Jotta työtön tuntee osallistuvansa

Usein unohdetaan työttömien auttamis- ja aktivoimiskiihkossa, että työttömän on vaikea rahoittaa kyykytyksestä aiheutuvia kustannuksia. Työttömän vaatetuskin typistyy rahan niukkuuden vuoksi hyvin nopeasti tuulipukuun ja lenkkikenkiin, joilla sen työpaikan saanti jääkin sitten toiveajattelun tasolle.

https://www.verkkouutiset.fi/al-tyoton-kieltaytyi-kavelemasta-20-kilometria-te-toimisto-lopetti-tuet/

Yläpuolella olevassa tapauksessa henkilön olisi pitänyt kävellä päivittäin 40 kilometriä työllisyyskurssille. Työttömän velvollisuudet ovat kuitenkin joustamattomia, joten kohtuuton kävelymatka ei oikeuttanut jäämään pois työllisyyskurssilta ja työtön menetti laiminlyönnin vuoksi työttömyyskorvaukset. Lopussa on mainita, että ilmaisjakelun jakaminen ei ollut sellaista työtä, jolla työttömyyskorvauksia saanut olisi vapautunut velvollisuudesta osallistua työvoimavirkailijan osoittamaan työllistämispalveluun.

Ilmeisesti työttömän kaikki velvollisuudet pysyvät voimassa, niin kauan kuin työttömyyskorvauksia maksetaan, mutta työttömän oikeudet menetetään vähemmästä: Neljä työtuntia viikossa puolestaan on riittävä viemään työttömän oikeudet työllistyä vuorotteluvapaalle lähtevän sijaiseksi (https://tuloksetontaopiskelua.wordpress.com/2018/01/12/aktiivinen-tyoton-kerjaa-vaikeuksia/ ) ja luultavasti yksikin tunti olisi riittänyt samaan lopputulokseen.

 

Itse yritin 18 km kävelymatkan takia siirtää työvoimatoimistossa asiointia, mutta lopulta sain selityspyynnön, koska en ollut ottanut yhteyttä ja työnhakuaika poistui takautuvasti (https://tuloksetontaopiskelua.wordpress.com/2015/06/07/te-keskuksen-selvityspyynto/ ja https://tuloksetontaopiskelua.wordpress.com/2015/05/28/te-keskuksen-inhimillisyys/ ).

Mainokset

Työvoima valtiovallan suojeluksessa (?)

”Perustuslain mukaan työvoima on valtiovallan erityisessä suojeluksessa” (https://sakutimonen.wordpress.com/tag/tyovoima/). Edellinen on siitä mielenkiintoinen kohta, että yleensä kysynnän kasvaessa ja tarjonnan vähetessä hinnat nousevat, mutta valtiovalta käyttääkin matalapalkkaisten työntekijöiden yhteydessä valtaansa siihen, että matalapalkkaisten pitää vastaanottaa ja tehdä työnsä yhä huonommilla palkoilla sekä huonommilla työehdoilla. Tämä, jos mikään, on vallan väärinkäyttöä.

Lisäys:

Peruskoulussahan suomen perustuslain kohdat päntättiin ja vanhan muistikuvan mukaan googlettamalla löytyi yllä linkitetty Sakun sivu. Näyttäisi siltä, että  perustuslaissa tuo kohta on vuosien vaihtuessa hieman muuttunut ja se taitanee nykyään olla muodossa ”Julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta”. Päättäjät taitavat tulkita tuon kohdan, siten, että Julkisen vallan on turvatta yrittäjien työvoiman saanti huonolla palkalla ja epäoikeudenmukaisilla työehdoilla. Minusta tuossa suojelun kohteena on edelleen työvoima eli työntekijät.

https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731

Tämän tästä heitetään ilmaan kysymys kannattaako työnteko:

https://www.is.fi/tyoelama/art-2000005510119.html

Tässäkin tapauksessa pitäisi jättää ulkopuolelle palkan vertaaminen täyteen työmarkkinatukeen, sillä työmarkkinatuen saaminen edellyttää usein saman elinajan viettämistä kyykytyksessä kuin henkilö käyttää palkkatyön tekemiseen. Osa-aikatyötä tekemällä ihminen vapautuu ”kokoaikais” -työttömän kyykytysvelvotteista, joten hänen palkkaa pitäisi oikeastaan verrata minimitoimeentuloon, jonka saa jättäytymällä kyykytyspalveluiden ulkopuolelle.

