Näin luodaan työntekijäpula

Seuraavassa kuvataan yhden suurimman työtekijäpulaa huutavan yrittäjäryhmän toimintaa työnantajana, työnantaja saa työpanoksen ja sukulaiset maksavat työntekijän elinkustannukset, jonka jälkeen työntekijä ansaitseekin potkut ilman lupailtua palkkaa:

https://yle.fi/uutiset/3-9718709

Yllä oleva tapaus kertoo työnantajien markkinoista, jossa työntekijää saa kohdella epäoikeudenmukaisesti, mutta tästä huolimatta uusia työntekijöitä on tulossa. Eiköhän tämänkin työnantajan maineen levitessä ilmene työnhakijapulaa, jolloin kansanedustajat jälleen kerran pelastavat ”rehellisen yrittäjän” pulasta ja laativat uusia työttömien ihmisoikeuksia kiristäviä päätöksiä, jolloin palkkatyöpaikan toivossa näillekin työnantajille edelleenkin riittää työnhakijoita.

Jutussa olisi vain pitänyt mainita yritys ja kurssien järjestäjät, että asiallista toimintaa suosivat voisivat boikotoida näitä tahoja.

https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3716397-tyon-perassa-muuttaminen-luottamuskysymys

Paljon on puhuttu ja kirjoitettu siitä, että työttömiä ei saada muuttamaan työpaikkojen perässä, mutta todelliset riskit tuntien asiassa ei pitäisi olla mitään ihmeteltävää. Nykyinen työmarkkinatilanne on johtanut siihen, että työn perässä toiselle puolelle suomea muuttanut työntekijä voidaan irtisanoa hyvinkin nopeasti ja hänen tilalleen voidaan ottaa uusi työntekijä. Nykyään työntekijältä vaaditaan sellaista sitoutumista työpaikkaa, että hän on valmis raapimaan elinkustannukset ”jostain muualta” kuin palkasta, mutta samaan aikaan työnantajalta ei vaadita edes sitoutumista valitsemaansa työntekijään edes sen verran, että työnantaja joutuisi maksamaan työn vastaanottamisesta aiheutuneet kustannukset.

Nykyisessä työmarkkinatilanteessa se kannustava keppi pitäisi suunnata yksinomaan työnantajaan…

Työtön ei kelpaa

http://www.ksml.fi/kotimaa/Varap%C3%A4%C3%A4toimittaja-Pasanen-Ty%C3%B6tt%C3%B6mi%C3%A4-on-mutta-ty%C3%B6ntekij%C3%B6ist%C3%A4-on-silti-pulaa/1014174?pwbi=17be0fee7b27ff3941236fcdd053bc0a

Tässähän ”tämä” työministeriön ja työvoimavirkailijoiden työn tulos on sitten luettavissa.

Työtä olisi tarjolla, mutta moni yritys kärsiin työvoimapulasta.

Työttömät eivät kelpaa, koska ikä, terveys tai muu sopimattomuus vapaina oleviin työtehtäviin ovat esteinä työllistymiseen.

Mitä sitä turhia hienostelemaan ”muusta sopimattomuudesta” – sanotaan vaan ihan suoraan: Miksi kukaan palkkaisi työttömän kun työministeriö on vuosikymmenien ajan levittänyt propagandaa, että työttömyyden syynä ei ole työpaikkojen puute vaan työttömien henkilökohtaiset ominaisuudet 1. päihdeongelmat, 2. mielenterveydelliset häiriöt, 3. elämänhallinta ongelmat, 4. laiskuus, 5. koulutuksen puute, …

Kuvahaun tulos haulle angry smileyKuvahaun tulos haulle angry smiley

Jokaiseen työpaikkaan löytyy koulutettuja työnhakijoita, jotka ovat valmiita muuttamaan työn perässä, mutta työllistymisen estää ainoastaan työnantajien kohtuuttomat vaatimukset.

