Suomen puolustus vs. Kela

Mitä, jos Suomen puolustusvoimien kenraalimajurit vaatisivat julkisuudessa maailmanrauhaa ja aseista luopumista(?). Mitä, jos kenraalimajurit ryhtyisivät kyseenalaistamaan puolustusvoimien 100 vuoden aikana muodostunutta toimintatapaa ja vaatisivat aseiden luovuttamista ilmaiseksi rajanaapureille(?). Mitä, jos kenraalimajurit ryhtyisivät arvostelemaan, että maahanhyökkääjien vastaanottaminen aseet tanassa ei ole kovinkaan järkevää vaan pitäisi etsiä toimivampia vaihtoehtoja luovuttaa suomi hyökkääjille(?). Mitä, jos kenraalimajurit alkaisivat ehdotteleen, että puolustusvoimien henkilökunnan pitäisi ryhtyä rakentamaan yhteiskunnan kustannuksella hyökkääjien tarvitsemia rautateitä, teitä, siltoja ja tarpeellisia rakennuksia(?). Luultavasti julkisuudessa tällaisia kehitystavotteita julki tuovat kenraalimajurit siirtyisivät kaikessa hiljaisuudessa hyvin ansaitulle sairaseläkkeelle.

Miten ihmeessä Kelassa voi olla pääjohtajana nainen, joka kyseenalaistaa Kelan toiminnan? Miten ihmeessä Kelassa voi olla pääjohtajana nainen, jonka elämän aikana hankittu viisaus on jäänyt tasolle, jossa köyhyys on ainoastaan itseaiheutettu tila? Kelan pääjohtaja kyseenalaistaa vastikkeettomien tukien maksamisen työttömille, mutta samaan aikaa on valmis lisäämään tuilla elävien ihmisten määrää, koska hänen mielestään sosiaaliset tuet voivat vallan mainiosti korvata työttömäksi jääneiden työntekijöiden palkan.

Miten ihmeessä Kelassa voi olla pääjohtajana nainen, joka kyseenalaistaa Kelan toiminnan ja korostaa omaa tärkeyttään Kelan toimintabudjetin suuruudella!

http://www.talouselama.fi/tyoelama/16-miljardin-n-vuosibudjetin-vartija-tuo-organisaatioonsa-sapinaa-kelan-pitaa-olla-myos-yhteiskunnallinen-kehittaja-6614463

Mitä, jos kenraalimajurit vaatisivat huomattavaa lisäbudjettia ja kasvavan vastuun myötä itselleen Kelan pääjohtajan suuruista kuukausipalkkaa, jotta maahan hyökkääjien tervetulleeksi toivottamiseksi voidaan koko maa koristella nätillä kukkasilla ja hintavilla taideteoksilla –  varmasti maahan hyökkääjät huomaisivat, kuinka hyvä aseellinen puolustusvalmius suomella on(?).

Mikäli tavoitteena on, että ihminen ansaitsee oma elantonsa työnteolla eikä tuilla eläen, niin se onnistuu vain palkkatyötä tekemällä. Nykyinen työttömyys ja sosiaalisten tukien tarve johtuu pääosin siitä, että olemassa olevat palkkatyöpaikat täytetään ilmaistyöntekijöillä ja koko ajan työelämässä olevien käteen jäävä palkka pienenee siinä määrin, että yhä useampi työssäkäyvä tarvitsee myös sosiaalisia tukia välttämättömien elinkustannuksien kattamiseen.

Asian voi nähdä myös mies v. nainen tilanteena. Naiset on niin tyhmiä, että niillä voidaan täyttää naiskiintiötyöpaikkoja… mutta kenellekään ei tule pieneen mieleen, että heiltä vaadittaisiin palkan vastineeksi kenraalimajurien tasoista työpanosta.

