Roskiin menevä ruoka köyhille

Kannatan ruokahävikin pienentämistä. Kannatan myös ruoan lahjoittamista leipäjonojen asiakkaille, mutta tämän pitää tapahtua vain vapaaehtoisesti – ei lain määräyksellä.

Eräs henkilö sanoi, että mielellään auttaisi kertaluontoisesti köyhempiä henkilöitä rahalahjoituksen muodossa, mutta hän koki ongelmaksi, että välittömästi avun antamisesta tehtäisiin säännöllinen velvoite. Tässäkin nähdään, että kauppiaiden vapaaehtoinen lahjoitus on poikimassa ruokalahjoitukseen velvoittavan lain kaikille kauppiaille. Olisin kaivannut ruokaa lahjoittaneille kauppiaille enemmän kiitosta kuin haukkuja lahjoitetun ruoan yksipuolisuudesta, ja nyt kauniiksi lopuksi kansanedustajien härskein kiitos eli kauppiaiden pakottaminen ruokalahjoituksiin lakialoitteella.  Mielestäni on aika hävytöntä toimintaa sosiaaliturvan tasosta päättäviltä kansanedustajilta vaatia kauppiaita täydentämään suomen liian alhaista sosiaaliturvaa.

Kansanedustajilta on myös täysin moraalitonta vaatia kauppiaita lahjoittamaan ruokaa köyhille – kun kansanedustajat eivät ole itse valmiita luopumaan edes omasta täysin kohtuuttomasta sopeuttamiseläkkeestään. Kansanedustajille pitäisi riittää sama työttömyysturva kuin he ovat määritelleet riittäväksi muillekin kansalaisille. Kansanedustajille pitäisi asettaa sama työn vastaanottovelvollisuus kuin muille kansalaisille, jolloin takahikiän työnantaja voi heilutella kymmenen euron seteliä ja vaatia entinen kansanedustaja pariksi tunniksi töihin takapihalleen kerämään roskia tai kansanedustaja menettää työttömyyskorvaukset.

Täytyy muistaa, että tarve leipäjonoille aiheutuu vain suomen liian alhaisesta sosiaaliturvasta. Väittäisin, että kukaan ei hae ruokaa leipäjonoista mielellään tai pihiyttään vaan se on useimmille nöyryttävä pakkotilanne.  Esimerkiksi lapsiperheissä sosiaaliturva ei riitä kattamaan kaikkia välttämättömiä elinkustannuksia, joten leipäjonosta haettu ruoka vapauttaa käytettävissä olevaa rahaa muihin menoihin. Edellinen tarkoittaa usein sitä, että kauppiaan lahjoituksen ansiosta säästyneet rahat saatetaan käyttää jonkin toisen yrityksen hyödyksi. Kun kauppias lahjoittaa leipäpaketin, niin se tarkoittaa ettei leipäpaketin saanut köyhä osta kauppiaalta sitä leipäpakettia – ilman lahjoitettua leipäpakettia köyhä joutuisi ostamaan sen leipäpaketin. Toki köyhä joutuu ostamaan ruokalahjoitusten lisäksi myös muuta ruokaa, mutta periaatteessa jokainen lahjoitettu ruokaerä on kauppiaalle myymätön ruokaerä. Luonnollisesti kauppias pyrkii koko ajan tasapainottelemaan tuotteiden saatavuuden ja hävikin vähentämisen välillä, siten etteivät maksavat asiakkaat siirtyisi sellaisten kauppiaiden asiakkaiksi, joilla on jokaisena vuorokauden aikana varmemmin tuoteita hyllyissä myytävänä.

Eräs henkilö kirjoitti, että ruokahävikin kustannukset siirtyvät muiden ostajien maksettavaksi, jolloin kauppias ei muka menetä yhtään mitään. Tässä tilanteessa tulee ymmärtää, että ruokahävikki lisääntyy lahjoitetun ruokamäärän mukaisesti ja luonnollisesti kustannukset siirretään muiden ruokien hintoihin. Saavutetaan taas pähkähullu lumipalloefekti, jossa kansanedustajat hakevat kyseenalaisin menetelmin oikeutusta liian alhaiselle sosiaaliturvalle velvoittamalla kauppiaita lahjoittamaan myytäväksi kelpaamatonta ruokaa köyhille, jolloin ruoan hinta väistämättä nousee ja yhä useammat köyhät joutuvat turvautumaan leipäjonoihin. Mielestäni tarve leipäjonoille pitää poistaa ja tilanne korjaantuu erittäin yksinkertaisesti kansanedustajien päätöksellä, mutta jostakin syystä kansanedustajilta ei löydy riittävästi tahtoa.

Ruokahävikkiä pitää pystyä minimoimaan muilla tavoin kuin nöyryyttämällä köyhiä ”myyntiin kelpaamattoman ruoan kerjäämisellä”, koska myös myyntiin kelpaamattoman ruoan vastaanottaminen pitää olla vapaaehtoista. Pidän nimittäin hieman ongelmallisena sitä seikkaa, että kauppiaan vastuuta ruoan syöntikelpoisuudesta on siirretty ruokaa jakaville tahoille, joilla ei välttämättä ole sitä tietotaitoatahtoa, joka on välttämätöntä ruokamyrkytysten ehkäisemiseksi. Lakialoitteessa lopullinen vastuun elintarvikkeen tarkistamisesta, käyttämisestä ja hävittämisestä on siirretty ruoka-avun saajalle, joka voi vain aistinvaraisesti tarkistaa tuotteen kelpoisuuden elintarvikkeeksi. Pienoisena piikkinä kysyisin, että miksiköhän suomessa käytetään pienoinen omaisuus elintarvikkeiden tutkimiseen ja siihen liittyviin laitteisiin, jos pelkkä aistinvarainen tutkiminen on riittävä? On täysin kohtuutonta, että vastuu myyntiin kelpaamattoman ruoan terveysvaikutuksista siirretään ruoka-avun saajalle, koska hänellä ei ole riittävää tietoa ruoan aiemmasta säilytyksestä, kylmäketjun mahdollisesta katkeamisesta tai muista ruoan syötävänä säilymiseen liittyvistä seikoista.