Yrityksen sortuessa huutamaan työvoimapulaa samaan aikaan kun satojatuhansia koulutettuja etsii palkkatöitä, pitäisi herättää epäluottamuksen yrityksen johdon kykyihin ja sitä kautta pitäisi herättää huolta yrityksen toiminnan epävarmuudesta. Aikaisemmista virheistä voisi sen verran ottaa opiksi ettei ihan yhtä luottavaisesti suhtaudu yrityksen kasvunäkymiin, jos oman yrityksen toiminta on kovin tiiviisti sidoksissa työvoimapulaa huutavan yrityksen toimintaan.

6 kuukauden koeaika

Työntekijä saa jännittää nyt 2 kuukautta pidempään – koeajat pitenivät vuoden alussa

koeaika-6kk

Vuosikymmeniä sitten sain lähettämäni työhakemuksen perusteella puhelimitse kutsun ”työhaastatteluun” toiselle puolelle suomea. En saanut järjestettyä matkarahoja ja soitin työnantajalle, joka kertoi ettei kyse ollut työhaastattelusta vaan he edellyttävät, että työnhakija tuo työhakemuksensa heille henkilökohtaisesti ja vain tämä työhakemuksen toimittamispäivä oli sovittu. Jatkoksi tämä nainen kertoi, että he aikovat palkata kolme henkilöä, joista ensimmäinen saa lähteä kuukauden kuluttua, toinen kolmen kuukauden kuluttua ja paras työntekijä saa ehkä pysyvän työpaikan.

Ajatelkaa, mitkä työnhakukustannukset työntekijälle aiheutuu. En tiedä kerrottiinko näille kolmelle työpaikkaan valitulle, että heidät laitetaan kilpailemaan työpaikasta ennen valintaa vai vasta valinnan jälkeen. Minä kuitenkin olin onnellinen etten onnistunut järjestämään matkarahoja ja matka peruuntui. Ajatelkaa, jos olisi tullut valituksi ja olisin muuttanut vakituiseksi luulemani työpaikan perusteella toiselle puolelle suomea, ja minä olisi ollut se, joka olisi potkittu kuukauden tai kolmen kuukauden jälkeen yrityksestä ulos. Mahtavat velat, vieraalla paikkakunnalla jossain itärajan takahikiällä ja työttömänä.

Tuohon aikaan yrittäjillä oli yleisesti hieman enemmän selkärankaa kuin nykyaikana ja edellisen kaltaiset yritykset olivat harvinaisia poikkeuksia. Nykyään tilanne on työnhakijan kannalta paljon pahempi ja tuo kuuden kuukauden koeaika mahdollistaa kilpailuttamaan useampia työttömiä. Edellisestä seuraa se, että työnhakijat tiedostavat riskit ja valikoivat tarkemmin, mihin yritykseen lähettävät työhakemuksen.

Kuten tiedetään, niin suomessa ei yksikään kunnon työpaikka jää täyttämättä, mutta aina löytyy ”yrityksiä”, jotka eivät saa työntekijöitä. Kunhan työnhakijat oppivat kantapään kautta, niin noita työvoimapulaa huutavia työnantajia on entistä enemmän.

Ellen väärin muista , niin mainitsemani yritys ajautui hyvin nopeasti tapauksen jälkeen konkurssiin.

Miten työttömäksi jäädään… osa 3.

Suurin este työllistymiselle on kuitenkin nykyinen työllistämispolitiikka.

Kerron esimerkin onnellisesta työllistymisestä:

Nuori suoritti kaksoistutkinnon eli kirjoitti ylioppilaaksi ja suoritti samanaikaisesti ammatillisen tutkinnon. Palkatonta työharjoittelua löytyi ja myöskin katteettomia lupauksia työpaikan saamisesta. Tämän nuoren haaveissa oli jo lapsesta lähtien suorittaa yliopistotutkinto, jonne sisäänpääsy ei ollut – eikä ole vieläkään – kaikkein helpointa. Lukuvuoden verran opiskelua kansalaisopistossa ja yliopiston ovet aukenivat. Tutkinnon suorittaminen onnistui nopeasti, koska kansalaisopiston opintosuoritukset hyväksyttiin suoritetuiksi myös yliopistossa ja opiskelu oli ympärivuotista, koska yrityksestä huolimatta kesätöitä ei löytynyt.

