Rekrykoulutuksen kustannuksia

Ihan tähän alkuun täytyy sanoa, että Saku Timonen tekee todella arvokasta ja kunnioitettavaa työtä yhteiskunnan terveen arvomaailman palauttamiseksi.

Minusta on hieman huolestuttavaa, että Saku Timosen esittämät tiedot eivät tunnu menevät joillekin jakeluun edes kertauksen kertauksella.

https://www.savonsanomat.fi/iisalmensanomat/yla-savo/Suosittu-bloggari-bongasi-iisalmelaisyrityksen-Duunitorilta-ja-syytti-v%C3%A4%C3%A4rink%C3%A4yt%C3%B6ksist%C3%A4-kohu-koitui-lopulta-yrityksen-eduksi/1247696

Saku Timosen kirjoitus rekrykoulutuksen epäkohdasta tuotti myös oheistietoa työllisyyskoulutusten kustannuksista.

Parin vuoden aikana Ylä-Savossa on järjestetty noin 20 rekrykoulutusta, joiden jälkeen on työllistynyt noin 150 henkilöä. Edellinen tarkoittaa, että jokaiselta rekrykoulutukselta olisi työllistynyt 7,5 henkilöä, mutta suurin osa rekrykoulutukseen osallistuneista olisi kuitenkin vain luovuttanut kuukausien työpanoksen palkatta.  Noin 20 rekrykoulutuksella saavutetuista  noin 150 työllistymisestä jää mainitsematta työllistyneiden henkilöiden työsuhteiden kestot ja palkkataso/palkkatuki.

Viime vuonna Pohjois-Savossa saatiin 1 660 000 eurolla työllistettyä yli 300 työtöntä, mutta tästäkin jää puuttumaan rekrykoulutukseen osallistuneiden määrä, syntyneiden työsuhteiden kesto ja mahdollisesti myönnetty palkkatuki.

Rekrykoulutuksen aikana työnhakijan työpanos hyödynnetään palkatta, joten yhteiskunnan kannalta menetetään palkkaverotulot ja kulutuksen kerrannaisvaikutusten aikaansaamat tulot.

Syksyllä 2017 Normetille työllistyi 15 kokoonpanoasentajaa ja yrityksen 30 %:n osuus koulutuskustannuksista oli 30 000 euroa. Yhteiskunta siis maksoi 70 %:ia koulutuskustannuksista eli 70 000 euroa ja sen lisäksi rekrykoulutukseen osallistuneiden sosiaaliset tuet. Käytettiin 100 000 euroa 15 työpaikan luomiseen. Kuinka monta työpaikkaa olisi syntynyt ilman rekrykoulutusta?

Rekrykoulutuksien vaikutuksia pitäisi tutkia tarkemmin ennen kun lähdetään toteamaan niiden edistävän työsuhteiden syntymistä, sillä kokonaisvaikutus jää todennäköisesti negatiiviselle puolelle, niin yhteiskunnan kuin työntekijänkin kannalta. Rekrytointikurssien kustannushyödyllisyyttä arvioitaessa pitäisi pitää mielessä, että rekrykoulutuksesta aiheutuvat kustannukset ovat yrityksille huomattavasti pienemmät kuin olisi palkanmaksukustannukset 4 – 6 kuukauden ajalta kaikille rekrytointikurssin aikana työpanoksensa luovuttaneille. Kun rekrykoulutuksen jälkeen palkataan työtön muutamaksi kuukaudeksi töihin tai hieman pidemmäksi aikaa palkkatuella, niin saadaan rekrykoulutukselle näennäisesti työllistävää vaikutusta ja peruste seuraavan rekrykoulutuksen järjestämiselle. Rekrykoulutuksen suurin suhteellinen maksaja on aina palkattomasti työpanoksensa luovuttava työntekijä, jolla ei kuitenkaan ole mitään takeita siitä, että kuukausien palkattomasta työnteosta seuraisi ainoatakaan palkallista työkuukautta.

