Kela ei voi tarkistaa…?

http://www.ess.fi/Mielipide/art2367632

Pidän todennäköisenä, että sosiaalipolitiikan professorin tarkoituksena on herättää keskustelua, onko kotona asuva nuori toimeentulotuen todellinen tarvitsija.

Aikaisemminhan ammattikoululaiset joutuivat nostamaan opintolainan ennen kuin heille myönnettiin toimeentulotukea ja lukiolaisten kohdalla opintolainan nostamista ei vaadittu, koska kyse ei ollut ammattiin valmistumisesta vaan yleissivistävästä koulutuksesta.

Mielipiteessä esitetään ettei Kela voi tarkistaa  todellisuudessa mitään muuta varallisuutta kuin mikä näkyy verotiedoissa. Edellisestä huolimatta kannattaa muistaa, että väärien tietojen antaminen toimeentulotukihakemuksen yhteydessä saattaa johtaa seuraamuksiin.

Heikki Hiilamon mielipidekirjoituksen voisi ymmärtää myös siten ettei Kela voi tarkistaa ilmoittamattomia pankkitilejä, mutta löytyy mahdollisuus pyytää hallinto-oikeudelta lupaa pankkitietojen tarkastamiseen. Tietoa voisi kuitenkin hyödyntää siten, että ei ilmoita toimeentulotukea hakiessa säästö- tai asuntosäästötilejä ja kiinnijäämisen riski on ainoastaan siinä tapauksessa, että tehdään lupapyyntö hallinto-oikeudelle.

Olen aiemminkin tiedostanut edelliseen sisältyvän epäkohdan, sillä sosiaalivirkailijoilla on ollut oikeus käyttää harkintaa tehdessään toimeentulotukipäätöksiä. Jollekin on voitu myöntää lyhytaikaisen tulottomuuden perusteella kaikki, mitä hakija on ”kehdannut pyytää”. Toisilta on evätty se lain mukainen minimitoimeentulotukikin ja pahimmillaan, jopa se valituskelpoinen kielteinen päätöskin on jätetty antamatta.

Toimeentulotukea hakiessa pitää esittää tiliotteet kaksi kuukautta aiemmalta ajalta, verotiedot, …jne. ja yhdenvertaisuuden perusteella kaikkien kohdalla pitäisi toimia samoin, mutta köyhän kohdalla voidaan tietenkin vaatia takautuvasti selvitystä useiden vuosien ajalta ennen kuin toimeentulotukea myönnetään.

… eli ellei ole syntynyt johonkin suomen mahtisukuun, niin toimeentulotukea hakiessa kannattaa ilmoittaa rehellisesti kaikki oikeat tiedot.

”Kela ei maksa toimeentulotukea kotona asuville täysi-ikäisille” -päätöksistä kannattaa tehdä oikaisuvaatimukset ja valitukset hallinto-oikeuteen. Perusteluissa kannattaa käyttää hyväksi hallinto-oikeuksien päätöksiä, joiden mukaan vanhemmalla ei ole oikeutta saada toimeentulotukea samassa taloudessa asuvan täysi-ikäisen lapsen asumiskustannuksiin. Tietenkään toimeentulotuen hakijan tiliotteelta ei silloin saa löytyä tilillepanoja, sillä ne kaikki lasketaan tuloksi ellei pysty luotettavasti todistamaan tiliotteella näkyvää panoa takaisinmaksettavaksi lainaksi.

Päivitys 9.5.2017

http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/517677-hakevatko-rikkaiden-lapset-helppoa-rahaa-toimeentulotuesta-nain-kela-vastaa

Mielestäni kaikki ovat yhdenvertaisesti oikeutettuja saamaan toimeentulotukea.