Useimmat kyykytyspalveluiden ulkopuolelle jäävät elävät parisuhteessa työssäkäyvän puolison kanssa ja omistavat jonkin verran omaisuutta, joten he eivät saa yhtään mitään.

Yksinasuvat saavat kohtuullisten asumiskustannusten jälkeen 293 euroa kuukaudessa.

Mielestäni osa-aikainenkin työ kohtuullisella palkalla kannattaa, koska sillä pääsee eroon työttömien kyykytyspalveluista ja nousee ihmisarvoisten ihmisten joukkoon, joilla on lain suomat oikeudet ja eläkekertymä. Pitää myös muistaa, että myös osa-aikaiset ovat oikeutettuja tukiin, jotka lisäävät henkilön kuukaudessa samaa rahamäärää.

Yleensä siivousalalla huudetaan työntekijäpulaa ja vaaditaan kovaan ääneen työttömien tukien alentamista, jotta he saavat yhä huonommilla työehdoilla työntekijöitä, joten lienee paikallaan nostaa esiin eräs epäkohta. Siivoojien palkat ovat surkeita ja siivouksen kustannukset ovat yleensä kohtuullisen suuret. Kuitenkin siivousalan yritykset tuottavat omistajilleen hyvin nopeasti voittoa ja omaisuutta (edellinen ei ole mikään ongelma, jos ei samaan aikaan ilmene palkanmaksuhaluttomuutta). Mitenkähän kävisi, jos tutkittaisiin siivousalan yritysten laskutettuja työtunteja ja verrattaisiin niitä työtunteihin, joilta työntekijöille on maksettu palkkaa? Ellei edellisestä löydy eroa, niin pitäisi tarkastella moraaliselta pohjalta, onko siivousalan yrittäjällä oikeus maksaa pientä palkkaa ja samaan aikaa ottaa itselleen kohtuuttomat osuudet yrityksen tuloista?

Sotaan sisäpiirin tiedoilla

http://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005304087.html

Yllä olevan kuvakaappauskoosteen perusteella kokonaan tulottomia talouksia eli ilman eläkkeitä, sairaspäivärajoja, opiskelijaetuuksia tai työttömyyskorvauksia eläviä talouksia onkin 65 000 tuhatta, joiden asuminen maksetaan asumistuella ja toimeentulotuella. Liekö kesäkuun lehditötiedotteessa ilmoitettu 23 %:a 154 00 eli 35420 vastaavassa tilanteessa elävää – virhe? Oikea prosenttiluku olisi 65 000  talouden perusteella yli 42 %:ia.

Nyt siis Kelasta saa paljon sisäpiirin tietoa, jolla käydään propagandasotaan köyhiä vastaan. Jutussa korostetaan, että vasta vuoden 2017 alusta toimeentulotuen myöntäminen siirtyi Kelalle, mutta jätetään sujuvasti mainitsematta koko toimeentulotuen siirtyneen Kelan maksettavaksi vasta huhtikuussa, jolloin alkuvuoden ja myöhemmän ajan vertailuilla saadaan vaikuttavia lukuja. Nyt voidaankin näyttävästi kertoa, että vuoden alussa maksetttiin 36 000 kotitalouden vuokra ja nyt maksetaan jo 65 ooo kotitalouden vuokra pelkästään asumistuella ja toimeentulotuen perusosalla.

Kyllähän tällainen yhteiskunnan parasiittipopulaation kasvuvauhti vaatii tiukkoja toimia… ja niiden kyseenalaisuuden vuoksi tarvitaan kansan hyväksyntä.

Toki jutussa muistetaan mainita, että Kela maksaa useampienkin henkilöiden kaikki asuintannukset, koska osa työttömistä ei saa asumistuen ja työmarkkinatuen lisäksi toimeentulotuen perusosaa, jolloin he maksavat vuokransa Kelan myöntämällä asumistuella ja Kelan myöntämällä työmarkkinatuella. Ilmeisesti toimeentulotuella elävät ovat ensisijaisesti tähtäimessä ja sen jälkeen tulevat työmarkkinatukea saavat, koska peruspäiväraha-nimikkeellä tukea saavat työttömät on jätetty kokonaan mainitsematta.