Järkevämpää rahankäyttöä olisi palkata työntekijä töihin ja maksaa tälle palkkaa eikä tuhlata veronmaksajien rahaa työpaikkojen luomiseen, koska palkaton tekee aina palkalliselle työntekijälle kuuluvat työt ja ilman rekrykoulutuksia syntyisi enemmän työpaikkoja. 

Röyhkeät mukamas auttajat saavat tilaisuuden pistää helppoa rahaa omaan taskuun…

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005817048.html

Pariskunta keräsi kodittomalle veteraanille 400 000 dollaria ja tästä summasta he antoivat lahjoitusten kohteena olleelle henkilölle vain 75 000 dollaria.

Seuraavat kommentit selventävät taustalta löytyvää logiikkaa:

Yhden henkilön mielestä 75 000 dollaria on paljon muutamasta bensalitrasta eikä sen lisäksi pitäisi olettaa, että koko keräyssumma kustannuksilla vähennettynä olisi kuulunut keräyksen kohteelle.

Toisen mielestä keräyksen kohteena olleen henkilön odotukset saada hänelle kerätyt varat on myös osoitus ahneudesta – pitäisi tyytyä vain siihen mitä annetaan.

Kolmannen mielestä laitapuolen kulkijalle luvattiin 10 000 ja annettiin 75 000, joten menee käsityskyvyn ylitse, miksi auttajat pitää tällaisessa tilanteessa mennä haastamaan oikeuteen. Henkilön mielestä pariskunnalla on täysi oikeus pitää itsellään suurimman osan ihan itse keräämistään varoista.

Neljäs kertoo, miten varojen välistä vetäminen ei olisi paljastunut, jos olisi kerätty useammalle henkilölle, niin aina ne ”loput varat” olisi annettu jollekin viidestä avuntarvitsijasta.

Viides katsoo, että 75 000 dollaria on enemmän kuin köyhän antama 20 dollaria, joten olisi pitänyt olla tyytyväinen siihen mitä sai. No, sen verran on kuitenkin valmis myöntämään, että sotaveteraanin omalla henkilökohtaisella habituksella kerätyt rahat olisi voitu käyttää muiden auttamiseen, koska eihän sitä köyhälle yli tarpeen saa antaa.

Ilman mitään tulkinnan mahdollisuutta, henkilölle kerätyt varat olisi pitänyt tilittää keräyksen kohteelle ja vain pakollisilla kustannuksilla vähennettynä.

Eräs kokoomuslainen kirjoitti, että kokoomus haluaisi parantaa köyhempien tilannetta, mutta kun vastarannan kiisket eivät anna… kieroonkasvanutta kokoomuslaista logiikaa: Miksi jollekin kuuluisi maksaa työnteosta palkkaa, kun tämä voi elää sosiaaliturvan varassa paremmin kuin palkalla – ja eihän raha ole näille rahan käyttöä hallitsemattomille köyhille oleellista vaan se työn tekeminen. Yliopistokoulutuksesta huolimatta kokoomuslainen tietää, että köyhä elää 500 eurolla paremmin kuin parin tonnin kuukausipalkalla, mutta samaan aikaan he tietävät etteivät he itse saavuttaisi 500 eurolla samaa elintasoa kuin  köyhät, koska on täysin selvää, että kokoomuslaiset saavuttavat köyhän 500 euron elintason vasta usean tonnin kuukausituloilla.

…  kommentteja jostain hesarin aiemmasta keskustelusta…

Mainokset

Kotona makaamalla saa enemmän…

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005798259.html

Edellisen uutisen otsikosta saa vaikutelman, että kotona makaamalla työtön saa enemmän rahaa kuin töitä tekemällä. Kun uutisen lukee, niin totuus on ihan jotain muuta.

