Työtön ei kelpaa

http://www.ksml.fi/kotimaa/Varap%C3%A4%C3%A4toimittaja-Pasanen-Ty%C3%B6tt%C3%B6mi%C3%A4-on-mutta-ty%C3%B6ntekij%C3%B6ist%C3%A4-on-silti-pulaa/1014174?pwbi=17be0fee7b27ff3941236fcdd053bc0a

Tässähän ”tämä” työministeriön ja työvoimavirkailijoiden työn tulos on sitten luettavissa.

Työtä olisi tarjolla, mutta moni yritys kärsiin työvoimapulasta.

Työttömät eivät kelpaa, koska ikä, terveys tai muu sopimattomuus vapaina oleviin työtehtäviin ovat esteinä työllistymiseen.

Mitä sitä turhia hienostelemaan ”muusta sopimattomuudesta” – sanotaan vaan ihan suoraan: Miksi kukaan palkkaisi työttömän kun työministeriö on vuosikymmenien ajan levittänyt propagandaa, että työttömyyden syynä ei ole työpaikkojen puute vaan työttömien henkilökohtaiset ominaisuudet 1. päihdeongelmat, 2. mielenterveydelliset häiriöt, 3. elämänhallinta ongelmat, 4. laiskuus, 5. koulutuksen puute, …

Kuvahaun tulos haulle angry smileyKuvahaun tulos haulle angry smiley

Jokaiseen työpaikkaan löytyy koulutettuja työnhakijoita, jotka ovat valmiita muuttamaan työn perässä, mutta työllistymisen estää ainoastaan työnantajien kohtuuttomat vaatimukset.

Yrityksen sortuessa huutamaan työvoimapulaa samaan aikaan kun satojatuhansia koulutettuja etsii palkkatöitä, pitäisi herättää epäluottamuksen yrityksen johdon kykyihin ja sitä kautta pitäisi herättää huolta yrityksen toiminnan epävarmuudesta. Aikaisemmista virheistä voisi sen verran ottaa opiksi ettei ihan yhtä luottavaisesti suhtaudu yrityksen kasvunäkymiin, jos oman yrityksen toiminta on kovin tiiviisti sidoksissa työvoimapulaa huutavan yrityksen toimintaan.

Kuinka musta muuttuu valkoiseksi

En malta olla palaamatta Raija Kerättären tutkimukseen, koska näyttäisi siltä ettei kukaan kyseenalaista hänen kehittämää menetelmää tai hänen liikkeelle panevia motiiveja.

Lääkäri vaatii pehmeämpää(?) suhtautumista työttömiin ja vaatii yhteiskunnalta lisää motivaatiota pitkäaikaistyöttömien ”vainoamiseen” ja lääkäri tuomitsee tilanteen, jossa työttömien annettaisiin elää työttömyyskorvauksilla vailla työttömiin kohdistuvaa ”henkistä väkivaltaa” (tämä siis jää jäljelle kun työvoimavirkailijoilta ei vaadita asiallista työtehtävien hoitamista). Ylen sivuilta löytyy uutinen: Moni työkyvytön voisi tehdä töitä oikealla kuntoutuksella

Myönnettäköön heti alkuun, että osalla ihmisistä on oppimishäiriöitä tai jonkin asteisia mielenterveyshäiriöitä, mutta näitä löytyy yhtä lailla niin töissä käyviltä työntekijöiltä kuin työttömiltä, joten on väärin korostaa näiden merkitystä työkykyyn vain työttömien kohdalla. Varmasti jokainen työtön miettii omia työllistymisen esteitä ja pyrkii korjaamaan kaikki mahdolliset korjattavissa olevat vikansa ja puutteensa, jolloin nimenomaan tässä itsetutkiskelutilanteessa työvoimavirkailijan pärstäkertoimeen perustuvat väitteet työttömän ammattitaitopuutteista tai kehitystarpeista johtavat väistämättä väärään suuntaa.  Niin, ei kai kukaan oleta, että nykysin palkkatyössä oleva väestön osa edustaisi parhainta saatavilla olevaa työvoimaa? Työpaikan saamiseen vaikuttavat monet tekijät ja kukaan ei voine kiistää, että suurin merkitys työpaikan saamisessa on suhteilla ja vasta sen jälkeen tulee ammattitaito sekä työpaikan saamiseen johtavat muut onnekkaat yhteensattumat.

Mielestäni Kerättären kehittämä tutkimusmenetelmä pitäisi asettaa tieteellisesti kyseenalaiseksi, koska se perustuu lähinnä työttömiin kohdistuvaan kollektiiviseen vihaan eikä se edes pyri tutkimaan työttömän todellista työkykyä vaan lähinnä pyrkii antamaan tehokkaan lyöntivälineen työttömän alistamiseen. Keskityn siis suurimpaan ongelmaan eli kuntouttavaa työtoimintaa vaativiin mielenterveyshäiriöihin, koska varsinaiset työkykyä alentavat sairaudet ovat helposti diagnosoitavissa perusterveydenhuollossa ja ilman Kerättären kehittämää menetelmää. Vaikka en tietenkään voi olla kummastelematta sitä seikkaa, että palkattomaan työhön sijoittumattomat omaavat myös työkykyyn mitenkään vaikuttamattomiakin diagnooseja, mutta vain täysin ilman diagnoosia olevien työttömien todetaan 100 %:sesti kärsivän mielenterveydellisistä häiriöistä. Ehkä Kerättären tutkimus olisi herättänyt ajattelemaan, miksi lääkäri ei ole aiemmin potilasta tutkiessaan ja hoitaessaan havainnut työkykyä haittaavaa mielenterveyshäiriötä. Ei myöskään voi jättää huomioimatta, että palkattomiin töihin kiltisti suostuvat vapautetaan Kerättären kehittämältä työkykytutkimukselta, joka johtaisi siis täysin terveen työttömän kohdalla 100 % :sesti monialaisesti havaittuun mielenterveyshäiriömerkintään. Tutkimustulokset puolestaan kertovat karua kieltä, että hyvin usein mielenterveysdiagnoosilla merkityn potilaan muut sairaudet jäävät hoitamatta, koska heidän oireitaan ei sen jälkeen pidetä todellisina.