 

————–

Suomen tukijärjestelmä on suoraan anuksesta ja järjestelmää pitäisi muuttaa, mutta enimmäinen ja tärkein muutos pitäisi olla kaiken palkattoman työnteon lopettaminen, jonka jälkeen voidaan poistaa tukiin liittyvät yhteiskunnalle erittäin kalliit ”kyykyttämis- ja kyttäysjärjestelmät”, jolloin kaikesta työelämään pyrkimisestä ei seuraisi taloudellisia sanktioita ja siirtyminen työelämään olisi mahdollista myös ilman hyvävelisuhteita.

Mainokset

Näin luodaan työntekijäpula

Seuraavassa kuvataan yhden suurimman työtekijäpulaa huutavan yrittäjäryhmän toimintaa työnantajana, työnantaja saa työpanoksen ja sukulaiset maksavat työntekijän elinkustannukset, jonka jälkeen työntekijä ansaitseekin potkut ilman lupailtua palkkaa:

https://yle.fi/uutiset/3-9718709

Yllä oleva tapaus kertoo työnantajien markkinoista, jossa työntekijää saa kohdella epäoikeudenmukaisesti, mutta tästä huolimatta uusia työntekijöitä on tulossa. Eiköhän tämänkin työnantajan maineen levitessä ilmene työnhakijapulaa, jolloin kansanedustajat jälleen kerran pelastavat ”rehellisen yrittäjän” pulasta ja laativat uusia työttömien ihmisoikeuksia kiristäviä päätöksiä, jolloin palkkatyöpaikan toivossa näillekin työnantajille edelleenkin riittää työnhakijoita.

Jutussa olisi vain pitänyt mainita yritys ja kurssien järjestäjät, että asiallista toimintaa suosivat voisivat boikotoida näitä tahoja.

https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3716397-tyon-perassa-muuttaminen-luottamuskysymys

Paljon on puhuttu ja kirjoitettu siitä, että työttömiä ei saada muuttamaan työpaikkojen perässä, mutta todelliset riskit tuntien asiassa ei pitäisi olla mitään ihmeteltävää. Nykyinen työmarkkinatilanne on johtanut siihen, että työn perässä toiselle puolelle suomea muuttanut työntekijä voidaan irtisanoa hyvinkin nopeasti ja hänen tilalleen voidaan ottaa uusi työntekijä. Nykyään työntekijältä vaaditaan sellaista sitoutumista työpaikkaa, että hän on valmis raapimaan elinkustannukset ”jostain muualta” kuin palkasta, mutta samaan aikaan työnantajalta ei vaadita edes sitoutumista valitsemaansa työntekijään edes sen verran, että työnantaja joutuisi maksamaan työn vastaanottamisesta aiheutuneet kustannukset.

Nykyisessä työmarkkinatilanteessa se kannustava keppi pitäisi suunnata yksinomaan työnantajaan…

Työtön ei kelpaa

http://www.ksml.fi/kotimaa/Varap%C3%A4%C3%A4toimittaja-Pasanen-Ty%C3%B6tt%C3%B6mi%C3%A4-on-mutta-ty%C3%B6ntekij%C3%B6ist%C3%A4-on-silti-pulaa/1014174?pwbi=17be0fee7b27ff3941236fcdd053bc0a

Tässähän ”tämä” työministeriön ja työvoimavirkailijoiden työn tulos on sitten luettavissa.

Työtä olisi tarjolla, mutta moni yritys kärsiin työvoimapulasta.

Työttömät eivät kelpaa, koska ikä, terveys tai muu sopimattomuus vapaina oleviin työtehtäviin ovat esteinä työllistymiseen.