Henkilö oli lupautunut menemään työkokeiluun, jossa hän kävisi yhtenä tai kahtena päivänä viikossa. Näin ei tapahtunut ja työkokeilija ilmoitti asiasta rehellisesti myös Kelaan, jolloin häneltä jäi saamatta kolmen päivän työmarkkinatuki. Kyseessä ei siis ole sellainen tilanne, että kotona makaavalle työttömälle maksettaisiin enemmän, koska työkokeilijana hän olisi saanut enemmän, mikäli hän olisi sopimuksen mukaan käynyt työkokeilussa yhtenä tai kahtena päivänä viikossa.

Mitä tulee kahden aikuisen ihmisen väliseen sopimukseen, niin se ei sido yhteiskuntaa maksamaan tukea toteutumatta jääneestä aktiivitoimenpiteestä. Nyt henkilö nimenomaan makasi kotona ja laiminlöi sopimuksen mukaisen viikottain tapahtuvan työkokeilun, jolloin hän menetti koko päivän työmarkkinatuen. Mikäli hän olisi pysynyt työtä hakevana työttömänä eikä suostunut työkokeiluun, niin luonnollisesti hän ei olisi voinut menettää työmarkkinatukea työkokeilun laiminlyönnistä.

Mikäli työtön olisi halunnut tukia nostaen toteuttaa kahden aikuisen keskenään sopiman lomatuurauksen ja sen vuoksi siirtää kullekin viikolle sovittuja työkokeilupäiviä peräkkäisille päiville, niin Kelan tuet saadakseen hänen olisi pitänyt ilmoittaa Kelalle sopimuksen mukaan toteutuneista työkokeilupäivistä.

Virheellistä ilmoitusta Kelalle ei kuitenkaan kannata tehdä, koska kiinni jääminen voi johtaa huomattaviin lisävaikeuksiin. Työttömän ei myöskään pitäisi luottaa työnantajan sanaan, sillä hän aikoi kirjallisen sopimuksen vastaisesti hyödyntää työkokeilijaa palkattomana työntekijänä. Mikä pakottaisi työnantajaa pitämään kiinni suullisesta sopimuksesta? Työnantaja voisi myöhemmin tehdä Kelalle/TE-toimistolle ilmoituksen/selvityksen ettei työttömän työkokeilu toteutunut sopimuksen mukaisesti. Onhan selvää, että mikäli työnantaja tulkitsee ettei hänen kannata palkata työkokelussa ollutta työtöntä, niin hänellä on hyvät mahdollisuudet saada seuraava palkaton työntekijä/lomatuuraaja.

Mitä taas tulee työttömän omaan aktiviisuuteen, niin se on ollut jo vuosikymmeniä miinakentälle lähtemistä, jossa jokainen askel on ensin hyväksytettävä viranhaltijoilla, sen jälkeen joka ainoa askel on toteutettava ja ennen kuin ryhtyy muuttamaan askelpituutta tai jalkaterän asentoa, niin kannattaa varmistaa ettei tästä omavalintaisesta ratkaisusta seuraa työttömyyskorvausten menettämistä.

Ehkä työttömän aktiivisuus tuotti sen verran tyydytystä Kelan työntekijöille, että heiltä jäi huomaamatta ettei työttömyyskorvausta olisi pitänyt maksaa myöskään niiltä viikon päiviltä, joilla työtön teki oman sopimuksen mukaisia töitä lomatuuraajana – siis viikon tarkastelujaksolla sopimuksen ylittäviltä työkokeilupäiviltä. Hyvin monelta työttömältä on jäänyt työttömyyskorvaus saamatta, koska he olivat syyllistyneet luvattomaan aktiivisuuteen ja viranhaltijan tulkinnan mukaan ”he olisivat olleet estyneitä vastaanottamasta tarjottua työpaikkaa”.

  • Edellisestä voi ottaa sen verran opiksi, että kannattaa tehdä sopimukset joustavammin. Tässä tapauksessa olisi kannattanut tehdä sopimus 4 – 8 työkokeilupäivästä neljän viikon ajanjaksolla, joka olisi ollut sisällöltään täsmälleen sama, mutta ei olisi edellyttänyt viikottaista työkokeilupäivää ja olisi mahdollistanut useamman viikon peräkkäiset työkokeilupäivät.

