Kuinka moni työllistyi?

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005572650.html

Helsingin sanomissa oli mahtava ylistys siitä, kuinka Tampereella työttömien yksilöllisempi kuunteleminen ja  paljastunut työttömien syvä ahdistus on auttanut vähentämään työttömyyttä. (tarkoituksellinen kärjistäminen)

Kun tässä pitäisi olla kyse palvelusta, jonka tavoitteena tulisi olla edistää työttömän työllistymistä palkkatyöhön, niin ihmetyttää, kuinka työttömien syvän ahdistumisen paljastuminen edistäisi todellista työttömyyden vähenemistä? Tällaisen uutisen yhteydessä pitäisi kertoa, kuinka moni ”autettu” työtön työllistyi palkkatyöhön, koska näiden työllistämispalveluiden kautta tapahtuva työttömien väheneminen toteutetaan yleisemmin tilastollisilla keinoilla. Työllistämispalveluiden seurauksena ihminen ei yleensä työllisty palkkatyöhön vaan hän ainoastaan poistuu työttömäksi laskettavien joukosta, kun hän saa muutaman kuukauden työpestin palkkatuen turvin tai hän pyöriin eri työllistämispalveluissa tai joutuu kokonaan työttömyyskorvausten ulkopuolelle.

Miksi työvoimavirkailijat tulevat julkisuuteen kertomaan iloisia uutisia siitä, että työttömille aiheutettu syvä ahdistus paljastui! Eikö tämä ole paremminkin kiusaajan riemua kuin sellaisen henkilön riemua, joka olisi tullut julkisuuteen kertomaan, kuinka hän on auttanut työttömiä työllistymään palkkatyöhön? Miten työttömän syvän ahdistuksen paljastuminen edistäisi työllistymistä palkkatyöhön – eivät he kuulu siihen työnhakijoiden ryhmään, jonka työnantajat ovat ensimmäisenä palkkaamassa.

Suomessa ihmisen arvo määräytyy usein työpaikan perusteella, joten työpaikan puuttuminen yksistään johtaa melkoiseen arvottomuuden tunteeseen. Kun edelliseen lisätään työllistämispalvelut, joissa työttömyyden pitkittyessä annettu ”apu”  muuttuu yhä kovemmaksi henkiseksi väkivallaksi, niin ei ole mitenkään yllätyksellistä, että lopulta jossakin vaiheessa työttömän itsetunto romuuntuu. Taloudellisesta pakosta työttömän elinympäristö kutistuu olemattomiin, jolloin työvoimavirkailijan/sosiaalityöntekijän ”todellista suuremmalla suulla” -julistetut mitätöinnit saavat aivan liian suuren merkityksen työttömän elämässä, jonka seurauksen ihmisen  koko elämän usko, positiivinen asenne ja luottamus toisiin ihmisiin muuttuu vastaamaan näiden häntä ”auttaneiden ihmisten” edustamaa kuvaa ihmisyydestä (joka on helvetin ruma ja täynnä sairasta mielivallan käyttöä).

Kuten seuraavasta kuvakaappauksesta voi lukea, niin työvoimavirkailijoiden mukaan työttömät voidaan jaotella kolmeen ryhmään, jossa ensimmäinen ”porukka voisi mennä suoraan töihin ja kaipaa vain pientä apua tai potkua takapuoleensa”.  Kun ihmisen mielestä työpaikkoja riittää eikä työttömyyden syynä ole työpaikkojen puute, niin täytyy esittää kysymys, miksi henkilö valitsi omaksi työtehtäväkseen nimenomaan työttömien ”auttamisen” tilanteessa, jossa hän olisi voinut valita elämäntyökseen minkä tahansa muun työn(?).

Kuten punaisella rajatusta kohdasta voidaan lukea, niin tällä onnistuneella työttömän yksilöllisellä kuuntelemisella voidaan helpommin tehdä päätös, millaisia palveluita yksityisiltä yrittäjiltä ostetaan. Ostetaan siis palveluita, joihin työtön taloudellisilla sanktioilla uhkailemalla velvoitetaan osallistumaan. Mielestäni tässä hieman annetaan vaikutelmaa siitä, että työtön voisi itse päättää omasta elämästään, mutta kuitenkin tehdään erittäin selväksi, että työvoimavirkailijat tekevät päätökset ja niin sanotulla ”kuuntelemisella” ja byrokratian tehostumisella vain saadaan työttömästä lähinnä ”parempi ote”.

