Kela toteuttaa nopealla tahdilla…

…suunnitelmia.

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005450290.html

Ihan oikea muutos, sillä vanhempien tulojen ei pitäisi vaikuttaa lapsien opiskeluun.

Aiemmin Kela siirsi opiskelijat asumislisältä yleisen asumistuen piiriin, joka on yksinasuvan kohdalla eduksi, mutta köyhän kimppa-asujan kohdalla epäedullinen muutos. Kaikkineen muutos nostaa yhteiskunnan asumistukimenoja, koska yhdessä asuminen muuttuu taloudellisesti kannattomattomaksi. Muutoksen jälkeen samassa huoneistossa asuvat lasketaan yhteistaloudeksi, jolloin toisen tulot vaikuttavat toisen tukiin, vaikka toinen ei antaisi euroakaan omistaan toisen elinkustannuksiin (edes seurustelusuhteessa). Muutoksen yhteydessä olisi pitänyt muuttaa myös yhteistaloustulkintaa sellaiseksi, jossa kukin opiskelija tulkittaisiin kimppa-asunnossa omaksi taloudekseen.

Molemmat edellä mainitut muutokset edistävät lähinnä parempituloisiin perheisiin syntyneiden opiskelijoiden taloustilannetta.

Kelan nykyistä pääjohtajaa Elli Aaltosta ajoi Kelan tehtäviin liian auliisti maksettavat tuet, joten muutos herättää oikeudenmukaisuudestaan huolimatta huolta siitä, että muutoksilla ei yksinomaan pyritä parantamaan parempiosaisten tilannetta vaan muutoksilla pyritään lisäämään tukimenoja, jolloin saadaan kovemmat paineet pienentää tai jopa poistaa yhteiskunnan tukimuotoja.

Mainokset

Lisärahaa työpaikkojen hävittämiseen

https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/227135-ei-tule-kuulonkaan-etta-keventaisin-vain-suurituloisten-verotusta-orpo-kannusti

Veronmaksajien kukkarosta löytyy aina lisärahaa kun kyse on palkkatyöpaikkojen hävittämiseen tähtäävästä toiminnasta. Kuka ihme tekee tulevaisuudessa töitä kun nuorille opetetaan jo varhaisessa vaiheessa, että he ovat palkkatyöhön kelpaamattomia?

Jo antiikin ajalla kirjoitettiin teksti, jossa päiviteltiin nykynuorison olevan huonompaa kuin edellinen sukupolvi. Teksti tuodaan aina silloin tällöin esille, koska se on sisällöltään ajaton, jokainen sukupolvi kuvittelee olevansa parempi kuin seuraava kurittomasti kasvatettu sukupolvi, koska heiltä on vaadittu enemmän ja he ovat tehneet enemmän kuin kukaan muu sukupolvi – ennen tai jälkeen heitä…

http://www.is.fi/kotimaa/art-2000000804740.html

Ei suomi nouse sillä, että yhä useampi ottaa – nyt ja tulevaisuudessa – tulonsa työttömien kyykyttämisestä, mutta samalla linjalla jatketaan…

Yrittäjät hyödyntävät härskisti palkatonta työvoimaa, koska päättäjät ovat laillistaneet työttömien työpanoksen ottamisen ilman palkkaa. Moraalitonta toimintaa selittäväksi ja omaatuntoa rauhoittavaksi tekosyyksi hyödynnetään väitettä ettei koulutettujen työnhakijoiden ammattitaito ole riittävää, vaikka esim. 30-34 vuotiaista 41 %:lla on korkeakoulutus.

Opetusministeri Sanni Grahn-Laaksonen ei kykenevä tai halukas tekemään päätelmiä, että yli 400 000 työttömän kiertäminen palkattomina työntekijöinä vaikuttaa useiden työpaikkojen poistumiseen palkkatyömarkkinoilta ja yhä lisääntyvä palkattomien työntekijöiden tarjonta lisää työnantajien palkanmaksuhaluttomuutta, joten Sanni asettaa tutkijapaneelin, joka yrittää ratkaista, miten yritykset saisivat osaavaa työvoimaa:

http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005323224.html

Ryhdytään etsimään syitä, miksi osaavaa työvoimaa ei löydy yrityksille, jotka katsovat ettei alan ammattikoulutuksen saanut voi saavuttaa heidän osaamisvaatimuksiaan. Pitäisi vain luopua päätelmästä, että vain ylioppilas tai tiettyyn yhteiskuntaluokkaan syntynyt on riittävän älykäs ja oppimiskykyinen työntekijäksi, mutta Opetusministeri Sanni Grahn-Laaksosen mielestä osaajapulasta kärsiville aloille pitäisi kouluttaa työntekijöitä erityisesti muunto- ja täydennyskouluttamalla.

http://www.iltalehti.fi/politiikka/201708122200322567_pi.shtml

Ihan tyypillistä toimintaa, että jätetään aivot narikkaan ja lähdetään miettimään täysin merkityksetöntä ongelmaa, miksi ikäluokasta valmistuu vain 41 %:ia, vaikka ikäluokasta 60 %:ia aloittaa korkeakoulutuksen.  – Luultavasti yhä useampi tietää, että valmistuminen ilman suhteita ja välikesien työkokemusta, johtaa palkattomien työpaikkojen kierteeseen, joten valmistumatta jättäytymisellä varmistaa mahdollisuutensa tulla valituksi edes matalapalkkaisiin töihin.

Miksi opetusministeri ei edes kyseenalaista väitettä, jossa väitetään ettei yritykset saa riittävän osaavaa työvoimaa?

Miksi opetusministeri ei kyseenalaista odotusta, jossa työhön perehdyttämiseen riittävä peruskoulutus katsotaan riittämättömäksi ja yritetään siirtää yrityksen omalle vastuulle kuuluva täsmäkoulutus yhteiskunnan maksettavaksi?

Kun ikäluokasta lähes puolet saa korkeakoulutuksen, niin suomen nuoriso on paremminkin ylikoulutettua kuin alikoulutettua, joten varmasti osaavaa työvoimaa löytyy palkattavaksi ja yrityksessä täsmäkoulutettavaksi työtehtäviin.

Ensimmäinen järkevä päätelmä olisi lopettaa kaikki palkattoman työn muodot, jolloin työttömillä täytettäviin työtehtäviin olisi palkattava työntekijöitä eikä tarvitsisi tekosyillä peitellä palkattomien työntekijöiden hyväksikäyttöä.

Kuten tiedetään, niin hyvin usein palkattoman työpestin jälkeen edellinen palkaton työntekijä opastaa seuraavan palkattoman työntekijän työtehtäviin, mutta työnantajien väitteiden mukaan tämä seuraavaa palkatonta työntekijää perehdyttävä työntekijä ei ole riittävän pätevä palkattavaksi. Todellinen syy ”osaajapulaan” on kuitenkin erittäin yksinkertainen, miksi maksaa palkkaa, kun samat työtehtävät voi hoitaa palkattomia työntekijöitä kierrättämällä.

Toinen järkevä päätelmä olisi todeta ettei yhteiskunnalta voida vaatia kunkin yrityksen tarpeita täyttävää täsmäkoulutusta, koska tällainen työhönperehdyttäminen on täysin järjetöntä ja monesta  syystä erittäin kustannustehotonta.

Yhteiskunnan ei ole järkevää maksaa parinkymmenen ihmisen ammatillisesta täsmäkouluttamisesta, jonka jälkeen työpaikkaan palkataan todennäköisemmin koulutusta saamaton henkilö, joka pätevöityy työtä tekemällä…

Kolmas päätelmä olisi todeta, että yhteiskunnan pitäisi poistaa nuorten opiskelupaikkojen pakkohaku, koska edellinen johtaa väistämättä tilanteeseen, jossa osa opiskelupaikoista täytetään vain välivuosien ajaksi ja näistä opiskelijapaikoista ei valmistu kukaan.

Neljäs päätelmä olisi todeta, että miksi koulutetaan pelkästään kouluttautumisen vuoksi, jos annettu koulutus ei kuitenkaan tyydytä työnantajien tarpeita.

Rikkaat neuvomassa köyhiä

http://www.hs.fi/mielipide/a1478061398601?jako=272c98fb43662b792758067b671e0583&ref=tf_iHSisboksi-etusivu&utm_campaign=tf-hs&utm_source=iltasanomat.fi&utm_medium=tf-desktop&utm_content=frontpage

neuvot-1

 

Köyhille annettavien neuvojen perusideat löytyvät hyvin tiivistettynä janirikhardin kirjoituksesta.

Minä lähden ruotimaan tätä ”neuvominen/kannustaminen/haukkuminen” -asiaa hieman laajemmin omasta näkökulmasta ja otin lisälainauksia myös muualta:

”Jos ihmiselle tapahtuu hyviä asioita, syyt löytyvät itsestä. Päinvastaisessa tapauksessa ulkopuolelta. Tämä johtaa kieltäymykseen ja kyvyttömyyteen vastaanottaa neuvoja.”

Eräs kommentoija esitti osuvan täydennyksen: ”Myös rikas pitää menestymistään omana ansionaan ja mahdolliset vastoinkäymiset ovat aina muiden vika, milloin köyhien ja kateellisten, milloin vihervasemmiston, milloin ay-liikkeen.”

Muistan uutisen tutkimuksesta, jossa pelaajat asetettiin heti alussa eriarvoiseen asemaan ja toinen pelaaja sai aina tuplapalkkiot. Lopulta pelin voitti se pelaaja, joka sai tuplapalkkiot ja yllättävintä asiassa oli, että henkilö katsoi voittaneensa ihan tasapuolisessa pelissä. Sama pätee työpaikan saaneen kohdalla, mutta sujuvasti unohdetaan omalla kohdalla saatu apu ja syyllistetään työttömäksi jääneet, jotka eivät ole saaneet samanlaista apua vaan joskus jopa päinvastoin –  esim. silloin kun joku on suhteilla tullut valituksi työpaikkaan.

”Sen myöntäminen, että köyhyys voi johtua omistakin tekemisistä tai tekemättä jättämisistä saattaa joillain ottaa sen verran koville, että on helpompaa syyttää köyhyydestä kaikkia muita. Systeemin, hallituksen ja rikkaiden vika!”