Tutkinnon suorittamisen jälkeen löytyi pienellä viiveellä työpaikka, jonka myötä opiskelijalle tuli eteen opiskelujen jälkeen jo toinen satoja kilometrejä pitkä muutto. Työpaikan vastaanottamisen vuoksi auton hankkiminen oli välttämätöntä. Isän avustuksella ostettiin auto, jossa myyjä myi 2500 eurolla auton, jonka oli hieman aiemmin ostanut 500 eurolla. Jokainen ymmärtää, että toisen auton ostaminen tuli ajankohtaiseksi jo ennen työpaikan vastaanottamista, joten seuraavaksi ostettiin vanha auto, jossa oli vähän ajokilometrejä. Autosta maksettiin ajokilometrien perusteella eikä vuosimallin perusteella, ja muutenkin siinä vaiheessa tuli ajankohtaiseksi ottaa autolainaa. Valitettavasti työpaikka ei ollut pitkäkestoinen, koska työnantajalla oli henkilökohtaisia ongelmia, joka taitaa nykypäivänä olla yleinen ongelma yhden työntekijän yrittäjillä. Viimeinen niitti arkkuun oli tieto, että työnantaja oli hakenut, ja saanut nuoren työllistämiseen palkkatukea TE-keskuksesta, joten siihen loppui asiattoman kohtelun sietäminen, jota nuori oli kestänyt lähinnä työstä saatavan palkan voimin (koki, että hänen ammattitaitoaan kuitenkin arvostetaan kun hänelle maksetaan palkkaa ja hän myös tunsi olevansa kiitollisuusvelkaa työnantajalle ensimmäisen työpaikan antamisesta).

Nuori haki töitä ja onnistui pääsemään työhaastatteluihin, mutta uutta työpaikkaa ei aivan heti järjestynyt. Lopulta uusi työpaikka löytyi useiden satojen kilometrien päästä, mutta palkka oli vain vähän työttömyyskorvausta suurempi. Nuori kuitenkin pitää valitsemastaan työstä, joten palkan pienuus ei ollut ongelma. Äidin kukkaroon oli turvauduttava kun piti lähteä työmatkalle tai oli yövyttävä hotellissa, koska työnantaja hyvitti aiheutuneet kulut jälkikäteen ja pieni palkka ei riittänyt edes elinkustannuksiin. Jonkin ajan kuluttua työnantaja päätti, että nuoren vakituinen työskentelypaikka siirtyy sivupisteeseen, joten nuoren piti jälleen kerran muuttaa satoja kilometrejä. Nuori sai kuulla tutuilta hyviä neuvoja ettei pidä myydä omaa osaamistaan liian halvalla, joka ei luultavasti ollut kovin mukavaa kuultavaa nuoren taloudellisesti erittäin tiukassa elämänvaiheessa. Auton myynti tuli ajankohtaiseksi ja lopulta tilanteessa auttoi isoisä, joka osti auton ja antoi kuukausittain rahat autolainan maksamiseen.

Nuori opiskeli työn ohessa ja lopulta irtisanoutui työstään, koska siirtyi valtion palkkalistoille, jonka myötä myös ammatillinen pätevyys lisääntyi. Vuoden kuluttua nuori muutti jälleen kerran satoja kilometrejä takaisin edelliseen työpaikkaansa. Nyt uuden työsopimuksen myötä maksettu palkka oli inhimillisempi.

Hyväosaiset eivät huomaa edellisessä yhtään mitään erikoista, koska nuori kuitenkin työllistyi. Nuori työllistyi RAHALLA, jota useammilla työttömillä ei ole. Tämän nuori oli etuoikeutetussa tilanteessa, jossa sukulaisilta saadut rahalliset tuet mahdollistivat kuusi satoja kilometrejä pitkää muuttoa ja auttoi elinkustannuksissa, kun palkka ei kattanut edes välttämättömiä elinkustannuksia. Nuoren sukulaiset tavallaan mahdollistivat ”menestyvän yrittäjän” työllistää alipalkatun työntekijän, vaikka yrittäjällä olisi ollut taloudelliset mahdollisuudet ja moraaliset velvollisuudet maksaa työntekijälleen kunnon palkkaa.