Yksi mahdollisuus olisi työttömän työllistyminen palkkatuen avulla, mutta kuten alapuolella olevasta taulukosta käy selväksi, niin palkkatuen myöntämistä ei ole merkittävästi lisätty Tampereella:

http://raportit.kela.fi/linkki/9794339

Seuraavassa taulukossa on Tampereen alueen työttömyystukien määräaikojen täyttymiset, josta voisi tehdä hätäisiä päätelmiä ettei työttömyys ole merkittävissä määrin vähentynyt –  yhä harvempi työtön tippuu ansiosidonnaiselta päivärahalta, yhä useampi työtön on saanut enimmäisajan Kelan maksamaa päivärahaa  ja lähes yhtä moni työtön saavuttaa 500 päivän työmarkkinatukirajan kuin aiemminkin:

http://raportit.kela.fi/linkki/46320042

 

Lisäksi pitää huomioida mahdollisuus tulkita sama tilanne eri näkökulmista:

Työtön voi kertoa ettei hän änkeä kauppaan pahimpana ruuhka-aikana vaan hän pyrkii käymään kaupassa hiljaisempina aikoina, jotta ei turhaan pitkittäisi työssäkäyvien ruokakaupassa-asiointia pitentämällä kassajonoja juuri ruuhka-aikaan.

Kun saman asian ilmaisee viranhaltija, jonka mielestä työttömät ovat mielenterveysongelmaisia, niin tulkinta samasta asiasta voikin muuttua muotoon, jossa työtön välttelee muita ihmisiä ahdistuksen, paniikkihäiriön ja voimakkaan sosiaalisen tilanteen pelon vuoksi.

Mielestäni on kuitenkin varsin luonnollista, mikäli työtön todellakin alkaa välttelemään sosiaalisia tilanteita… ensin taloudellisista syistä ja myöhemmin kuvioihin tulee myös lukemattomia muita syitä…

Mainokset

Sanktioiden määrä 2015 (2016 ja 2017 osalta tiedot ”hukassa”)

Erinomainen kirjoitus aktiivimallista: https://mielenkartta.com/2018/02/03/aktiivimallin-todellinen-tarkoitus/

Alapuolelta löytyy parin vuoden takainen uutinen, jonka mukaan työttömille määrättävät sanktiot ovat lisääntyneet vuodesta 2014 vuoteen 2015 mennessä 134 %:a. Luultavasti sama linja on jatkunut myös vuosien 2016 ja 2017 aikana. Edellinen tarkoittaa sitä, että yhä useampi työtön on viime vuosien aikana joutunut niin sanotuksi piilotyöttömäksi.

https://yle.fi/uutiset/3-8691470

Kuten yläpuolella olevan linkin jutusta käy selväksi, niin nämä työtarjouksesta kieltäytymiset eivät kuitenkaan tarkoita kieltäytymistä työttömän saatavilla olevasta työpaikasta vaan sanktiot on määrätty työvoimavirkailijan määrämän avoimen työpaikan hakematta jättämisestä tai työttömän jostain muusta laiminlyönnistä, koska työttömän kaikki laiminlyönnit johtaa samaan tulkintaan.

Seuraavasta kuvasta on luettavissa yksi esimerkki siitä, kuinka joidenkin kohdalla todellinen tieto valuu kuin vesi hanhen selästä:

https://murobbs.muropaketti.com/threads/tyoettoemaen-elaemae-ketju.584784/page-1052

…  henkilön näkemyksen mukaan työttömyys kasvaa, koska ihmisiä on saatu esiin piilotyöttömyydestä. Millä mekanismilla tämä olisi mahdollista? Jopa Kelan mukaan kokonaan tulottomat taloudet ovat lisääntyneet http://tutkimusblogi.kela.fi/arkisto/4341:

Huomionarvoista on, että luku 38 704 perustuu Kelan toimeentulotukitilastoihin ja edellisien vuosien toimeentulotukien myöntämiseen liittynyt tulottomuus on kuvattu vaalealla oranssilla eli vuoden 2016 vastaava luku oli alle 10 000. Selkeämmin sanottuna luku 38 704 olisi pitänyt merkitä kuvaajaan vaalean oranssilla palkilla ja jatkettuun käppyrän lukuun 38 704 pitäisi vielä lisätä ne henkilöt, joilla ei ole asumistukirekisterin mukaan tuloja, joka siis olisi tummempi oranssi palkki. – Aikaisempina vuosina ilmeisesti laskettiin molemmat yhteen ottamatta huomioon, että osa täysin tulottomista kuuluu molempiin ryhmiin, joten heidät on saatettu laskea kahteen kertaan. Todellisten tulottomien määrä on kuitenkin isompi kuin luku 38 704, koska pitäisi huomioida myös pelkkää asumistukea saavat ja kokonaan tukien ulkopuolella olevat henkilöt, jotka elävät säästöillään.

Myös uutisissa on kerrottu hälyyttäviä lukuja työttömyysturvan ulkopuolelle autettujen määrästä:

https://m.iltalehti.fi/kotimaa/201709062200374511_u0.shtml

Seuraavasta linkistä löytyvät tiedot ovat työttömän kannalta negatiivisia, koska ne kertovat karua kieltä siitä, että yhä useammin työtön tekee työtä palkatta eri työllisyyspalveluiden kautta:

http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160500/TKAT_Joulu_2017.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Työttömien määrä on vuosien saatossa lisääntynyt, vaikka työttömyyden kasvuvauhti on hidastunut. Kuten yläpuolella olevasta  Työ- ja elinkeinoministeriön Työnvälitystilastosta nähdään, niin työttömien määrän lisääntymisestä huolimatta yhä harvempi työtön saa palkkatyöpaikan palkkatukien avulla, koska työttömän työpanoksen voi vaatia palkatta ja röyhkeämmin kuin vuosia aikaisemmin.

Vuoden 2017 aikana 21 800 henkilöä suoritti työttömyydestä määrättyä rangaistusta kuntouttavassa työtoiminnassa.

Kuinka työtön saa asiallista kohtelua?

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005556635.html

Näin joustamattomasti tulkitaan työttömän oikeuksia, sillä työttömän on todellakin oltava työvoimavirkailijan kyykkyhypyteltävänä 24 tuntia vuorokaudessa ja 7 päivää viikossa kun työtön nostaa työttömyyden perusteella työttömyyskorvauksia. Jokainen ymmärtää ja hyväksyy työttömän velvollisuuden ottaa vastaan palkkatöitä, mutta näissä työvoimavirkailijoiden kyykkyhyppelyissä on erittäin harvoin kyse palkkatyöstä, sillä yhä useammin työttömän työpanos otetaan palkattomana. Kyse ei siis ole lainkaan lakiin kirjatusta velvollisuudesta olla työmarkkinoiden käytettävissä, vaan työttömän velvollisuudesta noudattaa määrätyllä hetkellä työvoimavirkailijan kyykkyhyppäyskäskyä.

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005560415.html

Työtön voi todellakin saavuttaa asiallisen kohtelun, jos riittää rohkeutta tuoda asia julkisuuteen omalla nimellään.

Usein työttömien kohtelu menee niin mielipuoliseksi ettei edes työttömien vihaajatkaan pystyisi ymmärtämään kohtelua ”täysipäiseksi toiminnaksi”. Tässä julkisuuteen tuodussa tapauksessa olisi toteutettu virkavelvollisuutta siten, että työttömän lapset olisivat kärsineet, koska työttömälle isälle annettiin kaksi ikävää vaihtoehtoa, karenssi matkan toteuttamisesta tai matkan peruminen sekä matkarahojen menetys työttömän kyykkyhyppely-velvollisuuden noudattamisesta.

Ministeriön virkamies on ihan oikeassa etteivät työvoimavirkailijat pelkästään ilkeyttään kiusaa, sillä työvoimavirkailijoilla vaikuttaisi olevan ilkeyttä voimakkaampi velvollisuus käyttää viran suomaa valtaa siten, että työttömän elämästä tehdään maksimaalisen kurjaa, jotta työtön ”päättää lopettaa” oman työttömyytensä. Onko kyse työvoimavirkailijoiden itse omaksumasta tavasta hoitaa työtehtäviään vai perustuuko toimintatapa työministeriön ohjeisiin on epäselvä, koska työvoimavirkailijoiden näkemys ja työministeriön virallinen näkemys eroavat toisistaan. Hämmästyttää kuitenkin on, että aina löytyy joku viranhaltija, joka tulee julkisuuteen väittämään mustaa vitivalkoiseksi, vaikka vallitsevat käytännöt pitäisi olla erittäin hyvin työministeriön virkamiesten tiedossa.