Mikäli on lukenut tätä blogia aiemmin, niin on luultavasti huomannut ettei minulla ole mitään hyvää sanottavaa TE-toimistojen tai sosiaalitoimistojen toimintatavoista. Milloin valkoinen on muuttunut mustaksi?

Ehkä joskus ammoisina aikoina työvoimatoimiston kautta joku sai tiedon palkkatyöpaikasta ja onnistui työllistymään kunhan vain hakeutui potentiaalisen työnantajan puheille. Myös työnantajilla oli motivaatiota palkata työntekijöitä, koska muuten he eivät olisi saaneet työntekijöitä.

Kaikille lienee selvää, että jo vuosikymmenien ajan palkkatyöpaikat ovat löytyneet vain työnhakijan oman aktiivisuuden avulla. Entinen työvälitys on puolestaan ottanut työnvälityksen sijaan tärkeimmäksi tehtäväksi työttömyysturvan vastineen varmistamisen. Tämän jälkeen työvoimavirkailijat ovat olleet yhä vähemmän edistämässä työttömän työllistymistä. Ennen pitkään työvoimavirkailijat asettautuivat työttömän yläpuolelle, jolloin työttömän oli hypittävä työvoimavirkailijan pillin mukaan ja työttömän pahin synti oli vaatia olemassa olevia työllistymistä edistäviä tukia, sillä ne muuttuivat namupaloiksi, joita työvoimavirkailijat antoivat kilteille työttömille. Työvoimavirkailijat ottivat myös oikeuden rankaista niitä työttömiä, jotka eivät tyytyneet siihen mitä ylhäältä annetaan, jolloin alettiin ohjaamaan työnhakijoita heille sopimattomiin töihin ja pakottamaan työllisyyskurssien kautta palkattomaan työhön. Tässä vaiheessa työnantajat alkoivat huomaamaan ettei työvoimatoimistosta saa kunnollisia työntekijöitä. Työvoimavirkailijoilta kuitenkin odotettiin yhä jotakin muodollista työhön ohjaavaa toimintaa, joten työttömiä ryhdyttiin tarjoamaan välikäsille ja työnantajille lähinnä palkattomina työntekijöinä. Palkattomiin töihin pakottaminen on lisääntynyt vuosi vuodelta ja olemme olleet vuosia tilanteessa, jossa työnantaja tietää saavansa työttömän ilmaisena työntekijänä tai ainakin mukavien tukien kera, joten työnantajilla ei ole mitään tarvetta palkata työtöntä työnhakijaa saadakseen täsmälleen saman työpanoksen.

Osa työttömistä suostuu tekemään palkattomia töitä, koska he toivovat sen johtavan työsuhteeseen ja he todellakin pitävät palkkatyön saamista mahdollisena, jos he vain tekevät työnsä iloisesti ahkeroiden ja moitteettomasti. Työttömän usko positiiviseen lopputulokseen auttaa häivyttämään sen tosiseikan, että seuraavat palkattomat työntekijät ovat jo kilvan kärkkymässä jälleen muutaman kuukauden kuluttua vapautuvaa palkatonta työpaikkaa. Pikku hiljaa palkattomien työntekijöiden aiheuttama lumipalloefekti on iskenyt työttömien omaan tajuntaan ja on alettu ymmärtämään, että palkattomaan työhön suostuneella on jatkossakin erinomaiset mahdollisuudet päästä palkattomaan työhön.

Työvoimavirkailijoilla on siis yhä vaikeampaa harhauttaa, painostaa tai pakottaa työtön palkattomaan työhön, joten on laaditty ihmisoikeudellisesti kyseenalaisia lakeja, joilla työttömyyden perusteella työtön voidaan määrätä pakkotyöhön. Helposti harhautetut työttömät on saatu nopeasti ohjattua palkattomaan työhön. Työttömät, joita on yritetty painostaa palkattomaan työhön ovat voineet vastata työvoimavirkailijan näkemyksen mukaan röyhkeästi tai aggressiivisesti, jolloin työttömän asiakasmerkintöihin on tullut värikästäkin tekstiä. Itse olen kiltisti hammasta purren ottanut vastaan työvoimavirkailijoiden loukkauksia ja psyykkausta, joten minulla ei ole epäilystäkään siitä, että työvoimavirkailijat ovat väistämättä horjuttaneet joidenkin työttömien mielenterveyttä. Minä en ole taipuvainen päättämään omaa elämääni ennenaikaisesti ja painostaminen siihen aiheuttaa lähinnä suuttumusta, mutta epäilemättä jotkut työttömät ovat päässeet eroon työvoimavirkailijan painostuksesta tekemällä itsemurhan. Ehkä työttömien asiatonta kohtelua enemmän minua ärsyttävät ne henkilöt, jotka myötävaikuttavat työttömien asiattoman kohtelun jatkumiseen, ja sitten kun työtön murtuu – he lehahtavat paholaisen tapaan paikalle ”jeesustelemaan” ja ”auttamaan”.

Jokainen toimeentulotukea hakenut tietää, että ensimmäiseksi kerrotaan väärää tietoa ettei köyhä ole oikeutettu toimeentulotukeen, jolloin osa köyhistä tyytyy siihen. Osa tarkistaa tiedot netistä ja osaa sen perusteella vaatia kirjallista päätöstä, jolloin kynnys evätä toimeentulotuki on korkeampi ja sen pitää perustua lakiin. Seuraavien kuukausien aikana yritetään evätä toimeentulotuki lisäselvityspyynnöllä, alentamaan myönnettävää toimeentulotukea tai pyritään muilla tavoin tekemään toimeentulotuen saamisesta erittäin työlästä, jolloin lain mukaisesta toimeentulotuesta taisteleva koetaan hankalana asiakkaana ja asiakasmerkinnät pyritään tekemään mahdollisimman mielipuolisina tulkintoina.