Täytyy muistaa, että nykyinen työttömien kannustaminen on lähtöisin parempituloisten ajatusmaailmasta ja samalla ideologilla he kasvattavat omia lapsiaan. Eräs hyvätuloinen järjesti 18 vuotta täyttäneelle lukiolaiselle oman asunnon ja totesi, että hänen elatusvelvollisuutensa päättyi siihen. Niissä tilanteissa, missä köyhä tai keskituloinen perhe yrittää avustaa omia lapsiaan, niin rikas ”kannustaa” itsenäiseen toimeentuloon – eli apua ei omalle jälkikasvulle tipu. Eli aikaisempi tulkinta, jossa hyvätuloiseen perheeseen syntynyt opiskelija sai vähemmän opintotukea ja lainaa kuin köyhään perheeseen syntynyt oli epäoikeudenmukaista, koska kaikki rikkaat eivät auta opiskelemaan lähteviä lapsiaan taloudellisesti, jotenminkään tuen myöntäminen ei voi perustua tämä kaltaiseen perusolettamukseen.

 

Olen tainnut aiemmin mainita blogissa, että aikoinaan opiskelijoilla ei ollut velvollisuutta nostaa opintolainaa vaan he saattoivat hakea toimeentulotukea. Vasta siinä vaiheessa, kun tämä lain porsaanreikä levisi köyhempienkin tietoon ja yhä useampi kieltäytyi opintolainan ottamisesta, niin lakia muutettiin siten ettei toimeentulotukea saanut ilman toimeentulolaskelmaan huomioitua opintolainaa. – Toisin sanoen osa työttömiä parjaavista hyvätuloisista on nostanut opiskeluiden ajalla toimeentulotukea, vaikka väittävätkin etteivät ole koskaan saaneet yhteiskunnalta mitään tukia ja tiukasti väittävät aina maksaneensa aina kaikki omat kulunsa (edellinen ei olle suomessa mahdollista pelkästään koulu- ja opiskelujärjestelmän vuoksi).

Suomen laillisuusvalvonta

Henri Autero on nähnyt vaivaa ja tehnyt kantelun kuntouttavasta työtoiminnasta ja nyt on laillisuusvalvojan kannanottokin selvillä.

Minun mielestä näyttäsi lähinnä siltä, että laillisuusvalvonta ei näe mitään syytä ottaa kantaa itse palkattoman työnteon teettämiseen vaan lähinnä antaa ohjeita, mitä kohtia pitää jatkossa muuttaa, että palkattoman työn teettäminen täyttäisi lain kirjaimen.

Minä en näe mitään syytä siihen ettei laillisuusvalvoja ymmärtäisi, että kun joku tekee työtä palkatta, niin silloin ei ole tarvetta palkata työntekijää kyseisiin töihin. Tämä on niin yksinkertainen päätelmä ettei jää mitään mahdollisuutta hyväksyä oikeudenmukaiseksi, että toiselle maksetaan palkkaa työstä ja toinen velvoitetaan tekemään työnsä palkatta.

Se tekee lakia vastaan, joka tekee lain tarkoitusta vastaan, vaikka hän näyttäisikin tekevän lain sanain mukaan

Löysin edellisen Wikipedian Tuomarinohjeista ja sieltä löytyi muitakin lauseita:

Hyvä ja älykäs tuomari on parempi kuin hyvä laki, sillä hän voipi asetella kaikki kohtuuden mukaan. Mutta missä paha ja väärä tuomari on, siinä ei auta hyvä laki mitään, sillä hän vääntää ja vääristelee sitä oman mielensä mukaan.

Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata olla lakikaan; sen kohtuuden tähden, joka laissa on, se hyväksytään.

Kaikkea lakia on älyllä käytettävä, sillä suurin oikeus on suurin vääryys, ja oikeudessa pitää olla armo mukana.

Ei laki hyväksy kaikkea, mitä se ei rankaise, sillä ei lakikirja saata kaikkia rikoksia luetella.

Maantapa, kun se ei ole kohtuuton, pidettäköön lakina, jonka mukaan on tuomittava.

Kyseisen päätöksen tehneet eivät toimi tuomarin virassa, mutta laillisuusvalvonnassa luulisi edelleen olevan samat tavoitteet kansalaisten oikeusturvasta sekä  yhteiskunnallisesta ja oikeudellisesta tasa-arvosta.