Muiden työttömien kannalta tällä on eräs seuraus, joka ei kuitenkaan ole mikään uusi keksintö, vaikutelmaa muodollisesti asiallisesta toiminnasta voidaan ylläpitää, kun siirretään aikaa tilanteen kannalta merkityksettömästi, jonka jälkeen voidaan todeta ettei toistuva siirtäminen ole mahdollista. (Olen kirjoittanut aiemmin omasta kokemuksestani ja tuolloin olin ikikarenssissa eli en saanut työttömyyskorvauksia: https://tuloksetontaopiskelua.wordpress.com/2015/06/07/te-keskuksen-selvityspyynto/)

Työttömien järjetön ja asiaton kohtelu on rutiinia, mutta itse ongelmasta näkyy vain jäävuoren huippu ”mielipuolisuuden”-valtameressä.

Seuraavassa on toinen tapaus, joka oikaistiin julkisuuden myötä:

http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201802122200738370_u0.shtml

Yleensä työttömän on haettava hänelle ilmoitettua avointa työpaikkaa, vaikka hän itse tietää ettei hänellä ole mitään edellytyksiä tehdä kyseistä työtä. Työttömän kohdalla tulkitaan, että työtön ei saa itse päättää ettei jokin työtehtävä sovi hänelle vaan tämä päätös kuuluu ainoastaan työnantajalle. Edellisen tulkinnan vuoksi työvoimavirkailijan ilmoittaman avoimen työpaikan hakematta jättäisestä seuraa työttömälle aina karenssi.

Seuraavassa on kolmas tapaus, jossa suoritetaan työttömään kohdistuvaa virkavelvollisuutta, mutta työttömän osalta lähinnä varmistetaan työttömyyden jatkuminen:

https://www.aamulehti.fi/hyvaelama/tyoton-rami-hautalahti-22-on-nyt-karenssissa-ja-elaa-toimeentulotuella-pitaisi-luopua-rankaisemisesta-ja-keksia-miten-autetaan-ja-kannustetaan-200665051?utm_source=leiki&utm_medium=iltalehti&utm_campaign=kontekstuaalinen

Mitä enemmän työtön yrittää työllistyä palkkatyöhön, niin sitä enemmän työvoimavirkailijoilla on velvollisuus panna ”kapuloita työttömän rattaisiin”, koska mielivallan käyttämisen pääperiaate on varmistaa ettei työttömän oma tahto toteudu.

Edellisen jutun perässä oli Aamulehden kirjoittamaa faktaa, jossa tuuletetaan työttömän saamista työttömyyskorvauksista. Faktan yhteydessä unohdetaan mainita yksi oleellinen seikka eli se, että työttömyyskorvauksesta pidätetään 20 %:ia veroa. Kun jätetään kertomatta työttömyyskorvausten verollisuus, luodaan virheellistä vaikutelmaa todellista suuremmista tuista, koska valtaosa palkansaajista ei suostu ymmärtämään työttömyyskorvauksesta maksettavaa veroa.

 

Palkaton työ ratkaisuksi työttömyyteen

http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201802062200724135_u0.shtml

Pälkäneellä ovat keksineet, että työttömyys voidaan poistaa palkattomalla työnteolla.

Jopa idiootitkin voisi tässä yhteydessä nostaa esiin sen seikan ettei työttömyydessä ole yksinomaan kyse työn puuttumisesta vaan nimenomaan sellaisen työn puuttumisesta, josta maksetaan luovutetun työpanoksen vastineeksi elinkuluhin riittävää palkkaa. Edellinen on täysin käsittämätön näkemys Pälkäneen ideanikkareille, joiden mielestä nuorille opetetaan ”työelämätaitoja” ja ”päivärytmiä”.  Pälkäneen ideanikkarit ovat täysin vakuuttuneita siitä, että työttömäksi jäävät nuoret eivät ole kykeneviä toimimaan muiden ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa tai kykeneviä noudattamaan sääntöjä ja käskyjä. Pälkäneen ideanikkarit ovat täysin vakuuttuneita, että ”päivärytimin” oppiminen on ainoa olemassa oleva tae siitä, että työntekijä kykenee menemään töihin sovittuna aikana, vaikka kyse olisi yövartijan työstä.