Kuinka monella on otsaa väittää, että mikäli heidät määrättäisiin työttömien päivähoitoon ja kapteeni käskee -tyyppisiin tottelevuusleikkeihin, niin heidän koko työkykypotentiaalinsa tulisi osoitetuksi? Mielestäni terveen itsetunnon omaavan työttömän kohdalla tehtävä työkykyarviointimerkintä ”mokomasta” esittäisi todennäköisemmin väitteen työttömän asenneongelmasta, ohjeiden huonosta ymmärtämisestä, kyvyttömyydestä noudattaa annettuja ohjeita ja tarpeesta vastustaa kaikkia auktoriteetteja.

Voi kun osaisin piirtää, niin laittaisin tähän kuvasarjan, jossa puolipöljän näköinen pipipää käskyttää tohtorihattuista henkilöä kulkemaan koirien agilityradan läpi. Loppuun sitten arviot tohtorin työkyvystä. Tulisi selväksi kuinka tohtorihattuinen selviää tiukoista tilanteista kun ahtautuu ahtaan putken lävitse.

Olen osallistunut työllisyyskursseille ja tehnyt oman osani palkatonta työtä, joten pitää löytyä tarpeeksi tehokas kiristyskeino, jotta minä suostun enää tällä iällä tekemään palkatonta työtä. Täytyy myöntää, että vaihtoehto tehdä palkatonta työtä tai tulla merkityksi hulluksi on perkeleellinen vaihtoehtotilanne. Aiemmin saattoi luottaa ettei tervettä voida diagnosoida mielisairaaksi, mutta nyt siis tiedämme, että Raija Kerätär on kehittänyt uuden tehokkaaksi havaitun tavan heittää lääketiede roskakoriin ja julistaa työtön hulluksi vain työvoimavirkailijoiden, sosiaalityöntekijöiden ja muiden työttömien kyykytykseen osallistuvien henkilöiden tekemien asiakasmerkintöjen avulla.

Mikä ihme ajaa lääkärin tuollaiseen vihaan työttömiä kohtaan?  Miten ihmeessä ihminen voi päästä opiskelemaan lääkäriksi, valmistua lääkäriksi ja sen jälkeen kehtaa lääkärin asemassa väittää, että jo nurkaan kepitettyjen työttöminen leimaaminen, nöyryyttäminen ja raahaaminen palkattomiin töihin olisi työttömän auttamista?

Työttömät eivät olekaan alkoholisteja vaan mielisairaita

Työterveydenhuollon erikoislääkäri Raija Kerätär on tehnyt tutkimuksen, jossa on tutkittu 1512 TYPpiin ohjattua pitkäaikaistyötöntä. Työttömien työkykyä on luokiteltu uuden testaustavan perusteella, jossa on hyödynnetty ”uutta monialaista tapaa arvioida työkykyä”.

Asiaan liittyvää tietoa löytyy tuolta: Pitkäaikasityöttömien työkyvyn arviointi ja Työttömien työkyky. Tutkimuksesta löytyy useita lehtijuttuja mm. Kolmasosa työttömistä on työkyvyttömiä.

Työttömän mahdollisuudet:

kevätär 1

Täytyy myöntää etten ymmärrä yllä olevan kaavion numeroarvoja, 4+185+77 ei ole 225 ja 2% + 82% ? 34 % on 118 % ei 100 % – taulukossa taitaa olla ”suosituksia 1,27/asiakas”(?). Olisiko taulukon tiedoista tulkittavissa, että 85 % suostui tekemään palkattomia töitä ja 15 % työttömistä tutkittiin tarkemmin, joista 4 henkilöä todettiin työkykyiseksi ja ohjattiin palkattomaan työhön. (Oletan, että TYPin työpaikat ovat lähinnä palkattomia työpaikkoja, vaikka minulla ei ole asiasta 100 %:sta tietoa – virheellisen käsityksen saa korjata).

Seuraavassa on eriteltynä, 225 palkattomaan työhön sijoittumattoman pitkäaikaistyöttömän todetut sairaudet:

kerätär 2

78 henkilöltä löytyi sairaus ja 147 henkilö todettiin mielisairaiksi. Täytyy sanoa, että TYPpiin ohjatuilla työttömillä on armottomat vaihtoehdot: 1. Suostu palkattomaan työhön tai 2. julistetaan mielisairaaksi ja diagnoosilta pelastuu, mikäli löytyy muu diagnosoitu sairaus.

 

Lehtiuutisen mukaan Raija Kerätär havaitsi tutkimuksessaan, että eräs osasyy pitkäaikaikaistyöttömien työkyvyn heikkenemiselle on terveydenhuollon kapea-alainen, sairauskeskeinen näkökulma.

Kun puhutaan työkyvyn heikkenemisestä, niin luulisi kyse olevan työntekoa haittaavasta sairaudesta, fyysisestä tai psyykkisestä, jotka ovat siis todennettavissa sairauskeskeisesti.

Tutkimuksen mukaan pitkäaikaistyöttömillä on usein monimuotoisia ongelmia, joihin liittyy monessa tapauksessa mielenterveyden ja oppimiskyvyn häiriöitä.

Mitä ovat ne työkykyyn vaikuttavat monimuotoiset ongelmat?

Kun puhutaan työkykyyn vaikuttavasta mielenterveyden häiriöstä, luulisi diagnoosin perustuvan psykiatrin diagnoosiin. Pitää muistaa, että mielenterveydellisiä häiriöitä esiintyy myös työelämässä olevilla, joten mielenterveyshäiriö ei välttämättä tarkoita työkyvyttömyyttä.

Mitä tulee oppimishäiriöihin, niin ei pidä unohtaa, että useat menestyneet yrittäjät ja kuninkaalliset ovat julkisesti kertoneet kärsineensä tai yhä kärsivän erilaisista oppimishäiriöistä. Yleensä oppimiskyvyn häiriöt vaikuttavat enemmänkin ammatin valintaan kuin varsinaiseen työkyvyttömyyteen.

Raija Kerättären mukaan työttömän tilanteesta saataisiin kattava kuva, kun eri viranomaisten hallussa olevaa asiakastietoa ja asiakkaan omia näkemyksiä hyödynnetään nykyistä paremmin.