Työttömiä hyväksikäytetään palkattomina työntekijöinä, mutta edes työttömien ketjuttaminen samassa työpaikassa ei saa ”työttömän elinaika ei kuulu työttömälle” -aatteen perusteella toimivia palkkion-/palkannostajia luopumaan virallisesta näkemyksestä, jonka mukaan kyse on työllistymistä edistävästä palvelusta, jossa työttömällä EI KOSKAAN korvata palkkatyöntekijää eikä jätetä yksin työskentelemään.

Miksi työnantaja palkkaisi työntekijän kun yhteiskunta mahdollistaa palkattomien työntekijöiden hyväksikäytön?

 

Tuen pienentämisellä ja puhuttelulla työttömät saadaan töihin

Ihan yksinkertaistettuna työtön saa töitä kun työnantajalla on tekemätöntä työtä, johon hän haluaa työntekijän. Työtön saa palkkatyötä, jos työnantajalta löytyy palkanmaksuhalua, muuten työtön työllistyy palkatta. Jotta edellinen tapahtuisi parhaalla mahdollisella tavalla, niin työnantajan ja työntekijän pitäisi kohdata, mutta mielellään ilman TE-toimistoa, jolloin saadaan varmemmin myös veronmaksaja.

https://www.verkkouutiset.fi/temn-johtaja-hallituksen-toimet-parantaneet-tyollisyytta/

Yllä olevassa jutussa palkannostovelvollinen toteaa, että työttömyys vähenee kun työttömien nälkävyötä kiristetään. Edellinen edistää työllistymistä palkkatyöhön ainoastaan niissä tapauksissa, joissa työttömällä on aina halutessaan mahdollisuus saada hyväpalkkaista työtä ja näin pysytellä ansiosidonnaisella päivärahalla. Väittäisin kuitenkin, että suurin osa työssäkäyvistä haluaa kokopäivätyön ilman työttömyysjaksoja, koska siten toimeentulo on turvatumpaa ja näin voi maksimoida oman elintasonsa.

Miten määräaikaiset haastattelut voisivat edistää työllistymistä? Ehkä joku hakeutuu aktiivisemmin työelämään välttääkseen nöyryyttävän puhuttelun, mutta vaikea uskoa nöyryyttämisen johtavan tuloksiin. Puhuttelut tuskin johtavat työllistymiseen palkkatyöhön, mutta näillä puhutteluilla voidaan työtön painostaa johonkin työllistämistoimenpiteeseen, joka ilmeisesti tulkitaan onnistuneeksi työllistymiseksi.

Toistaiseksi tuloksia työttömyyden vähenemisestä ei löydy työttömyyskorvaustilastoista, mutta edelleen pää punaisena yritetään negatiivista tulosta vääntää positiiviseksi tulokseksi.

Ruman asian vääntäminen ihanaksi

Usein jää huomaamatta poikkeuksellinen lahjakkuus vääntää ihmismielen pahuus joksikin tavoiteltavaksi asiaksi, kun itse kuuluu kohderyhmään, jonka itsemäärämisoikeutta ja ihmisoikeuksia loukataan.

https://www.tamperelainen.fi/artikkeli/690979-kolumni-tekoja-tyollisyyden-kasvun-puolesta-on-jatkettava

Kokoomuksen kansanedustaja Sofia Vikman siis lähinnä kirjoittaa tavoitteesta, jossa väärään sukuun syntyneiden ihmisten työpanos otetaan palkatta. Tavoite on ihmisoikeuksien ja suomen lain kannalta tuomittava, mutta valitettavasti positiivisia mielikuvia herättävillä kiertoilmaisuilla suomessa on jo onnistuttu laillistamaan mahdollistamaan pakkotyön teettäminen. Kuten Sofia Vikman kirjoittaa, niin hänen mielestään nykyjärjestelmää on muutettava työttömän kannalta entistä kannustavammaksi ja velvoittavammaksi, mutta hän osaa ilmaista tämän asian kieroutuneen positiivisesti.

