä kuluu myös kotioloissa. Aikaisemmin lenkkikenkien pohjien kuluminen puhki oli varsinainen riesa, koska ennen Lidlin tuloa lenkkikengistä joutui maksamaan 50 euroa tai jopa yli.

Ilman Specsaversia en näkisi enää lukea. Olen ostanut heidän valikoimistaan halvimmat yksiteholasit ja luonnollisesti hyödynsin heidän tarjouksensa ilmaisesta näön tarkistuksesta.

Ruokapuolella syntyy parhaiten säästöjä kun ei talvella osta tuoreita vihanneksia vaan ostaa pakastevihanneksia. Kesällä syön tuoreita tomaatteja ja talvella käytän ruoan valmistuksessa tölkitettyjä tomaatteja.  Aamuisin juon kahvia, jota ostan yleensä vain tarjouksesta. Yleensä syön ruisleipää, jonka päälle laita juustoa ja muutaman kerran vuodessa ostan jotakin leikettä leivän päälle. Jauhelihaa ostan tarjouksesta muutaman kerran vuodessa ja muina aikoina käytän soijarouhetta, jonka käyttö on jauhelihaa edullisempaa. Tarjouksesta ostan broilerisuikaleita. Hernekeittoa syön turhankin usein, koska sen valmistaminen on halpaa ja ruokaa riittää useille päiville. Makarooni kaikissa muodoissaan on edullista ruokaa. Janojuomana on hanasta tuleva vesi. Yleensä olen ruokakauppiaan kannalta huono asiakas, koska ostan lähes kaiken ruoan tarjouksista. Minä olen vuosikausia syönyt joka päivä Multitabs-monivitamiinia, jotta varmasti saisin kaikki vitamiinit ja hivenaineet.

Elektroniikkaan olen jonkin verran käyttänyt rahaa. Nykyisen hajoamispisteessä olevan tietokoneen olen ostanut työttömänä ollessa, koska ensimmäinen opiskeluaikana hankkimani tietokone ei soveltunut lainkaan nettikäyttöön. Nettiliittymän hankinta ja sen tarjoama mahdollisuus käyttää sähköpostia puolestaan auttoi säästämään paperi-, tulostus-, kirjekuori- ja postimaksuissa. Olen ostanut halvimman mahdollisen television ja aikoinaan oli pakko ostaa myös digiboksi, jos halusi edelleen seurata maailman menoa television välityksellä. Pyykinpesukone hajosi työttömyysaikana, joten lähes vuoden kestävän nykkipyykkiajanjakson jälkeen sain säästettyä sen verran, että sain ostettua tarjouksesta uuden pesukoneen, joka ei ollut ihan halvin vaan melkein halvin. Halvempia 10 tai 20 euron kahvinkeittimiä olen ostanut aina kun keitin tai lasikannu on rikkoutunut. Halpa skanneri rikkoontui ja ostin uuden myynnistä poistuvan monitoimitulostimen, koska sen sai melkein uuden skannerin hinnalla.

Pyrin ostamaan pesuaineet tarjouksesta tai valitsen markkinoiden halvimpia tuotteita.

Oikeastaan ainoa, mistä en ole säästänyt on hammasharjat ja kirjojen ostaminen. Minulle on aina ollut tärkeintä terveys ja aivokapasiteetin ylläpito. Minun kohdalla työllistyminen ei ole enää mahdollista, joten olen hankkinut itselleni vastaisen varalle kirjoja, joita voin lukea tulevina vuosina tai silloin kun tietokone/televisio hajoaa…

Toimeentulotuesta voi myös säästää, mutta yleensä se tarkoittaa monipuolisesta ja terveellisestä ruoasta säästämistä. Vaatemenoissa voi säästää kun kulkee vanhoissa rääsyissä tai ostaa persoonalliset vaatteet kirpputorilta. Jokainen asettaa omat menonsa tärkeysjärjestykseen ja käyttää rahat sen perusteella: Tiedän, että jotkut työttömät hankkivat kuntosalikortin, koska se on heille tärkeimpiä hankintoja.

Toimeentulotuki on liian helppoa rahaa ja sillä tulevat hyvin toimeen vain sellaiset henkilöt, jotka eivät ole koskaan joutuneet sitä anomaan tai elämään kyseisellä summalla. Tuen alhaisuus alkaa vaikuttamaan elämään vasta kun joutuu elämään kyseisellä summalla useita vuosia, jolloin tuella pitäisi myös ostaa vaatteita ja ostaa rikkoutuneen pesukoneen, tietokoneen, tulostimen, skannerin, television tai digiboksin tilalle uusi laite. Toimeentulotuen ostovoima on laskenut vuosien saatossa ja suomi onkin joutunut EU:n tarkkailulistalle liian alhaisen sosiaaliturvan vuoksi. Sama nälkävyötä tiukentava linja näyttäisi kuitenkin jatkuvan, vaikka yrittäjän kohdalla sama oikeus saada toimeentulotukea aiheuttaa väitteen, että yrittäjillä ei ole mitään sosiaaliturvaa. Mikäli kadehtii toimeentulotukea, niin kannattaisi elää vuoden tai pari laskennallisella miniminormilla ja pistää loput säästöön tai sijoittaa.