Suomessa työttömyys on niin paha rikos, että siitä rankaistaan pakkotyöllä – eikä asiaa tee yhtään oikeudenmukaisemmaksi, se seikka, että pakkotyöhön määrätään suoraan lain perusteella ilman oikeudenkäyntiä. Työttömyys riittää tuomioon ja armoa ei anneta. Tietääkseni lain mukaan ketään ei voida määrätä rikoksesta pakkotyöhön, mutta suomessa työttömyys taitanee olla niin paha rikos ihmisyyttä kohtaan ettei työttömälle enää kuulu ihmisoikeudet.

Toivottavasti suomen laillisuusvalvojat eivät ole niin paatuneita, että kehtaisivat väittää palkattomaan työhön osallistumista vapaaehtoiseksi tai millään muotoa palkattoman työtekijän omaksi eduksi. Jokainen varmaan tietää, että alistettu ja hakattu ihminen omaksuu ajan kanssa ansaitsevansa kohtelun,  pitää kohtelua oman edun mukaisena ja lopulta, on jopa kiitollinen saamastaan kohtelusta. En siis pysty ymmärtämään ajatusta, että olisi yhdenkään ihmisen oman edun mukaista kieltäytyä vastaanottamasta palkkaa ja sen seurauksena, ihmisen pitäisi anoa sosiaalisia tukia pysyäkseen elossa. Minun mielestä on siis oikeus ja kohtuus, että myös kuntouttavaan työtoimintaan vapaaehtoisesti osallistuvat ja sitä tarvitsevat henkilöt saavat palkkaa tekemästään työstä. Mielestäni kuntouttava työtoiminta ei saisi koskaan olla pakollista, johon voidaan suostutella useamman henkilön painostamana ja taloudellisten sanktioiden uhalla.

Ei saa unohtaa, että työttömyys johtuu työpaikkojen puutteesta eikä työttömän kyvystä tehdä töitä.

Asettaisin kyseenalaiseksi myös  näiden kuntouttavien työpaikkojen vaikutukset terveyteen, mutta orjatyövoiman käyttöä lisäävä yhteiskunta on suuressa viisaudessaan ratkaissut ongelman kohottamalla muutamia työttömiä palkkaa nauttiviksi työnvalvojiksi. Mikäli jotain tapahtuu tai muuten ilmenee tarvetta saada joku henkilö vastuuseen palkattomien työntekijöiden terveyden vaarantamisesta, niin syntipukiksi valikoituu aiemmin elämässään työttömän leiman saanut työnohjaaja…  ja muut vakuuttelevat olevansa – täysin – ehdottoman – vilpittömän – tietämättömiä tilanteesta.

Ensimmäiset opit

Edellisellä kerralla toimeentulotukea hakiessa, kun olin elänyt jo kaksi kuukautta rahattomana, sain vihdoin ensimmäisen lisäselvityspyynnön. Lisäselvityspyynnössä käskettiin toimittamaan kuluneelta ajalta tiliotteet ja pikatiliote siitä eteenpäin. Reilun kolmen viikon kuluttua tuli toinen lisäselvityspyyntö jälleen tarvittavista tiliotteista. Kolmas lisäselvityspyyntö tuli noin kuukauden kuluttua toisesta lisäselvityspyynnöstä ja koski tiliotteita. Noin neljän kuukauden kuluttua sain vihdoin epäävän toimeentulotukipäätöksen: ”Hylätään toimeentulotukihakemus puuttuvien selvitysten perusteella”.

Jatkoin toimeentulotukihakemusten jättämistä ja Tampereen kaupunki jatkoi edelleen lisäselvityspyyntölinjalla….

Ensimmäisen toimeentulotuen sain melkein puolen vuoden kuluttua, mutta vain sen ansiosta, että olin rustannut useita kanteluita lääninhallitukseen, oikeusasiamiehelle ja oikeuskanslerille.

