Suomen puolustus vs. Kela

Mitä, jos Suomen puolustusvoimien kenraalimajurit vaatisivat julkisuudessa maailmanrauhaa ja aseista luopumista(?). Mitä, jos kenraalimajurit ryhtyisivät kyseenalaistamaan puolustusvoimien 100 vuoden aikana muodostunutta toimintatapaa ja vaatisivat aseiden luovuttamista ilmaiseksi rajanaapureille(?). Mitä, jos kenraalimajurit ryhtyisivät arvostelemaan, että maahanhyökkääjien vastaanottaminen aseet tanassa ei ole kovinkaan järkevää vaan pitäisi etsiä toimivampia vaihtoehtoja luovuttaa suomi hyökkääjille(?). Mitä, jos kenraalimajurit alkaisivat ehdotteleen, että puolustusvoimien henkilökunnan pitäisi ryhtyä rakentamaan yhteiskunnan kustannuksella hyökkääjien tarvitsemia rautateitä, teitä, siltoja ja tarpeellisia rakennuksia(?). Luultavasti julkisuudessa tällaisia kehitystavotteita julki tuovat kenraalimajurit siirtyisivät kaikessa hiljaisuudessa hyvin ansaitulle sairaseläkkeelle.

Miten ihmeessä Kelassa voi olla pääjohtajana nainen, joka kyseenalaistaa Kelan toiminnan? Miten ihmeessä Kelassa voi olla pääjohtajana nainen, jonka elämän aikana hankittu viisaus on jäänyt tasolle, jossa köyhyys on ainoastaan itseaiheutettu tila? Kelan pääjohtaja kyseenalaistaa vastikkeettomien tukien maksamisen työttömille, mutta samaan aikaa on valmis lisäämään tuilla elävien ihmisten määrää, koska hänen mielestään sosiaaliset tuet voivat vallan mainiosti korvata työttömäksi jääneiden työntekijöiden palkan.

Miten ihmeessä Kelassa voi olla pääjohtajana nainen, joka kyseenalaistaa Kelan toiminnan ja korostaa omaa tärkeyttään Kelan toimintabudjetin suuruudella!

http://www.talouselama.fi/tyoelama/16-miljardin-n-vuosibudjetin-vartija-tuo-organisaatioonsa-sapinaa-kelan-pitaa-olla-myos-yhteiskunnallinen-kehittaja-6614463

Mitä, jos kenraalimajurit vaatisivat huomattavaa lisäbudjettia ja kasvavan vastuun myötä itselleen Kelan pääjohtajan suuruista kuukausipalkkaa, jotta maahan hyökkääjien tervetulleeksi toivottamiseksi voidaan koko maa koristella nätillä kukkasilla ja hintavilla taideteoksilla –  varmasti maahan hyökkääjät huomaisivat, kuinka hyvä aseellinen puolustusvalmius suomella on(?).

Mikäli tavoitteena on, että ihminen ansaitsee oma elantonsa työnteolla eikä tuilla eläen, niin se onnistuu vain palkkatyötä tekemällä. Nykyinen työttömyys ja sosiaalisten tukien tarve johtuu pääosin siitä, että olemassa olevat palkkatyöpaikat täytetään ilmaistyöntekijöillä ja koko ajan työelämässä olevien käteen jäävä palkka pienenee siinä määrin, että yhä useampi työssäkäyvä tarvitsee myös sosiaalisia tukia välttämättömien elinkustannuksien kattamiseen.

Asian voi nähdä myös mies v. nainen tilanteena. Naiset on niin tyhmiä, että niillä voidaan täyttää naiskiintiötyöpaikkoja… mutta kenellekään ei tule pieneen mieleen, että heiltä vaadittaisiin palkan vastineeksi kenraalimajurien tasoista työpanosta.

 

————–

Suomen tukijärjestelmä on suoraan anuksesta ja järjestelmää pitäisi muuttaa, mutta enimmäinen ja tärkein muutos pitäisi olla kaiken palkattoman työnteon lopettaminen, jonka jälkeen voidaan poistaa tukiin liittyvät yhteiskunnalle erittäin kalliit ”kyykyttämis- ja kyttäysjärjestelmät”, jolloin kaikesta työelämään pyrkimisestä ei seuraisi taloudellisia sanktioita ja siirtyminen työelämään olisi mahdollista myös ilman hyvävelisuhteita.

Mainokset

Työtön ei kelpaa

http://www.ksml.fi/kotimaa/Varap%C3%A4%C3%A4toimittaja-Pasanen-Ty%C3%B6tt%C3%B6mi%C3%A4-on-mutta-ty%C3%B6ntekij%C3%B6ist%C3%A4-on-silti-pulaa/1014174?pwbi=17be0fee7b27ff3941236fcdd053bc0a

Tässähän ”tämä” työministeriön ja työvoimavirkailijoiden työn tulos on sitten luettavissa.