Itse en todellakaan ymmärrä ajatusta, miksi työtön olisi omilla tekemisillä tai tekemättä jättämisellä aiheuttanut sen, että suomessa työtöntä ei oteta töihin ilman työnantajalle maksettavia korvauksia ja palkkaa suostutaan maksamaan työttömälle vieläkin nihkeämmin. Kyllä tämän idean takaa löytyy suomen päättäjät.

Ja eiköhän nykytilanne ole seurausta hyvin toimeentulevien kateudesta ”vastikeetta” maksetuista työttömyyskorvauksista, joka on poikinut nykyisen työpaikkoja syövän palkattoman työn. Palkattomaan työhön pakottaminen ei ole seurausta köyhien rikkaita kohtaan tuntemasta kateudesta vaan päinvastoin.

Mistä kateus vastikkeettomia työttömyyskorvauksia kohtaan on lähtöisin? Köyhä työtön on ollut aina riippuvainen työttömyyskorvauksista, joten köyhä työtön on pysyttellyt työvoimatoimiston vaatimassa ”töihinlähtövalmiudessa”. Rikkaan perheen jälkikasvu on voinut matkustella ja nostaa työttömyyskorvauksia, koska heidän kohdallaan vanhemmat turvaavat elintason, jos he jäävät kiinni matkailusta ja menettävät työttömyyskorvaukset matkan ajalta. Lisäksi rikkaan perheen jälkikasvulle on aina järjestynyt hyvällä palkalla sen verran töitä, että he ovat pysyneet ansiosidonnaisella päivärahalla, jolloin käsitys työttömyyskorvausten suuruudesta on jäänyt vinoutuneeksi. Heidän kohdallaan työttömyys on ollut yhtä lomailua.

”Eivätkä kelpaa meidän pienituloisten, kuitenkin hyvin pärjäävien neuvotkaan. Köyhällä ei kuulemma ole voimavaroja olla menemättä kauppaan ostamaan kaljaa ja tupakkaa. Kysyn vaan että mikähän rahasumma mahdollisesti poistaisi köyhyyden kokemuksen jos kyse onkin vain siitä että köyhällä raha polttaa hyppysissä. On kertakaikkiaan pakko käyttäytyä kuin huomista ei olisikaan. Ihan oikeasti, perusturvan taso on korkeampi kuin mitä perheellämme jää yhdestä ja puolesta duunista näppiin kun käy kaikki sossun hyväksymät menot läpi. Eikä elämä silti ole köyhää. Asenne kuntoon, köyhät, ihan ensimmäiseksi.”

Edellisen kommentin lopussa henkilö kertoo, että perheelle jää rahaa elämiseen alle perusturvan tason, joka voi tarkoittaa kahta seikkaa: Hän ei hae lasten elintason kannalta välttämätöntä toimeentulotukea tai sitten henkilö kuvittelee, että sossu todellakin maksaisi kaikki perusosalla katettavat menot. Yksikään lapsiensa tarpeista huolehtiva perheenpää ei väittäisi pärjäävänsä hyvin perusturvalla, vaikka he eivät valittaisi köyhyyttään vaan eläisivät erittäin taloudellisesti. Useimmille näyttää olevan todella vaikeeta ymmärtää, että se perustaso ei ole riittävä summa kattamaan kaikkia elämisestä aiheutuvia kuluja, koska ei ole olemassa ”sossun hyväksymiä menoja” vaan ainostaan laskennallinen perusosa, joka ei kata nykyisellä hintatasolla kaikkia ”sossun hyväksymiä menoja”. Jokainen voi testata perusturvan tason omalla kohdallaan: Googlettakaa ”toimeentulolaskuri” ja laskekaa oma miniminormi – pistäkää kaikki plussan puolelle jäävä säästöön ja yrittäkää pärjätä sillä perusosalla, työssäkäyvä voi ottaa säästöön menevästä summasta 9 euroa/työpäivä työssäkäyntikuluihin.

”Kysyn vaan että mikähän rahasumma mahdollisesti poistaisi köyhyyden kokemuksen..”-paljastaan sen yleisen asenteen, jolla yleensä köyhille annetaan neuvoja ja sen perusteella pitäisi olla selvää, että neuvoja saaneet köyhät ymmärtävät neuvot paremminkin ”silmille hyppimisenä”.

Itse en käytä rahaa tupakan tai alkoholin ostamiseen, mutta jollakin tasolla ymmärrän alkoholin käyttöön liittyvän pään tyhjennyksen, koska työttömän on pakko kestää melkoista paskaa joka suunnasta.

”Ne eivät kelpaa siksi, koska varsinkin omaa saamattomuuttaan köyhillä katkeruus ns. rikkaita kohtaan on niin dominoiva tunne että se hautaa alleen kaiken rationaalisen ajattelun. Ei keskitytä miettimään, että mitä voisin tehdä oman asemani parantamiseksi. Sen sijaan keskitytään olemaan päivä päivästä katkera niitä kohtaan, jotka ovat taloudellisesti paremmassa asemassa. Vaikka ns. rikas tarjoaisi aivan pyyteettömästi ja oikeasti auttamisen halusta neuvoja taloudellisen aseman parantamiseksi, ne kumotaan sillä ”Helppo sun on sanoa kun sulla on rahaa”-argumentilla ja sen jälkeen jatketaan taas vellomista katkeruuden suossa.”

Olen kasvanut köyhässä perheessä ja koskaan en ole huomioinut kommentoijan kuvailemaan kateutta tai katkeruutta rikkaita kohtaan. Olen lukenut vastaavan tyyppisiä kommentteja ja olen tullut vakuuttuneeksi, että rikkaassa perheessä opetetaan lapsille köyhien kadehtivan heidän rikkauksiaan – ja sen vuoksi palkan vaatiminen työnteosta on pelkkää köyhien kateutta. Rikkaan oman edun perusteella on rationaalista ajattelua vaatia työttömän työpanos palkatta, koska rikkaan näkemyksen mukaan köyhä parantaa omia asemiaan työkokemuksen kertymisen myötä ja palkan maksaminen on tarpeetonta. Köyhä puolestaan haluaisi työstään palkan, että ei tarvitsisi joka päivä kuunnella solvauksia. Kun työtön tekee palkatonta työtä, niin yrittäjä saa ilmaisen työpanoksen korvausten kera ja kunnalle/valtiolle työllistetty säästää yhteiskunnan palkkauskustannuksia, mutta palkattoman työn teettämisen loppulasku tulee työllistämistä kalliimmaksi.

Aika monella yrittäjällä taitaa olla vastaava tilanne: Maisan yrityksen tienaamat rahat eivät näy hänen henkilökohtaisessa verotuksessaan …ja köyhien kateuttahan se vaan on, että itse paljastaa yrityksen ja omien varojen menneen iloisesti seikaisin.

Yleisellä tasolla kateus liity lähinnä ihmisen luonteeseen ja kyseinen luonteenpiirre ei ole mitenkään kytköksissä ihmisen taloudelliseen tilanteeseen.

”Tottakai verotus nousee, koska sohvallamakaajille, työtävieroksuville ja muille loisijoille pitää saada rahaa taikaseinään. Sinä maksat veroina ja työnantaja maksaa veroina. Pienituloiset rääkyvät suu vaahdossa ”ottakaa lisää rikkailta ja antakaa meille”, aivan kuin nykyisissä tulonsiirroissa ei olisi tarpeeksi. Yhteiskunnan tehtävä ei ole tasoittaa tuloeroja erilaisilla tuillla. Yhteiskunnan tehtävä on tarjota tilapäistä, hetkellistä apua tyhjän päälle joutuneille. Jos rahat ei riitä, niin sitten muutat halvempaan asuntoon ja syöt halvempaa ruokaa. Hyvin yksinkertaista.”

Köyhällä on usein valittavana vuokra-asunto tai lumihanki, joten halvempi asunto on lähinnä teoreettinen mahdollisuus. Kaupungissa asuvaa työtöntä neuvotaan muutamaan syrjäseudulle ja syrjäseudulla asuvaa neuvotaan muuttamaan kaupunkiin, joten koskaan yksikään työtön ei asu oikeassa paikassa.

Olen usein ihmetellyt, miksi rikkaat kuvittelevat köyhien asuvan ylellisesti ja maksavan ylellisestä asumistasosta. Osa ihmisistä pystyy järjestämään itselleen ja lähipiirilleen vuokratasoon nähden edullisia vuokra-asuntoja, joissa ei välttämättä edes koroteta vuokraa joka vuosi. Jokin aika sitten luin päätöksen, jossa  kunnan työntekijä oli järjestänyt itselleen ja tyttärelleen edulliset asunnot. Kunnan työntekijän asunnossa ei 13 vuoteen korotettu vuokraa, mutta päätöksen mukaan ei ole vuokralaisen tehtävä huolehtia vuokrien korottamisesta… Köyhän on pakko maksaa 2 – 3 kertaista vuokraa todellisiin asumiskustannuksiin nähden, koska työtön ei selviä ilman asumistukea ja omaan asuntoon asumistukea myönnetään huomattavasti vähemmän, vaikka kokonaisasumiskustannukset olisivat vuokralla asumista alhaisemmat – tukea ei voida käyttää omaisuuden kartuttamiseen, mutta kun köyhä toimii välikätenä omaisuuden kartuttamiselle, niin asiassa ei ole mitään muuta ongelmaa kuin vuokratason nousu.

Väittäisin, että köyhemmät syövät jo sitä halvempaa ruokaa. Äskettäin oli 3,5 euron päivähaaste ruokailukustannuksiin – minä en ole oikein vakuuttunut siitä ideasta, että edellisen päivän ruoat laitetaan seuraavan päivän ruokaan. Toki muutaman päivän ajan näin voidaan tehdä, mutta lopulta se syötävä ruoka on yhtä vanhaa kuin olisi se ensimmäinen ruoka… ja eihän ruokaa saa jättää edes yöksi lämpimään, koska se kuumentaminen ei palauta ruoan syömäkelpoisuutta. Usein ”ateriahintoja” laskettaessa ei huomioida, että kaupasta voi ostaa vain koko pakkauksen, jolloin jonkin raaka-aineen hankkiminen nostaa ruoan valmistuskuluja melkoisesti. Lähes aina näiden ”syö halvalla” ja ”elä perusturvalla” -haasteiden suurin ongelma on se, että köyhäilykokeilut eivät kestä tarpeeksi pitkään, jotta jo ostettujen varastojen merkitys nollaantuisi. Köyhällä ei ole ”otetaan kaapista” varastoja vaan kaikki on maksettava sillä perusturvalla.

