Lisäselvityspyynnön yksilöinti ja päätös

tapaamispakko

Yllä olevassa ratkaisussa todetaan, että lisäselvityspyynnössä on kerrottava riittävän tarkasti, mitä asiakirjoja pyydetään ja mihin menessä lisäselvitykset on toimitettava.

Päätöksestä voi lukea myös sen ettei sosiaalityöntekijän tapaamista voida pitää toimeentulotuen myöntämisen ehtona.

Toimeentulotukea oli haettu marras- ja joulukuulle, mutta päätös oli tehty vain joulukuulle, vaikka olisi pitänyt tehdä päätös myös marraskuulle, jolloin toimeentulotuen hakijalla olisi ollut mahdollisuus valittaa marraskuun päätöksestä.

 

paatos-annettava

Vuosia sitten oli hyvin tyypillistä, että toimeentulotukihakemukseen ei tehty päätöstä, jolloin ei voinut tehdä oikaisuvaatimusta tai valittaa hallinto-oikeuteen. Yllä olevassa päätöksessä todetaan, että valituskelpoinen päätös on annettava, vaikka toimeentulotukea ei myönnettäisi.

Kotikäynti ja pikkupräntti

pikkuprantti

Yllä olevasta oikeuskanslerin kannanotosta löytyy tieto, että kotikäynnin suorittaminen toimeentulotukihakemuksen johdosta edellyttää asianomaisen henkilön suostumusta.

Kyseessä on toimeentulotukihakemuslomakkeeseen ujutetusta pikkupräntistä ”Antamani tiedot saadaan tarkistaa ja olosuhteitani seurata kotikäynnillä”, joka tulee pakosta hyväksyttyä kun hakijan on allekirjoitettava hakemus. Tämän kaltaiset suostumukset eivät ole aitoja ja päteviä suostumuksia. (Kannattaa yliviivata tämän kaltaiset pikkupräntit, vaikka tuskin sillä on merkitystä lakia kiertävälle viranhaltijalle).

Käytännön tasolla tätä lain kohtaa toteutetaan siten, että kaksi sosiaalityöntekijää vahtimestarin vahvistuksella takoo toimeentulotukea hakevan ovea: Vuokranmaksu, jostain syystä sosiaalityöntekijät ovat olleet aina lain yläpuolella ja näyttäisi, että Kela jatkaa samalla linjalla (kantelun päätöksessä todettiin aikoinaan ettei kotikäynnille ollut perusteita).

Yllä käy selväksi, että viranhaltija ei saa suojaamattomassa sähköpostissa lähettää salassa pidettäviä tietoja. Itse asiakasta tämä ei tietenkään koske, joten omalla vastuulla voi lähettää. Jotkut viranomaiset katsovat voivansa kieltäytyä vastaanottamasta viestiä, jos se sisältää sellaista tietoa, jonka viranomaisen pitäisi lähettää salattuna viestinä, mutta tällaista oikeutta ei viranomaisille ole annettu.

Täysin tietoinen tavoite…

Kauppalehti: Kelan pääjohtajan ”varoitusmerkki” herätti huolen – ”Toimeentulotuki räjähtää käsiin”

ttt-oletus-1

ttt-oletus-2

ttt-oletus-3

Oikeus toimeentulotukeen määräytyy lain perusteella ja viranhaltijoilla on velvollisuus noudattaa lakia. Yllä olevassa jutusta on luettavissa, että toimeentulotukea myönnettäessä on ollut perusolettamus evätä lain vastaisesti joidenkin toimeentulotuenhakijoiden oikeus toimeentulotukeen. Nyt on kova huoli, kun Kela tekee päätökset asiapapereiden perusteella, jolloin suurempi osa toimeentulotukeen oikeutetuista  saa lain mukaisen tuen, jolloin yhteiskunnan toimeentulotukimenot kasvavat huolestuttavan korkeiksi.

Eikö laillisuusvalvojien pitäisi puuttua tällaiseen perusolettamukseen, jossa suoraan myönnetään, että lakia on täysin tietoisesti rikottu?