Raija Kerättären tutkimus taitanee perustua siis lähinnä ”monialaiseen” eli useamman ammattialan edustajien päätelmiin.

Olen aiemmin kirjoittanut yhdestä tietooni tulleesta merkinnästä, joka löytyy työministeriön rekisterissä: Käyttäytyy aggressiivisesti. Saattaa olla, että työvoimavirkailijat ovat tehneet muitakin herjaavia merkintöjä, joita voisi hyödyntää Raija Kerättären monialaisessa tavassa luokitella minut.

Olen saanut haltuuni osan sosiaalityöntekijän tekemistä merkinnöistä ja mielestäni ne kertovat enemmän sosiaalityöntekijän mielentilasta kuin minun mielenterveydestä tai kyvystä tehdä työtä. Yksi viittaus sosiaalityöntekijän tekemästä merkinnästä löytyy tuolta: Ei luota (ihmisiin). (Muille työttömille opiksi: Nykyinen tilanteeni on seurausta siitä, että olen virheellisesti luottanut työvoimavirkailijoiden ja sosiaalityöntekijöiden toimivan asiallisesti ja lain mukaisesti. Älkää luottako vaan ottakaa itse selvää. Valitettavasti mennyttä ei voi korjata myöhemmin elämässä opittua hyödyntäen).

Minulla on erittäin huonoja kokemuksia siitä, kuinka TE-toimistossa ja sosiaalitoimessa huomioidaan asiakkaan näkemys, joten pidän Raija Kerättären asiakkaan omien näkemysten hyödyntämistä muodollisena ja lähinnä pakollisena lisäyksenä. Itse asiassa minusta vaikuttaisi siltä, että tämä uusi monialainen tapa arvioida työkykyä perustuu nimenomaan tarpeeseen ohittaa asiakkaan oma näkemys ja avuksi otetaan muiden ihmiset  ”päiväkirjamerkinnät”. Luultavasti muiden merkintöjen hyödyllisyys perustuu virheelliselle oletukselle, että viranomaisen tekemät päiväkirjamerkinnät ovat aina asiallisia. Minä tiedän oma kokemuksen perusteella, että tehdään tarkoitushakuisesti herjaavia merkintöjä, joiden ilmeisin tavoite on saadaan työkaluja/lyöntivälineitä vastaisen varalle tai pyrkimys vaikuttaa negatiivisesti seuraavan viranhaltijan suhtautumiseen työtöntä kohtaan.

Raija Kerätär päättyy tulokseen, että

  1. Suunnattukkaan terveystarkastus ei ole riittävä tunnistamaan työttömien työkykyä haittaavia sairauksia.
  2. Hankkeen aikana kehitetty monialainen työ- ja toimintakyvyn arviointimalli osoittautui toimivaksi.
  3. Pitkään työttömänä olleiden osallisuuden kohentuminen on tärkeä edellytys ammatillisten urien tai työkykyisyyden etenemiselle
  4.  Työllistämishankkeissa tulisi työn tarjoamisen lisäksi haketoimijoilla olla vahva ohjaus- ja kuntoutusosaaminen

 

1.Työtöntä ei siis voi lähettää terveystarkastukseen, josta saataisiin pienellä suuntauksella toivottu oppimis- tai mielenterveysdiagnoosi?

2.Monialainen työ- ja toimintakyvyn arviointimalli osoittautui toimivaksi, koska mielisairauteen liittyvät oireet ja häiriökäyttäytyminen oli todettavissa työministerin tai sosiaalitoimiston asiakasmerkinnöistä?

Tiedättekö kuinka pahasti työkkärin täti suuttuu, kun työvoimatoimistosta hakee toiselle paikkakunnalla tapahtuvaan työpaikkahaastatteluun liikkuvuusavustusta ja työtön ei tyydy tyhjään lomakeeseen sekä lupauksen, että jokin toinen taho lähettää täytetyn lomakkeen myöhemmin postitse? Liikkuvuusavustuksen saaminen edellyttää lomakkeen täyttämistä ja liikkuvuusavustuksen kirjaamista järjestelmään ennen toteutettavaa työhaastattelumatkaa. Syystä tai toisesta ärsyyntyneen tai suuttuneen päiväkirjamerkinnät eivät välttämättä ole ihan asiallisia. Yleensä työvoimavirkailija ja sosiaalityöntekijä kokee hankalaksi asiakkaaksi sellaisen, joka ei ole helposti ohjailtava käsinukke.

 puppet

3.Minäkin voisi todeta, että Raija Kerättären, työvoimavirkailijoiden ja sosiaalityöntekijöiden ammattitaito kohenisi merkittävästi, jos he tekisivät työnsä palkatta – Voihan sitä todeta, mikä toiselle on hyväksi, mutta tosiasia lienee, että harva TYPpiin joutunut on työllistynyt palkkatyöhön.

4.Pitkäaikaistyöttömien käsittelyssä ei siis riitä työn tarjoaminen vaan tarvitaan VAHVA OHJAUS– ja kuntoutusosaaminen. Työvoimatoimiston kautta harvemmin saa palkkatöitä ja yleisin työvoimapalveluista saatava apu on VAHVA PAINOSTAMINEN palkattomaan työhön tai muuhun päivähoitoon.

Kun pyritään työllistämään työtön, niin miksi tarvitaan useamman henkilön mielipide? Äskettäin oli uutinen, jonka mukaan työttömän valinnanvapaus lisää työllistymistä. Mistä kumpuaa ”tarve” todeta ammattilaisen suorittama terveystutkimus puutteelliseksi ja hakea toivottu ”työkykyä haittaava sairaus” ulkopuolisten tekemien ”Asiakas on mulkku”-merkintöjen perusteella? Miksi ei voida hyväksyä, että työtön itse tietää, mitä työtä pystyy ja haluaa tehdä? Miksi yritetään auttaa työtöntä sulkemalla työtön ulkopuolelle ja päättämään ulkopuolisten kesken hyvässä yhteisymmärryksessä, että työtön soveltuu kerämään palkatta koiran paskaa puistosta? Millä oikeudella yhdelläkään ulkopuolisella on oikeus päättää, että sinulle ei ole hyväksi saada työstäsi palkkaa vaan sinulle on parasta tehdä työsi palkatta?