Olen myös ihmetellyt monissa keskusteluissa esiintyneitä väitteitä ruoan hinnasta. Jotkut väittävät tulevansa toimeen niin vähilla ruokakustannuksilla toimeen, että luultavasti syövät toisten laskuun, saavat/ottavat osan ruoka-aineista jostain ilmaiseksi tai saavat ruoka-aineet kauppahintoja edullisemmin eli kyseessä on kyse joko kiittämättömyydestä tai ”kuormasta syömisessä”. Todennäköisin vaihtoehto lienee ettei huomioida tai muisteta kaikkia kuluja.

”työtä tekemällä tuo perhe jää 200 € köyhemmäksi. ” ”Kyllä tämä nimimerkki ”Köyhä ja kyykytetty” juurikin vinkui sitä että tuet pienenee, eli olisi halunnut pitää tuet vaikka tulot kasvavat. ”

Edellinen kommentti liittyi uutiseen, jossa eräs perhe toi esiin epäkohdan, jossa ansaittu lisäpalkka vähentää käytettävissä olevaa rahaa. Epäkohdan aiheuttaa porrastettu tapa laskea lähes kaikkia maksuja ja tukia. Myöntämistavan voisi muuttaa järkevämmäksi suoraviivaisella mallilla, jossa laskukaavan mukaan tuet pienenisivät suoraviivaisesti, jolloin ei syntyisi rajakohtiin niitä ”kannustuskuoppia”.

Jokainen voi etsiä netistä sakkolaskurin ja kokeilla kuinka vain 10 euron tulolisäys rajakohdassa johtaa huomattavasti isompiin sakkoihin. Sama ilmiö löytynee myös verotuksesta… oikeudenmuksisempaa olisi käyttää suoraviivaista laskutapaa, koska se on helppoa tehdä tietokoneella. Olisi jo korkea aika luopua helmitauluajalla hyviksi havaituista porrastetuista taulukoista.

”Tai voisihan äiti etsiä myös ensimmäisen koulutuksensa mukaista työtä ja jatkaa opiskelua kun perheen tilanne sen paremmin sallii.”

Äiti opiskelee toista alaa, koska ensimmäinen ala ei auttanut työpaikan saamisessa ja jokainen tietää, että yleensä työtön jää tukityöpaikkojen ja palkattomien töiden kierteeseen ellei löydä työpaikkaa 3 kuukaudessa tutkinnon suorittamisesta. Neuvo siirtää opiskeluja ja etsiä työtä tuottaa saman tuloksen kuin neuvoisi jäämään työttömäksi, koska työpaikan etsiminen tarkoittaa työssä käyville juuri sitä sohvalla makaamista, työnvieroksumista ja loisimista.

”Tämä kertookin surullisen totuuden siitä kuinka suuret avustukset ja tukiaiset maassamme saa tekemättä mitään ja työnteko ei enää ole kannattavaa.”

Tässä oli rikkaan kateuteen pohjautuva päätelmä työnteon kannattamattomuudesta, kun lapsiperheellä työllä ansaittu lisäpalkka pienentää käteen jääviä varoja. Kyseessä on korjattavissa oleva epäkohta tukijärjestelmässä, mutta tätä ei suostuta edes näkemään, vaan paasataan kuinka avustukset ja tukiaiset saa tekemättä mitään.

”Tuet on liian isoja jos niillä pärjää paremmin työssä käydessä. Toki asianomaisella pieni alkupalkka mutta jostain on aloitettava se työura. Palkka nousee ajan kanssa. Tuet kiristettävä ihan minimiin ja ne ei saa olla saavutettuja etuja.”

Päätellään tukien olevan liian suuret, kun tukijärjestelmässä syntyy tilanne, että pienillä lisätuloilla tuet romahtavat. Samassa kommentissa kuitenkin peesataan hyvätuloisia toteamalla, että opettajan palkka on pieni. Käsittämätön oletus, että palkat nousisivat ajan kanssa, koska palkat nousevat hitaammin kuin elinkustannukset (ellei kuulu hyväosaisiin). Toki rikkailla sama prosenttiosuus tuottaa isomman euromääräisen korotuksen kuin pienituloisilla ja yleensä kaikki miinusmerkkinen huomioidaan euromääräisenä. Lopuksi todetaan ettei köyhän elossa pysymiseksi myönnettävät tuet saa olla saavutettuja etuja – mutta ei kuitenkaan mielletä, että nykyinen työttömyys on pääasiassa seurausta yrittäjien saavuttamista eduista, jossa työttömän työpanoksen saa palkatta tai mukavien tukien kera. Rikkaathan eivät koskaan saa mitään etuja ja heidän etujen mainitseminen onkin vain pelkkää kateutta.

Rupee pikku hiljaa ärsyttämään tuo joka paikassa huudettava ”saavutettu etu”, jossa vaaditaan elossa sinnittelevien köyhien tukien pienentämistä, mutta ei lainkaan huomioida ettei ilman tuloja voi tulla toimeen. Eräs nainen keksi keinon tulla toimeen ilman rahaa ja uteliaana luin lehtijutun, henkilö kerjäsi tavaran, jota lähti vaihtamaan arvokkaampaan tavaraan… mielestäni henkilö ei tullut toimeen ilman rahaa vaan hyväksikäytti muiden ihmisten anteliaisuutta.

”Tuet ovat liian korkeita, jos noin pääsee käymään. Osittain juuri korkeiden tukien ansiosta palkkaverotus on raskasta eikä lisäpalkasta paljoa jää käteen. Tukien alentaminen toimii siis tehostetusti.”

Kommentoija ei tajua lainkaan, miksi joissakin tilanteissa pieni tulolisäys aiheuttaa porrasmaisen korotuksen maksuihin ja porrasmaisen laskun myönnettäviin tukiin, mutta on kuitenkin varma, että kyse on liian korkeista tuista. Tukijärjestelmä pakottaa työttömät tekemään palkatonta työtä, joka siis syö yhden palkkatyöpaikan ja yhteiskunta menettää yhden veronmaksajan. Verotuksella katetaan julkiset kulut, joten palkansaajien vähentyessä kustannukset jaetaan yhä pienevälle joukolle. Yhä pienemmän palkansaajien joukon on maksettava yhä suuremmat kustannukset, koska veronmaksajien menettämisen lisäksi työttömien kyykyttäminen veloitetaan yhteiskunnan kukkarosta ”palveluhinnastolla”.

”Miksi suomalaiset ovat suhtautuneet siihen että tuilla eläminen olisi jotenkin normaalia ja kunniallista??? ihmisen pitää ottaa itseänsä niskasta kiinni ja hankkia ammatti sekä töitä.”

Kukahan on väittänyt, että tuilla eläminen on normaalia tai kunniallista? Varmasti useat työttömät ovat saattaneet puolustautua ja kertoa olevansa oikeutettu nostamaan työttömyyskorvauksia, koska on vuosikymmenien ajan maksanut palkastaan veroa.

” Todellako pitäisi muiden tehdä töitä ja maksaa veroja että ne jotka laskee mikä kannattaa voi elää tuilla? Työllä kuuluu itse itsensä elättää ja tuen kuuluu olla tilapäistä apua tai esim.sairaiden kohdalla pysyvää… Mutta en oikein ymmärrä miten jotkut oikeuttavat itselleen oikeuden elää muiden kustannuksella. ”

Jokainen vanhenee ja kukaan ei voi ennustaa tulevaisuutta. Todennäköisin vaihtoehto jokaisen ikääntyvän kohdalla on siirtyä eläkkeelle elämään muiden kustannuksella, koska vain pieni osuus eläkkeestä tulee niistä itse maksetuista rahoista. Töitä tekevä voi myös sairastua tai joutua onnettomuuteen, jolloin hänestä voi tulla hyvin nopeasti muiden kustannuksilla eläjä. Edellinen tarkoittaa ettei kenenkään ole järkevää huudella halventavaan sävyyn ”oikeudesta elää” muiden kustannuksella. Kaikkien samoin ajattelevien kannattaa ehdottomasti irtisanoutua työstään, jolloin heidän ei enää tarvitse maksaa veroja ja he pääsevät nauttimaan tuista.

Eiköhän suurin osa ihmisistä pyri löytämään työpaikan, jonka palkalla pystyy elättämään itsensä ja perheensä. Työttömyys ei ole oma valinta vaan seuraus siitä ettei työpaikkoja riitä kaikille. Minä haluaisin maksaa mahdollisimman suurta veroa, joka tarkoittaa myös isoa palkkaa. Kun kilpaillaan työpaikoista, niin samalla kilpaillaan oikeudesta maksaa veroja.

”Köyhänä olemisesta on tehty liian helppoa. Ei viitsi pyrkiä parempaa, kun näinkin selviää.”

Jokainen voi valita sen helpon köyhyyden, mutta yleensä köyhä ei ole köyhyyttään valinnut. Vain köyhä tietää omat yrittämisensä ja selviämisensä, joten ulkopuolisen näkemys ei koskaan perustu tietoon vaan luuloon, joka ei ole tiedon väärtti.