Työtä olisi tarjolla, mutta moni yritys kärsiin työvoimapulasta.

Työttömät eivät kelpaa, koska ikä, terveys tai muu sopimattomuus vapaina oleviin työtehtäviin ovat esteinä työllistymiseen.

Mitä sitä turhia hienostelemaan ”muusta sopimattomuudesta” – sanotaan vaan ihan suoraan: Miksi kukaan palkkaisi työttömän kun työministeriö on vuosikymmenien ajan levittänyt propagandaa, että työttömyyden syynä ei ole työpaikkojen puute vaan työttömien henkilökohtaiset ominaisuudet 1. päihdeongelmat, 2. mielenterveydelliset häiriöt, 3. elämänhallinta ongelmat, 4. laiskuus, 5. koulutuksen puute, …

Kuvahaun tulos haulle angry smileyKuvahaun tulos haulle angry smiley

Jokaiseen työpaikkaan löytyy koulutettuja työnhakijoita, jotka ovat valmiita muuttamaan työn perässä, mutta työllistymisen estää ainoastaan työnantajien kohtuuttomat vaatimukset.

Yrityksen sortuessa huutamaan työvoimapulaa samaan aikaan kun satojatuhansia koulutettuja etsii palkkatöitä, pitäisi herättää epäluottamuksen yrityksen johdon kykyihin ja sitä kautta pitäisi herättää huolta yrityksen toiminnan epävarmuudesta. Aikaisemmista virheistä voisi sen verran ottaa opiksi ettei ihan yhtä luottavaisesti suhtaudu yrityksen kasvunäkymiin, jos oman yrityksen toiminta on kovin tiiviisti sidoksissa työvoimapulaa huutavan yrityksen toimintaan.

Kuinka musta muuttuu valkoiseksi

En malta olla palaamatta Raija Kerättären tutkimukseen, koska näyttäisi siltä ettei kukaan kyseenalaista hänen kehittämää menetelmää tai hänen liikkeelle panevia motiiveja.

Lääkäri vaatii pehmeämpää(?) suhtautumista työttömiin ja vaatii yhteiskunnalta lisää motivaatiota pitkäaikaistyöttömien ”vainoamiseen” ja lääkäri tuomitsee tilanteen, jossa työttömien annettaisiin elää työttömyyskorvauksilla vailla työttömiin kohdistuvaa ”henkistä väkivaltaa” (tämä siis jää jäljelle kun työvoimavirkailijoilta ei vaadita asiallista työtehtävien hoitamista). Ylen sivuilta löytyy uutinen: Moni työkyvytön voisi tehdä töitä oikealla kuntoutuksella

Myönnettäköön heti alkuun, että osalla ihmisistä on oppimishäiriöitä tai jonkin asteisia mielenterveyshäiriöitä, mutta näitä löytyy yhtä lailla niin töissä käyviltä työntekijöiltä kuin työttömiltä, joten on väärin korostaa näiden merkitystä työkykyyn vain työttömien kohdalla. Varmasti jokainen työtön miettii omia työllistymisen esteitä ja pyrkii korjaamaan kaikki mahdolliset korjattavissa olevat vikansa ja puutteensa, jolloin nimenomaan tässä itsetutkiskelutilanteessa työvoimavirkailijan pärstäkertoimeen perustuvat väitteet työttömän ammattitaitopuutteista tai kehitystarpeista johtavat väistämättä väärään suuntaa.  Niin, ei kai kukaan oleta, että nykysin palkkatyössä oleva väestön osa edustaisi parhainta saatavilla olevaa työvoimaa? Työpaikan saamiseen vaikuttavat monet tekijät ja kukaan ei voine kiistää, että suurin merkitys työpaikan saamisessa on suhteilla ja vasta sen jälkeen tulee ammattitaito sekä työpaikan saamiseen johtavat muut onnekkaat yhteensattumat.