Miten ihmeessä virkasuhteessa luottamuksellisia tietoja saavat voivat osallistua näin tarkoitushakuisesti levitettyyn propagandatiedotukseen?

Kertoo paljon suomen ihmisoikeustilanteesta…  ja ehkä vielä enemmän tulevaisuuden näkymistä.

 

Kuinka välttää karensseja

Paras keino välttää karenssit on muistaa, että työvoimavirkailijat eivät ole auttamassa työtöntä työllistymisessä palkkatyöhön. Työvoimavirkailijoiden ainoaksi tavoitteeksi on jäänyt työttömän ”kannustaminen”, joka toteutetaan rakentamalla työttömälle aktivoiva miinakenttä ja valvomalla ettei työttömälle luvatonta aktiivisuutta esiinny.

Mikäli työtön haluaa työllistyä, niin ne kuviot on tehtävä ihan omana aktiivisuutena, omalla ajalla ja työvoimavirkailijoille asiasta kertomatta.

 

Seuraavassa jutussa henkilö oli suotunut miinan asettamiseen, joka sitten työkiireiden vuoksi räjähti näpeille ja samalla vei henkilön pariksi kuukaudeksi työttömyyskorvausten ulkopuolelle:

http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201706232200226644_u0.shtml

Edellinen olisi vältetty, jos henkilö olisi kieltäytynyt laittamasta cv:tä nettiin, koska tästä kieltäytymisestä ei voi seurata karenssia. Kieltäytymisestä huolimatta henkilö olisi kuitenkin halutessaan voinut laittaa sen cv:n nettiin. Hän teki virheen kun sitoutui laittamaan cv:n nettiin, koska tämän jälkeen suostumus sitoo työtöntä ja mitään järjellistä tai älyllistä joustavuutta asiassa ei sen jälkeen enää ole olemassa.

Kaikki mihin sitoutuu on toteutettava, vaikka saisi palkkatyöpaikan, sillä määrättävällä karenssilla voi olla vaikutusta seuraavan työttömyysjakson alkaessa.

http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201706292200236975_u0.shtml

Paperimiehen kohdalla toteutui tyypillinen karenssi, jonka perusteet saatiin yksinkertaisesti kirjaamalla järjestelmään tieto työsopimuksen irtisanomisesta. Karenssi kumoutuu, mikäli paperimies pystyy hyväksyttävästi todistamaan kirjatun tiedon vääräksi. Työnantajan kirjallinen ilmoitus voisi riittää, mutta ei välttämättä. Työtön on aina syyllinen ellei voi muuta todistaa, työttömän syyllisyysolettama on erittäin vahva, koska se ei perustu kirjoitettuun lakiin vaan yleisesti hyväksyttyyn käytäntöön.  (Ikikarenssiin 2006)

Nykyään pidän lomat kohdalla ”lomapäivät” laskettiin työttömyyskorvauksettomaksi ajaksi. (Minunkin kohdalla lomakorvauspäivät on laskettu karenssiajan alle -en tiedä, onko kyse ihan vakiituneesta käytännöstä vai pärstäkertoimeen  perustuvasta harkinnasta laittaa työnhaku alkamaan vasta lomakorvauspäiviä vastaavan ajan kuluttua)

Piinalta ainakin hetkeksi säästynyt olisi välttänyt karenssin rustaammalla jonkinlaisen työhakemuksen, johon olisi voinut laittaa aloittavansa/aloittaneensa työt toisessa yrityksessä. Tässä oli ilmeisesti sellainen tilanne ettei työnhakijaksi ilmoittautumisen jälkeen toteutunut ensimmäinen aikavaraus/työttömän kyykkyhyppäys käskystä, jolloin koko aiempi työnhakuaika poistui ja kaikki työttömyyskorvaukset perittiin takaisin. Edellisen mahdollisuutta voi minimoida änkeämällä aikavaraukselle mahdollisimman nopeasti työnhakijaksi ilmoittautumisen jälkeen, jolloin mahdollinen sanktio alkaa juuri sillä päivämäärällä kuin kieltäytyminen tulkitaan tapahtuneen, joten jo maksettuja työttömyyskorvauksia ei peritä pois. (TE-keskuksen selvityspyyntö)