Työttömän on vaikea sanoa mitään sellaista ettei sitä voida hyödyntää naljailussa. Eräs työvoimavirkailijan äiti kyseli, mitä olen viime aikoina puuhaillut. Yritin vastata kohteliaasti, että olen lähetellyt työpaikkahakemuksia ja ajattelin ettei tästä jokapäiväisestä rutiinista saa väännettyä naljailua. Työvoimavirkailijan äiti kysyi oikein ärsyttävällä ja yllättyneellä äänellä: ”Oletko ALKANUT etsimään työtä?”! Olisi vain pitänyt sanoa, että olen herännyt aamuisin kello 7, mennyt iltaisin nukkumaan klo 22.00 ja syönyt siinä välissä ruokaa, jolloin olisi naljailtu vessassa käymisestä, peseytymisestä, liikunnan puutteesta… tai kysyjä olisi ärsyyntynyt ”tyhjästä” vastauksesta. Minä leivon hyvin harvoin pullaa ja luultavasti olen maininnut jokaisesta leivontakerrasta sisarelleni, mutta oli todella yllättävää kuulla sisaren oletus, että leivon pullaa harva se päivä. On käsittämätöntä, että kaikki työssäkäyvät kuvittelevat tietävänsä, mitä köyhä päivisin tekee. Usein oletetaan työttömän valvovan myöhään ja nukkuvan aamulla pitkään, kuinkahan monen kohdalla kyse on työssäkäyvän myöhään kestäneestä vierailusta, kun työtön ei ole kehdannut sanoa, että voisiko vieras lähteä kotiin kun pitäisi päästä nukkumaan.

”Moniko teistä tietää tai tietääkö joku mitä maksaa palkata työntekijä jolle maksaa esim 18e /tunti ? Työnantajamaksut nostavat tuon kustannuksen melko korkeaksi.En tiedä suomessa tuota mutta ruotsissa ainakin nousee kokonaiskustannus 1,97 % eli jos täällä saa 100 kr/tunti niin maksaa tehty työtunti työnantajalle 197 kr kaikkiaan. Tuo on suuri syyllinen siihen että työpaikkoja ei ole kun työnantajilla ei ole todella varaa maksaa sitä jos työn tuotto ei ole vähintäin noin kolminkertainen. ja kun siitä jäljelle jäävästä rahasta maksetaan muut kustannukset jää käteen ehkä jotain.Miksi työnantajien pitää maksaa valtiolle lähes tuplarahat siitä että palkkaa työntekijän. Eikö olisi järkevämpää poistaa tai pienentää nuo työnantajamaksut niin että myös pienemmillä yrityksillä olisi todella vara palkata tarvitsemiaan ihmisiä?”

Edellinen kohta on hyvä pointti, mutta kaikki työnantajan kustannusten pienennykset ovat valuneet työnantajien kukkaroon luomatta työpaikkoja. Vuosia sitten oli kamppanja, osta kotimaista ja luo uusia työpaikkoja, mutta kamppanja ei tainnut auttaa edes olemassa olevien työpaikkojen säilyttämisessä.

”Olen itse pitkäaikaistyötön ja vain työmarkkinatuella elän. Kuitenkin minusta on itsestäänselvää, että jos taloudessa joku tienaa rahaa, niin vastaavasti täytyy pienentää yhteiskunnan etuuksia. Se on itsestäänselvää. Taroitushan olisi, että me tehtäisiin töitä, eikä elettäisi yhteiskunnan tukien varassa. Jos kävisin sossulla ja saisin sieltä rahaa ja sitten tekisin työkeikan kuukaudessa, jossa maksettaisiin 300 e, niin totta kai minulta tulisi vähentää sossun rahoista se 300 e. Idea on, että tekisimme töitä ja emme eläisi yhteiskunnan varoilla. Jotenkin tuntuu, kun tällaisia juttuja lukee, että ihmisillä on mennyt sekaisin se, mitä varten töitä tehdään. Tehdään töitä, jotta itse elättäisimme itsemme, eikä meitä elättäisi muut veronmaksajat.”

Minulle jää hiukan epäselväksi, miksi edellinen kommentoija on pitkäaikaistyötön ja nostaa työmarkkinatukea eikä noudata omaa ideaa töihin menemisestä, jotta elättäisi itsensä eikä eläisi yhteiskunnan varoilla. Tästä kommentista tulee kuitenkin selväksi, että edes työtön itse ei malta olla osallistumatta työttömien negatiiviseen arvosteluun (minusta siis vaikuttaa, että henkilö arvostelee henkilöä, joka toi esille lisätulojen vievän tukien menetyksen myötä talouden 200 euroa miinukselle, vaikka henkilön viimeinen kommentti on ihan asiaa).

Useat työmarkkinatuella elävät joutuvat hakemaan toimeentulotukea korkeiden asumiskustannuksien vuoksi ja he luultavasti tietäisivät, että toimeentulotukilaskelmassa voidaan jättää 20 % :a palkasta  huomioimatta, mutta kuitenkin enintään 150 euroa kuukaudessa, jotta työnteko olisi motivoivampaa.

”Tämä mielipidekirjoitus osuu niin oikeaan. Esimerkiksi omaan työhöni kuuluu mm. uusien työntekijöiden palkkaaminen ja perehdyttäminen. Jos neuvon, minkälainen työhakemus ja ansioluettelo on hyviä, niin voitte arvata mikä on se vastaus. Niin. Ei kelpaa neuvot, alkaa vain kaamea itku siitä, kuinka työhakemukseen eteen täytyy tehdä jotain temppuja. Toisin sanoen ei edes kiinnosta neuvojen kuunteleminen, vaan enemmän kiinnostaa siitä itkeminen, ettei töitä ole. No ei niitä ole, eikä niitä saa, jos ei vaivaudu edes hakemustansa oikolukemaan (neuvo numero 1) ja siihen unohtuu vastaanottajan kohdalle esimerkiksi edellisen hakemuksen työnantajan nimi. Aivan kuin minä, joka niitä työhakemuksia luen, en tietäisi minkälainen hakemus on hyvä ja minkälainen lentää suoraan roskiin pelkästään hakemusteknisten seikkojen takia.”

Henkilön työtehtäviin kuuluu työntekijöiden palkkaaminen ja perehdyttäminen – miksi tällainen henkilö neuvoisi minkälainen työnhakemus  ja ansioluettelo on hyviä? Kyseessä saattaa olla henkilö, joka saa yhteiskunnan varoja siitä, että opettaa työttömiä tekemään työhakemuksia ja ansioluetteloita. Luultavasti on tullut jonkun työnhakijan kanssa vääntöä siitä, minkälainen työhakemuksen ja ansioluettelon pitäisi olla. Henkilö oikein ylpeilee sillä, että ei pyri palkkaamaan oikeaa henkilöä työtehtäviin vaan hakemukset lentää suoraan roskiin pelkästään hakemusteknisten seikkojen takia. Siinä saa työnantaja ihmetellä kun päteviä työntekijöitä ei löydy palkattavaksi – ellei palkattavan työntekijän työtehtävänä ole työhakemusten ja ansioluetteloiden kirjoittaminen.

Väittäisin, että ei ole olemassa yhtä oikeaa totuutta hyvästä työhakemuksesta tai ansioluettelosta, joten olisi järkevämpää suhtautua niihin siinä tarkoituksessa kuin ne on alunperin otettu käyttöön. Se, mikä on toiselle työhönottajalle oikein on toiselle työhönottajalle väärin. Sen sijaan, että pyrittäisiin laatimaan hakemukset kunkin työhönottajan mielen mukaiseksi pitäisi miettiä, millä perusteilla työnantaja aikoo työntekijän valita ja laatia sen pohjalta kyselylomakkeen. Suoraan sanottuna on typerää käyttää älyttömästi verovaroja työnhakukursseihin, joilla opetellaan hakemuksen kirjoittamista, kun voitaisiin helposti siirtyä nykyaikaan ja tehdä tietokoneelle kyselylomake, jolloin epämieluisat hakijat voidaan karsia napin painalluksella käymättä läpi valtavaa hakemuspinoa. Näin työnantajat saisivat todennäköisimmin haluamansa työntekijän, jonka hakemus nykymuotoisella hakemisella saattaa ilman harkintaa ”lentää suoraan roskiin”. Useat ihmiset ovat kertoneet käyneensä useita eri työnhakukoulutuksia läpi – onko järkevää käyttää yhteiskunnan rahoja työnhakuammattilaisten kouluttamiseen? Työnhakukoulutukseen tuhlatut verovarat pitäisi käyttää todellisten työpaikkojen luomiseen ja ammattitaidon lisäämiseen, jotta ei vain keskitytä harhauttamaan työnantajaa palkkaamaan väärää henkilöä.

”Samaa mieltä. Itsekin olen hyväosainen ja mielelläni autan vähävaraisempia neuvoin (siis oikeasti hyvää tarkoittaen) – mutta jos yhtään erehdyn antamaan vinkkiä, tulevat ensimmäiset ”richplaining” -valittajat paikalle. Tiedän kuinka selvitä vähällä rahalla, kuinka tehdä muutamista euroista satoja euroja, kuinka kilpailuttaa ”juoksevat kulut” esim. nettiliittymistä lähtien, tiedän kuinka apua pyydetään, tiedän kuinka syödään edullisesti, tiedän kuinka hakea töitä/saada niitä, tiedän kuinka asumiskuluja saa pienennettyä jne.. Miksi apu ei kelpaa, vaan ”meitä” syytetään siitä että olemme hyväosaisia? Kyllä me haluamme auttaa – oikeasti.”

Tulee mieleen tarjous: ”Osta multa kahdella sadalla ja painosta naapurin köyhää mummoa ostamaan tämä hyödytön hilavitkutin kuudella sadalla”. Usein nämä rahan tekemiseen liittyvät neuvot liittyvät lähes aina jollakin tasolla ihmisten huijaamiseen. Kun joillekin rahan tekeminen oikeuttaa kaikki keinot, niin ei millään ymmärretä etteivät kaikki työttömät ole innokkaita vedättämään muilta ihmisiltä rahaa.

Jos henkilö on todella tarjoutunut pyyteettömästi kilpailuttamaan juoksevia kuluja, niin ihmetyttää, miksi apu ei ole kelvannut? Mistä henkilö on päätellyt, että kyseinen henkilö tarvitsee tällaista apua? Jotenkin tulee kommentoijasta mieleen vain sellainen auttaja, joka toinen käsi ojossa on odottamassa rahallista korvausta.

”Rikkaat ja hyvätuloiset pitävät köyhät leivässä, vai mistä kuvitellaan sosialitukien rahojen tulevan? Tyytymättämimmät ovat ne, jotka eivät koskaan ole maksaneet oikeasti veroja.”