Mitä sitä turhia hienostelemaan ”muusta sopimattomuudesta” – sanotaan vaan ihan suoraan: Miksi kukaan palkkaisi työttömän kun työministeriö on vuosikymmenien ajan levittänyt propagandaa, että työttömyyden syynä ei ole työpaikkojen puute vaan työttömien henkilökohtaiset ominaisuudet 1. päihdeongelmat, 2. mielenterveydelliset häiriöt, 3. elämänhallinta ongelmat, 4. laiskuus, 5. koulutuksen puute, …

Kuvahaun tulos haulle angry smileyKuvahaun tulos haulle angry smiley

Jokaiseen työpaikkaan löytyy koulutettuja työnhakijoita, jotka ovat valmiita muuttamaan työn perässä, mutta työllistymisen estää ainoastaan työnantajien kohtuuttomat vaatimukset.

Yrityksen sortuessa huutamaan työvoimapulaa samaan aikaan kun satojatuhansia koulutettuja etsii palkkatöitä, pitäisi herättää epäluottamuksen yrityksen johdon kykyihin ja sitä kautta pitäisi herättää huolta yrityksen toiminnan epävarmuudesta. Aikaisemmista virheistä voisi sen verran ottaa opiksi ettei ihan yhtä luottavaisesti suhtaudu yrityksen kasvunäkymiin, jos oman yrityksen toiminta on kovin tiiviisti sidoksissa työvoimapulaa huutavan yrityksen toimintaan.

6 kuukauden koeaika

Työntekijä saa jännittää nyt 2 kuukautta pidempään – koeajat pitenivät vuoden alussa

koeaika-6kk

Vuosikymmeniä sitten sain lähettämäni työhakemuksen perusteella puhelimitse kutsun ”työhaastatteluun” toiselle puolelle suomea. En saanut järjestettyä matkarahoja ja soitin työnantajalle, joka kertoi ettei kyse ollut työhaastattelusta vaan he edellyttävät, että työnhakija tuo työhakemuksensa heille henkilökohtaisesti ja vain tämä työhakemuksen toimittamispäivä oli sovittu. Jatkoksi tämä nainen kertoi, että he aikovat palkata kolme henkilöä, joista ensimmäinen saa lähteä kuukauden kuluttua, toinen kolmen kuukauden kuluttua ja paras työntekijä saa ehkä pysyvän työpaikan.

Ajatelkaa, mitkä työnhakukustannukset työntekijälle aiheutuu. En tiedä kerrottiinko näille kolmelle työpaikkaan valitulle, että heidät laitetaan kilpailemaan työpaikasta ennen valintaa vai vasta valinnan jälkeen. Minä kuitenkin olin onnellinen etten onnistunut järjestämään matkarahoja ja matka peruuntui. Ajatelkaa, jos olisi tullut valituksi ja olisin muuttanut vakituiseksi luulemani työpaikan perusteella toiselle puolelle suomea, ja minä olisi ollut se, joka olisi potkittu kuukauden tai kolmen kuukauden jälkeen yrityksestä ulos. Mahtavat velat, vieraalla paikkakunnalla jossain itärajan takahikiällä ja työttömänä.

Tuohon aikaan yrittäjillä oli yleisesti hieman enemmän selkärankaa kuin nykyaikana ja edellisen kaltaiset yritykset olivat harvinaisia poikkeuksia. Nykyään tilanne on työnhakijan kannalta paljon pahempi ja tuo kuuden kuukauden koeaika mahdollistaa kilpailuttamaan useampia työttömiä. Edellisestä seuraa se, että työnhakijat tiedostavat riskit ja valikoivat tarkemmin, mihin yritykseen lähettävät työhakemuksen.

Kuten tiedetään, niin suomessa ei yksikään kunnon työpaikka jää täyttämättä, mutta aina löytyy ”yrityksiä”, jotka eivät saa työntekijöitä. Kunhan työnhakijat oppivat kantapään kautta, niin noita työvoimapulaa huutavia työnantajia on entistä enemmän.

Ellen väärin muista , niin mainitsemani yritys ajautui hyvin nopeasti tapauksen jälkeen konkurssiin.

Miten työttömäksi jäädään… osa 3.