Mielestäni Kerättären kehittämä tutkimusmenetelmä pitäisi asettaa tieteellisesti kyseenalaiseksi, koska se perustuu lähinnä työttömiin kohdistuvaan kollektiiviseen vihaan eikä se edes pyri tutkimaan työttömän todellista työkykyä vaan lähinnä pyrkii antamaan tehokkaan lyöntivälineen työttömän alistamiseen. Keskityn siis suurimpaan ongelmaan eli kuntouttavaa työtoimintaa vaativiin mielenterveyshäiriöihin, koska varsinaiset työkykyä alentavat sairaudet ovat helposti diagnosoitavissa perusterveydenhuollossa ja ilman Kerättären kehittämää menetelmää. Vaikka en tietenkään voi olla kummastelematta sitä seikkaa, että palkattomaan työhön sijoittumattomat omaavat myös työkykyyn mitenkään vaikuttamattomiakin diagnooseja, mutta vain täysin ilman diagnoosia olevien työttömien todetaan 100 %:sesti kärsivän mielenterveydellisistä häiriöistä. Ehkä Kerättären tutkimus olisi herättänyt ajattelemaan, miksi lääkäri ei ole aiemmin potilasta tutkiessaan ja hoitaessaan havainnut työkykyä haittaavaa mielenterveyshäiriötä. Ei myöskään voi jättää huomioimatta, että palkattomiin töihin kiltisti suostuvat vapautetaan Kerättären kehittämältä työkykytutkimukselta, joka johtaisi siis täysin terveen työttömän kohdalla 100 % :sesti monialaisesti havaittuun mielenterveyshäiriömerkintään. Tutkimustulokset puolestaan kertovat karua kieltä, että hyvin usein mielenterveysdiagnoosilla merkityn potilaan muut sairaudet jäävät hoitamatta, koska heidän oireitaan ei sen jälkeen pidetä todellisina.

Mikäli on lukenut tätä blogia aiemmin, niin on luultavasti huomannut ettei minulla ole mitään hyvää sanottavaa TE-toimistojen tai sosiaalitoimistojen toimintatavoista. Milloin valkoinen on muuttunut mustaksi?

Ehkä joskus ammoisina aikoina työvoimatoimiston kautta joku sai tiedon palkkatyöpaikasta ja onnistui työllistymään kunhan vain hakeutui potentiaalisen työnantajan puheille. Myös työnantajilla oli motivaatiota palkata työntekijöitä, koska muuten he eivät olisi saaneet työntekijöitä.

Kaikille lienee selvää, että jo vuosikymmenien ajan palkkatyöpaikat ovat löytyneet vain työnhakijan oman aktiivisuuden avulla. Entinen työvälitys on puolestaan ottanut työnvälityksen sijaan tärkeimmäksi tehtäväksi työttömyysturvan vastineen varmistamisen. Tämän jälkeen työvoimavirkailijat ovat olleet yhä vähemmän edistämässä työttömän työllistymistä. Ennen pitkään työvoimavirkailijat asettautuivat työttömän yläpuolelle, jolloin työttömän oli hypittävä työvoimavirkailijan pillin mukaan ja työttömän pahin synti oli vaatia olemassa olevia työllistymistä edistäviä tukia, sillä ne muuttuivat namupaloiksi, joita työvoimavirkailijat antoivat kilteille työttömille. Työvoimavirkailijat ottivat myös oikeuden rankaista niitä työttömiä, jotka eivät tyytyneet siihen mitä ylhäältä annetaan, jolloin alettiin ohjaamaan työnhakijoita heille sopimattomiin töihin ja pakottamaan työllisyyskurssien kautta palkattomaan työhön. Tässä vaiheessa työnantajat alkoivat huomaamaan ettei työvoimatoimistosta saa kunnollisia työntekijöitä. Työvoimavirkailijoilta kuitenkin odotettiin yhä jotakin muodollista työhön ohjaavaa toimintaa, joten työttömiä ryhdyttiin tarjoamaan välikäsille ja työnantajille lähinnä palkattomina työntekijöinä. Palkattomiin töihin pakottaminen on lisääntynyt vuosi vuodelta ja olemme olleet vuosia tilanteessa, jossa työnantaja tietää saavansa työttömän ilmaisena työntekijänä tai ainakin mukavien tukien kera, joten työnantajilla ei ole mitään tarvetta palkata työtöntä työnhakijaa saadakseen täsmälleen saman työpanoksen.

Osa työttömistä suostuu tekemään palkattomia töitä, koska he toivovat sen johtavan työsuhteeseen ja he todellakin pitävät palkkatyön saamista mahdollisena, jos he vain tekevät työnsä iloisesti ahkeroiden ja moitteettomasti. Työttömän usko positiiviseen lopputulokseen auttaa häivyttämään sen tosiseikan, että seuraavat palkattomat työntekijät ovat jo kilvan kärkkymässä jälleen muutaman kuukauden kuluttua vapautuvaa palkatonta työpaikkaa. Pikku hiljaa palkattomien työntekijöiden aiheuttama lumipalloefekti on iskenyt työttömien omaan tajuntaan ja on alettu ymmärtämään, että palkattomaan työhön suostuneella on jatkossakin erinomaiset mahdollisuudet päästä palkattomaan työhön.