Toki suurin osa myynnistä poistettavasta ruoasta on edelleen syöntikelpoista, joten mielestäni kauppiaille on annettava lahjoittamisen ja auttamisen ilo – eikä viedä tätä oikeutta inhimillisyyteen lain määräämällä pakolla. Syy lahjoitetun ruoan yksipuolisuuteen on aina liittynyt lähinnä ruoan turvalliseen syömiseen eikä köyhän tarpeeseen saada monipuolista ruokaa.

Seuraavassa on 102 kansanedustajan nimet, jotka kannattavat moraalisesti erittäin kyseenalaista aloitetta (lähde http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/195673-102-kansanedustajaa-kannattaa-ruokahavikkipakkoa-tuhannet-suomalaiset-leipajonoissa):

Ilmari Nurminen, sd

Emma Kari, vihr

Hanna Sarkkinen, vas

Katri Kulmuni, kesk

Tiina Elovaara, ps

Kai Mykkänen, kok

Hanna Halmeenpää, vihr

Krista Mikkonen, vihr

Outi Alanko-Kahiluoto, vihr

Satu Hassi, vihr

Nasima Razmyar, sd

Saara-Sofia Sirén, kok

Lasse Hautala, kesk

Susanna Huovinen, sd

Sari Tanus, kd

Suna Kymäläinen, sd

Markus Mustajärvi, vas

Sanna Marin, sd

Maarit Feldt-Ranta, sd

Eero Heinäluoma, sd

Antti Rinne, sd

Timo Harakka, sd

Ilkka Kantola, sd

Pia Viitanen, sd

Maria Guzenina, sd

Jukka Gustafsson, sd

Anneli Kiljunen, sd

Tarja Filatov, sd

Katja Taimela, sd

Sirpa Paatero, sd

Merja Mäkisalo-Ropponen, sd

Riitta Myller, sd

Erkki Tuomioja, sd

Kristiina Salonen, sd

Krista Kiuru, sd

Lauri Ihalainen, sd

Mika Kari, sd

Satu Taavitsainen, sd

Ville Skinnari, sd

Antero Laukkanen, kd

Harry Wallin, sd

Ritva Elomaa, ps

Simon Elo, ps

Juho Eerola, ps

Pentti Oinonen, ps

Ville Vähämäki, ps

Sami Savio, ps

Rami Lehto, ps

Leena Meri, ps

Ville Niinistö, vihr

Heli Järvinen, vihr

Olli-Poika Parviainen, vihr

Touko Aalto, vihr

Ozan Yanar, vihr

Krista Mikkonen, vihr

Johanna Karimäki, vihr

Antero Vartia, vihr

Pekka Haavisto, vihr

Paavo Arhinmäki, vas

Li Andersson, vas

Anna Kontula, vas

Silvia Modig, vas

Kari Uotila, vas

Matti Semi, vas

Annika Lapintie, vas

Jari Myllykoski, vas

Arto Satonen, kok

Katja Hänninen, vas

Pauli Kiuru, kok

Harri Jaskari, kok

Pertti Salolainen, kok

Anne-Mari Virolainen, kok

Markku Eestilä, kok

Eero Lehti, kok

Jaana Pelkonen, kok

Anders Adlercreutz, r

Stefan Wallin, r

Mats Nylund, r

Mats Löfström, r

Joona Räsänen, sd

Aino-Kaisa Pekonen, vas

Antti Kurvinen, kesk

Pirkko Mattila, ps

Hanna Kosonen, kesk

Marisanna Jarva, kesk

Petri Honkonen, kesk

Eerikki Viljanen, kesk

Juha Pylväs, kesk

Pertti Hakanen, kesk

Seppo Kääriäinen, kesk

Markku Pakkanen, kesk

Mikko Alatalo, kesk

Arto Pirttilahti, kesk

Aila Paloniemi, kesk

Tuomo Puumala, kesk

Eeva-Maria Maijala, kesk

Antti Kaikkonen, kesk

Mikko Kärnä, kesk

Annika Saarikko, kesk

Olavi Ala-Nissilä, kesk

Mikko Savola, kesk

Elsi Katainen, kesk

Miksi nämä kansanedustajat eivät kannata ihmisoikeuksia? Suomi on joutunut Euroopan neuvoston sosiaalisen peruskirjan rikkomisesta järjestön tarkkailulistalle. Noloutta lisää se, että pohjoismaisen hyvinvointivaltion pitää raportoida säännöllisesti perusturvan parannuksista siihen asti, kunnes niiden taso täyttää vaatimukset.

Eräs henkilö muistutti, että aikoinaan ruokahävikkiä syötettiin mm. porsaille, mutta ruokahävikin syöttäminen porsaille kiellettiin eläimille aiheutuvien terveysvaarojen perusteella. Itse muistelisin kuulleeni väitteen, että kouluruoan syöttäminen porsaille lopetettiin, koska jotkut laittoivat jäteruoan joukkoon myös syötäväksi kelpaamatonta materiaalia/muita roskia. Mikään ei estä heittämästä tuntikausia huoneenlämmössä ollutta lihaa ruoka-avustukseen menevien ruokien joukkoon, koska vastuu siirretään lain perusteella ruoka-avun käyttäjälle.

Mainokset