Miten työttömäksi jäädään… osa 3.

Suurin este työllistymiselle on kuitenkin nykyinen työllistämispolitiikka.

Kerron esimerkin onnellisesta työllistymisestä:

Nuori suoritti kaksoistutkinnon eli kirjoitti ylioppilaaksi ja suoritti samanaikaisesti ammatillisen tutkinnon. Palkatonta työharjoittelua löytyi ja myöskin katteettomia lupauksia työpaikan saamisesta. Tämän nuoren haaveissa oli jo lapsesta lähtien suorittaa yliopistotutkinto, jonne sisäänpääsy ei ollut – eikä ole vieläkään – kaikkein helpointa. Lukuvuoden verran opiskelua kansalaisopistossa ja yliopiston ovet aukenivat. Tutkinnon suorittaminen onnistui nopeasti, koska kansalaisopiston opintosuoritukset hyväksyttiin suoritetuiksi myös yliopistossa ja opiskelu oli ympärivuotista, koska yrityksestä huolimatta kesätöitä ei löytynyt.

Tutkinnon suorittamisen jälkeen löytyi pienellä viiveellä työpaikka, jonka myötä opiskelijalle tuli eteen opiskelujen jälkeen jo toinen satoja kilometrejä pitkä muutto. Työpaikan vastaanottamisen vuoksi auton hankkiminen oli välttämätöntä. Isän avustuksella ostettiin auto, jossa myyjä myi 2500 eurolla auton, jonka oli hieman aiemmin ostanut 500 eurolla. Jokainen ymmärtää, että toisen auton ostaminen tuli ajankohtaiseksi jo ennen työpaikan vastaanottamista, joten seuraavaksi ostettiin vanha auto, jossa oli vähän ajokilometrejä. Autosta maksettiin ajokilometrien perusteella eikä vuosimallin perusteella, ja muutenkin siinä vaiheessa tuli ajankohtaiseksi ottaa autolainaa. Valitettavasti työpaikka ei ollut pitkäkestoinen, koska työnantajalla oli henkilökohtaisia ongelmia, joka taitaa nykypäivänä olla yleinen ongelma yhden työntekijän yrittäjillä. Viimeinen niitti arkkuun oli tieto, että työnantaja oli hakenut, ja saanut nuoren työllistämiseen palkkatukea TE-keskuksesta, joten siihen loppui asiattoman kohtelun sietäminen, jota nuori oli kestänyt lähinnä työstä saatavan palkan voimin (koki, että hänen ammattitaitoaan kuitenkin arvostetaan kun hänelle maksetaan palkkaa ja hän myös tunsi olevansa kiitollisuusvelkaa työnantajalle ensimmäisen työpaikan antamisesta).

Nuori haki töitä ja onnistui pääsemään työhaastatteluihin, mutta uutta työpaikkaa ei aivan heti järjestynyt. Lopulta uusi työpaikka löytyi useiden satojen kilometrien päästä, mutta palkka oli vain vähän työttömyyskorvausta suurempi. Nuori kuitenkin pitää valitsemastaan työstä, joten palkan pienuus ei ollut ongelma. Äidin kukkaroon oli turvauduttava kun piti lähteä työmatkalle tai oli yövyttävä hotellissa, koska työnantaja hyvitti aiheutuneet kulut jälkikäteen ja pieni palkka ei riittänyt edes elinkustannuksiin. Jonkin ajan kuluttua työnantaja päätti, että nuoren vakituinen työskentelypaikka siirtyy sivupisteeseen, joten nuoren piti jälleen kerran muuttaa satoja kilometrejä. Nuori sai kuulla tutuilta hyviä neuvoja ettei pidä myydä omaa osaamistaan liian halvalla, joka ei luultavasti ollut kovin mukavaa kuultavaa nuoren taloudellisesti erittäin tiukassa elämänvaiheessa. Auton myynti tuli ajankohtaiseksi ja lopulta tilanteessa auttoi isoisä, joka osti auton ja antoi kuukausittain rahat autolainan maksamiseen.