Työvoimavirkailijoilla on siis yhä vaikeampaa harhauttaa, painostaa tai pakottaa työtön palkattomaan työhön, joten on laaditty ihmisoikeudellisesti kyseenalaisia lakeja, joilla työttömyyden perusteella työtön voidaan määrätä pakkotyöhön. Helposti harhautetut työttömät on saatu nopeasti ohjattua palkattomaan työhön. Työttömät, joita on yritetty painostaa palkattomaan työhön ovat voineet vastata työvoimavirkailijan näkemyksen mukaan röyhkeästi tai aggressiivisesti, jolloin työttömän asiakasmerkintöihin on tullut värikästäkin tekstiä. Itse olen kiltisti hammasta purren ottanut vastaan työvoimavirkailijoiden loukkauksia ja psyykkausta, joten minulla ei ole epäilystäkään siitä, että työvoimavirkailijat ovat väistämättä horjuttaneet joidenkin työttömien mielenterveyttä. Minä en ole taipuvainen päättämään omaa elämääni ennenaikaisesti ja painostaminen siihen aiheuttaa lähinnä suuttumusta, mutta epäilemättä jotkut työttömät ovat päässeet eroon työvoimavirkailijan painostuksesta tekemällä itsemurhan. Ehkä työttömien asiatonta kohtelua enemmän minua ärsyttävät ne henkilöt, jotka myötävaikuttavat työttömien asiattoman kohtelun jatkumiseen, ja sitten kun työtön murtuu – he lehahtavat paholaisen tapaan paikalle ”jeesustelemaan” ja ”auttamaan”.

Jokainen toimeentulotukea hakenut tietää, että ensimmäiseksi kerrotaan väärää tietoa ettei köyhä ole oikeutettu toimeentulotukeen, jolloin osa köyhistä tyytyy siihen. Osa tarkistaa tiedot netistä ja osaa sen perusteella vaatia kirjallista päätöstä, jolloin kynnys evätä toimeentulotuki on korkeampi ja sen pitää perustua lakiin. Seuraavien kuukausien aikana yritetään evätä toimeentulotuki lisäselvityspyynnöllä, alentamaan myönnettävää toimeentulotukea tai pyritään muilla tavoin tekemään toimeentulotuen saamisesta erittäin työlästä, jolloin lain mukaisesta toimeentulotuesta taisteleva koetaan hankalana asiakkaana ja asiakasmerkinnät pyritään tekemään mahdollisimman mielipuolisina tulkintoina.

Kuinka monella on otsaa väittää, että mikäli heidät määrättäisiin työttömien päivähoitoon ja kapteeni käskee -tyyppisiin tottelevuusleikkeihin, niin heidän koko työkykypotentiaalinsa tulisi osoitetuksi? Mielestäni terveen itsetunnon omaavan työttömän kohdalla tehtävä työkykyarviointimerkintä ”mokomasta” esittäisi todennäköisemmin väitteen työttömän asenneongelmasta, ohjeiden huonosta ymmärtämisestä, kyvyttömyydestä noudattaa annettuja ohjeita ja tarpeesta vastustaa kaikkia auktoriteetteja.

Voi kun osaisin piirtää, niin laittaisin tähän kuvasarjan, jossa puolipöljän näköinen pipipää käskyttää tohtorihattuista henkilöä kulkemaan koirien agilityradan läpi. Loppuun sitten arviot tohtorin työkyvystä. Tulisi selväksi kuinka tohtorihattuinen selviää tiukoista tilanteista kun ahtautuu ahtaan putken lävitse.

Olen osallistunut työllisyyskursseille ja tehnyt oman osani palkatonta työtä, joten pitää löytyä tarpeeksi tehokas kiristyskeino, jotta minä suostun enää tällä iällä tekemään palkatonta työtä. Täytyy myöntää, että vaihtoehto tehdä palkatonta työtä tai tulla merkityksi hulluksi on perkeleellinen vaihtoehtotilanne. Aiemmin saattoi luottaa ettei tervettä voida diagnosoida mielisairaaksi, mutta nyt siis tiedämme, että Raija Kerätär on kehittänyt uuden tehokkaaksi havaitun tavan heittää lääketiede roskakoriin ja julistaa työtön hulluksi vain työvoimavirkailijoiden, sosiaalityöntekijöiden ja muiden työttömien kyykytykseen osallistuvien henkilöiden tekemien asiakasmerkintöjen avulla.

Mikä ihme ajaa lääkärin tuollaiseen vihaan työttömiä kohtaan?  Miten ihmeessä ihminen voi päästä opiskelemaan lääkäriksi, valmistua lääkäriksi ja sen jälkeen kehtaa lääkärin asemassa väittää, että jo nurkaan kepitettyjen työttöminen leimaaminen, nöyryyttäminen ja raahaaminen palkattomiin töihin olisi työttömän auttamista?