Niihin aikoihin sain myös päätöksen Länsi-Suomen Lääninhallitukselta, jossa sain turpiini täydeltä laidalta. Lääninhallituksen näkemyksen mukaan kuukausille, joille toimitettiin asianmukaiset liitteet, olisi voitu tehdä päätös heti hakemuksen saavuttua, kun taas ajalle, jonka hakemukseen tarvittiin vielä lisäselvityksiä, olisi voitu tehdä päätös lisäselvitysten saavuttua. Tässä tuli aika vahvasti turpiin, koska toimeentulotuen myöntäminen meni käytännössä siten, että vasta toimitetun tiliotteen mukaan tehtiin toimeentulotukilaskelma takautuvalle kuukaudelle. Aivan kuin sosiaalityöntekijä olisi vaatinut kuukauden tiliotetta, mutta se olisi pitänyt esittää ennen kuin se oli edes olemassa. Jokainen varmaan tietää, että tiliote muodostuu kuukauden aikana ja varsinainen tiliote on olemassa vasta kuukauden lopussa. Lääninhallituksen Tampereen kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnalta saamien selvitysten perusteella lääninhallitus katsoo, että toimeentulotuen hakijaa on kohdeltu asianmukaisesti.

Minkä virheen tein: Suurin virhe oli etten osannut toimittaa liitteitä todistettavasti toimeentulotukihakemuksen liitteenä. Toinen virhe oli harhaluulo, että minun selityksellä olisi jotain arvoa asiaa käsiteltäessä. Vain kirjallisiin liitteisiin pohjautuvalla selityksellä on merkitystä eli selitys pitää pystyä jotenkin todistamaan oikeaksi.

Ratkaisu löytyi suomi24 keskustelupalstalta, jossa sain neuvoja toimittaa toimeentulotukihakemukset ja niiden liitteet kaupungin kirjaamoon sekä pyytää kuittaus kaikista jätetyistä papereista. Tämä aiheutti sosiaalityöntekijälle kovasti harmia, koska kirjaamon kautta jätetyt toimeentulotukihakemukset/liitteet tulivat vuorokauden myöhemmin sosiaalityöntekijälle. Suoraan sosiaalityöntekijälle toimitetut paperit olivat vuorokautta aiemmin ”toimittamatta” ja tämä kirjaamon aiheuttama lisäpäivä ”vaikeutti” toimeentulotukihakemuksen käsittelyä. Kirjaamon kautta jätetyt toimeentulotukihakemukset tuli käsiteltyä ja sosiaalityöntekijän ainoa ongelma oli, että enää ei voinut väittää ettei toimeentulotukihakemusta tai lisäselvityksiä olisi toimitettu.

Seuraava Länsi-Suomen lääninhallituksen päätös oli jo mukavampaa luettavaa: Asiakas on kanteluissaan tuonut esiin sosiaalityöntekijöiden asiattoman menettelyn ja käyttäytymisen hänen toimeentukiasioissaan.

Johtopäätös: Lääninhallitus kiinnittää Tampereen kaupungin huomiota vastaisen varalle, siihen, että toimeentulotukiasiakkaalta vaaditaan ainoastaan asian hoitamiseen liittyvät välttämättömät asiakirjat sekä toimeentulotukiasiat tulee käsitellä viivytyksettä.

Sosiaalityöntekijöiltä ei lopu simputtamisyritykset, vaikka hakija hoitaa kirjallisen puolen todistettavasti. He voivat siirtää toimeentulotukipäätöksen tekemistä seuraavalle henkilökohtaiselle käynnille, joka on noin suurinpiirtein kuukauden kuluttua. Toimeentulotuen myöntämisen ehtona ei voi olla henkilökohtainen käynti, koska toimeetulotuen myöntäminen on kirjallinen prosessi. Sosiaalityöntekijä voi vaatia toimeentulotuen hakijaa kiertämään pankista pankkiin pyytämässä kuittausta ettei hakijalla ole heidän pankissa tiliä. Näin ei voida menetellä, sillä hakija ilmoittaa kaikki tiedossaan olevat toimeentulotukeen vaikuttavat välttämättömät tiedot. Jos sosiaalityöntekijällä on perusteltua syytä epäillä tietojen riittävyyttä tai luotettavuutta, niin hän voi tarkistaa asian, mutta ennen tarkistamista asiasta on annettava tieto asiakkaalle. Sosiaalityöntekijä voi alentaa perusosaa sen perusteella ettei toimeentulotuen hakija hypi kyykkyhyppelyä hänen määräämässä tahdissa. Perusosaa voidaan kuitenkin alentaa vain laissa mainituilla perusteilla.