Suurin este työllistymiselle on kuitenkin nykyinen työllistämispolitiikka.

Kerron esimerkin onnellisesta työllistymisestä:

Nuori suoritti kaksoistutkinnon eli kirjoitti ylioppilaaksi ja suoritti samanaikaisesti ammatillisen tutkinnon. Palkatonta työharjoittelua löytyi ja myöskin katteettomia lupauksia työpaikan saamisesta. Tämän nuoren haaveissa oli jo lapsesta lähtien suorittaa yliopistotutkinto, jonne sisäänpääsy ei ollut – eikä ole vieläkään – kaikkein helpointa. Lukuvuoden verran opiskelua kansalaisopistossa ja yliopiston ovet aukenivat. Tutkinnon suorittaminen onnistui nopeasti, koska kansalaisopiston opintosuoritukset hyväksyttiin suoritetuiksi myös yliopistossa ja opiskelu oli ympärivuotista, koska yrityksestä huolimatta kesätöitä ei löytynyt.

Tutkinnon suorittamisen jälkeen löytyi pienellä viiveellä työpaikka, jonka myötä opiskelijalle tuli eteen opiskelujen jälkeen jo toinen satoja kilometrejä pitkä muutto. Työpaikan vastaanottamisen vuoksi auton hankkiminen oli välttämätöntä. Isän avustuksella ostettiin auto, jossa myyjä myi 2500 eurolla auton, jonka oli hieman aiemmin ostanut 500 eurolla. Jokainen ymmärtää, että toisen auton ostaminen tuli ajankohtaiseksi jo ennen työpaikan vastaanottamista, joten seuraavaksi ostettiin vanha auto, jossa oli vähän ajokilometrejä. Autosta maksettiin ajokilometrien perusteella eikä vuosimallin perusteella, ja muutenkin siinä vaiheessa tuli ajankohtaiseksi ottaa autolainaa. Valitettavasti työpaikka ei ollut pitkäkestoinen, koska työnantajalla oli henkilökohtaisia ongelmia, joka taitaa nykypäivänä olla yleinen ongelma yhden työntekijän yrittäjillä. Viimeinen niitti arkkuun oli tieto, että työnantaja oli hakenut, ja saanut nuoren työllistämiseen palkkatukea TE-keskuksesta, joten siihen loppui asiattoman kohtelun sietäminen, jota nuori oli kestänyt lähinnä työstä saatavan palkan voimin (koki, että hänen ammattitaitoaan kuitenkin arvostetaan kun hänelle maksetaan palkkaa ja hän myös tunsi olevansa kiitollisuusvelkaa työnantajalle ensimmäisen työpaikan antamisesta).

Nuori haki töitä ja onnistui pääsemään työhaastatteluihin, mutta uutta työpaikkaa ei aivan heti järjestynyt. Lopulta uusi työpaikka löytyi useiden satojen kilometrien päästä, mutta palkka oli vain vähän työttömyyskorvausta suurempi. Nuori kuitenkin pitää valitsemastaan työstä, joten palkan pienuus ei ollut ongelma. Äidin kukkaroon oli turvauduttava kun piti lähteä työmatkalle tai oli yövyttävä hotellissa, koska työnantaja hyvitti aiheutuneet kulut jälkikäteen ja pieni palkka ei riittänyt edes elinkustannuksiin. Jonkin ajan kuluttua työnantaja päätti, että nuoren vakituinen työskentelypaikka siirtyy sivupisteeseen, joten nuoren piti jälleen kerran muuttaa satoja kilometrejä. Nuori sai kuulla tutuilta hyviä neuvoja ettei pidä myydä omaa osaamistaan liian halvalla, joka ei luultavasti ollut kovin mukavaa kuultavaa nuoren taloudellisesti erittäin tiukassa elämänvaiheessa. Auton myynti tuli ajankohtaiseksi ja lopulta tilanteessa auttoi isoisä, joka osti auton ja antoi kuukausittain rahat autolainan maksamiseen.