Työttömät eivät olekaan alkoholisteja vaan mielisairaita

Työterveydenhuollon erikoislääkäri Raija Kerätär on tehnyt tutkimuksen, jossa on tutkittu 1512 TYPpiin ohjattua pitkäaikaistyötöntä. Työttömien työkykyä on luokiteltu uuden testaustavan perusteella, jossa on hyödynnetty ”uutta monialaista tapaa arvioida työkykyä”.

Asiaan liittyvää tietoa löytyy tuolta: Pitkäaikasityöttömien työkyvyn arviointi ja Työttömien työkyky. Tutkimuksesta löytyy useita lehtijuttuja mm. Kolmasosa työttömistä on työkyvyttömiä.

Työttömän mahdollisuudet:

kevätär 1

Täytyy myöntää etten ymmärrä yllä olevan kaavion numeroarvoja, 4+185+77 ei ole 225 ja 2% + 82% ? 34 % on 118 % ei 100 % – taulukossa taitaa olla ”suosituksia 1,27/asiakas”(?). Olisiko taulukon tiedoista tulkittavissa, että 85 % suostui tekemään palkattomia töitä ja 15 % työttömistä tutkittiin tarkemmin, joista 4 henkilöä todettiin työkykyiseksi ja ohjattiin palkattomaan työhön. (Oletan, että TYPin työpaikat ovat lähinnä palkattomia työpaikkoja, vaikka minulla ei ole asiasta 100 %:sta tietoa – virheellisen käsityksen saa korjata).

Seuraavassa on eriteltynä, 225 palkattomaan työhön sijoittumattoman pitkäaikaistyöttömän todetut sairaudet:

kerätär 2

78 henkilöltä löytyi sairaus ja 147 henkilö todettiin mielisairaiksi. Täytyy sanoa, että TYPpiin ohjatuilla työttömillä on armottomat vaihtoehdot: 1. Suostu palkattomaan työhön tai 2. julistetaan mielisairaaksi ja diagnoosilta pelastuu, mikäli löytyy muu diagnosoitu sairaus.

 

Lehtiuutisen mukaan Raija Kerätär havaitsi tutkimuksessaan, että eräs osasyy pitkäaikaikaistyöttömien työkyvyn heikkenemiselle on terveydenhuollon kapea-alainen, sairauskeskeinen näkökulma.

Kun puhutaan työkyvyn heikkenemisestä, niin luulisi kyse olevan työntekoa haittaavasta sairaudesta, fyysisestä tai psyykkisestä, jotka ovat siis todennettavissa sairauskeskeisesti.

Tutkimuksen mukaan pitkäaikaistyöttömillä on usein monimuotoisia ongelmia, joihin liittyy monessa tapauksessa mielenterveyden ja oppimiskyvyn häiriöitä.

Mitä ovat ne työkykyyn vaikuttavat monimuotoiset ongelmat?

Kun puhutaan työkykyyn vaikuttavasta mielenterveyden häiriöstä, luulisi diagnoosin perustuvan psykiatrin diagnoosiin. Pitää muistaa, että mielenterveydellisiä häiriöitä esiintyy myös työelämässä olevilla, joten mielenterveyshäiriö ei välttämättä tarkoita työkyvyttömyyttä.

Mitä tulee oppimishäiriöihin, niin ei pidä unohtaa, että useat menestyneet yrittäjät ja kuninkaalliset ovat julkisesti kertoneet kärsineensä tai yhä kärsivän erilaisista oppimishäiriöistä. Yleensä oppimiskyvyn häiriöt vaikuttavat enemmänkin ammatin valintaan kuin varsinaiseen työkyvyttömyyteen.

Raija Kerättären mukaan työttömän tilanteesta saataisiin kattava kuva, kun eri viranomaisten hallussa olevaa asiakastietoa ja asiakkaan omia näkemyksiä hyödynnetään nykyistä paremmin.

Raija Kerättären tutkimus taitanee perustua siis lähinnä ”monialaiseen” eli useamman ammattialan edustajien päätelmiin.

Olen aiemmin kirjoittanut yhdestä tietooni tulleesta merkinnästä, joka löytyy työministeriön rekisterissä: Käyttäytyy aggressiivisesti. Saattaa olla, että työvoimavirkailijat ovat tehneet muitakin herjaavia merkintöjä, joita voisi hyödyntää Raija Kerättären monialaisessa tavassa luokitella minut.

Olen saanut haltuuni osan sosiaalityöntekijän tekemistä merkinnöistä ja mielestäni ne kertovat enemmän sosiaalityöntekijän mielentilasta kuin minun mielenterveydestä tai kyvystä tehdä työtä. Yksi viittaus sosiaalityöntekijän tekemästä merkinnästä löytyy tuolta: Ei luota (ihmisiin). (Muille työttömille opiksi: Nykyinen tilanteeni on seurausta siitä, että olen virheellisesti luottanut työvoimavirkailijoiden ja sosiaalityöntekijöiden toimivan asiallisesti ja lain mukaisesti. Älkää luottako vaan ottakaa itse selvää. Valitettavasti mennyttä ei voi korjata myöhemmin elämässä opittua hyödyntäen).

