Laillisuusvalvonnan lähtökohta

http://www.finlex.fi/fi/viranomaiset/foka/2016/20162435

OKV.1744.1.2015

Olen aina ihmetellyt, miksi laillisuusvalvonta toteaa ratkaisuissaan, että kaikki on tapahtunut aivan kuten viranhaltija on asian esittänyt, vaikka kanteluun liitetyistä asiakirjoista voisi tehdä toisenlaisia päätelmiä.  Syy on siis siinä, että laillisuusvalvonnassa otetaan lähtökohdaksi, että valvottavan antamat tiedot pitävät paikkansa. Edelliseen olettamaan pohjautuen laillisuusvalvonta yleensä toteaa epäkohtia  vain niissä tapauksissa, joissa valvottavan antamasta selvityksestä löytyy vahvistus lakia loukkaavista käytännöistä.

Mielestäni ei voida puhua laillisuusvalvonnasta, jos katsotaan riittäväksi, että annetaan vain lain kirjainta mukaileva selvitys ja itse kantelun sisältö jätetään tavallaan tutkimatta.

Minulle on muodostunut vaikutelma, että laillisuusvalvojat huomioisivat kantelusta väitteet epäkohdista, joiden perusteella he sitten lähettävät selvityspyynnön valvottavalle viranomaiselle. Tämän jälkeen joku viranomaisen työntekijöistä laatii laillisuusvalvojan selvityspyyntöön selvityksen, jolla ei välttämättä ole mitään tekemistä kanteluun liittyvien tapahtumien kanssa (esim. yllä oleva ratkaisu). Mikäli selvitys antaa vastauksen laillisuusvalvojan selvityspyyntöön ja annettu selvitys noudattaa lain kirjaita, niin kantelu ei anna laillisuusvalvojalle aihetta enempiin toimenpiteisiin kuin korkeintaan pieneen pilkun viilaamiseen. Epäkohdaksi muodostuu se,  että itse kantelun sisältö jää tutkimatta ja lähinnä tiedustellaan yksittäisten työntekijöiden teoreettista tietämystä lain vaatimuksista.

Suoritetaan laillisuusvalvontaa, joka perustuu luottamukseen ettei valvottava pyri antamaan lain mukaista selvitystä vaan tehdään perusolettamus, että valvottava noudattaa aina pilkulleen lakia… Tässä vaiheessa tulee tietenkin miettineeksi, miksi näin syvää luottamusta nauttivaa viranomaista pitäisi millään tasolla valvoa? Kuitenkin, pelkästään hallinto-oikeuksien päätöksiä lukemalla, pitäisi pystyä päättelemään ettei tämän kaltaiselle luottamukselle löydy mitään perusteita. Ei ole mitään järkeä suorittaa laillisuusvalvontaa näin virheellisellä ja vahvalla syyttömyysolettamuksella.

Mielestäni laillisuusvalvontaa pitäisi muuttaa siten, että myös kantelijan selvitys/asiakirjat huomioidaan ja pyydetään laillisuusvalvojan edellyttämiä lisätodisteita ennen kuin laillisuusvalvonta toteaa kantelun kohteena olevan asian jääneen totematta/epäselväksi. Lisäksi laillisuusvalvontaa ei voida perustaa olettamukselle, että lakia rikkova viranomainen myöntäisi tahallisen piittaamattomuutensa suomen laista sekä täydellisen välinpitämättömyytensä jo tehdyistä oikeusratkaisuista ja laillisuusvalvojien kannanotoista. Ja ehdottomasti, viranhaltijan laillisuusvalvojalle antama virheellinen selvitys pitäisi aina johtaa johonkin seuraamukseen.

Nykyinen laillisuusvalvonta ei toimi, koska parhaimmillaankin sen ratkaisut ovat yksittäiseen tapaukseen liittyviä ja ohjaavia paperilappusia, joilla ei ole mitään velvoittavaa vaikutusta. Tavallaan ymmärrän laillisuusvalvojien koko ajan lisääntyvän työtaakan ja tarpeen nopeuttaa ratkaisujen tekemistä, mutta määrä ei korvaa laatua. Mielestäni laillisuusvalvonnan pitäisi asettaa tavoitteeksi vähentää tarvetta valitusten ja kanteluiden tekemiseen. Edellinen tapahtuu vain velvoittamalla viranomaiset noudattamaan lakia ja luomalla laillisuusvalvonnasta jokin kannustava tekijä lain noudattamiseen (peloitevaikutus), sillä arkistoitavat yksittäiseen tapaukseen liittyvät niin sanotut ohjaavat ratkaisut ovat yhteiskunnalle kalliita ja nykyisen kaltaiset ratkaisut typistyvät lähinnä oikeusjärjestelmän muodollisuudeksi.

—– Samasta asiasta ei kannata tehdä kantelua useammalle laillisuusvalvojalle.

Itse olen pyrkinyt tekemään aluehallintovirastolle omaan kohteluun liittyvät kantelut. Näistä ratkaisuista tieto menee sosiaalitoimeen, mutta itse ratkaisut ovat salassapidettäviä, jolloin samaa hyväksi havaittua käytäntöä voidaan edelleen hyödyntää.

Oikeuskanslerille ja oikeusasiamiehelle olen pyrkinyt tekemään sellaiset kantelut, jotka koskevat yleisiä käytäntöjä eli ratkaisulla on vaikutusta laajempaan ihmisryhmään, jolloin mahdollisesti netissä julkaistava ratkaisu edistäisi myös muiden henkilöiden oikeuksien ajamista/toteutumista. Valitettavasti ylemmät laillisuusvalvojat voivat siirtää kantelun käsittelyn aluehallintovirastolle, mikäli aluehallintovirastolla on samana ajankohtana käsiteltävänä saman kantelijan samaan viranomaiseen liittyvä kantelu. Edellisen kaltainen kantelujen yhdistäminen on ymmärtääkseni mahdollista niissä tapauksissa, joissa kantelun ASIA on täysin yhteneväinen toiselle viranomaiselle tehdyn kantelun kanssa. Kun eri laillisuusvalvojille tehtyjä kanteluita yhdistetään sisältöä huomioimatta, niin ylemmille laillisuusvalvojille tehty kantelu saattaa jäädä täysin ilman vastausta, koska tehdään olettamus, että toinen kantelu sisältää myös saman epäkohdan.