Nuori opiskeli työn ohessa ja lopulta irtisanoutui työstään, koska siirtyi valtion palkkalistoille, jonka myötä myös ammatillinen pätevyys lisääntyi. Vuoden kuluttua nuori muutti jälleen kerran satoja kilometrejä takaisin edelliseen työpaikkaansa. Nyt uuden työsopimuksen myötä maksettu palkka oli inhimillisempi.

Hyväosaiset eivät huomaa edellisessä yhtään mitään erikoista, koska nuori kuitenkin työllistyi. Nuori työllistyi RAHALLA, jota useammilla työttömillä ei ole. Tämän nuori oli etuoikeutetussa tilanteessa, jossa sukulaisilta saadut rahalliset tuet mahdollistivat kuusi satoja kilometrejä pitkää muuttoa ja auttoi elinkustannuksissa, kun palkka ei kattanut edes välttämättömiä elinkustannuksia. Nuoren sukulaiset tavallaan mahdollistivat ”menestyvän yrittäjän” työllistää alipalkatun työntekijän, vaikka yrittäjällä olisi ollut taloudelliset mahdollisuudet ja moraaliset velvollisuudet maksaa työntekijälleen kunnon palkkaa.

Suurimmaksi työllistymisen esteeksi on muodostunut työnantajien odotukset saada yhteiskunnan tukia ja työnantajien oikeudet maksaa työntekijöille liian pientä palkkaa, joiden avulla yrittäjän oma omaisuus kertyy nopeammalla vauhdilla.

Kun työvoimavirkailijat eivät puolla harkinnanvaraisia tukia tai työttömällä ei ole elinkustannuksiin rahaa syytäviä sukulaisia, niin työttömän työllistyminen on mahdotonta. Edellistä ei paikata millään työttömän aktiivisuudella, asenteella tai kotikasvatuksella. Ja kuten tiedetään, yhteiskunta auttaa ja kannustaa työtöntä lähinnä viemällä ne viimeisetkin rahat, jotka eivät kata edes elinkustannuksia, saati, että rahat riittäisivät nykytilanteen mukaiseen työllistymiseen.

Usein keskustelupalstoilla tivataan, mitä sitten pitäisi tehdä työllisyystilanteen parantamiseksi?

Vastaus on hyvin yksinkertainen:

  1. Kaikki yrittäjälle maksettavat koulutus ja työllistämistuet on poistettava. – Uuden työntekijän etsimiseen ja palkkaukseen liittyvät kustannukset kuuluvat työnantajalle.  Työntekijän etsimisestä aiheutuvia kuluja voisi hyvittää myöhemmin verotuksen yhteydessä, jolloin yhteiskunta tavallaan takautuvasti tukisi yrittäjää. Oleellista on, että tuetaan menestyvää veronsa maksava yrittäjää ja huonosti menestyvä yrittäjä ei voi työllistää tukien avulla, jolloin markkinarako avautuu nopeammin menestyvälle yrittäjälle.
  2. Työnhakijoille pitäisi myöntää tukia työn perässä muuttamiseen, mutta ei pärstäkertoimen perusteella vaan kaikille tiettyjen ehtojen täyttyessä.
  3.  Ilmaistyöntekijöiden välittäminen on lopetettava kokonaan. Työllisyyskursseihin ei saa liittyä palkatonta työntekoa. Kun työnantajien ovella ei ole palkattomiin töihin tulevien jonoa, niin työpaikkaan on palkattava työntekijä ja sadaan yksi veronmaksaja lisää.
  4. Työstä on maksettava sellainen palkka, että se riittää kaikkiin elinkustannuksiin ja vähän riittää tuhlattavaksi tai jää säästöön.

… siis aivan päinvastoin kuin ollaan viimeiset vuosikymmenet tehty.