 

Päivitys 10.1.2017

http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3654217-toimeentulotukeen-oikeutettujen-maara-kasvaa

kasvaako-1

kasvaako-2

Otsikko hieman virheellinen, sillä toimeentulotukeen oikeutettujen määrä ei kasva vaan pysyy täsmälleen samana. Nyt vain löytyy joukko ihmisiä, jotka eivät ole saaneet lain mukaisia toimeentulotukia. Joukossa on varmaan myös niitä, jotka ovat yrittäneet kysellä toimeentulotukea, mutta syystä tai toisesta tuki on jäänyt saamatta. Kun taloudellista apua hakeneelle sanotaan, että henkilön pitää tulla toimeen tuloillaan, niin kyseinen henkilö ei toista kertaa kysele tukea – ellei saa jostakin oikeaa tietoa tai apua tuen hakemisessa.

Terveydenhuollon aikavaraus

Suomessa on toteutettu ”niin sanottua lakiin kirjattua hoitotakuuta” siten, että jaetaan hoitoaikoja vain määrätylle ajanjaksolle eteenpäin, jolloin kaikki aikavarauksen saaneet pääsevät hoitoon hoitotakuun määrittelemässä aikarajassa. Niille ajanvarausta yrittäneille henkilöille, joille ei ole hoitoaikoja riittänyt, on annettu kehoitus yrittää varata hoitoaikaa seuraavalla kerralla kun taas jaetaan aikavarauksia eteenpäin.

Jokainen lienee lukenut lehtien palstoilta, kuinka onnistuneesti hoitotakuu toteutuu…

aikavaraus terveydenhuoltoon norm. käytäntö

Kun joku jaksaa tehdä kantelun, niin saadaan selkeitä tulkintoja lain tarkoituksesta.

Yllä on apulaisoikeuskanslerin kannanotto, että aikavarausta haluavalle on ilmoitettava hoitoon pääsyn ajankohta – eikä hoitoaikaa voida jättää antamatta.

Suppeammallakin älykkyysosamäärällä ymmärtää ettei mikään hoitotakuu toteudu siten, että jaetaan hoitoaikoja vain tietylle ajanjaksolle eteenpäin. Hoitotakuu toteutuu vain siinä tapauksessa, että kaikki tarvitsevat saavat hoitoajan hoitotakuun määrittelemässä ajassa. Asia on ollut hyvin selkeä hoitotakuun alusta lähtien eli  hoitoaikoja olisi aina pitänyt antaa eteenpäin niin kauas tulevaisuuteen kuin on ollut hoitoaikoja tarvitsevia henkilöitä, jolloin ylipitkät odotusajat voitaisiin yksinkertaisesti ja aukottomasti todeta.

Palattiin siis samalle suomen lakia mädättävälle sylttytehtaalle, jossa teoria ja käytäntö eivät kohtaa niin kauan kuin viranhaltijoita ei riittävällä tahdolla pyritä saamaan oikeuden eteen vastaamaan virkarikoksistaan.

Laillisuusvalvonnan lähtökohta

http://www.finlex.fi/fi/viranomaiset/foka/2016/20162435

OKV.1744.1.2015

Olen aina ihmetellyt, miksi laillisuusvalvonta toteaa ratkaisuissaan, että kaikki on tapahtunut aivan kuten viranhaltija on asian esittänyt, vaikka kanteluun liitetyistä asiakirjoista voisi tehdä toisenlaisia päätelmiä.  Syy on siis siinä, että laillisuusvalvonnassa otetaan lähtökohdaksi, että valvottavan antamat tiedot pitävät paikkansa. Edelliseen olettamaan pohjautuen laillisuusvalvonta yleensä toteaa epäkohtia  vain niissä tapauksissa, joissa valvottavan antamasta selvityksestä löytyy vahvistus lakia loukkaavista käytännöistä.

Mielestäni ei voida puhua laillisuusvalvonnasta, jos katsotaan riittäväksi, että annetaan vain lain kirjainta mukaileva selvitys ja itse kantelun sisältö jätetään tavallaan tutkimatta.