Niin, minun perusosaani alennettiin 40 %:lla ja hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen sain takautuvasti 100 %:n perusosan, koska perusteita toimeentulotuen alentamiselle ei ollut.

Kantelu

29.5.2015 käsitellään 20.5.2015 jätettyjä hakemuksia

Jätin toimeentulotukihakemuksen kesäkuulle 16.5.2015 ja liitin hakemukseen alkuperäisen hakemuksen liitteiden lisäksi ensimmäiseen hakemukseen pyydetyt lisäselvitykset. En ole saanut saanut toimeentulotukipäätöstä toukokuun (28.4.2015+lisäselvitykset 16.5.2015) enkä kesäkuun (16.5.2015) toimeentulotukihakemukseen, joten tein kantelun oikeusasiamiehelle.

Kysymykseen ”miksi menettely tai päätös on mielestänne lainvastainen?” laitoin seuraavat lain kohdat (oikeusasiamies sai kokomustan tekstin):

Laki toimeentulotuesta
2 §
Oikeus toimeentulotukeen
Jokaisella on oikeus saada toimeentulotukea, jos hän on tuen tarpeessa eikä voi saada toimeentuloa ansiotyöllään, yrittäjätoiminnallaan, toimeentuloa turvaavien muiden etuuksien avulla, muista tuloistaan tai varoistaan, häneen nähden elatusvelvollisen henkilön huolenpidolla tai muulla tavalla.
6 § (29.12.2005/1218)
Toimeentulotuen määräytyminen
Toimeentulotuen määrä on tämän lain mukaan määriteltyjen menojen sekä käytettävissä olevien tulojen ja varojen erotus. Tulot ja varat otetaan huomioon ensin 7 §:ssä tarkoitettua perustoimeentulotukea myönnettäessä.
12 §
Huomioon otettavat varat
Varoina otetaan huomioon henkilön ja perheenjäsenten toimeentulotukea myönnettäessä käytettävissä olevat varat.
14 a § (7.12.2007/1202)
Toimeentulotukiasian käsittely
Toimeentulotukiasia on käsiteltävä kunnassa siten, että asiakkaan oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon ei vaarannu. Kiireellisessä tapauksessa päätös on tehtävä käytettävissä olevien tietojen perusteella samana tai viimeistään seuraavana arkipäivänä hakemuksen saapumisesta. Muussa kuin kiireellisessä tapauksessa päätös on tehtävä viivytyksettä, kuitenkin viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä hakemuksen saapumisesta. Päätös toimeentulotuen myöntämisestä on pantava viivytyksettä täytäntöön.
Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, päätös hakemusajankohtaa seuraavaa kuukautta koskevan hakemuksen johdosta on tehtävä ja pantava täytäntöön viimeistään sanotun kuukauden ensimmäisenä arkipäivänä, jos hakemuksen saapumisesta on tuolloin kulunut enemmän kuin seitsemän arkipäivää. Jos hakemus koskee myöhäisempää aikaa kuin hakemusajankohtaa seuraavaa kuukautta, päätös on tehtävä ja pantava täytäntöön viimeistään hakemuksessa tarkoitetun ajanjakson ensimmäisenä arkipäivänä.
Jos hakemus on puutteellinen, asiakkaalle on viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä hakemuksen saapumisesta annettava tai lähetettävä yksilöity kehotus hakemuksen täydentämiseksi määräajassa. Päätös toimeentulotuesta on annettava viivytyksettä, kuitenkin viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä siitä, kun täydennetty hakemus on saapunut. Jos asiakas ei ole määräajassa täydentänyt hakemustaan tai esittänyt hyväksyttävää syytä täydennyksen viivästymiselle, päätös tehdään käytettävissä olevien tietojen pohjalta viivytyksettä, kuitenkin viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä määräajan päättymisestä. Asiakkaan suostumuksella päätös voidaan tehdä käytettävissä olevien tietojen pohjalta ennen määräajan päättymistä.
17 §
Tietojenanto- ja ilmoitusvelvollisuus
Toimeentulotuen hakijan, hänen perheenjäsenensä ja elatusvelvollisensa sekä tarvittaessa heidän huoltajansa ja edunvalvojansa on annettava toimielimelle kaikki tiedossaan olevat toimeentulotukeen vaikuttavat välttämättömät tiedot. Tietojen antamiseen sovelletaan vastaavasti, mitä sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (812/2000) 11–13 §:ssä säädetään. (28.1.2005/49)