Suurimmaksi työllistymisen esteeksi on muodostunut työnantajien odotukset saada yhteiskunnan tukia ja työnantajien oikeudet maksaa työntekijöille liian pientä palkkaa, joiden avulla yrittäjän oma omaisuus kertyy nopeammalla vauhdilla.

Kun työvoimavirkailijat eivät puolla harkinnanvaraisia tukia tai työttömällä ei ole elinkustannuksiin rahaa syytäviä sukulaisia, niin työttömän työllistyminen on mahdotonta. Edellistä ei paikata millään työttömän aktiivisuudella, asenteella tai kotikasvatuksella. Ja kuten tiedetään, yhteiskunta auttaa ja kannustaa työtöntä lähinnä viemällä ne viimeisetkin rahat, jotka eivät kata edes elinkustannuksia, saati, että rahat riittäisivät nykytilanteen mukaiseen työllistymiseen.

Usein keskustelupalstoilla tivataan, mitä sitten pitäisi tehdä työllisyystilanteen parantamiseksi?

Vastaus on hyvin yksinkertainen:

  1. Kaikki yrittäjälle maksettavat koulutus ja työllistämistuet on poistettava. – Uuden työntekijän etsimiseen ja palkkaukseen liittyvät kustannukset kuuluvat työnantajalle.  Työntekijän etsimisestä aiheutuvia kuluja voisi hyvittää myöhemmin verotuksen yhteydessä, jolloin yhteiskunta tavallaan takautuvasti tukisi yrittäjää. Oleellista on, että tuetaan menestyvää veronsa maksava yrittäjää ja huonosti menestyvä yrittäjä ei voi työllistää tukien avulla, jolloin markkinarako avautuu nopeammin menestyvälle yrittäjälle.
  2. Työnhakijoille pitäisi myöntää tukia työn perässä muuttamiseen, mutta ei pärstäkertoimen perusteella vaan kaikille tiettyjen ehtojen täyttyessä.
  3.  Ilmaistyöntekijöiden välittäminen on lopetettava kokonaan. Työllisyyskursseihin ei saa liittyä palkatonta työntekoa. Kun työnantajien ovella ei ole palkattomiin töihin tulevien jonoa, niin työpaikkaan on palkattava työntekijä ja sadaan yksi veronmaksaja lisää.
  4. Työstä on maksettava sellainen palkka, että se riittää kaikkiin elinkustannuksiin ja vähän riittää tuhlattavaksi tai jää säästöön.

… siis aivan päinvastoin kuin ollaan viimeiset vuosikymmenet tehty.

Työttömien ammattitaitoa ei arvosteta

Ylen nettisivuilta löytyi uutinen: Työnantajat eivät halua palkata työttömiä, vaikka olisi töitä

 

neljösosa

Ei ole mikään yllätys etteivät työnantajat palkkaa työttömiä, koska heidän ainoa etunsa on veronmaksajien kukkarosta maksettavat työllistämistuet. Rasitteena puolestaan on yleisesti hyväksytty työttömien mustamaalaus.

Olisi ollut myös mielenkiintoista tietää, kuinka pitkään töihin palkatut työttömät ovat olleet työttömänä (?) – luultavasti suurin osa on ollut työttömänä parisen kuukautta tai maksimissaan vain sen verran, että ovat oikeutettuja työllistämistukiin. Olisi ollut mielenkiintoista tietää, kuinka moni noista palkatuista työttömistä on palkattu työllistämistuilla (?) – luultavasti suurin osa.

Ei myöskään ollut yllättävää, että rakennusalalla palkataan työttömiä, koska rakennusalalla on aina ollut kausiluonteista työttömyyttä. Kun on kyse käden taidoista, niin olisi hölmöläisen hommaa tihrustaa vain työttömyysaikaa ja sen vuoksi palkata ammattitaitoisen työntekijän sijasta henkilö, jolla on työhistoriassa vähiten työttömyyttä.