Hellun tapaus on hyvin tyypillinen, käden vamma ja käyttökielto, mutta valitettavasti Hellu ei ole sairauspäivärahalla vaan työttömyyskorvauksella. Tilanteesta muodostuu mahdollisuus auttaa työtön työttömyyskorvauksien ulkopuolelle ja työvoimavirkailija ei voi jättää hyödyntämättä kirjoittamattomien työkkärilakien mukaisia velvotteitaan. Oliskohan tämä karenssin voitu välttää menemällä työpaikalle ja/tai ilmoittamalla työnjohdolle, että heti ensimmäisenä työpäivänä minä lähden hakemaan työpaikkalääkäriltä sairaslomaa, jolloin henkilöä ei ehkä olisi valittu työpaikkaan ja silloin lääkärintodistuksella olisi ollut enemmän merkitystä? Tässä karenssissa taisi olla oleellista, että henkilö itse päätti ettei työnantaja ota töihin tai kieltäytyi vastaanottamasta työtä, jolloin lääkärintodistuksella ei kumota työttömän kieltäytymistä. Mikäli työnantaja olisi perustellut työnhakijan valitsematta jättämistä työkyvyttömyydellä, niin silloin lääkärintodistus olisi saattanut riittää karenssin kumoamiseen.

Kyykytystä kohdalla allekirjoitetussa suunnitelmassa taisi olla mainittuna työkokeilu tai työvoimapoliittiset toimenpiteet, jolloin työtön on sitoutunut toimintaan ja kieltäytymisestä seuraa karenssi. Tässä tapauksessa työttömän mikään aktiivisuus ei olisi riittävä, koska työvoimavirkailija käyttää aina ylintä valtaa työttömään nähden. Ennen vanhaan tämän karenssin olisi voinut välttää vaatimalla poistamaan suunnitelmasta kaikki ylimääräiset vaihtoehdot ja kirjaamalla vain toteutettava suunnitelma riittävällä tarkkuudella. Nykyään saattaa olla ettei työttömän allekirjoituksella ilmaistua vapaaehtoista suostumusta enää tarvita, vaan työvoimavirkailija käskee ja tottelematta jättäminen johtaa työttömyyskorvausten menettämiseen.

Hyvin pian pitkäaikaistyötön sai karenssin, koska ei pysty todistettavasti esittämään hakeneensa työpaikkaa. Kuten lehdissä on kirjoitettu, niin osalla postin viivästyminen tai postin katoaminen on ollut riittävä peruste karenssin kumoamiseen, mutta useimpien kohdalla karenssi pysyy. Ehkä tämän henkilön kannattaisi ottaa yhteyttä yritykseen, jonne on hakemuksen lähettänyt ja pyytää sieltä vahvistus työpaikan hakemisesta. Varmin keino on lähettää työhakemus sähköpostilla tai ottamalla kuvakaappaus netissä täytetystä hakemuksesta (kannattaa säilyttää ainakin vuoden ajan), mutta luultavasti tällainen tilanne ratkeaa vain työnantajan lähettämällä vastauksella. ( työttömän väärä aktiivisuus ).

Mies 35 kertoi aikomuksesta rikkoa työttömän työttömyyskorvausten nostamisen ehtona olevaa pasiivisuusvelvoitetta. Tämän kaltaiset tilanteet välttää kun ei puhu omista asioistaan mitään ylimääräistä – kannattaa pidättäytyä perusoletuksessa, että pöydän toisella puolella istuu elämäsi pahin kiusaaja, jolle on annettu älytön mielivalta päättää sinun elämästäsi, joten suu supussa ja mahdollisimman vähän sanomista työvoimavirkailijan hutkittavaksi.

Kauhea tilanne kohdalla saattaa olla kyse siitä, että työttömyyskorvaukset maksetaan takautuvasti, jolloin ne lasketaan käytettävissä olevaksi tuloksi maksupäivämäärän jälkeiselle ajalle, mutta työttömyyskorvauksia ei voi jaksottaa useammalle kuukaudelle, jolloin ainakin seuraavalle kuukaudelle se toimeentulotuen alennettu peruosa ja asumiskustannukset pitäisi saada. Näistä lain vastaisista päätöksistä pitää vain jaksaa tehdä oikaisuvaatimus ja aikoinaan valitus hallinto-oikeuteen. Kyseessä on kuitenkin työttömän tuplarangaistus, siinä mielessä, että karenssin lisäksi toimeentulotuen peruosaa alennetaan, mutta ainakaan hallinto-oikeus ei tulkitse tätä päällekkäiseksi seuraamukseksi samasta rikoksesta.