Hallintolaki
8 §
Neuvonta
Viranomaisen on toimivaltansa rajoissa annettava asiakkailleen tarpeen mukaan hallintoasian hoitamiseen liittyvää neuvontaa sekä vastattava asiointia koskeviin kysymyksiin ja tiedusteluihin. Neuvonta on maksutonta.
Jos asia ei kuulu viranomaisen toimivaltaan, sen on pyrittävä opastamaan asiakas toimivaltaiseen viranomaiseen.
18 §
Asiakirjan saapumispäivä
Asiakirjan katsotaan saapuneen viranomaiseen sinä päivänä, jona asiakirja on annettu viranomaiselle.
Postitse lähetetyn asiakirjan saapumispäiväksi katsotaan myös se päivä, jona lähetys on saapunut viranomaisen postilokeroon tai viranomaiselle on toimitettu ilmoitus lähetyksen saapumisesta postiyritykseen.
22 §
Asiakirjan täydentäminen
Jos viranomaiselle toimitettu asiakirja on puutteellinen, viranomaisen on kehotettava lähettäjää määräajassa täydentämään asiakirjaa, jollei se ole tarpeetonta asian ratkaisemiseksi. Asiakirjan lähettäjälle on ilmoitettava, miten asiakirjaa on täydennettävä.
Viranomaiseen saapunutta asiakirjaa ei tarvitse täydentää allekirjoituksella, jos asiakirjassa on tiedot lähettäjästä, eikä asiakirjan alkuperäisyyttä ja eheyttä ole syytä epäillä.
Asianosainen voi myös omasta aloitteestaan täydentää hakemustaan tai muuta asian käsittelyä varten toimittamaansa asiakirjaa sekä toimittaa käsittelyn kuluessa viranomaiselle asian ratkaisemisen kannalta tarpeellisia asiakirjoja.
23 §
Käsittelyn viivytyksettömyys
Asia on käsiteltävä ilman aiheetonta viivytystä.
Viranomaisen on esitettävä asianosaiselle tämän pyynnöstä arvio päätöksen antamisajankohdasta sekä vastattava käsittelyn etenemistä koskeviin tiedusteluihin.

Oikeusasiamies ja oikeuskansleri ovat tehneet jo useita vastaavia päätöksiä, joten eiköhän Tampereen kaupungilta ja oikeusasiamieheltä löydy valmiit tekstipohjat, joihin tarvitsee vain muuttaa päivämäärät ja muut tunnistetiedot. Päätöksen saaminen luultavasti vienee useamman kuukauden tai yli vuoden. Herää kuitenkin kysymys, pitäisikö ylimmän laillisuusvalvojan tehdä muutakin kuin toistaa samaa käsitystään yhä uudestaan? Kun laki, ja sen tulkinta on hyvin selkeä, niin eikö lakia rikkovalle virkamiehelle pitäisi aiheutua seuraamuksia?