Nuori opiskeli työn ohessa ja lopulta irtisanoutui työstään, koska siirtyi valtion palkkalistoille, jonka myötä myös ammatillinen pätevyys lisääntyi. Vuoden kuluttua nuori muutti jälleen kerran satoja kilometrejä takaisin edelliseen työpaikkaansa. Nyt uuden työsopimuksen myötä maksettu palkka oli inhimillisempi.

Hyväosaiset eivät huomaa edellisessä yhtään mitään erikoista, koska nuori kuitenkin työllistyi. Nuori työllistyi RAHALLA, jota useammilla työttömillä ei ole. Tämän nuori oli etuoikeutetussa tilanteessa, jossa sukulaisilta saadut rahalliset tuet mahdollistivat kuusi satoja kilometrejä pitkää muuttoa ja auttoi elinkustannuksissa, kun palkka ei kattanut edes välttämättömiä elinkustannuksia. Nuoren sukulaiset tavallaan mahdollistivat ”menestyvän yrittäjän” työllistää alipalkatun työntekijän, vaikka yrittäjällä olisi ollut taloudelliset mahdollisuudet ja moraaliset velvollisuudet maksaa työntekijälleen kunnon palkkaa.

Suurimmaksi työllistymisen esteeksi on muodostunut työnantajien odotukset saada yhteiskunnan tukia ja työnantajien oikeudet maksaa työntekijöille liian pientä palkkaa, joiden avulla yrittäjän oma omaisuus kertyy nopeammalla vauhdilla.

Kun työvoimavirkailijat eivät puolla harkinnanvaraisia tukia tai työttömällä ei ole elinkustannuksiin rahaa syytäviä sukulaisia, niin työttömän työllistyminen on mahdotonta. Edellistä ei paikata millään työttömän aktiivisuudella, asenteella tai kotikasvatuksella. Ja kuten tiedetään, yhteiskunta auttaa ja kannustaa työtöntä lähinnä viemällä ne viimeisetkin rahat, jotka eivät kata edes elinkustannuksia, saati, että rahat riittäisivät nykytilanteen mukaiseen työllistymiseen.

Usein keskustelupalstoilla tivataan, mitä sitten pitäisi tehdä työllisyystilanteen parantamiseksi?

Vastaus on hyvin yksinkertainen:

  1. Kaikki yrittäjälle maksettavat koulutus ja työllistämistuet on poistettava. – Uuden työntekijän etsimiseen ja palkkaukseen liittyvät kustannukset kuuluvat työnantajalle.  Työntekijän etsimisestä aiheutuvia kuluja voisi hyvittää myöhemmin verotuksen yhteydessä, jolloin yhteiskunta tavallaan takautuvasti tukisi yrittäjää. Oleellista on, että tuetaan menestyvää veronsa maksava yrittäjää ja huonosti menestyvä yrittäjä ei voi työllistää tukien avulla, jolloin markkinarako avautuu nopeammin menestyvälle yrittäjälle.
  2. Työnhakijoille pitäisi myöntää tukia työn perässä muuttamiseen, mutta ei pärstäkertoimen perusteella vaan kaikille tiettyjen ehtojen täyttyessä.
  3.  Ilmaistyöntekijöiden välittäminen on lopetettava kokonaan. Työllisyyskursseihin ei saa liittyä palkatonta työntekoa. Kun työnantajien ovella ei ole palkattomiin töihin tulevien jonoa, niin työpaikkaan on palkattava työntekijä ja sadaan yksi veronmaksaja lisää.
  4. Työstä on maksettava sellainen palkka, että se riittää kaikkiin elinkustannuksiin ja vähän riittää tuhlattavaksi tai jää säästöön.

… siis aivan päinvastoin kuin ollaan viimeiset vuosikymmenet tehty.