Tutkimuksessa mainitaan, että pitkäaikaistyöttömät (pitkään asiattoman kohtelun kohteena olleet) kokevat itsetuntonsa heikommaksi, joka minusta ei ole mitenkään yllättävää siihen verrattuna kuinka työtöntä kohdellaan työvoimatoimistossa. Itse asiassa minua suututtaakin, että epävarmat nuoret ihmiset alistetaan sellaiseen palveluun, josta on ehdottomasti vain haittaa työllistymisen kannalta ja rikkoo täydellisesti ihmisen minäkäsityksen.

Jälleen saatiin tutkimus, joka antaa uudet kyseenalaiset keinot leimata työttömiä ja oikeutuksen entistä voimallisemmin alistaa ja nöyryyttää työtöntä.

Olen lukenut mielipiteitä, että joku ihminen olisi ollut tyytyväinen TYPin palveluihin. Olen myös lukenut mielipiteitä, että joku on ollut tyytyväinen päästessään palkattomaan työhön. Minun mielestäni ihmisiä ei saa kohdella niin kaltoin, että he hyötyvät TYPin palveluista tai ovat tyytyväisiä päästessään palkattomaan työhön.

Kuin seinähullut sotkisi asioita…

Vuosia sitten olin aika sinisilmäinen työvoimatoimiston toiminnan suhteen ja olin antanut luvan luovuttaa tietojani työnantajille. Olin jopa laittanut järjestelmään etsiväni mahdollisimman monia koulutusta sivuavia työpaikkoja, koska toiveena oli, että minun tiedot ilmoitettaisiin mahdollisimman monelle työnantajalle, kun he pyytävät työvoimatoimistolta tietoja potentiaaleista työnhakijoista. Nyt viisastuneena neuvoisin kaikkia kieltämään omien henkilötietojen luovuttamisen. Lienee paikallaan kertoa syykin….

Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, niin vuosia sitten tein toimeentulotukipäätöksistä valituksia hallinto-oikeuteen. Sain ennen päätöstä mahdollisuuden antaa vastineen Tampereen kaupungin sosiaalitoimen antamaan selvitykseen, jonka liitteenä oli minua koskevat asiakaskertomukset.

Seuraava merkintä oli isku navan alle:

b aggressiivinen 1

Myöhemmin merkintää on hieman korjailtu:

”Hakijalla oli aikavaraus sosiaalityöntekijälle 25.4. klo 9.30. Ei tullut varatulle ajalle. Odoteltaessa asiakasta soitettu työvoimatoimistoon, mistä kerrottu hakijalla olevantyössäoloehdon?? Työvoimatoimiston ilmoituksen mukaan hakijaa ei kukaan työnantaja ole ottanut töihin. On työvoimatoimiston kertoman mukaan vaikea tapaus ja käyttäytynyt työvoimatoimistossa agressiivisesti asioidessaan. Millä tulee toimeen? Asiointi jatkossa ajanvarauksella sosiaalityöntekijällä. Kirjallisia hakemuksia ei käsitellä ennen asiointia ensimmäistä kertaa sosiaalityöntekijällä.”

Pyysin herjaavan tiedon poistamista, koska minulle ei oltu missään vaiheessa ilmoitettu tuosta aikavarauksesta. Edellisen lisäksi minulla oli koko ajan olemassa työpaikka, jos vain työvoimatoimisto olisi myöntänyt työnantajalle eli valtiolle työllistämistuen. Työvoimatoimiston virkailijan mukaan määrärahat olivat aina loppu tai oli tehty päätös, että työllistämistukea myönnetään vain kunnalle ja yksityiselle työnantajalle. Edellisten lisäksi olen asioinut työvoimatoimistossa aina hyvin epäinsinöörimäisesti ja täysin tietoisena kertomuksista, joiden mukaan työvoimavirkailija voi halutessaan järjestää työttömän nopeasti työttömyyskorvausten ulkopuolelle.

Myöhemmin asiakaskertomuksessa oli kirjattu merkintä, joka vastasi myös kirjallisia asiapapereita:

”12.6. Hakija toimittanut kirjeen Hervannan sosiaaliasemalla. Hakijalle varattu ensimmäinen aika Hervannan sosiaaliaseman sosiaalityöntekijälle 26.6.”

Sosiaalitoimi ei suostunut poistamaan 25.4. päivän herjaavaa merkintää, joten tein poistopyynnön/kantelun tietosuojavaltuutetulle. Tietosuojavaltuutetun mukaan minulle on ollut varattuna kyseinen aika, vaikka aikavarausta ei ole missään vaiheessa minulle ilmoitettu. Tietosuojavaltuutetun mukaan työvoimavirkailija oli kertonut ettei kukaan työnantaja ole ”huolinut” minua töihin, että olen työvoimavirkailija mukaan vaikea tapaus ja olen asioinut työvoimatoimistossa aggressiivisesti.

Minä olin täysin varma, että kyse on toisen henkilön tiedoista, jotka oli vahingossa merkitty minun asiakaskertomukseen, mutta tietosuojavaltuutetun päätöksen mukaan merkintä kuuluu minulle.  Sen perusteella sosiaalityöntekijä oli minulle ilmoittamatta varannut ajan, jonka hän käytti minun ”auttamiseen” soittelemalla puhelimella eri tahoille. Työvoimatoimiston merkinnöistä löytyy tieto, että kukaan ei huoli minua töihin, vaikka minulle vakuutellaan ettei heillä ole käytettävissä työllistämismäärärahoja itse hankkimaani työllistämistukipaikkaan. Edellisen kerran työvoimatoimistossa asioidessani olin nauhoittanut koko käynnin, mutta en kertonut nauhoituksesta työvoimavirkailija Eila Rantaselle.