Sofia Vikman kirjoittaa, että tarvitaan lisää tekoja sen puolesta, että yhä useampi suomalainen on töissä. Tässä yhteydessä Sofia Vikman ei kuitenkaan tarkoittane palkkatyötä, koska ongelmat löytyvät kannustinloukuista ja tukijärjestelmästä. Lienee hyvin yksinkertaisesti ymmärrettävä seikka, että mikäli ihmiselle löytyy rehellistä palkkatyötä, niin silloin kannustinloukkujen ja tukien byrokraattisuudella ei ole työllistymistä estävää merkitystä.

Kannustinloukkujen ja tukien byrokraattisuus korostuu tilanteessa, jossa ammattitaitoinen työntekijä halutaan ottaa tarvittaessa ja potkaista pellolle kun ei tarvita. Kokoomuksen lietsoma viha työttömiä kohtaan kuitenkin paljastaa, että kyse ei enää ole palkkatyövoiman saatavuudesta, sillä työttömien joukostahan ne tarpeen mukaan palkattavat ammattitaitoiset palkkatyöntekijät löytyisivät ja otettaisiin tarpeen vaatiessa palkkalistoille. Todellisuudessa kyse on työnantajien laajentuneesta palkanmaksuhaluttomuudesta, jossa  työttömien työpanos pitää saada palkatta ja verovaroista maksettavien korvausten kera.

Seurassa oli TE-toimiston virkailijan näkökulmaa työttömien hyväksikäytöstä: https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/aktiivimalli-jaavuoren-huippu-pysayttava-kirje-asiantuntijalta-palkattoman-tyon-maara-rajahtanyt/

Myöhemmin saatiin virallinen näkemys: https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/ministerio-kommentoi-hurjia-vaitteita-ilmaistyosta-taysi-yllatys-meille-suomensimme-sekavan-vastauksen/

(edellä olevan linkin kirjoituksesta käy selväksi, mille kyvyille verovaroista maksetaan palkkaa)

Henkilöt, joiden pitäisi tunnistaa, tietää ja tehdä jotain epäkohtien korjaamiseksi ovat tietämättömiä tai täysin piittaamattomia asioista.

Sofia Vikmanin väitteestä huolimatta lyhytaikaista työntekoa ei tee yhtään (taloudellisesti) kannattavammaksi se seikka, että tuki ei katkeaisi tai viivästyisi. Toki tuen saamisen joustavuus lyhytaikaisissa työsuhteissa helpottaisi pätkätyöläisen elämää, mutta tämä ei ole koskaan ollut kokoomuksen tavoite, sillä kokoomus on aina ollut avoimesti vaatimassa työttömien taloudellisen tilanteen kiristämistä, jotta yhä useamman työttömän olisi pakko luovuttaa työpanoksensa huonommalla palkalla tai yhä useammin täysin palkatta.

Sofia Vikman kirjoittaa, että jokainen ansaitsee mahdollisuuden osallistua yhteiskuntaan kykyjensä mukaan. Huvittavaa asiassa on, että Sofia Vikman kuitenkin ymmärtää ettei tätä ansiota vastaanoteta ilman pakkoa. Miksi joidenkin henkilöiden kykyjen mukainen työpanos pitäisi pakko-ottaa palkatta? Jos henkilön kykyjen mukainen työpanos ei ole palkan arvoinen, niin, miksi se pitäisi pakko-ottaa yhteiskunnalle aiheutuvista kustannuksista piittaamatta? Miten ihminen voi olla täysin palkanmaksukelvoton, mutta hänen työpanoksen välittäjälle ja vastaanottajalle ollaan valmiita jakamaan verovaroja?