Rikkaat ovat myös sosiaalitukien saajia ja heillä on mahdollisuus toteuttaa verosuunnittelua, jolloin he maksavat matalampaa osinkoveroa kuin palkansaajan maksaa palkastaan tuloveroa.

Valtion ja kunnan palkkalistoilla olevat saavat rahansa yhteiskunnan kukkarosta. Myös työmarkkinatuki saadaan yhteiskunnan kukkarosta ja siitä maksetaan 20 %:ia veroja, joten tuskin suomesta löytyy ainoatakaan työtöntä, joka ei olisi koskaan maksanut veroja. Jos työmarkkinatukea saava ei ole oikeasti veronmaksaja, niin ei sitä ole myöskään kukaan valtion ja kunnan palkkaa nauttiva – ”hekin vain palauttavat liikaa maksetun summan”. En usko, että kukaan pystyy sanomaan kuinka paljon toinen on eläissään veroja maksanut.

Minun mielestäni tyytymättömimpiä ovat ne, jotka pyrkivät loisimaan työttömyydestä. Ja, miksi köyhä ei saisi olla tyytymätön? Tyytymättömyys  on se syy, miksi jokainen työtön haluaa palkkatyöhön, mutta nykyiset tuet ovat sellaiset, että tuet menee asumiseen ja ruokaan eikä työnhakuun liittyviin kustannuksiin jää rahaa.

”Sain 2500e/kk vuosi sitten ja sen jälkeen en ole saanut edes työttömyyskorvausta eli en ilmeisesti ole kovin rikas. Mutta jos kerron kilohinnan olevan halvempi isommassa pakkauskoossa tai käytetyn pesukoneen maksavan jäljellä oleviin käyttlövuosiinsa verrattuna paljon vähemmän kuin uuden halpiskoneen tai jos kieltäydyn ostamasta autoa velaksi, niin näkemykseni ei kelpaa, vaikka sen perustelen asiallisesti. Ihmisellä on vastuu omasta elämästään, oli syntynyt kultalusikalla tai ilman. Jos se puuttuu, paljon voi korvata saavuttamalla viisauden korkeimman asteen eli oppimalla muiden virheistä.”

Miksi ihmeessä ihmisen pitäisi perustella omia ratkaisujaan muille? Tuon kommentin myötä kuitenkin ymmärrän, että omien ratkaisujen kertominen muille tulkitaan neuvomiseksi – ”minä tein näin, joten sinunkin pitää tehdä näin”.

Itse ostan isossa pakkauskoossa, koska lasken kilohinnan, mutta ymmärrän myös, miksi joku toinen ei osta pienemmän kilohinnan vuoksi ruokaa roskiin. Itse en koskaan ostaisi käytettyä pesukonetta, koska niiden käyttöajat ovat nykyisin vain muutamia vuosia ja kuljetuskustannukset ovat koneen hintaan nähden korkeat. Itse en osta mitään velaksi, mutta ymmärrän, että tarpeen vaatiessa köyhän on ostettava osamaksulla, koska  rahat eivät riitä kun pitää ostaa esim. uusi pesukone tai uusi pakastin…

Joillakin on käsitys, että he voivat ansaita rahaa myymällä työttömälle omia loppuunkulutettuja tavaroita. Vuosia sitten puoli metriä lyhyempi naapuri tuli tarjoamaan loppuun käytettyjä ja linttaan astuttuja nahkakenkiä ostettavaksi. Onneksi jalkani oli aivan liian isot myynnissä oleviin kenkiin, joten saatoin kieltäytyä tarjouksesta kohteliaasti. Valitettavasti rikkaanpuoleinen vanhus oli jo päässyt lisärahan makuun, joten pettymys purkautui jalkojeni ison koon negatiiviseen arvosteluun eli suoraan sanottuna solvaamiseen.

”Kyllähän ”paremmin pärjäävien neuvoja kannattaa kuunnella”. Vaikeapa sitä on auttaa, jos apua ei haluta ottaa vastaan (=kieritään omassa surkeudessa ja syytetään hyväosaisia&eriarvoisutta – ja tämä taas on haitaksi rationaaliselle itsensä kehittämiselle). Syyt köyhyyteen ovat pääosin asumisen kalleus ja koulutuksen puute. Asumisen osalta pääsee halvemmalla asumalla heikommin (huom. tarkoitus on asua väliaikaisesti heikommin, jotta jää rahaa muuhunkin ”itsensä auttamiseen”) tai porukalla ja kouluttautuminen lähtee itsestä. Tärkein taito tuloista huolimatta on avun kysymisen taito – sillä kyllä ihmiset oikeasti auttavat mielellään, jos autettava haluaa apua. Maailma ei ole paha, vaikka tuntuu että sellaisen kuvan siitä välillä saa.”

Vaikea uskoa ettei maailma ole paha kun syydetään perusteettomat haukkumiset täysin estottomasti ilmoille. Aivan kuin jollakin olisi vuokralle tarjottavana purkukuntoinen talo muodollisella 2000 euron kuukausivuokralla ja vuokrarahat pitöisi saada työttöminen muodostamalta porukalta, koska heidän pitäisi työttöminä tyytyä elämään heikommin kahden huoneen ja keittiön röttelössä.  Köyhien on lähes pakko asua ylihinnoitelluissa komeroissa, joissa remontit on vuosikymmenien ajan jäänyt tekemättä tai tehdään vasta kun on pakko.

Työllisyyskursseja markkinoidaan usein itsensä kehittämisellä ja kouluttautumisella, vaikka koulutus on usein huuhaata ja kurssin sisältö on lähinnä palkattoman työn tekemistä. Työllisyyskurssi ei useinkaan johda palkkatyöhön työllistymiseen eli menee tuloksettomana täysin ”itsensä kehittämisen piikkiin”. Joitakin vuosia sitten, työtön pääsi usein saman alan työllisyyskurssille, jolle oli suorittanut ammattitutkinnon (koulutettiin yhteiskunnan varoilla, jonka jälkeen työllisyyskurssin järjestäjä pääsi laskuttamaan samasta koulutuksesta). Äskettäin luin kommentin, jossa ammattikoulun suorittanut uskoi saman alan työllisyyskurssin käymisen parantavan hänen työllistymistään, mutta työvoimavirkailija ei hyväksynyt saman alan työllisyyskurssia. Nykynuoret on saatu uskomaan, että työllisyyskurssit todellakin edistäisivät työllistymistä, joten nuori ei ymmärtänyt, miksi hänen pitäisi kouluttautua uudelle alalle. Missä on se henkilö, jonka pitäisi valvoa, miten työllisyyskurssit todella työllistävät kun jätetään lyhytaikaiset tempputyöllistymiset huomioimatta? Suomen ongelma ei liene koulutuksen puute vaan paremminkin se, että meillä on liikaa ylikoulutettuja.

Näin työttömänä sana ”auttaminen” on muuttunut lähes kirosanaksi. Maailmassa ei taida löytyä mitään auttamisen muotoa, joissa ei löytyisi opportunisteja.

”Ei auta itku vaan ahkeruus ja sellainen opiskelu josta seuraa työpaikka. Eikä hankita muksuja jos ei ole varaa” ja  ”Tai tehdä lapset vasta kun on siihen varaa ja vakituinen työ. ”

Yleensä ne ainoat täysin varmat työllistymisen takaavat opiskelupaikat menevät niille, joilla on varaa maksaa valmennuskursseista. Toisin en oikein tiedä onko seuraava muutos yhtään parempi:

”Keväällä 2016 korkeakoulut – ammattikorkeakoulut ja yliopistot – järjestivät yli tuhat pääsy- tai soveltuvuuskoetta. Työryhmä haluaa näistä kokeista eroon ja esittää, että vuoteen 2020 mennessä pääosa uusista opiskelijoista valittaisiin toisen asteen todistusten perusteella ja valtaosin nimenomaan ylioppilastutkinnon koetuloksien perusteella. ”Pääsykokeet ovat tarpeettoman raskas tie”, Moisio perustelee. Työryhmän mukaan etenkin ”suuren vetovoiman hakukohteet” eli esimerkiksi lääketiede, oikeustiede ja kauppatiede houkuttelevat osallistumaan pääsykokeisiin kerta toisensa jälkeen, vaikka useimmilta hyväksyntä jää haaveeksi.”

Suomen väkiluku laskisi nopeasti, jos jokainen hankkisi lapsia vasta siinä elämän vaiheessa kun on ”varaa”, koska vakituisestakin työstä voidaan irtisanoa  ja rikas voi menettää omaisuutensa hyvin nopeasti. Jos tuota ”tehdään lapset vasta kun on varaa” -neuvoa ryhdyttäisiin toteuttamaan, niin vasta mummo- ja vaari-ikäisenä voisi harkita lasten tekemistä ja sitten voisikin jo vaatia yhteiskunnan kustantamia hedelmällisyyshoitoja.

”Kannattaa valita ala oikein kun lähtee opiskelemaan, onhan se kiva opiskella vaikka historiaa, mutta haluaako joku palkata historioitsijan ja tarvitseeko palkata se on eri asia.”

Minä en ymmärrä näitä neuvoja oikean opiskelupaikan valitsemisesta, koska suurin osa menee sinne, mistä saa opiskelupaikan. Opiskelupaikan hakija ei varsinaisesti päätä, mihin aloille koulutuspaikkoja on haettavana. Lisäksi opintojen alkaessa on vaikea päätellä, miltä alalta löytyy valmistumisen aikaan työpaikkoja. Itse olen ollut koulutuksessa, jossa väitettiin olevan hyvät työllistymisnäkymät ja samaa toitotettiin myös seuraavalle vuosikurssille, vaikka yksikään meidän kurssilta ei työllistynyt alan työpaikkoihin. Tietenkin opettaja pyrkii minimoimaan keskeyttämiset ja varmistamaan oman työpaikkansa säilymisen.

”Eli mene ihminen töihin, opintojen ohella voi hyvin tehdä 3-4 h päivässä + viikonloput. Nythän on niin ihanasti että voi tehdä 0-tuntispimuksia vaikka kolmen eri kauppaketjun kanssa, saat silloin kaikki henkilökuntaedut jokaiselta = perhe säästää ison kasan euroja vuodessa..no ammattiliitot tulevat riistämään sinulta tämän edun, se kun loukkaa heidän jäseniä.”