Minulle on vielä tänä päivänä epäselvää kuinka monelle työnantajalle on kerrottu minun olevan vaikea ja käyttäytyvän aggressiivisesti. Mikä merkitys tuolla herjalla on ollut minun työllistymiseen pysynee myös epäselvänä.  Olen useita kertoja pyytänyt kaikki omat tietoni työministeriön rekisteristä, mutta työvoimavirkailijan tekemiä merkintöjä ei ole koskaan luovutettu. Tietosuojavaltuutetun kanssa oli kuulemma sovittu, mitä tietoja työttömälle luovutetaan ja niihin ei kuulunut työvoimavirkailijan tekemät merkinnät.

Minä olen aina luottanut viranhaltijoiden toimivan asiallisesti. Edellä kerrottu oli minun ensimmäinen silmät avaava kokemus, joka osoitti kuinka sairaita ”auttamis”- muotoja joidenkin viranhaltijoiden valta saa aikaiseksi.

Käsittämätöntä, että suomessa tehdään työnvälitystä ja sosiaalityötä toimeentulolla kiristämällä. Kumpikin ”apu” on tuhoon tuomittu, koska alkuasetelma on aivan väärä.

Helvettiin johtava tie on kivetty/päällystetty hyvillä aikomuksilla.

Itse ymmärrän edellisen tekstin siten, että toisen hyvä aikomus voi olla helvetillistä autettavalle ja parempi olisi kysyä kaipaako toinen apua, ja minkälaista apua hän toivoisi. Toisin, en enää millään muotoa kuvittele työvoimavirkailijoiden tai sosiaalityöntekijöiden pyrkivän vilpittömästi auttamaan – vaan oman kokemukseni perusteella pidän heitä sairaan ilkeinä ihmisinä.

Luin kerran erään eläkkeellä olevan kodinhoitajan kirjoituksen, jossa hän kertoi aina perheen kotiin mennessä kysyneensä, mitä hän voi tehdä auttaakseen perhettä. Aivan uskomatonta, että väsynyt tai sairastunut perheen äiti sai konkreettista apua. Nykyään taidetaan vastaavassa tilanteessa tarjota ”apuna” lasten huostaanottoa.

Surullinen kokemus oli törmätä blogiin, jossa huostaanotetun lapsen äiti esittää tekopirteää ja yrittää vakuuttaa sosiaalityöntekijän, että hän elää täsmälleen sosiaalityötekijän määrittelemien ehtojen mukaan, jotta hän saisi lapsensa takaisin. Blogia lukemalla kuitenkin selviää, että sosiaalityöntekijä käyttää lasta kuin aasin porkkanaa vain saadakseen äidin toimimaan haluamallaan tavalla ja samaan aikaan takavasemmalla sosiaalityöntekijä järjestelee lapsen pysyvämpää huostaanotoa. En ota kantaa onko huostaanotto lapsen edun mukaista, mutta mielestäni äidin kohtelu on lähinnä  sairasta manipulointia. Toki, edellinen on minun tulkintani blogista ja saman kaltaisia blogeja taitaa löytyä netistä useampiakin.

Henri Auteron lastensuojelun autoritäärisyys -kirjoituksesta löysin linkin Blogiin, josta löytyy paljon hyödyllistä tietoa. Ongelmat ovat olleet tiedossa useita vuosia, mutta miksi toimintaa ei saada lain edellyttämälle tasolle?

Sairas vihan lietsonta saisi loppua

Törmäsin tv:n uutisissa käsittömättömän typerään väitteeseen.

teksti-tv työttömyys

Lopusta löytyy lause: ”Työttömyyden pitkittyessä rapistuu sekä ammattitaito että mielenterveys, mikä tekee työllistymisestä entistä vaikeampaa.”

Mistä ihmeestä on syntynyt näkemys, että työttömyys yksin vaikuttaisi mielenterveyden puhkeamiseen? Nykytiedon mukaan ihmisen  mielenterveyden häiriö on usean tekijän summa.

Tämä tarkoitushakuinen väite, jossa yhdistetään työttömyys ja mielenterveyden rapistuminen on mahdollista, koska suomessa on sallittu liian pitkään silmittömän vihan lietsominen työttömiä kohtaan. Ihminen ei kuitenkaan sairastu mieleltään pelkästään sen vuoksi ettei mene työpaikalle tekemään työtä. Työtön voi olla henkisesti ja ruumillisesti aktiivinen työttömyydestä huolimatta, sillä tämä piirre riippuu enemmän ihmisestä  itsestään kuin olemassa olevasta työpaikasta.

Vielä vuosisata sitten suomessa kotiäitiys oli hyvin yleistä, mutta tuskin kukaan uskaltaisi väittää, että suomen kansa on syntynyt mielenterveydeltään rapautuneista esiäideistä. Nykyään jotkut kansanedustajat ovat nauttineet sopeuttamiseläkettä useita vuosia, mutta kukaan ei ole huolestunut heidän mielenterveyden rapautumisesta. Kukaan ei ole huudellut julkisuudessa ns. seurapiirirouvien mielenterveyden rapautumisesta, vaikka he voivat olla poissa työelämästä vuosikymmeniä. Nykyään ihmiset elävät pidempään ja sen vuoksi eläkevuosiakin saattaa kertyä, mutta kukaan ei uskaltaisi (vielä) vetää johtopäätöstä, että kaikkien eläkeläisen mielenterveys on rapautunut muutaman eläkevuoden jälkeen.

Rapatessa kuitenkin roiskuu, jolloin yleisesti hyväksytyt työttömiin kohdistuneet kriteerit ovat käytettävissä muidenkin ihmisten leimaamiseen. Kuten jokainen varmaan tunnistaa, niin nykyään kotiäitejä ei juurikaan arvosteta, eläkeläisiä saa kohdella seniileinä mummeleina ja papparaisina, vaikka iäkkään henkilön pää olisi terävä kuin partaveitsi ja muisti moitteeton.

Siinä vaiheessa, kun suomessa oli lietsottu vihaa työttömiä kohtaan jo useita vuosia, muodostui kirjoittamaton käsitys ettei työttömällä ole mitään ihmisoikeuksia tai lain suojaa. Valitettavasti mikään taho ei puuttunut asiaan ja tilanne sai jatkua hiljaisella hyväksynnällä. Olemme jo vuosia sitten siirtyneet tasolle, jossa kaikille viranhaltijoille on muodostunut kirjoittamaton velvollisuus maksimoida työttömän kurjuus, vaikka lakia rikkoen esim. https://tuloksetontaopiskelua.wordpress.com/2015/08/03/toimeentulotukea-ei-voi-kokonaan-evata/.