Sofia Vikman kirjoittaa inhimillisemmästä tukimuodosta, mutta jättää kirjoittamatta sen epäinhimillisemmän vaihtoehdon. Kun Kokoomuksen ajama osallistumistulo pakottaa väärään sukuun syntyneet luovuttamaan työpanoksen palkatta, niin tuskin Sofia Vikman tarkoittaa nykyisen ”muodollisesti vapaaehtoisen” pakkotyön olevan se epäinhimillisempi vaihtoehto.

Mitä tulee Sofia Vikmanin väitteeseen Pirkanmaan työnhakijoiden määrän vähentymiseen viideksennellä.

http://raportit.kela.fi/linkki/39336024:

Edellisen taulukon lisäksi tulee työttömyyskorvauksien ulkopuolelle joutuneet työttömät: https://yle.fi/uutiset/3-10329531

Ja kuten toinen kokoomuksen kansanedustaja Petteri Orpo paljasti, niin 250 000 työtöntä on syrjäytetty pysyvästi palkkatyömarkkinoilta, vaikka toisaalla kokoomus levittää propagandaa Sofia Vikmanin tapaan työttömien tuloksellisesta auttamisesta työnteon piiriin.

https://demokraatti.fi/orpo-myonsi-ei-synny-tasapainoista-budjettia-syyna-250-000-hengen-tyottomyyden-kova-ydin/

Työttömyyspalveluiden piirissä pyörii pysyvästi 250 000 työtöntä ja se ”tuloksellinen työllistäminen” tarkoittaa lähinnä palkattoman työn teettämistä. Kun verovaroista maksetaan 250 000 työttömän pakkopalvelut, niin se todellakin maksaa. Järkevin vaihtoehto olisi lopettaa kaikki hyödyttömät ja palkkatyöhön työllistymistä estävät työllistämispalvelut kokonaan.

Työttömän neuvottelumahdollisuudet

Kaikki tupaavat uskomaan virallisen propagandan, että TE-toimisto olisi jokin sellainen taho, joka antaisi työttömälle palkatyöhön työllistymiseen tähtäävää palvelua.

Aika ajoin löytyy myös työttömäksi jääviä henkilöitä, jotka toimivat aivan kuin työllistämispalveluiden tarkoituksena olisi edistää työttömän palkkatyöhön työllistymistä, jolloin tähän väärinkäsitykseen pohjautuvat kuvitelmat tavoitteesta ja omasta päätäntävallasta yleensä johtavat tukien menettämiseen.

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005779619.html?utm_campaign=tf-HS&utm_term=2&utm_source=tf-other&share=dbe690bccaeb4f5e115f5f217a15c73d

Ensimmäinen virhe: Henkilö luulee, että jonkin työttömän velvollisuuden voisi suorittaa ”alta pois”. Häneltä jää tiedostamatta, että työttömän velvollisuudet johtavat vain loputtomien velvollisuuksien ketjuun. Kuten lehdistäkin on saanut lukea, niin useat työttömät ovat tehneet vuodesta toiseen työttömän statuksella töitä, josta työkaveri on saanut palkkaa.

Toinen virhe: Henkilö luulee, että työttömällä olisi oikeus päättää, mikä on järkevää. Yleensä työttömän on osallistuttava kaikkeen aktiviteettiin, joka on hänen suoritettavakseen sovittu/määrätty. Sanktioita on määrätty jopa siitä, että työtön on päättänyt jonkin ”työllistämispalvelun” ja siirtynyt palkkatyöhön.

Kolmas virhe: Kaiken kokemansa jälkeen henkilö edelleen uskoo työttömien kohteluun liittyvää poppagandaa ja kuvittelee, että sanktio olisi jäänyt antamatta, mikäli hän olisi ilmoittanut koulutuksen tarpeettomuudesta TE-toimistoon. Missään historian vaiheessa työtön ei ole saanut jättäytyä pois työllistämispalvelusta ja sitten nostaa samalta ajalta työttömyyskorvauksia.

Mikäli työtön ei itse onnistu työllistymään palkkatyöhön, niin TE-toimistossa lähinnä varmistetaan, että työtöntä hyväksikäytetään kauppatavarana ja/tai palkattomana työntekijänä.