Siis aivan järjettömän sairasta hommaa, mutta valitettavasti näin homma toimii käytännön tasolla.

Suostukaa vain siihen toimintaan, mistä ei voi kieltäytyä ilman karenssia. Suunnitelmaa voidaan päivittää tarpeen mukaan (toisin työvoimavirkailijat eivät välttämättä suhtaudu tähän suopeasti, sillä se loukkaa heidän määräämisoikeuttaan), mutta yleensä suunnitelmassa on mainittava se seikka, johon tarvitsee työvoimavirkailijan puoltamisen tai yhteiskunnan myöntämän tuen.

Mahdollisuus palkkatukipaikkaan on mainittava suunnitelmassa, mutta ei kannata suostua/kirjata vain palkkatukimahdollisuutta, vaan kannattaa kirjata suunnitelmaan – milloin, minne, mihin tehtäviin.. jne – eli ne rajaehdot/odotukset, joiden katsot parantavan omaa työllistymistäsi.

Mahdollisuus työllisyyskurssiin on myös mainittava suunnitelmassa, mutta kannattaa kirjata suunnitelmaan omaa työllistämistä parantavat työllistämiskurssit ettei joudu jollekin räkäpupunpussauskurssille.

Työttömän selittelyvelvollisuus

http://www.finlex.fi/fi/oikeus/hao/2008/oulun_hao20080262

Yleensä työttömältä vaaditaan selvityksiä työllistymis-suunnitelmistaan ja esittämään todisteita työnhaun aktiivisuudesta. Ylläolevasta päätöksestä käy selväksi ettei toimeentulotuen perusosan alentamisen perusteena voida käyttää sitä, että työtön kieltäytyy antamasta (riittävää tai mitään) selvitystä näihin niin sanottuihin ”työnhakuun liittyviin kannustaviin lisäselvityspyyntöihin”.

Laissa lukee selkeästi, että perusosaa voidaan alentaa kaksi kuukautta kieltäytymistä tai laiminlyöntiä seuraavan kuukauden ajalta, jolloin samalla kieltäytymisellä tai laiminlyönnillä ei voida perustella seuraavien kuukausien perusosan alentamista. Löytyy hallinto-oikeuden päätös, jonka mukaan perusosan alentamista voidaan ketjuttaa kuukaudesta toiseen, mikäli tapahtuu uusi kieltäytyminen tai laiminlyönti (tämä päätös ei kuitenkaan kestä perusoikeusmyönteistä tulkintaa, joten perusosan alentamisen ketjuttamisesta kannattaa tehdä valituksia ainakin KHO:n asti).

Lain mukaan työttömän on perusosan alentamisen uhalla osallistuttava erilaisten suunnitelmien laatimiseen, mutta tämä ei tarkoita, että työttömän olisi hyväksyttävä suunnitelmaan sellaisia toimenpiteitä, jotka työtön katsoon hyödyttömiksi oman työllistymisen kannalta.

Toimeentulotuen perusosan alentaminen voidaan tehdä kun  työtön kieltäytyy yksilöidysti ja todistetusti tarjotusta työstä.

Toimeentulotuen perusosaa voidaan alentaa myös sen perusteella, että työtön kieltäytyy sellaisesta julkisesta työvoimapalvelusta, joka kohtuullisen pitkän ajan turvaisi hänen toimeentulonsa  (tätä tulkitaan siten, että mistä tahansa työvoimapalvelusta kieltäytyminen oikeuttaa toimeentulotuen perusosan alentamiseen, koska oikeus työttömyyskorvaukseen katsotaan turvaavan toimeentulon – tästä näkemyksestä pitäisi tehdä valituksia KHO:n siten, että toimeentulolla tarkoitettaisiin palkkatuloa eikä nykyisen kaltaista ”kauppatavarana” olemista. Nykyään pidetään selviönä, että työttömän pitää osallistua verovaroilla järjestettyyn palveluun, jonka tavoitteena on yhä useammin työttömän päivähoito tai palkattoman työn teko, jotka eivät johda palkkatyöhön eli maksettavien työttömyyskorvausten lisäksi käytetään verovaroja työttömän kyykyttämiseen).

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1997/19971412