Mistä ihmeestä uutisumpiosta näitä ”mene ihminen töihin” -tyyppejä tulee? Miksi joillekin on vaikeaa ymmärtää ettei nykyaikana työpaikkoihin mennä vaan valitaan, koska niitä olemassa olevia työpaikkoja ei riitä kaikille.

Tuon henkilökuntaedun hyödyntäminen on hyvä neuvo, jos sellaisia on vielä olemassa. Tuo voisi osaltaan myös selittää, miksi toiset pärjäävät pienillä kuluilla ja päivittelevät työttömän isoja menoja.

”Tulonsiirrot ovat tässä massa aivan liian korkeat, siitä tämä vinkuna johtuu. Jos yhteiskunta kustantaa jollekulle kaksi yliopistokoulutusta vaikkei toisesta maksa enää tukia, pitäisi olla kiitollinen eikä parkua lehden palstoilla kuinka kurjaa on. Tietysti ensin opiskellut jotain hilipatahuhhaa-alaa, kun niin tykkää siitä, vaikka kaikki tilastot oisivat osoittaneet ettei alalla työllisty. Meillä on massoittain näitä ikuisia opiskelijoita, jotka vain opiskelevat ja nostavat tukia. Tuet pitäisi todellakin saada vastikkeellisiksi niinkuin hätäaputyöt ennen vanhaan. Siinä työhalut kummasti paranisivat ja masennukset vähenisivät.”

Työttömälle annetaan usein neuvoja kouluttautua toiselle alalle, mutta eipä näytä sekään ratkaisu kelpaavan. Elämä opiskelijana on ehdottomasti mukavampaa kuin työttömyys, koska opiskelijoita arvostetaan ihmisinä enemmän kuin työttömiä. Tulevaisuudessa opiskelijat kuitenkin tulevat tippumaan samaan ihmisarvoon kuin työttömät, koska yhä useamman opiskelu ei johda toivottuun työllistymiseen vaan opiskelu typistyy pelkäksi ”kivan viettämiseksi”.  Toisaalta ei ole opiskelijoiden vika, että opiskelijan pitää pakkohakea useita opiskelupaikkoja ja vastaanottaa saamansa opiskelupaikka, vaikka tietää hakeutuvansa myöhemmin toiselle alalle. Ellei opiskelija saa ensimmäisessä haussa haluamaansa opiskelupaikkaa, niin olisi järkevämpää maksaa välivuoden ajalta työttömyyskorvauksia kuin tuhlata opiskelupaikka sellaiselle, jolla ei ole aikomustakaan suorittaa loppuun kyseistä ammattitutkintoa. Kun lopetetaan välivuosien pakko-opiskelu, niin ne rajalliset opintotukikuukaudet riittävät myös sihen tavoiteltuun opiskeluun ja työnteko ei hidasta valmistumista. On yhteiskunnan varojen tuhlausta maksaa useita tutkintoja yhdelle ihmiselle, kun samalla 20 %:ia nuorista jää kokonaan ilman ammatillisia opintoja.

”Mitä enemmän elintasomme nousee, sitä enemmän maailman hyvätuloisimpien ja pienimpien tuloerojen, sekä sosiaalisten turvaverkkojen Suomessa keskustelemme köyhyydestä. Aiheen näkyvyys ja ideat aiheen ympärillä eivät kuitenkaan kanavoidu itse ongelman ratkaisuun. Ainoastaan lisää tulonsiirtoja osataan vaatia – siis muilta. Jotain olennaista puuttuu.”

Kun puhutaan suomen työttömyydestä, niin on turha vetää koko maailmaa siihen mukaan. Suomessa saadaan nopea korjaus työttömyyteen, kun lopetetaan työttömien kyykytys ja rahan sysääminen kyykyttäjille, jolloin palkattomilla työntekijöillä pyöritettäviin työpaikkoihin on palkattava työntekijät (rupeaa jo itseänikin kyllästyttämään tämä toistaminen, mutta jatketaan niin kauan kuin sen takominen päättäjien kalloon vaatii).

Kun lukee kohtia ”näkyvyys ja ideat eivät kanavoidu itse ongelmaan” ja ”jonkin olennaisen puuttumisesta”, niin kommentoija voi tarkoittaa ihan mitä tahansa, mutta väistämättä tulee mieleen se yleisin päätelmä, jossa työttömyyden syy löytyy vain työttömistä.

Kommentoijan pystyy hyvin mieltämään työllistämispalveluissa työskentelevään, ulosanti on yhtä selkeää, epäonnistuu pyrkimyksessään vaikuttaa sivistyneeltä, onnistuu kasaamaan mielenkiintoisen yhdistelmän hyvältä kuullostavan kuuloisia lauseen osia  ja selkein osio liittyy työttömien tukien vaatimiseen. Kun kommentin kaltaista tekstiä suolletaan pöydän toisella puolella, niin on vaikeata olla kysymättä, mitä henkilö oikein tahtoo sanoa, joka koetaan toisella puolella pöytää kyseenalaistamisena ja vääränä asenteena.

”Neuvot ärsyttävät, koska niiden noudattaminen edellyttäisi kovaa työtä ja kurinalaisuutta, eivätkä ne tarjoa helppoa tietä varakkuuteen.” ”Olet mitä suurimmassa määrässä oikeassa. Kirjoitin itsekin, että varakkaiden neuvot ärsyttävät, koska niiden noudattaminen vaatii kurinalaisuutta, pitkäjänteisyyttä ja ahkeruutta. Valittajien mielestä rahan pitäisi tulla helposti.”

Työtön etsii töitä ja työpaikan löytäessään hän ryhtyy tekemään töitä palkan vastineeksi. Eiköhän jokainen tiedä ettei palkalla rikastuta, mutta työstä pitää maksaa palkkaa, jolla pystyy suomessa tulemaan toimeen. Luonnollisesti älykäs ihminen pyrkii optimoimaan työn mielekkyyden, työajan ja tulot, joten on kyseenalaista valittaa ”valittavien”-työttömien haluavan täsmälleen samaa kuin kaikki muutkin. Jos ihminen haluaa rikastua, niin silloin on perustettava yritys, jonka tuloksena voi rikastua tai velkaantua.

Eräs konkurssin tehnyt yrittäjä oli päässyt velkasaneeraukseen. Perustettiin uusi yritys aviopuolison nimiin. Luonnollisesti yrittäjä laski ettei tietyn tulon jälkeen kannattanut hankkia lisätuloja, koska ylimääräiset tulot olisi mennyt täysimääräisesti omien velkojen maksuun. Muutama vuosi elämää velkasaneerauksessa ja velat nollaantuu, jonka jälkeen voidaan taas ryhtyä ansaitsemaan. Tälle pariskunnalle oli ihan luonnollista minimoida oma työnteko ja näin vältellä omien velkojensa maksamista, mutta se ei estänyt päivittelemästä työttömien laiskuutta. Omaan kukkaroon tulevat tulot motivoivat yhtä lailla yrittäjää kuin työtöntä.

Nämä kurinalaisuutta, pitkäjänteisyyttä ja ahkeruutta kaipaavat ihmiset kuuluvat luultavasti siihen ryhmää, joiden mielestä työttömän pitää ahkerasti ja kurinalaisesti tehdä pitkäjänteisesti palkatonta työtä vuodesta toiseen… jospa sitten ensi vuonna voitaisiin ihan palkan maksamistakin harkita ja seuraavan vuonna sama homma.

”Kyllähän näissä aiemmissa keskusteluissa esim. aiheesta, onko köyhällä varaa syödä terveellisesti, nähtiin juuri tuota asennetta. Kun innokkaat marttatytöt antoivat erilaisia taloudellisia ruokavinkkejä niin vastailu oli tylyä. Ei onnistu kasvimaaviljely, ei ole kyytiä marjametsään, pitäisikö tässä aina syödä alennustuotteita ja 12 sentin makaronia. Eikö saa olla jotain huvia, ylekkisyyttä, herkkua ..ja jos joku kehtasi sanoa että ei, jos meinaat talouspulasta nousta, se oli sitten köyhän halveksuntaa. Eivät köyhät halua neuvoja edes niiltä, jotka ovat nousseet köyhistä oloista, vaan he haluavat valittaa ja syyllistää muita: yhteiskuntaa ja itseään rikkaampia.”

Kasvimaan vuokraus ei ole ihan ilmaista ja sato on verrattain vaatimaton kustannuksiin nähden. Ja aina löytyy niitä turhan ahkeria tilanteen hyödyntäviä ihmisiä, jotka osaavat ratkaista omat ruokatarpeensa käymällä korjaamassa sadonkorjuun aikaan toisen viljelemän sadon. Köyhä joutuu kieltäytymään lähes kaikesta mahdollisesta, joten pieni herkuttelu on silloin tällöin paikallaan ja vaatimus pitäytyä ympärivuorokautisessa kurjuudessa ei vaikuta ”martta”-tyttöjen neuvoilta.

Vuosia sitten eräs yksin asusteleva ikäihminen kertoi tekevänsä ruoka-annokset pakkaseen, jolloin sai valmistettua päivän ateriat edullisemmin. Henkilö laittoi pakastusrasiaan keitettyjä perunoita, porkkanoita, paistettuja lihapaloja ja kastiketta.  Itse kokeilin ensimmäistä ja viimeistä kertaa pakastaa keitettyjä perunoita ja porkkanoita. Kaikkeen tottuu, mutta vastaisuudessa syön perunat ja porkkanat heti keittämisen jälkeen, silloin ne ovat parhaimmillaan.

”Kaikista ei ole menestyjiksi ja yrittäjiksi ainoastaan siitä syystä että sosiaalituilla ja anteliailla tulonsiirroilla löhöily on heistä paljon mukavampaa. Yrittäjä joutuu tekemään duunia menestyäkseen, eikä kukaan tule tuo 2 viikon välein tilille rahaa löhöilystä ja töiden aktiivisesta välttelemisestä.”

Kaikista ei ole yrittäjiksi ja luultavasti on yleisessä tiedossa, että yrittämisen riskit todella tunteva menee mieluimmin toisen palkkalistoille kuin perustaa oman yrityksen.