Laskelma eli toimeentulotuen suuruus

Alla on toimeentulotukilaskelma syyskuulle 2006 ja päätös on tehty 2.11.2006 eli yli kaksi kuukautta jälkikäteen:

1. kuva päätös 2.11.2006

Syys- ja lokakuu on jo eletty, joten myös syyskuun vuokra oli pitänyt maksaa ettei pysäyttämätön häätöprosessi olisi lähtenyt käyntiin.

Laskelmassa tuloina on huomioitu suoraan vuokranantajalle maksettu asumistuki 253,70 euroa ja syyskuussa laskujen maksamiseen lainattu 147 euroa. Laskelmassa on huomioitu menoina vuokrasta 322,71 euron osuus ja sähkölaksu 46,30 euroa. Perusosaa on alennettu -40 %:lla, jolloin toimeentulotuen perusosan teoreettinen miniminormi olisi ollut 229,62 euroa kuukaudessa.

elokuu 2

Kun suomen lailla pyyhitään persettä ja toimeentulotuki myönnetään kuukausien viipeellä, niin voidaan vuokran ja sähkölaskun maksua varten  lainatut rahat laskea tuloksi.  Todellisuudessa syyskuun tuloksi tulee asumistuki 253,70 euroa ja myönnetty toimeentulotuki 197,93 euroa, josta tietenkin täytyy maksaa laskut eli vuokra 347,00 euroa ja sähkölasku 46,30 euroa. Näin käytännössä toimeentulotuen miniminormiksi jää  58,33 euroa kuukaudessa, joka on maksettu kaksi kuukautta jälkikäteen (edes 229,62 eurosta, saati 58,33 euron summasta ei enää maksella huomautuslaskuja ja toimeentulotuessa näitä laskunmaksun viivästymisestä aiheutuvia ylimääräisiä menoja ei edes huomoida menoina, vaikka ne olisivat seurausta sosiaalitoimen ”auttamisesta”).

Tein päätöksestä valituksen Hallinto-oikeuteen, jossa todettiin ettei perusteita perusosan alentamiseen 40 %:lla ole olemassa, mutta en osannut valittaa laskujen maksuun lainattujen rahojen laskemisesta tuloksi. Nyt löytyy jo ennakkopäätöksiä, että lainoja ei voi laskea tuloksi: Lainat toimeentulotuessa. Tampereen kaupunki maksoi yli vuoden kuluttua Hallinto-oikeuden päätöksen velvoittamana vain tuon miinustetun 40 %:n verran perusosaa.

Sain siis syyskuun 2006 toimeentulotuen vasta marraskuun 2006 alkupuolella ja edelleen lokakuun toimeentulotuesta piti vääntää. Arvatkaapa vaan oliko loka- ja marraskuun vuokra jo maksettu kun lopulta piti tehdä toimeentulotukilaskelma kyseisille kuukausille – tai hylkäävä päätös (?). Lokakuun päätös tehtiin ”jo” tammikuun 10. päivänä, joka taitanee vastata nopeudeltaan sosiaalityöntekijöiden näkemystä ”rahat tänne ja heti”.

Seuraavassa lisäselvityspynnössä todetaan lokakuun toimeentulotukilaskelmaan yleensä riittävä tiliote toimitetuksi ja vastaanotetuksi, mutta vaaditaan tiliotetta 27.11.2006 saakka (tiliote tähän saakka tulee postitse noin joulukuun puolenvälin jälkeen), jotta voitaisiin laskea toimeentulotuki lokakuulle. Luultavasti tuossa vaiheessa olin toimittanut jo marraskuussa tulleen tiliotteen, mutta minun kohdalla toimeentulotukipäätöstä ei voitu tehdä ellen toimittanut tiliotteita ja muita asiapapereita useampana kappaleena. Tuija Rajalan selvityksen mukaan Tampereen kaupungilla ei ole yleisenä käytäntönä pyytää tiliotteita ratkaisupäivämäärälle saakka, mutta minun kohdalla ei voitu myöntää toimeentulotukea samalla tavoin vaan vaadittiin tiliotteita kuukausia eteenpäin eli tulevaisuuden tiliotteita (lisäselvityspyyntö on päivätty 22.11.2006 ja siinä vaaditaan lokakuun toimeentulotukipäätökseen tiliotetta 27.11.2006 saakka – eikä lokakuun toimeentulotuen myöntämisen ehtona voida edes pitää tiliotetta samalle ajalle kuin toimeentulotuki myönnetään).