Itse en ole koskaan mennyt töihin ”päivärytmin perusteella” vaan olen aina mennyt töihin omien työvuorojen mukaan, koska olen tehnyt päivätyön lisäksi myös kolmivuorotyötä ja iltatyötä. Koskaan en ole mennyt töihin työn tekemisen ilosta vaan aina se suurin motiivi on ollut palkka, vaikka olen myös ollut työllisyyskurssin kautta palkattomana työntekijänä tekemässä täsmälleen samoja hommia kuin muut ovat tehneet palkkaa vastaan.

Kun puhutaan työelämätaidoista, niin mikään työllistämispalvelu ei välttämättä ole osa ongelman ratkaisua vaan päinvastoin, sillä työntekijän arkuus ja arvottomuuden tunne vain heikentää niitä todellisia työelämätaitoja, koska työllistämispalveluiden aloitusoletuksena on aina jokin älylliseltä kehitykseltään elukan tasolle jäänyt ali-ihminen, jolloin parhaimmillaankin se työllistämispalveluilla ”korjattu taso” on huomattavasti alempana kuin oli työttömäksi joutuneen todellinen lähtötilanne.

Lopuksi todetaan ettei työt ole pääasia… ja sitten esitetään kiertoilmaisuja sille, kuinka nuorille on nopeasti opetettava heidän asemansa yhteiskunnassa ja saada nuoret vakuuttuneeksi siitä, että on vain nuorten itsensä parhaaksi, kun joku veronmaksajien kukkarosta otettua rahallista korvausta vastaan ”kannustaa heitä” toimimaan pyyteettöminä ja nöyrinä työntekijöinä.

Ihan terveellä aivotoiminnalla ajateltuna olisi nuorten ja yhteiskunnan eduksi, jos esim. lumitöistä, liikuntapaikkojen hoitamisesta tai keittiötyöskentelystä maksettaisiin palkkaa. Sitten lopuksi jokainen voi miettiä: Kuinka kieroon kasvaneen ihmisen täytyy olla, että näin selvää perusideaa tärkeämmäksi nousee toisen ihmisen velvollisuus osallistua niin kutsuttuihin ”työllistämispalveluihin”, joissa ihminen pakotetaan luovuttamaan oma työpanos halveksuttuna ja palkatta? Kuinka kieroon kasvanut ihmisen pitää olla, että järkevämmäksi menoksi nousee ”työllistymistä estävien työllistämispalveluiden laskutus”  ja siitä aiheutuvat muut kerrannaiskustannukset kuin saman summan käyttäminen työnteon vastineeksi maksettavaan palkkaa, jolloin työttömyys vähenisi ja yhä suurempi joukko maksaisi veroja?

Itse asiassa, jopa laki edellyttäisi yhdenvertaista kohtelua (eli samasta työstä sama palkka), jonka lisäksi Ihmisoikeudet eivät salli pakkotyön teettämistä tai anna oikeutta alistaa ihmisiä kauppatavaraksi, mutta kiertoilmaisuilla toteutettuna ja yleisellä hyväksynnällä edellinen ei koske kaikkia ihmisryhmiä.

Palkattoman työnteon alkuunpanija

Ex-työministeri Tarja Filatov aloitti suomessa aikakauden, jossa ilman ammatillista tutkintoa olevilta alle 25 vuotiailta työttömiltä ryhdyttiin vaatimaan työttömyyskorvauksien saamisen ehdoksi osallistumista työllisyyskursseille (joka oli/on pääasiassa palkatonta työntekoa, jonka lisääntyneen tarjonnan myötä työnantajat havaitsivat tämän veronmaksajien maksaman työvoiman  kustannustehokkaaksi tavaksi vastaanottaa työttömän työpanoksen ja lopulta ainoaksi hyväksytyksi tavaksi vastaanottaa työttömän työpanos). Myöhemmin tämä työttömyyskorvausten vastikkeellisuus laajennettiin koskemaan kaikkia työttömiä ja ongelmia aiheuttanutta ”muodollista vapaaehtoisuutta” suostua pakkotyöhön on poistettu lukuisilla eri uudistuksilla.