Minä en ymmärrä, miksi työnhakijan keskeisimmäksi palkkaamisperusteeksi on nostettu mahdollisimman lyhyt tai olematon työttömyysaika (?). Millä älyllisellä perustelulla pelkkä työttömyysaika voi kumota työttömän työnhakijan ammattitaidon tai muut henkilökohtaiset ominaisuudet (?).

Kun palkataan työntekijöitä typerillä kriteereillä, niin siinä sitten saakin huudella ettei riittävän ammattitaitoista ja koulutettua työvoimaa löydy palkattavaksi.

  • Typerää antaa työntekijän valita ”sihteerikölle”, jolla ei ole riittäviä tietoja työn edellyttämistä taidoista. ”Sihteeriköltä” voi myös puuttua kyky arvioida työnhakijan sopivuutta työhön, jolloin parhaat työnhakijat voidaan hylätä työhakemuksesta löytyvän kirjotusvirheen perusteella tai jonkin muun työn kannalta merkityksemättömän seikan perusteella. (Mistä edes voidaan päätellä, onko työnhakija laatinut hakemuksensa itse vain onko hakemuksen laatimisessa avustanut kirjallisesti ansioituneempi henkilö? Mistä voidaan päätellä, onko työnhakijan ulkoinen olemus henkilölle tyypillinen tai olisiko mahdollisesti taustajoukoilla vaikutusta asiaan?)
  • Typerää tuijottaa työttömyysajan pituuteen, sillä työttömällä on yleensä aikaa opiskella (ellei ole määrätty kokopäiväiseen päivähoitoon). Työtön on saattanut käyttää työttömyysaikansa fyysisen terveyden ylläpitämiseen, jolloin hän voi olla paremmassa työkunnossa kuin työelämässä terveytensä menettänyt henkilö.
  • Silloin kun tarvitaan työvoimaa, niin on typerää ajatella lyhytkantoisesti, että työttömän palkkakulut ovat työnantajan tuloista pois, sillä työntekijän palkkaaminen tuo lisätuloja, mahdollistaa toiminnan laajentamisen ja turvaa yrityksen toiminnan myös kiireellisinä aikoina tai silloin kun yrittäjä itse sairastuu.
  • Typerää uskoa työttömiin liitettyjä yleistyksiä, koska kukin työtön on aina oma yksilönsä.

Päivitys 12.3.2016

Nyt ovat huomanneet, että 3 kuukauden työttömyyden jälkeen työttömän työllistyminen vaikeutuu oleellisesti. Kuten tiedetään, niin työttömällä on 3 kuukauden ajan niin sanottu ammattisuoja eli työnhakuun rauhoitettu aika, jonka jälkeen TE-toimisto on oikeutettu täysimääräisesti ”auttamaan” työtöntä.

Iltasanomat Työttömän on vaikea saada töitä – tämän vuoksi 3 kk:n työttömyys on vaikea raja

3 kuukauDEN RAJA

Olisi mielenkiintoista tietää työllistyvätkö kolmen kuukauden aikana ne työttömät, joilla on suhteita vai ottavatko he kaikki mahdolliset työt vastaan. Luultavasti on jo tiedossa, että ”minkä tahansa” työpaikan vastaanottaminen voi myös vaikeuttaa uraputken avautumista – minä hain/otin aina vastaan ”minkä tahansa” työpaikan ja minun kohdalla tuo saattoi olla huono valita.