Minulle on muodostunut vaikutelma, että laillisuusvalvojat huomioisivat kantelusta väitteet epäkohdista, joiden perusteella he sitten lähettävät selvityspyynnön valvottavalle viranomaiselle. Tämän jälkeen joku viranomaisen työntekijöistä laatii laillisuusvalvojan selvityspyyntöön selvityksen, jolla ei välttämättä ole mitään tekemistä kanteluun liittyvien tapahtumien kanssa (esim. yllä oleva ratkaisu). Mikäli selvitys antaa vastauksen laillisuusvalvojan selvityspyyntöön ja annettu selvitys noudattaa lain kirjaita, niin kantelu ei anna laillisuusvalvojalle aihetta enempiin toimenpiteisiin kuin korkeintaan pieneen pilkun viilaamiseen. Epäkohdaksi muodostuu se,  että itse kantelun sisältö jää tutkimatta ja lähinnä tiedustellaan yksittäisten työntekijöiden teoreettista tietämystä lain vaatimuksista.

Suoritetaan laillisuusvalvontaa, joka perustuu luottamukseen ettei valvottava pyri antamaan lain mukaista selvitystä vaan tehdään perusolettamus, että valvottava noudattaa aina pilkulleen lakia… Tässä vaiheessa tulee tietenkin miettineeksi, miksi näin syvää luottamusta nauttivaa viranomaista pitäisi millään tasolla valvoa? Kuitenkin, pelkästään hallinto-oikeuksien päätöksiä lukemalla, pitäisi pystyä päättelemään ettei tämän kaltaiselle luottamukselle löydy mitään perusteita. Ei ole mitään järkeä suorittaa laillisuusvalvontaa näin virheellisellä ja vahvalla syyttömyysolettamuksella.

Mielestäni laillisuusvalvontaa pitäisi muuttaa siten, että myös kantelijan selvitys/asiakirjat huomioidaan ja pyydetään laillisuusvalvojan edellyttämiä lisätodisteita ennen kuin laillisuusvalvonta toteaa kantelun kohteena olevan asian jääneen totematta/epäselväksi. Lisäksi laillisuusvalvontaa ei voida perustaa olettamukselle, että lakia rikkova viranomainen myöntäisi tahallisen piittaamattomuutensa suomen laista sekä täydellisen välinpitämättömyytensä jo tehdyistä oikeusratkaisuista ja laillisuusvalvojien kannanotoista. Ja ehdottomasti, viranhaltijan laillisuusvalvojalle antama virheellinen selvitys pitäisi aina johtaa johonkin seuraamukseen.

Nykyinen laillisuusvalvonta ei toimi, koska parhaimmillaankin sen ratkaisut ovat yksittäiseen tapaukseen liittyviä ja ohjaavia paperilappusia, joilla ei ole mitään velvoittavaa vaikutusta. Tavallaan ymmärrän laillisuusvalvojien koko ajan lisääntyvän työtaakan ja tarpeen nopeuttaa ratkaisujen tekemistä, mutta määrä ei korvaa laatua. Mielestäni laillisuusvalvonnan pitäisi asettaa tavoitteeksi vähentää tarvetta valitusten ja kanteluiden tekemiseen. Edellinen tapahtuu vain velvoittamalla viranomaiset noudattamaan lakia ja luomalla laillisuusvalvonnasta jokin kannustava tekijä lain noudattamiseen (peloitevaikutus), sillä arkistoitavat yksittäiseen tapaukseen liittyvät niin sanotut ohjaavat ratkaisut ovat yhteiskunnalle kalliita ja nykyisen kaltaiset ratkaisut typistyvät lähinnä oikeusjärjestelmän muodollisuudeksi.

—– Samasta asiasta ei kannata tehdä kantelua useammalle laillisuusvalvojalle.

Itse olen pyrkinyt tekemään aluehallintovirastolle omaan kohteluun liittyvät kantelut. Näistä ratkaisuista tieto menee sosiaalitoimeen, mutta itse ratkaisut ovat salassapidettäviä, jolloin samaa hyväksi havaittua käytäntöä voidaan edelleen hyödyntää.