Minulla on erittäin huonoja kokemuksia siitä, kuinka TE-toimistossa ja sosiaalitoimessa huomioidaan asiakkaan näkemys, joten pidän Raija Kerättären asiakkaan omien näkemysten hyödyntämistä muodollisena ja lähinnä pakollisena lisäyksenä. Itse asiassa minusta vaikuttaisi siltä, että tämä uusi monialainen tapa arvioida työkykyä perustuu nimenomaan tarpeeseen ohittaa asiakkaan oma näkemys ja avuksi otetaan muiden ihmiset  ”päiväkirjamerkinnät”. Luultavasti muiden merkintöjen hyödyllisyys perustuu virheelliselle oletukselle, että viranomaisen tekemät päiväkirjamerkinnät ovat aina asiallisia. Minä tiedän oma kokemuksen perusteella, että tehdään tarkoitushakuisesti herjaavia merkintöjä, joiden ilmeisin tavoite on saadaan työkaluja/lyöntivälineitä vastaisen varalle tai pyrkimys vaikuttaa negatiivisesti seuraavan viranhaltijan suhtautumiseen työtöntä kohtaan.

Raija Kerätär päättyy tulokseen, että

  1. Suunnattukkaan terveystarkastus ei ole riittävä tunnistamaan työttömien työkykyä haittaavia sairauksia.
  2. Hankkeen aikana kehitetty monialainen työ- ja toimintakyvyn arviointimalli osoittautui toimivaksi.
  3. Pitkään työttömänä olleiden osallisuuden kohentuminen on tärkeä edellytys ammatillisten urien tai työkykyisyyden etenemiselle
  4.  Työllistämishankkeissa tulisi työn tarjoamisen lisäksi haketoimijoilla olla vahva ohjaus- ja kuntoutusosaaminen

 

1.Työtöntä ei siis voi lähettää terveystarkastukseen, josta saataisiin pienellä suuntauksella toivottu oppimis- tai mielenterveysdiagnoosi?

2.Monialainen työ- ja toimintakyvyn arviointimalli osoittautui toimivaksi, koska mielisairauteen liittyvät oireet ja häiriökäyttäytyminen oli todettavissa työministerin tai sosiaalitoimiston asiakasmerkinnöistä?

Tiedättekö kuinka pahasti työkkärin täti suuttuu, kun työvoimatoimistosta hakee toiselle paikkakunnalla tapahtuvaan työpaikkahaastatteluun liikkuvuusavustusta ja työtön ei tyydy tyhjään lomakeeseen sekä lupauksen, että jokin toinen taho lähettää täytetyn lomakkeen myöhemmin postitse? Liikkuvuusavustuksen saaminen edellyttää lomakkeen täyttämistä ja liikkuvuusavustuksen kirjaamista järjestelmään ennen toteutettavaa työhaastattelumatkaa. Syystä tai toisesta ärsyyntyneen tai suuttuneen päiväkirjamerkinnät eivät välttämättä ole ihan asiallisia. Yleensä työvoimavirkailija ja sosiaalityöntekijä kokee hankalaksi asiakkaaksi sellaisen, joka ei ole helposti ohjailtava käsinukke.

 puppet

3.Minäkin voisi todeta, että Raija Kerättären, työvoimavirkailijoiden ja sosiaalityöntekijöiden ammattitaito kohenisi merkittävästi, jos he tekisivät työnsä palkatta – Voihan sitä todeta, mikä toiselle on hyväksi, mutta tosiasia lienee, että harva TYPpiin joutunut on työllistynyt palkkatyöhön.

4.Pitkäaikaistyöttömien käsittelyssä ei siis riitä työn tarjoaminen vaan tarvitaan VAHVA OHJAUS– ja kuntoutusosaaminen. Työvoimatoimiston kautta harvemmin saa palkkatöitä ja yleisin työvoimapalveluista saatava apu on VAHVA PAINOSTAMINEN palkattomaan työhön tai muuhun päivähoitoon.

Kun pyritään työllistämään työtön, niin miksi tarvitaan useamman henkilön mielipide? Äskettäin oli uutinen, jonka mukaan työttömän valinnanvapaus lisää työllistymistä. Mistä kumpuaa ”tarve” todeta ammattilaisen suorittama terveystutkimus puutteelliseksi ja hakea toivottu ”työkykyä haittaava sairaus” ulkopuolisten tekemien ”Asiakas on mulkku”-merkintöjen perusteella? Miksi ei voida hyväksyä, että työtön itse tietää, mitä työtä pystyy ja haluaa tehdä? Miksi yritetään auttaa työtöntä sulkemalla työtön ulkopuolelle ja päättämään ulkopuolisten kesken hyvässä yhteisymmärryksessä, että työtön soveltuu kerämään palkatta koiran paskaa puistosta? Millä oikeudella yhdelläkään ulkopuolisella on oikeus päättää, että sinulle ei ole hyväksi saada työstäsi palkkaa vaan sinulle on parasta tehdä työsi palkatta?