Oman kokemuksen perusteella työvoimatoimisto/TE-keskus/TE-toimisto on lähinnä paikka, jonne työttömän on mentävä aika ajoin nälvittäväksi. Edellisen lisäksi työttömän on osallistuttava TE_toimiston järjestämään/välittämään nöyryyttävään ja itsetuntoa syövään ”kyykkyhyppelyyn”. Pahinta TE-toimiston palvelussa lienee työvoimavirkailijan suoranainen tyhmyys – kerran työvoimatoimiston virkailija katsoi minua suoraan silmiin ja sanoi erittäin alentuvasti ”kun sinulla ei ole m i t ä ä n ammatillista koulutusta”, vaikka minun asiakastiedoista löytyy kaksi ammattitutkintoa. Työvoimavirkailijoilta ei vaadita edes ammatittaitoa tarkistaa asiakastietoihin tehtyjä koulutus- tai työpaikkamerkintöjä ennen kuin ryhtyvät ”auttamaan” työtöntä. On tietenkin selvää, että pitkittyvä työttömyys vaikeuttaa työllistymistä ja lopulta ”koko peli on menetetty”.

Valitettavasti jälleen kerran jätetään huomioimatta korjattavissa oleva epäkohta eli TE-toimiston työllistymistä estävä apu ja todetaan yli 3 kuukautta työttöminä olleet huonommiksi kuin 3 kuukauden aikana työllistyneet. Suurin työttömän työllistämistä vaikeuttava syy on palkattoman työn lisääminen ja propaganda, jonka mukaan työttömän työkyky ja mielenterveys häviää työttömyyden pitkittyessä.

”Henkilöstöpalveluyritysten Liiton toimitusjohtaja Merru Tuliara arvioi, että syynä on se, että aktiiviset ja osaavat työnhakijat saavat kolmen kuukauden sisällä uusia hommia.”

Vaikuttaa todella perusteettomalta väitteeltä, että työttömyyden pitkittyminen olisi suoraviivaisesti jokin todiste työttömän pasiivisuudesta tai osaamattomuudesta. Pitäisi ymmärtää, että jotkin tahot hyötyvät työttömyydestä ja näiden tahojen edustajilta pitäisi kieltää työttömiin kohdistuvan vihapuheen levittäminen.

Luvassa leikkauksia opintotukeen

Helsingin sanomissa oli uutinen, että Opintotukeen tulossa rajut leikkaukset – lainan osuus voi kasvaa:

opintotun leikkaus

On todella sääli, että köyhät nokkivat toisiaan, jolloin säästöjen tavoitteleminen köyhempien kukkarosta on luvattoman helppoa.

Opiskelijat ovat aina arvostelleet työttömien vastikkeettomia työttömyyskorvauksia ja pitäneet työttömyyskorvauksen suurutta epäreiluna opiskelijan taloudelliseen tukeen verrattuna.

Nykyään epäkohta on korjattu ja työttömät joutuvat tekemään palkatonta työtä saadakseen sen alimman työttömyyskorvauksen. Palkattoman työn järjestäminen maksaa yhteiskunnalle, työttömän työttömyyskorvaus on 9 euroa työpäivältä suurempi ja ennen kaikkea palkattoman työn tekeminen vie satoja tuhansia työpaikkoja, jolloin myös menetetään verotuloja. Tarvitaan siis leikkauksia yhteiskunnan menoihin…

Opiskelijalla on mahdollisuus nostaa valtion takaamaan opintolainaa 400 euroa kuukaudessa, saada 303 – 336 euroa opintorahaa kuukaudessa ja saada kuukauden vuokranmaksuun 201 euroa asumislisää. Opiskelijalla on myös oikeus toimeentulotukeen, mikäli edellä mainitut tulot eivät riitä miniminormiin. Edellisen lisäksi yhteiskunta tukee opiskelijan arkipäivän ateriointia 1,94 eurolla. Itse koulutus on vielä toistaiseksi maksutonta. Lukukausimaksut luultavasti tulevat tulevaisuudessa kaikille opiskelijoille, kunhan ne asteittain hivutetaan suomalaiseen järjestelmään, aloittamalla lukukausimaksujen veloitus ensin eu:n ulkopuolelta tulleilta opiskelijoilta. Ero opiskelijan ja työttömän taloustilanteessa ei ole suuri, mutta ongelmaksi koetaan opintolainan pakollisuus ja ajatus opintolainan takaisin maksamisesta. Mikäli tiedostettaisiin myös se mahdollisuus, että opiskelujen päätyttyä työpaikan löytyminen voi viivästyä tai jopa epäonnistua, niin luultavasti opiskelijat olisivat keskittyneet enemmän omien etujen ajamiseen sen sijaan, että tavallaan olivat epäsuorasti vaatimassa työttömien tilanteen kurjistamista.