2. kuva 22.11.2006 lisäselvityspyyntö

Kun toimeentulotuki myönnetään näin ”helposti”, niin jokainen varmaan ymmärtää ettei toimeentulotuen hakeminen ja työnhaku onnistu yhtäaikaisesti. Koskaan ei tiedä, milloin seuraavan kerran saa rahaa tai kuinka paljon. Ellei ole sellainen henkilö, joka elää päivän kerrallaan, niin melkoisella varmuudella kärsiin unettomista öistä ja stressin määrä on tarpeettoman suuri.

Edellisen kaltainen toimeentulotuen myöntäminen ei tapahdu lain mukaisesti, joten tein kanteluita ja lähetin myös turhia viestejä Tampereen kaupungin sosiaalitoimeen. Seuraavassa on sosiaalipalvelupäällikkö Maria Palmgrenin esittämä käsitys lain mukaisesti toteutetusta palvelusta, joka koskee siis jo aiemmin kirjoittamani toukokuun 2007 toimeentulotukipäätöstä. Pelkästään hallinto-oikeuden päätöksen perusteella voidaan todeta, että minua ei kohdeltu lain mukaan ja siihen perustuen.

 

kuva 3. oikein toimittu

  • Sosiaalipalvelupäällikön tulisi tuntea laki toimeentulotuesta.
  • Sosiaalipalvelupäällikön pitäisi tietää, mitä asiakirjoja tarvitaan toimeentulotuen myöntämisessä.
  • Sosiaalipalvelupäällikön tulisi myös tietää, että toimeentulotuenhakijoita tulee kohdella yhdenvertaisesti, jolloin yksittäistä toimeentulotuen hakijaa ei voida simputtaa muita laajemmalla selvitysvelvollisuudella.
  • Sosiaalipalvelupäällikkö tulee tietää, mitä asiakirjoja on toimitettu ja milloin, ennen kuin hän voi ottaa kantaa palvelun lain mukaisuuteen.
  • Sosiaalipalvelupäällikön tulisi myös olla siinä määrin työkykyinen, että ymmärtää päivämäärien merkityksen suhteessa toisiin päivämääriin eli käsitys menneisyydestä -nykyisyydestä – tulevaisuudesta tiettyyn päivämäärään nähden pitäisi kuulua käsityskyvyn piiriin.

Sosiaalipalvelupäällikkö Maria Palmgren pitää siis lain mukaisena, että…

  • vaaditaan tulevaisuuden tiliotteita
  • lain mukaista toimeentulotukea tulevalle kuukaudelle ei tarvitse myöntää
  • toimeentulotuenhakijoita ei tarvitse kohdella yhdenvertaisesti
  • sosiaalityöntekijällä on oikeus olla vastaanottamatta toimitettuja lisäselvityksiä
  • Tampereen kaupungin sosiaalitoimen työntekijöillä ei ole velvollisuutta ohjata viestiä edelleen oikealle henkilölle (minä lähetin lisäselvitykset kirjaamon kautta suoraan sosiaalityöntekijälle ja sen lisäksi hänen esimiehilleen, jonka jälkeen todettiin etten toimittanut lisäselvityksiä, vaikka ne on kuittaantunut vastaanotetuksi useissa sosiaalitoimen laatimissa asiakirjoissa).
  • sosiaalityöntekijällä on oikeus simputtaa ja antaa valheellisia lausuntoja ”että on myönnetty ne toimeentulotuet, joita voidaan myöntää” ja jättää mainitsematta, että on lain vastaisesti asetettu toimeentulotuen myöntämisen ehdoksi tulevaisuuden tiliotteita ja sellaisia lisäselvityspyyntöjä, joita ei edes voida pitää toimeentulotuen myöntämisen ehtona.