Tutkimuksessa mainitaan, että pitkäaikaistyöttömät (pitkään asiattoman kohtelun kohteena olleet) kokevat itsetuntonsa heikommaksi, joka minusta ei ole mitenkään yllättävää siihen verrattuna kuinka työtöntä kohdellaan työvoimatoimistossa. Itse asiassa minua suututtaakin, että epävarmat nuoret ihmiset alistetaan sellaiseen palveluun, josta on ehdottomasti vain haittaa työllistymisen kannalta ja rikkoo täydellisesti ihmisen minäkäsityksen.

Jälleen saatiin tutkimus, joka antaa uudet kyseenalaiset keinot leimata työttömiä ja oikeutuksen entistä voimallisemmin alistaa ja nöyryyttää työtöntä.

Olen lukenut mielipiteitä, että joku ihminen olisi ollut tyytyväinen TYPin palveluihin. Olen myös lukenut mielipiteitä, että joku on ollut tyytyväinen päästessään palkattomaan työhön. Minun mielestäni ihmisiä ei saa kohdella niin kaltoin, että he hyötyvät TYPin palveluista tai ovat tyytyväisiä päästessään palkattomaan työhön.

Kuin seinähullut sotkisi asioita…

Vuosia sitten olin aika sinisilmäinen työvoimatoimiston toiminnan suhteen ja olin antanut luvan luovuttaa tietojani työnantajille. Olin jopa laittanut järjestelmään etsiväni mahdollisimman monia koulutusta sivuavia työpaikkoja, koska toiveena oli, että minun tiedot ilmoitettaisiin mahdollisimman monelle työnantajalle, kun he pyytävät työvoimatoimistolta tietoja potentiaaleista työnhakijoista. Nyt viisastuneena neuvoisin kaikkia kieltämään omien henkilötietojen luovuttamisen. Lienee paikallaan kertoa syykin….

Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, niin vuosia sitten tein toimeentulotukipäätöksistä valituksia hallinto-oikeuteen. Sain ennen päätöstä mahdollisuuden antaa vastineen Tampereen kaupungin sosiaalitoimen antamaan selvitykseen, jonka liitteenä oli minua koskevat asiakaskertomukset.

Seuraava merkintä oli isku navan alle:

b aggressiivinen 1

Myöhemmin merkintää on hieman korjailtu:

”Hakijalla oli aikavaraus sosiaalityöntekijälle 25.4. klo 9.30. Ei tullut varatulle ajalle. Odoteltaessa asiakasta soitettu työvoimatoimistoon, mistä kerrottu hakijalla olevantyössäoloehdon?? Työvoimatoimiston ilmoituksen mukaan hakijaa ei kukaan työnantaja ole ottanut töihin. On työvoimatoimiston kertoman mukaan vaikea tapaus ja käyttäytynyt työvoimatoimistossa agressiivisesti asioidessaan. Millä tulee toimeen? Asiointi jatkossa ajanvarauksella sosiaalityöntekijällä. Kirjallisia hakemuksia ei käsitellä ennen asiointia ensimmäistä kertaa sosiaalityöntekijällä.”

Pyysin herjaavan tiedon poistamista, koska minulle ei oltu missään vaiheessa ilmoitettu tuosta aikavarauksesta. Edellisen lisäksi minulla oli koko ajan olemassa työpaikka, jos vain työvoimatoimisto olisi myöntänyt työnantajalle eli valtiolle työllistämistuen. Työvoimatoimiston virkailijan mukaan määrärahat olivat aina loppu tai oli tehty päätös, että työllistämistukea myönnetään vain kunnalle ja yksityiselle työnantajalle. Edellisten lisäksi olen asioinut työvoimatoimistossa aina hyvin epäinsinöörimäisesti ja täysin tietoisena kertomuksista, joiden mukaan työvoimavirkailija voi halutessaan järjestää työttömän nopeasti työttömyyskorvausten ulkopuolelle.

Myöhemmin asiakaskertomuksessa oli kirjattu merkintä, joka vastasi myös kirjallisia asiapapereita:

”12.6. Hakija toimittanut kirjeen Hervannan sosiaaliasemalla. Hakijalle varattu ensimmäinen aika Hervannan sosiaaliaseman sosiaalityöntekijälle 26.6.”