Opiskelijat, yh-lapsiperheet, työttömät ja eläkeläiset ovat heikoimmassa taloudellisessa tilanteessa ja heidän pitäisi vetää yhtä köyttä. Nyt työttömät ja opiskelijat ovat olleet jo vuosia napit vastakkain. Työttömät on pistetty kyykkyyn ja seuraavaksi taitaa olla opiskelijoiden vuoro(?).

Eläkeläiset on säikäytetty hiljaiseksi uhkaamalla laskea eläkeläisen asumistukea yleisen asumistuen tasolle. Luultavasti eläkeläiset pitävät sormiaan ristissä ja toivovat, että pakolliset leikkaukset tehdään, mistä tahansa muusta kuin eläkeläisen tuloista. Nykyiset eläkeläiset ovat luultavasti opiskelleet ennen nykyistä opintotukijärjestelmää, jolloin heillä oli mahdollisuus opiskella vain pankkilainan turvin (ellei sattunut syntymään rikkaaseen perheeseen).  Ne eläkeläiset, joilla ei ollut aikoinaan taloudellisia mahdollisuuksia opiskeluun ovat menneet/pääseet heti kansakoulun päätyttyä palkkatyöhön, joten he saattavat pitää nykyisiä opiskelijoita kiittämättöminä ja työttömiä liian laiskoina menemään palkkatyöhön.

Lapsiperheiltä on viety oikeus subjektiiviseen päivähoitoon ja heidän osaltaan lapsilisä huomioidaan toimeentulotukilaskelmassa tulona. Kun otetaan huomioon toimeentulotuen alhaisuus, niin lapsilisä ei tavallaan parannan köyhän perheen taloudellista tilannetta vaan se miinustetaan miniminormista. Lapsilisä tarkoitettiin aikoinaan lapsiperheiden taloudellisen tilanteen parantamiseen, mutta nykyään lapsilisä on ”ylimääräistä” tukea vain hyvin toimeentuleville perheille.

Mielestäni yhteiskunnan varoja käytetään tuhlaten ja säästöjä yritetään nyhtää sellaisista menoista, jotka aiheuttavat tulevaisuudessa vain lisäkuluja todellisten säästöjen sijasta.

Hertta

Sattumoisin olin hoitamassa asioitani keskustan työvoimatoimistossa joulun alla 2001. Työvoimavirkailija katsoi hieman hämmästyneenä tietoja ja kertoi, että minulle on tulossa osoitus Herttaan. Työvoimavirkailija myös kertoi, että minun on pakko hakea sinne. Yleensä hoidin asioita keskustan työvoimatoimistossa, koska siellä oli asiallisemmat virkailijat.

osoitus herttaan

Sain siis joulun alla esitteen Herttaan ja esite olisi lentänyt suoraan roskakoriin, jos en olisi etukäteen saanut tietää, että hakematta jättämisestä seuraa työttömyyskorvausten menetys.

b hertta

Hervannan työvoimavirkailija Tarja Rantala oli katsonut, että tuossahan on sopiva kurssi insinööritutkinnon suorittaneelle.

Olin pitkäaikaistyötön, koska Hervannan työvoimatoimisto panttasi työllistämistukea. Vajaakuntoinen en ole koskaan ollut millään mittarilla, mutta oletettavasti tuossa on lähinnä kyse alkoholin tai lääkkeiden väärinkäyttäjistä, joiden minimikäyttäjä olen ollut koko ikäni. Mielestäni en ole ammatitaidoton, koska olen työskennellyt ennen opiskelun aloittamista ja opiskelun välikesät olin palkkatyössä. Ärsyttää myös ajatus, että ”etsitään ratkaisumalleja” tilanteessa, jossa ainoa ratkaisu on saada se työpaikka. Sana ”elämänhallintaongelma” nostaa niskavillat pystyyn. Minä ymmärrä elämänhallintaongelmilla hieman jotain muuta kuin pelkän työttömyyden. Kääntäen kukaan työtön ei voi ottaa elämäänsä hallintaan marssimalla johinkin työpaikkaan ja ilmoittamalla, että minä aloitan täällä työt tänään ja te maksatte palkan.