On tietenkin aika utopista odottaa sosiaalityöntekijöiden toimivan lain mukaisesti kun edes sosiaalipalvelupäällikkö ei näe siihen mitään syytä.

Minun kohdalla ei voida puhua lain noudattamisesta vaan kohtelu menee reippaasti sadismin puolelle. Suomessa on voimassa Suomen laki, mutta jostakin kumman syystä sallitaan lakia rikkovat käytännöt. Laillisuusvalvonta ei toimi, koska laillisuusvalvonnalle riittää viranhaltijan antama lain mukainen selvitys/väite ja sen lisäksi suhtaudutaan asiakirjoillakin todistettavissa oleviin tapahtuneisiin tosiasioihin ylimielisesti.

Toimeentulotukipäätöksen tekemiseen tositteet tuloista ja menoista on katsottava riittäviksi, mutta nykyisin vaaditaan myös tiliotetta, mutta silloinkin viimeisin postin tuoma tiliote pitäisi riittää eikä voida vaatia ylimääräisiä lisämaksullisia tiliotteita. Verkkopankista tiliotteet saa tietenkin helposti edelliselle päivämäärälle, jos on käytettävissä tietokone, nettiyhteys ja ne verkkopankkitunnukset, mutta näitä ei voi pitää edellytyksenä toimeentulotuen hakemisessa.

Oikeus toimeentulotukeen määritellään laissa ja tarve osoitetaan asiapapereilla, jolloin henkilökohtaista käyntiä ei voida asettaa toimeentulotuen myöntämisen ehdoksi. Hallintolaki velvoittaa olemaan henkilökohtaisesti läsnä, jos se on asian hoitamiseksi välttämätöntä, mutta pitää olla riittävät perusteet, miksi henkilön pitäisi henkilökohtaisesti toimittaa asiapaperit tai olla läsnä kun tehdään toimeentulotukilaskelma.

Lainat toimeentulotuessa

Mikäli toimeentulotukea hakevalla on luottokortti, niin luottokorttivelkaa ei voida laskea tuloksi.

9. laina luottokorttivelka ei ole tuloa

Seuraavassa viranhaltija oli ottanut lääkkeiden hankkimiseksi otetun pankkilainan huomioon toimeentulotukilaskelmassa tulona, mutta lääkkeiden hankkimiseen otettua pankkilainaa ei voi huomioida tulona.

10. laina lääkkeisiin ei tuloa

Toimeentulotuen hakijalle voidaan vanhempien tuki ja vanhempien antamat epäselvät lainat katsoa tuloiksi.

7. laina vanhemmilta tuloa

Yllä olevassa tapauksessa jää epäselväksi, miksi isänsä ja veljensä vuokraamassa asunnossa asunut ei ollut vastuussa vuokran maksamisesta.

8. laina vanhemmilta tuloa 2014

Yllä olevassa tapauksessa äidin tilille laittamat varat oli ilmoitettu jälkeenpäin olevan lainoja. Mikäli lainaa toimeentulotukea hakevalle sukulaiselle rahaa, niin tilillepanossa täytyy näkyä, että maksusuoritus halutaan takaisin esim. laina maksettava takaisin mahdollisimman pian tai tietyyn päivämäärään mennessä.

Yksityishenkilöltä lainatut rahat eivät ole tuloa, vaikka takaisinmaksusta ei ole selvitystä. Kannattaa kuitenkin huomata, että tässä on kyse Hallinto-Oikeuden päätöksestä ja samankaltainen päätös voidaan viedä Korkeimman Hallinto-Oikeuden päätettäväksi, jolloin lopputulos ei ole välttämättä sama.

laina yksityishenkilöltä