Nyt olemme saavuttaneet jo vaiheen, jossa työttömän palkaton työpanos ei tuota riittävää tyydytystä silmittömälle raivolle vaan vaaditaan työttömille loppuelämän kestävää stigmaa. Tässä vaiheessa otetaankin väärinkäyttöön  persoonallisuushäiriöt. Työttömiin kohdistuvan silmittömän vihan siivittäminä voidaan tulkita, että työttömällä täytyy olla persoonallisuushäiriö, joka aiheuttaa huomattavaa ahdistusta tai selkeää heikkenemistä henkilökohtaisissa, sosiaalisissa tai työtilanteissa, koska työtön ei ole työelämässä vaan työttömänä.

Joitakin vuosia sitten kallonkutistajat älähtivät kun viihdeohjelmassa käytettiin mielisairauksiin liittyviä termejä, mutta jostain syystä nämä kallonkutistajat eivät ole koskaan puuttuneet työttömiin kohdistuvaan henkiseen väkivaltaan. Olisi mukava tietää, miksi suomesta ei löydy psykologeja tai psykiatreja, jotka puuttuisivat työttömien mielenterveyttä vaarantavaan toimintaan, jota esiintyy lehtien lööpeissä, uutisissa ja voimakkaimmillaan työministeriön johtamassa toiminnassa?

En tiedä aivan varmaksi, mutta olen saanut käsityksen, että riittävästi henkistä väkivaltaa yhdistettynä eristämiseen voi järkyttää terveenkin ihmisen mielenterveyden.

Mielestäni olisi täsmällisempää kirjoittaa: Työttömyyden pitkittyessä työministeriön johtamien palveluiden pääpaino keskityy yhä voimakkaammin työttömään kohdistuvaan henkiseen väkivaltaan, joka on luultavasti aiheuttanut lukuisia itsemurhia ja edistänyt joidenkin työttömien mielenhäiriöiden puhkeamista.

 

Yksinkertaisesti:

* Mikäli olisi työpaikkoja, niin työttömyyttä ei olisi.

* Tarvitaan työttömyyttä, koska sen avulla hallitaan palkkoja ja työntekijöitä.

* Palkattoman työn tekeminen vie työpaikkoja.

* Palkattoman työntekijän eläminen maksetaan verovaroista.

* Palkattoman työn järjestäjät saavat palkkaa suuremman korvauksen.

* Palkaton työntekijä maksaa vähemmän veroja kuin hän maksaisi palkattuna työntekijänä.

* Työllisyysmäärärahat menevät pääasiassa työttömien ”auttajille”.

* Työllisyyskurssit eivät edistä työllistymistä.

*  Tilastoihin luotu harhakuva työllisyyskurssien työllistävästä vaikutuksesta perustuu pääasiassa työllistämisvaroilla järjestetystä tempputyöllistämisestä.

* Työvoimapulaa esiintyy vain aloilla, joilla ei ole riittävästi koulutuspaikkoja.

* Työntekijäpulaa valittavat vain ketjumarkkinoijat, lyhytaikaisen työn tarjoajat, metsämarjojen ostajat, tuloksen mukaan pientä korvausta maksavat työnantajat ja palkattomien töiden tarjoajat.

* Työttömien liian suurista tuista valittavat laskutaidottomat kateelliset ihmiset,  työllisyyskurssien järjestäjät, palkattomia työntekijöitä hyödyntävät yrittäjät ja työntekijöitä välittävät yritykset, joiden kaikki kulut/voitot revitään  työntekijän työntuloksesta/työn teettäjältä.

* Suomessa on paljon koulutettuja työttömiä, joilla on resursseja oppia monia työtehtäviä nopeasti, vaikka puuttuisi työkokemus kyseiseltä alata.

* Ihan rehellisesti; kuinka monen alan ammattitaito rapautuu hyödyttömäksi muutamassa vuodessa? Usein työttömän mielenkiinto tai  puuhailu liittyy omaan osaamiseen/ammattitaitoon, jolloin ammattitaito säilyy myös työttömänä.

* Useamman työpaikan työhönperehdyhtäminen tehdään parissa tunnissa tai parissa päivässä.

* Useat työpaikat täytetään suhteilla, jolloin pätevin työnhakija voi jäädä työttömäksi.

* Kun suhteilla palkataan epäpätevä, niin tarvitaan joku tekemään työ palkatta.

* …

Toimeentulotuen hakeminen on nöyryyttävää

Henkilökohtaisesti tekisin mieluimmin palkkatöitä kuin taistelisin toimeentulotuesta. Valitettavasti päättäjät ovat luoneet suomen työmarkkinoille kaksi ryhmää, palkkaa nostavat työntekijät ja palkattomat työntekijät, jotka ovat erittäin tervetulleita työntekijöitä kunhan yhteiskunta maksaa palkan.

Tilanne on omalla kohdallani kuitenkin niin ettei ole palkkatuloja, koska ei ole töitä. Työttömyyskorvausta en saa. Minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hakea toimeentulotukea…. tai kuolla. Tahtoni elää on suurempi kuin tarve säilyttää ihmisarvoni.

Laissa lukee:

4 §
Oikeus laadultaan hyvään sosiaalihuoltoon ja hyvään kohteluun

Asiakkaalla on oikeus saada sosiaalihuollon toteuttajalta laadultaan hyvää sosiaalihuoltoa ja hyvää kohtelua ilman syrjintää. Asiakasta on kohdeltava siten, ettei hänen ihmisarvoaan loukata sekä että hänen vakaumustaan ja yksityisyyttään kunnioitetaan.

Sosiaalihuoltoa toteutettaessa on otettava huomioon asiakkaan toivomukset, mielipide, etu ja yksilölliset tarpeet sekä hänen äidinkielensä ja kulttuuritaustansa.