Itse asiassa vaaditaan melkoista elämänhallintaa, kun kykenee maksamaan opintolainan ja säilyttämään asunnon sellaisessa taloudellisessa tilanteessa, jossa minä elin ja yritin samaan aikaan etsiä töitä.

Kun näin esitteen, niin minulle selvisi, miksi työvoimavirkailija oli ollut niin hämmästyneen näköinen. Minä en aikonut viettää joulua odottaen tammikuussa määrättyä henkilökohtaista hakemista Herttaa, vaan marssin jo ennen joulua yhteiskunnan verovaroilla vuokrattuun toimistoon. Alkuasetelma oli pahin mahdollinen, mutta yritin hoitaa asian asialinjalla. Minun oli pakko täyttää hakemus Herttaan. Hakemuksen lopussa oli pienellä printillä avoin valtakirja kaikkiin tietoihini – no, olihan Hertta tarkoitettu nimenomaan henkilöille, jotka tarvitsevat apua henkilökohtaisten asioiden hoitamisessa. Periaatteesta vetäsin suostumuslausekkeen ylitse, sillä terveystietojen levittäminen Hertan tapaisessa toiminnassa on täysin asiatonta ja muutenkaan ei ole järkevää allekirjoittaa avointa valtakirjaa.

Hertan sihteerikkö tokaisi, että se tulkitaan sitten kieltäytymiseksi ja menetän työttömyyskorvaukset. Tuolloin en ollut tietoinen, että tuollainen allekirjoita tai saat sanktiot ei ole lain mukaista. Täytin uuden hakemuksen ja annoin suostumuksen julkisesti levittää mm. terveystietojani. Toki olin erittäin tyytyväinen ettei minulla juurikaan ole merkintöjä, mutta periaatteen tasolla ärsytti valtavasti.

Kuten yläkuvasta voi lukea, niin minua ei valittu Herttaan. Jälkeenpäin olen miettinyt, miksi ihmeessä en tuossa vaiheessa tehnyt työvoimatoimistossa tietojen luovutuskieltoa. En olleenkaan ajatellut, että tuollainen ”Hertan” osoitus antaa minusta niin väärän kuvan, että kukaan ei taatusti kutsu minua työhaastatteluun.

Olin laittanut työnhakijatietoihini kaikki mahdolliset koulutustani sivuavat ammattikoodit aina suorittavasta tasosta työnjohtoon, jotta tietoni nousisi mahdollisimman usein listalle kun etsitään työnantajalle työntekijää. Vasta jälkikäteen ymmärsin, että edellinen oli oman oksan sahausta, koska kyseinen Hertta-osoitus oli kirjattuna etusivun henkilötietoihin.

Pari vuotta myöhemmin 2004 L. Kilpinen laittoi lisää työttömyyttä varmistavaa merkintään eli ohjauskoodin palvelukeskukseen.

Työttömän kannattaa ehdottomasti laittaa tietoihinsa tietojenluovutuskiellon.

Korkeimman oikeuden päätöksen mukaan suostumuksen allekirjoittamista jättämistä ei voi pitää perusteena sanktioille, koska siinä tapauksessa ei olisi kyse vapaaehtoisesta suostumuksesta.

Asiasta on kulunut jo vuosia ja viimeiset palaset ovat loksahtaneet kohdalleen vasta muutamia vuosia sitten. Eniten kuitenkin harmittaa se kuinka vitun sinisilmäinen ääliö oikein olin… älkää tehkö samaan virhettä kuin minä. Selviätte parhaiten työvoimatoimiston avusta kun ajattelette tekevänne sopimusta itse pirun kanssa.