”Kaikista ei ole menestyjiksi…” yhdistettynä tuilla elämään joutuvan haukkumiseen, herättää epäilykset jonkin sortin verkostomarkkinoinnin tarjoajasta tai Franchisingseminaareja, Franchisingvalmennuksia tai Franchisingyrittäjyyttä tarjoavasta henkilöstä, jotka pyrkivät rikastumaan toisten työnteolla ja ahkeruudella.

”Suomessa ei ole absoluuttisesti köyhiä, jopa sosiaalituilla pääsee maailman 1% rikkaimman joukkoon. Mutta tulonsiirtoja pitäisi muka vaan lisätä eikä duunia viitsitä tehdä.Miksi sosiaalitapaukset eivät joudu elämään siellä missä heidän tulotasollaan kuuluisi elää?”

Suomessa pitää maksaa suomen hintatason mukaan, joten muiden maiden matala hintataso ei vähennä suomessa elämiseen tarvittavaa rahamäärää. Usein köyhille tyrkytetään neuvoksi muuttamista (muihin maihin), mutta ongelma olisi helpompi ratkaista siten, että ne jotka eivät halua maksaa sivistysvaltion kustannuksia muuttaisivat itse niihin halpamaihin, mutta ilmeisesti he ovat haluttomia luopumaan omista eduistaan.

” Kaikki ovat sitä mieltä, että vaikka alussa kaikilla olisi yhtä paljon, kohta niillä, jotka olivat ennen tasajakoa rikkaita, on taas enemmän ja ennen köyhinä olleet ovat palanneet köyhyyteensä. Eli tästä jo selviää, että vaikka kuinka ajettaisiin tasapäistämistä, perintöjen jakoa valtiolle ja kaikia muita tulontasauskeinoja, niin köyhät eivät pärjää kuitenkaan. Se on ehkä sittenkin kiinni korvien välistä.”

Kuten aiemmin kirjoitin, niin kaikista ei ole yrittäjiksi ja harvoin palkallaan rikastuu, mutta suurin osa ei etsi rikkauksia vaan heille riittää hyvän elintason saaminen palkkatyöstä.

Joku ehdotti 100 %:n perintöveroa, joka olisi mielestäni ihan kohtuullista verrattuna siihen, miten rikkauksia vanhemmiltaan perineet muistavat aina toitottaa, että jokaisella on samat mahdollisuudet.

”Miten kirjoittaja ajattelee, että kuukausipalkat maksetaan yleisistä varoista. Olen koko ikäni ollut yksityisten työnantajien palveluksessa kuukausipalkalla.
Kunta- ja valtion työntekijöiden määrät ovat saatavilla olevaa tietoa. Eikä se, että palkka maksetaan julkisvaroista tarkoita sitä, että työntekijä olisi mitenkään mitätön työssään.
En tiedä minkälaisia suojatyöpaikkoja kirjoittaja ajattelee, mutta sen tiedän, ettei sellaisia työntekijöitä ole enää varaa pitää missään. Kunta- ja valtiosektorin työpaikoissa on viime vuosikymmenen aikana ollut aikamoinen irtisanomisten aalto. Ne, ketkä sinne ovat jääneet puskevat raskasta päivää. Niin on tehty ennenkin siellä missä vastuullisuus on ollut ohjenuorana.”

Tuosta kommentista tuli mieleen, miksi toinen kunnalla ja valtiolla töitä tekevä ansaitsee palkansa ja toisen pitäisi tehdä sama homma ilman palkkaa, sosiaalitukia nostaen? Enkä tarkoita pelkästään rahaa vaan sitä palkattoman työntekijän/työttömän halveksuntaa. Minusta palkkaa nostavien kuuluu tehdä kaikki työt (ilman palkattomien työntekijöiden apua) – aivan sama idea kuin se, että jokaiselle työntekijälle pitää maksaa palkkaa.

”Omat ylimääräiset liikeideani ovat tosiaan sellaisia että sitä voisi tehdä melkein kuka tahansa. Investointitarve on noin 110 EUR, hommia voi tehdä kotona tai maailmalle muuttaneena. Skaalautuvuuden voi hoitaa muilta mikroyrittäjiltä, sekä myös ulkomailta, työntekijöitä ei siis tarvitse palkata, ainakaan Suomeen AY-mafian kiristysvälineiksi. Nyt kuitenkin luen täältä ”etteivät liikeideani ole hyviä”, ”en osaa samaistua köyhän elämään”, ja kysytään varmaan ”miksi en itse tee noita kaikkia asioita jos ne kerta ovat niin hyviä”? Itselläni on aivan tarpeeksi yrittäjän hommia sekä omaisuutta muutenkin, en ehdi tehdä kaikkea tuota, ja siksi voin hyvin antaa ideat eteenpäin. Kun kerron kela-gold-elätille että näin saat hyvän bisneksen, hän toteaa että tulee hiki, ei jaksa.”

Jos henkilö tahtoo ”antaa” hyviä liikeideoita eteenpäin, niin asianhan voisi hoitaa hyvin helposti netissä. Kun kieltäytyvät nimetään kela-gold-eläteiksi, niin ilmeisesti idean isällä on oma lehmä ojassa ja idean hyödyntämisestä pitäisi saada korvaus(?).

”Asenteesi on juuri se ongelma mikä on tämän kirjoituksen ydin. Valitat huonoja lähtökohtia sen sijaan että ottaisit mallia. Ei kenellekään tässä maailmassa tule menestys ilmaiseksi. Omalle muuttumattomuudelle on vaan kivempi etsiä syytä muualta kuin itsestä.”

Toisen mielipiteitä voi halventaa kolmella eri tavalla: 1. Väitetään toisen ajattelevan tunteella eikä järjellä, 2. vähätellään henkilöä ja tämän mielipidettä merkityksettömillä tai virheellisillä väittämillä ja 3. erimieltä olevan mielipide lytätään vetämällä esille ”vastapuolen asenne on väärä” -kortti.

”Asumistuki tulisi lopettaa kokonaan. Silloin ihmiset joutuvat hakemaan asunnon johon omilla tuloillaan pystyy maksamaan. Itse tienaan 2150€ brutto, tukea en saa. Ystäväni saa palkkaa 1980€ ja tukea 490€ kk. Eli pienemmällä tulolla jää enemmän käteen kun tukea maksetaan. ”

Itsekkäille ihmisille on selvää ettei jotakin tukea tarvita vain sen perusteella, että minä itse en tarvitse tai saa kyseessä olevaa tukea… Kyseessä on kannustusloukku tai henkilö itse asuu ystäväänsä halvemmilla asumiskustannuksilla, jolloin hän ei ole oikeutettu asumistukeen, mutta kadehtii vain ystävän saamaa tukea.

”Kaikki turhat tuet pois heti. Töihin, ei mitään tarpeettomia tukiaisia kenellekään. Ennen (siis 20 v sitten!) ei menty omaan asuntoon tai vuokralle, ennenkuin oli TYÖpaikka ja työ. Nykyisin pitää olla autot ja vempaimet heti, ja jos ei ole niin armoton narina päälle. Mistähän se tukirahakin tulee, onko tuensaajat ja -metsästäjät sitä ikinä miettineet?”

Ennen vanhaan tehtiin näin… luulee tietävänsä, mitä köyhät nykyään vaatii. Joku voi vaatia, mutta ei sen perusteella pidä kyseenalaistaa kenenkään tukien tarvetta, koska yleensä tukien tarpeessa olevalle ei kuitenkaan anneta tukia autoihin ja kaikkiin vempaimiin. En tiedä, minkä ikäinen kommentoija on, mutta näin yli puoli vuosisataan eläneen nuoruudessa lähdettiin toiselle paikkakunnalle töihin tai opiskelemaan, joten omilleen lähdettiin eikä vanhempien helmoihin jääty roikkumaan. Henkilö itse jäi 20 v sitten vanhempien elätettäväksi, mutta se ei oikeuta vaatimaan muita tekemään samoin, koska muiden henkilöiden vanhemmilla ei välttämättä ole yhtä hyvä taloudellinen tilanne elättää aikuisia lapsiaan kuin oli hänen vanhemmillaan.

”vastiikkeettomia tukia ei pidä maksaa kellekkään,jos saa korvauksia niin pitää tehdä jotain sen eteen,ei voi olla niin että osa porukkaa makaa kotona ja osa verotetaan kuiviin,jos saat esim tonnin yhteiskunnalta niin teet sen eteen jotain työtä sanokoon ay-mafia siihen mitä tahansa”

Kyseenalaista vaatia työpanosta tukien vastineeksi, koska se järkevin ratkaisu loistaa poissaolollaan. Samalla vaivalla voisi vaatia työpaikkoja ja työpanoksen vastineeksi palkkaa, jolloin yhteiskunnan ei tarvitse myöntää sitä vastikkeetonta tukea. Minä en ymmärrä, miksi ollaan vaatimassa vastikkeellisia tukia, kun tukien saajallekin olisi parempi saada työstään rehellistä palkkaa, jolloin työkokemus kertyisi, eläkekertymä kasvaisi, työntekijä elättäisi itsensä palkallaan ja ennen kaikkea ihminen ei olisi velvollinen kuuntelemaan nöyränä kaikkien idioottien haukkumisia. Jostakin syystä on ryhdytty vaatimaan työttömyyden perusteella työttömiltä työpanosta törkeän pienellä korvauksella, jota ei sen pienuuden vuoksi voida edes kutsua palkaksi, joten ongelma on lähdetty korjaamaan keksimällä  termi ”vastikkeellinen sosiaaliturva”.

”Pitkäaikaistyöttömyys on usein kytköksissä inhimillisiin tragedioihin, ministeri sanoo ja jatkaa, että vaarana on kahtiajaon jyrkkeneminen työtätekevien ja työttömien välillä.”

Työttömyys on aina inhimillinen tragedia, jos halutaan hyödyntää tai mässytellä toisen kärsimyksellä, mutta härskiä väittää työttömyyden syyksi inhimillistä tragediaa, koska valtaosalla työttömyyden syynä on työpaikkojen puute.