Sosiaalitoimi ei suostunut poistamaan 25.4. päivän herjaavaa merkintää, joten tein poistopyynnön/kantelun tietosuojavaltuutetulle. Tietosuojavaltuutetun mukaan minulle on ollut varattuna kyseinen aika, vaikka aikavarausta ei ole missään vaiheessa minulle ilmoitettu. Tietosuojavaltuutetun mukaan työvoimavirkailija oli kertonut ettei kukaan työnantaja ole ”huolinut” minua töihin, että olen työvoimavirkailija mukaan vaikea tapaus ja olen asioinut työvoimatoimistossa aggressiivisesti.

Minä olin täysin varma, että kyse on toisen henkilön tiedoista, jotka oli vahingossa merkitty minun asiakaskertomukseen, mutta tietosuojavaltuutetun päätöksen mukaan merkintä kuuluu minulle.  Sen perusteella sosiaalityöntekijä oli minulle ilmoittamatta varannut ajan, jonka hän käytti minun ”auttamiseen” soittelemalla puhelimella eri tahoille. Työvoimatoimiston merkinnöistä löytyy tieto, että kukaan ei huoli minua töihin, vaikka minulle vakuutellaan ettei heillä ole käytettävissä työllistämismäärärahoja itse hankkimaani työllistämistukipaikkaan. Edellisen kerran työvoimatoimistossa asioidessani olin nauhoittanut koko käynnin, mutta en kertonut nauhoituksesta työvoimavirkailija Eila Rantaselle.

Minulle on vielä tänä päivänä epäselvää kuinka monelle työnantajalle on kerrottu minun olevan vaikea ja käyttäytyvän aggressiivisesti. Mikä merkitys tuolla herjalla on ollut minun työllistymiseen pysynee myös epäselvänä.  Olen useita kertoja pyytänyt kaikki omat tietoni työministeriön rekisteristä, mutta työvoimavirkailijan tekemiä merkintöjä ei ole koskaan luovutettu. Tietosuojavaltuutetun kanssa oli kuulemma sovittu, mitä tietoja työttömälle luovutetaan ja niihin ei kuulunut työvoimavirkailijan tekemät merkinnät.

Minä olen aina luottanut viranhaltijoiden toimivan asiallisesti. Edellä kerrottu oli minun ensimmäinen silmät avaava kokemus, joka osoitti kuinka sairaita ”auttamis”- muotoja joidenkin viranhaltijoiden valta saa aikaiseksi.

Käsittämätöntä, että suomessa tehdään työnvälitystä ja sosiaalityötä toimeentulolla kiristämällä. Kumpikin ”apu” on tuhoon tuomittu, koska alkuasetelma on aivan väärä.

Helvettiin johtava tie on kivetty/päällystetty hyvillä aikomuksilla.

Itse ymmärrän edellisen tekstin siten, että toisen hyvä aikomus voi olla helvetillistä autettavalle ja parempi olisi kysyä kaipaako toinen apua, ja minkälaista apua hän toivoisi. Toisin, en enää millään muotoa kuvittele työvoimavirkailijoiden tai sosiaalityöntekijöiden pyrkivän vilpittömästi auttamaan – vaan oman kokemukseni perusteella pidän heitä sairaan ilkeinä ihmisinä.

Luin kerran erään eläkkeellä olevan kodinhoitajan kirjoituksen, jossa hän kertoi aina perheen kotiin mennessä kysyneensä, mitä hän voi tehdä auttaakseen perhettä. Aivan uskomatonta, että väsynyt tai sairastunut perheen äiti sai konkreettista apua. Nykyään taidetaan vastaavassa tilanteessa tarjota ”apuna” lasten huostaanottoa.

Surullinen kokemus oli törmätä blogiin, jossa huostaanotetun lapsen äiti esittää tekopirteää ja yrittää vakuuttaa sosiaalityöntekijän, että hän elää täsmälleen sosiaalityötekijän määrittelemien ehtojen mukaan, jotta hän saisi lapsensa takaisin. Blogia lukemalla kuitenkin selviää, että sosiaalityöntekijä käyttää lasta kuin aasin porkkanaa vain saadakseen äidin toimimaan haluamallaan tavalla ja samaan aikaan takavasemmalla sosiaalityöntekijä järjestelee lapsen pysyvämpää huostaanotoa. En ota kantaa onko huostaanotto lapsen edun mukaista, mutta mielestäni äidin kohtelu on lähinnä  sairasta manipulointia. Toki, edellinen on minun tulkintani blogista ja saman kaltaisia blogeja taitaa löytyä netistä useampiakin.

Henri Auteron lastensuojelun autoritäärisyys -kirjoituksesta löysin linkin Blogiin, josta löytyy paljon hyödyllistä tietoa. Ongelmat ovat olleet tiedossa useita vuosia, mutta miksi toimintaa ei saada lain edellyttämälle tasolle?