En ole vuoden 2009 jälkeen saanut toimeentulotukea ja en todellakaan ole ylpeä, että olen joutunut turvautumaan toimeentulotukeen aiemmin elämässäni. Nyt on nöyryyttävää taistella toimeentulotuesta ja saada vasten kasvoja halventava ja ala-arvoinen kommentti: ” Olette aiemmin ollut pitkäaikaisena toimeentulotuen asiakkaana”.

Kommentti tuntuu sielussa tasan niin pahalta kuin sen kirjoittaja on sen tarkoittanut. Miksi ihmeessä tuo kommentti tuntuu pahalta, eihän toimeentulotuen tarve huononna ihmistä?

Ehkä sen vuoksi, että se loukkaa älykkyyttäni. Kommentti sisältää ajatuksen, että olen ollut pitkään kykenemätön hoitamaan omia asioitani. Hitto, tarvitsen rahaa elämiseen aivan kuin muutkin ja valitettavasti elämäni on mennyt niin surkeasti, että olen joutunut hakemaan toimeeentulotukea.

Ehkä sen vuoksi, että Tampereen kaupungin sosiaalityöntekijät toimivat asiattomasti, ovat epärehellisiä ja ovat äärettömän haluttomia tai tyhmiä ymmärtämään yksinkertaisempiakin asioita…. ja toimeentulotuen tarvitsijana minä joudun alistumaan heidän ”asiakkaaksi”.

Ehkä sen vuoksi, että yleinen mielikuva pitkäaikaisesta toimeentulotuen asiakkaasta on alkoholisoitunut henkilö. Hitto, minä olen juonut alkoholia viimeksi äidin seurana kesäterassilla ja siitä on varmaan kymmenen vuotta (äitini kuoli melkein kuusi vuotta sitten).

Ehkä sen vuoksi, että yleisen mielikuvan perusteella raitiin ja tupakoimattoman pitkäaikaisen toimeentulotukiasiakkaan täytyy olla vähintään mielisairas. Hitto, jos olisin mielisairas, niin olisin varmaan tappanut itseni tai jonkun muun… oli todella helvetillistä odottaa edellisella kerralla toimeentulotukea lähes puoli vuotta.

Ehkä sen vuoksi, että minä todella häpeän hakea toimeentulotukea. Kotikasvatukseni oli oikeastaan sellainen, että palkkatyön tekeminen on ainoa vaihtoehto hankkia oma elanto.

On todella hyvä kun toimeentulotuen myöntäminen siirtyy kelan maksettavaksi. Sen jälkeen toimeentulotuen saa hakemuksen perusteella. Sitten toimeentulotuen hakijan ei tarvitse alistua sosiaalityöntekijän nöyryyttämiseen, herjaamiseen, mustamaalaamiseen… jota joku sairas kieroon kasvanut kusipää kehtaa kutsua ”auttamiseksi”.

Fyysinen ja henkinen väkivalta ovat molemmat yhtä tuomittavia.

Miksi toimeentulotukea ei myönnetä?

Käsittämätön piittaamattomuus suomen laista herättää mietityttämään, miksi ihmeessä toimeentulotukea ei myönnetä? Itse olen löytänyt kolme mahdollista vaihtoehtoa:

1. Viivästyttämällä toimeentulotuen myöntämistä useilla kuukausilla köyhällä ei ole rahaa maksaa vuokriaan. Yleensä kolmen kuukauden maksamattomat vuokrat käynnistää pysäyttämättömän tapahtumaketjun, jossa köyhä lentää asunnostaan pihalle. Häädetyn ihmisen on melkoisen vaikeaa saada uutta asuntoa. Kunta säästää kun köyhälle ei tarvitse myöntää tukea vuokran maksamiseen. Asunnottaman henkilön oleskelu kaupungin alueella voidaan kyseenalaistaa, jolloin ei tarvitse myöntää tukea edes perusosaan. Myötätuntoa asunnottomalle ei heru, koska meillä on lakiin perustuva toimeetulotuki ja häätö maksamattomien vuokrien takia on aina ihmisen oma syy.

2. Kiristetään toimeentulotuen hakijaa kertomaan olemattomista tuloista, koska onhan köyhällä pitänyt olla jotain tuloja, kun on pysynyt elossa vaikka toimeentulotukea ei ole myönnetty. Tässä vaiheessa kaupungin virkailija kaivaa kuoppaa itselleen, mikäli hakijalla ei todellakaan ole muita tuloja. Kaupungin virkailijan itkupotkuraivari ei auta, jos toimeentulotuen hakija on ilmoittanut kaikki tulonsa verottajalle ja tilillä olevien varojen käyttäminen elämiseen on osoitettavissa tiliotteilta. Toki köyhällä voisi olla virkailijan epäilyn mukaisia ”tuloja”, mutta virkailija on aika onnettomassa tilanteessa ellei pysty sellaista todistamaan.

3. Virkailijan henkilökohtaiset ominaisuudet ja mielenterveydelliset sairaudet. Jotkut henkilöt vain saavat tyydytystä siitä, että hänellä on valta laittaa toinen ihminen kärsimään. Mikään ammatti tai työpaikka ei ole tae siitä, että ihminen ei sairastuisi mielisairauksiin. Oikeastaan kaksi ensimmäistä kohtaa liittyvät tähän kolmanteen, koska terve sosiaalisia tukia myöntävä virkailija ei edistä toisen ihmisen joutumista asunnottamaksi ja terve sosiaalisia tukia myöntävä virkailija ymmärtää, millä perusteilla toimeentulotuki myönnetään ja siihen ei vaikuta mitenkään virkailijan omat harhaluulot.

Valitettavasti suomessa lain yläpuolelle itsensä asettavat viranhaltijat ovat harvoin joutuneet syyteeseen vastaamaan teoistaan. Toivottavasti laillisuusvalvojat heräävät ymmärtämään, että piittaamattomuus laista asettaa kyseenalaiseksi heidän arvoaseman ja työtehtävien perustavoitteen. On käsittämätöntä, että löytyy useiden vuosien ajalta oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen päätöksiä toimeentulotukihakemusten viipymisestä, mutta sama meno jatkuu edelleen…