http://www.iltalehti.fi/politiikka/201802032200717713_pi.shtml

Tarja Filatov tietänee tasan tarkkaa, että niin sanotut ”työnsaantimahdollisuuksien parantamiset” lähinnä leimaavat ja syrjäyttävät työttömät palkkatyömarkkinoilta. (https://tuloksetontaopiskelua.wordpress.com/2017/07/26/tyollistamispalveluista-tyottomaksi-tai-tyollistamispalveluun/)

https://www.verkkouutiset.fi/tarja-filatov-vaatii-perumaan-tyottomyysturvan-aktiivimallin/

Tarja Filatov kehtaa aika ajoin arvostella työttömiin kohdistuvaa päätöksentekoa, vaikka itse on edelleen vaatimassa työttömien pakottamista pakkotyöhön tai vaatimassa työttömiltä alistumista kauppatavaraksi, kun yhteiskunnalle myydään työllistymisen kannalta hyödyttömiä työllistämispalveluja.

Tarja Filatov jopa äänesti äskettäin työttömien palkattoman työnteon laajentamisesta eli työkokeilun puolesta:

 

Täytyy myöntää etten ymmärrä henkilön ajatustenkulkua, samaan aikaan Tarja Filatov on vaatimassa työttömiltä omasta mielestään ”kohtuullista” pakkotyötä tai kaupankäyntitavarana olemista, mutta lähtee jeesustelemaan niitä tapoja, joilla hänen oma mielipuolinen unelma työttömien alistamisesta ja ihmisoikeuksien viemisestä toteutetaan.

https://www.kaupunkiuutiset.com/uutiset/279424-tyottomyysturvan-aktiivimalli-orwellilaista-uuskielta

 

Ja jatkuu… https://www.uusimaa.fi/artikkeli/591287-ex-ministeri-huolestui-tyottomien-aktiivimallista-te-pomo-ei-ole-ymmarretty-miten

Väistämättä tulee mietittyä, kuinka paljon yksi ihminen voi vaikuttaa muiden ihmisten elämää. Kuinka paljon työttömiin ja heidän perheisiinsä kohdistuvaa vihaa olisi jäänyt syntymättä, jos Tarja Filatovia ei olisi koskaan syntynyt? Toki, Tarja Filatov ei ole ainoa syyllinen nykyiseen tilanteeseen, mutta hän lähti ensimmäisenä työministerinä muuttamaa työttömyyskorvausta vastikkeelliseksi. Olisiko suomessa edes syntynyt nykyistä palkattomien työntekijöiden joukkoa ilman Tarja Filatovin olemassaoloa?

Tarja Filatov voisi vaatia työttömille palkkatyötä, mutta sen sijaan hän vaatii toimia, jotka vain lisävät työttömyyttä ja leimaa työttömien lapsetkin työllistämispalveluiden kierteeseen ilman, että he saavat edes mahdollisuutta näyttää kykynsä.

Joka ainoa kerta, kun luen tämän henkilön työttömyyteen liittyviä kommentteja, ärsytyskynnys ylittyy: Onko kiusaamisen aloittajalla oikeus tuomita mukaan lähtevät kiusaajat ja jeesustella etteivät muut kiusaa oikealla tavalla… tai ainoastaan hän saa päättää, miten kiusataan…

Ainoa mahdollisuus ihmisoikeuksien palauttamiselle on lopettaa kaikki palkattoman työn muodot, koska järkeväkin palkaton työ toimii kuin alkoholi alkoholiongelmaiselle tai huume huumeongelmalliselle – ei ole olemassa kohtuullista tasoa tai muotoa, vaan palkattomalla työllä ylläpidetään työnantajien yhä lisääntyvää palkanmaksuhaluttomuutta, joka työttömien kohdalla hipoo jo 100 %:ia ja vielä palkkaa saavien työntekijöiden palkkoihin vaaditaan ”palkkajoustoa”.