Oikeuskanslerille ja oikeusasiamiehelle olen pyrkinyt tekemään sellaiset kantelut, jotka koskevat yleisiä käytäntöjä eli ratkaisulla on vaikutusta laajempaan ihmisryhmään, jolloin mahdollisesti netissä julkaistava ratkaisu edistäisi myös muiden henkilöiden oikeuksien ajamista/toteutumista. Valitettavasti ylemmät laillisuusvalvojat voivat siirtää kantelun käsittelyn aluehallintovirastolle, mikäli aluehallintovirastolla on samana ajankohtana käsiteltävänä saman kantelijan samaan viranomaiseen liittyvä kantelu. Edellisen kaltainen kantelujen yhdistäminen on ymmärtääkseni mahdollista niissä tapauksissa, joissa kantelun ASIA on täysin yhteneväinen toiselle viranomaiselle tehdyn kantelun kanssa. Kun eri laillisuusvalvojille tehtyjä kanteluita yhdistetään sisältöä huomioimatta, niin ylemmille laillisuusvalvojille tehty kantelu saattaa jäädä täysin ilman vastausta, koska tehdään olettamus, että toinen kantelu sisältää myös saman epäkohdan.

 

Miksi toimeentulotukea ei myönnetä?

Käsittämätön piittaamattomuus suomen laista herättää mietityttämään, miksi ihmeessä toimeentulotukea ei myönnetä? Itse olen löytänyt kolme mahdollista vaihtoehtoa:

1. Viivästyttämällä toimeentulotuen myöntämistä useilla kuukausilla köyhällä ei ole rahaa maksaa vuokriaan. Yleensä kolmen kuukauden maksamattomat vuokrat käynnistää pysäyttämättömän tapahtumaketjun, jossa köyhä lentää asunnostaan pihalle. Häädetyn ihmisen on melkoisen vaikeaa saada uutta asuntoa. Kunta säästää kun köyhälle ei tarvitse myöntää tukea vuokran maksamiseen. Asunnottaman henkilön oleskelu kaupungin alueella voidaan kyseenalaistaa, jolloin ei tarvitse myöntää tukea edes perusosaan. Myötätuntoa asunnottomalle ei heru, koska meillä on lakiin perustuva toimeetulotuki ja häätö maksamattomien vuokrien takia on aina ihmisen oma syy.

2. Kiristetään toimeentulotuen hakijaa kertomaan olemattomista tuloista, koska onhan köyhällä pitänyt olla jotain tuloja, kun on pysynyt elossa vaikka toimeentulotukea ei ole myönnetty. Tässä vaiheessa kaupungin virkailija kaivaa kuoppaa itselleen, mikäli hakijalla ei todellakaan ole muita tuloja. Kaupungin virkailijan itkupotkuraivari ei auta, jos toimeentulotuen hakija on ilmoittanut kaikki tulonsa verottajalle ja tilillä olevien varojen käyttäminen elämiseen on osoitettavissa tiliotteilta. Toki köyhällä voisi olla virkailijan epäilyn mukaisia ”tuloja”, mutta virkailija on aika onnettomassa tilanteessa ellei pysty sellaista todistamaan.

3. Virkailijan henkilökohtaiset ominaisuudet ja mielenterveydelliset sairaudet. Jotkut henkilöt vain saavat tyydytystä siitä, että hänellä on valta laittaa toinen ihminen kärsimään. Mikään ammatti tai työpaikka ei ole tae siitä, että ihminen ei sairastuisi mielisairauksiin. Oikeastaan kaksi ensimmäistä kohtaa liittyvät tähän kolmanteen, koska terve sosiaalisia tukia myöntävä virkailija ei edistä toisen ihmisen joutumista asunnottamaksi ja terve sosiaalisia tukia myöntävä virkailija ymmärtää, millä perusteilla toimeentulotuki myönnetään ja siihen ei vaikuta mitenkään virkailijan omat harhaluulot.

Valitettavasti suomessa lain yläpuolelle itsensä asettavat viranhaltijat ovat harvoin joutuneet syyteeseen vastaamaan teoistaan. Toivottavasti laillisuusvalvojat heräävät ymmärtämään, että piittaamattomuus laista asettaa kyseenalaiseksi heidän arvoaseman ja työtehtävien perustavoitteen. On käsittämätöntä, että löytyy useiden vuosien ajalta oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen päätöksiä toimeentulotukihakemusten viipymisestä, mutta sama meno jatkuu edelleen…