Hesarissa on yleensä hyvin julmia kommentteja työttömistä, joten oli mielenkiintoista tehdä HS:n testi:

hesarin-lukijat-etuoikeutettuja

Tiesin odottaa jotakin tämän suuntaista, mutta tulos oli silti yllättävä.

Luvassa leikkauksia opintotukeen

Helsingin sanomissa oli uutinen, että Opintotukeen tulossa rajut leikkaukset – lainan osuus voi kasvaa:

opintotun leikkaus

On todella sääli, että köyhät nokkivat toisiaan, jolloin säästöjen tavoitteleminen köyhempien kukkarosta on luvattoman helppoa.

Opiskelijat ovat aina arvostelleet työttömien vastikkeettomia työttömyyskorvauksia ja pitäneet työttömyyskorvauksen suurutta epäreiluna opiskelijan taloudelliseen tukeen verrattuna.

Nykyään epäkohta on korjattu ja työttömät joutuvat tekemään palkatonta työtä saadakseen sen alimman työttömyyskorvauksen. Palkattoman työn järjestäminen maksaa yhteiskunnalle, työttömän työttömyyskorvaus on 9 euroa työpäivältä suurempi ja ennen kaikkea palkattoman työn tekeminen vie satoja tuhansia työpaikkoja, jolloin myös menetetään verotuloja. Tarvitaan siis leikkauksia yhteiskunnan menoihin…

Opiskelijalla on mahdollisuus nostaa valtion takaamaan opintolainaa 400 euroa kuukaudessa, saada 303 – 336 euroa opintorahaa kuukaudessa ja saada kuukauden vuokranmaksuun 201 euroa asumislisää. Opiskelijalla on myös oikeus toimeentulotukeen, mikäli edellä mainitut tulot eivät riitä miniminormiin. Edellisen lisäksi yhteiskunta tukee opiskelijan arkipäivän ateriointia 1,94 eurolla. Itse koulutus on vielä toistaiseksi maksutonta. Lukukausimaksut luultavasti tulevat tulevaisuudessa kaikille opiskelijoille, kunhan ne asteittain hivutetaan suomalaiseen järjestelmään, aloittamalla lukukausimaksujen veloitus ensin eu:n ulkopuolelta tulleilta opiskelijoilta. Ero opiskelijan ja työttömän taloustilanteessa ei ole suuri, mutta ongelmaksi koetaan opintolainan pakollisuus ja ajatus opintolainan takaisin maksamisesta. Mikäli tiedostettaisiin myös se mahdollisuus, että opiskelujen päätyttyä työpaikan löytyminen voi viivästyä tai jopa epäonnistua, niin luultavasti opiskelijat olisivat keskittyneet enemmän omien etujen ajamiseen sen sijaan, että tavallaan olivat epäsuorasti vaatimassa työttömien tilanteen kurjistamista.

Opiskelijat, yh-lapsiperheet, työttömät ja eläkeläiset ovat heikoimmassa taloudellisessa tilanteessa ja heidän pitäisi vetää yhtä köyttä. Nyt työttömät ja opiskelijat ovat olleet jo vuosia napit vastakkain. Työttömät on pistetty kyykkyyn ja seuraavaksi taitaa olla opiskelijoiden vuoro(?).

Eläkeläiset on säikäytetty hiljaiseksi uhkaamalla laskea eläkeläisen asumistukea yleisen asumistuen tasolle. Luultavasti eläkeläiset pitävät sormiaan ristissä ja toivovat, että pakolliset leikkaukset tehdään, mistä tahansa muusta kuin eläkeläisen tuloista. Nykyiset eläkeläiset ovat luultavasti opiskelleet ennen nykyistä opintotukijärjestelmää, jolloin heillä oli mahdollisuus opiskella vain pankkilainan turvin (ellei sattunut syntymään rikkaaseen perheeseen).  Ne eläkeläiset, joilla ei ollut aikoinaan taloudellisia mahdollisuuksia opiskeluun ovat menneet/pääseet heti kansakoulun päätyttyä palkkatyöhön, joten he saattavat pitää nykyisiä opiskelijoita kiittämättöminä ja työttömiä liian laiskoina menemään palkkatyöhön.

Lapsiperheiltä on viety oikeus subjektiiviseen päivähoitoon ja heidän osaltaan lapsilisä huomioidaan toimeentulotukilaskelmassa tulona. Kun otetaan huomioon toimeentulotuen alhaisuus, niin lapsilisä ei tavallaan parannan köyhän perheen taloudellista tilannetta vaan se miinustetaan miniminormista. Lapsilisä tarkoitettiin aikoinaan lapsiperheiden taloudellisen tilanteen parantamiseen, mutta nykyään lapsilisä on ”ylimääräistä” tukea vain hyvin toimeentuleville perheille.

Mielestäni yhteiskunnan varoja käytetään tuhlaten ja säästöjä yritetään nyhtää sellaisista menoista, jotka aiheuttavat tulevaisuudessa vain lisäkuluja todellisten säästöjen sijasta.

2 – 6 vuoden koulutus vs. 2 – 8 viikon koulutus

Nyt alkaa tuntumaan omassa nilkassa… mm. Tekniikka&Talous kertoo, että Aalto-yliopisto irtisanoo 190 – Muilla tavoin päättyy 130 työsuhdetta:

190 ja 130

Olen aina ihmetellyt, miksi eri oppilaitoksissa työskentelevät opettajat eivät nouse puolustamaan oppilaitaan kun heidän antama usean vuoden koulutus voidaan täysin mitätöidä jo kolmen kuukauden työttömyyden perusteella.

Työttömät ohjataan valmistumisen jälkeen nopeasti työllisyyskurssille, jossa on osallistujina useamman eri alan koulutuksen saaneita. Työllisyyskurssin alussa olevan teoriakoulutuksen keskeisin sisältö on työnhakukoulutus ja sitä täydennetään muilla ”paskan eri ilmenemismuodot” – tyyppisillä yleisluennoilla, jotka pätevöittävät työttömät 2 – 8 viikon koulutuksella 6 – 8 kuukauden palkattomaan työharjoitteluun. Työtön voi joutua käymään useita työllisyyskursseja saadakseen elämiseen välttämättömän työttömyyskorvauksen ja kuhunkin työllisyyskurssiin liittyy 6 – 8 kuukauden palkaton työharjoittelu. Pahimmillaan työvoimatoimisto voi ohjata saman työttömän useamman kerran samalle työllisyyskurssille.

Miksi 2- 6 vuoden koulutuksella ei pätevöidytä työelämään? Aikaisemmin koulutuksen jälkeen voitiin siirtyä työelämään – onko koulutus huonontunut siinä määrin ettei näin voi enää tapahtua?

On tietenkin totta ettei oppilaan työllistyminen koulutuksen jälkeen ole enää opettajien murhe, mutta työttömäksi jäävän opiskelijan ”auttamis”kustannukset kiertävät kasvavan lumipallon lailla kaikkien työssäolevien maksettavaksi.

  1. Yhteiskunta maksaa useamman vuoden kalliin koulutuksen, joka ei pätevöitä yhtään mihinkään. Työnantajat väittävät ettei löydy pätevää työvoimaa palkattavaksi, vaikka suomessa koulutustaso on korkea ja täysin kouluttamattomia on pieni joukko.
  2. Yhteiskunta maksaa kalliin työllisyyskoulutuksen, jonka 2 – 8 viikon koulutuksella työtön pätevöityy työnantajan hyödynnettäväksi palkattomaksi työntekijäksi ja työnantaja saa palkattoman työntekijän lisäksi koulutuspalkkion.
  3. Yhteiskunta elättää työttömät työllisyyskurssien ajan, mutta ennen kaikkea jokainen työllisyyskurssin käyvä vie palkallisen työpaikan samalta ajalta kuin hän tekee palkatonta työtä.
  4. Miksi työnantajat maksaisivat palkkaa, kun saman työntekijän saa palkatta ja koulutuspalkkion kera? Kilpailutilanne kiristyy ja myös muiden yritysten kannattavuus huononee, jolloin heidänkin on hyödynnettävä palkatonta työvoimaa tai pistettävä pillit pussiin.
  5. Veronmaksajat vähenevät ja yhä pienempi palkkaa saava väestön osuus maksaa siitä PERIAATTEESTA ettei työttömille saa maksaa vastikkeetta työttömyyskorvauksia.
  6.  Työllisyyskurssien järjestäjät ja palkatonta työvoimaa hyödyntävät keräävät mukavan potin…
  7.  Väistämättä täyteen typeryyteen perustuva työllistämisjärjestelmä paisuu, palkalliset työpaikat häviävät kuin pieru saharaan ja tarvitaan lisäleikkauksia yhteiskunnan menoihin… ja ennen niin sanotusti ”varmat eläkevirat” päätyvät ennen eläkkeelle pääsyä YT-neuvotteluissa.

Työttömiin kohdistuneen propagandan ansiosta, kaikki ovat olleet kilvan vaatimassa vastikkeellista työttömyysturvaa, mutta ei ole pysähdytty lainkaan ajattelemaan sen kustannuksia yhteiskunnalle tai vaikutuksia työpaikkojen määrään.  Mitä vähemmän on palkkaa saavia veronmaksajia – sitä vähemmän on yhteiskunnan kustannuksia jakavia maksajia, joka siis tarkoittaa yhä korkeampaa verorasitusta.

Eikö olisi jo korkea aika lopettaa kaikki palkattoman työn teettäminen? Eikö jo pitäisi tajuta ettei yhteiskuntaa voida rakentaa yhä lisääntyvän palkattoman työvoiman hyödyntämiselle? Eikö olisi aika siirtää työllisyyskurssien kaikki kustannukset veronmaksajilta niiden maksettavaksi, jotka hyötyvät työllisyyskurssien järjestämisestä? Eikö olisi aika siirtyä ”hajota ja hallitse / Divide et impera”-politiikasta hyvinvointiyhteiskunnan rakentamiseen?

 

_____________________

Törmäsin taustalla tietoon, että ”Akismet on suojannut sivustoasi jo 1 roskapostikommentilta”. Mikäli joku on lähettänyt julkaisemattoman kommentin, niin syynä on se ettei kommentti koskaan tullut minun luettavaksi.