Kelan tiedotussodan jatkoa

http://www.kela.fi/lehdistotiedotteet/-/asset_publisher/S3Q9lK5MESlT/content/perustoimeentulotukea-sai-toukokuussa-154-000-kotitaloutta?_101_INSTANCE_S3Q9lK5MESlT_redirect=%2Flehdistotiedotteet

Kelan kesäkuun lehdistötiedotteen mukaan tammi – toukokuussa myönnettiin toimeentulotukea 286 miljoonaa. Aikaisemmin tiedotettiin kuukausittain myönnetyt toimeentulotuet – tammikuussa 37 miljoonaa, helmikuussa 53 miljoonaa, maaliskuussa 62 miljoonaa, huhtikuussa 66.6 miljoonaa, joka oli ensimmäinen kuukausi, jolloin kela maksoi kaikkien toimeentulotukea saavien tuet.

http://www.kela.fi/documents/10180/3571044/toturaportti0806.pdf/06f4fd6b-50de-4302-b6ea-ac5c2adb0ae9

http://www.kela.fi/tilasto-perustoimeentulotuesta

Seuraavassa taulukossa on toukokuussa 2017 myönnetyt toimeentulotuet 66,7 miljoonaa, joten toimeentulotukimenojen ”räjähdysmäinen kasvuvauhti” oli lähes pysähtynyt. Kun kesäkuun lehdistötiedotteessa ilmoitettiin koko alkuvuoden aikana maksetut toimeentulotuet, niin ei rikottu tavalliselle palkansaajalle alkuvuoden aikana muodostunutta mielikuvaa, että toimeentulotukimenot kasvaa joka kuukausi kansantaloudellisesti kestämätöntä vauhtia.

Yllä olevassa tilastossa voi olla jo opiskelijoita, koska opintoetuudet eivät riitä koko lukuvuoden miniminormiin. Kesäkuussa toimeentulotukimenoihin tuli reipasta kasvua, joka voi osittain selittyä opiskelijoiden kesäloman aikaisella tuen tarpeella. Kun sadat tuhannet työttömät tekevät töitä palkatta, niin opiskelijoiden saatavilla on huomattavasti vähemmän kesätyöpaikkoja kuin oli ennen työttömien pakkotyövelvollisuutta, joten osa opiskelijoista jää yrityksestä huolimatta ilman opiskelijan taloutta korjaavaa kesätyöpaikkaa.

Kesäkuun toimeentulotuki 2017:

Puolen vuoden aikana on maksettu 363 miljoonaa euroa toimeentulotukea vain sen vuoksi, että päättäjät ovat päättäneet ettei työnantajan tarvitse maksaa palkkaa työntekijälleen, koska työssä olevat voivat täydentää elämiseen liian pientä palkkaa sosiaalisilla tuilla ja työttömäksi jääneet voivat vallan hyvin tehdä töitä sosiaaliturvaa nostaen.

Miksi haitataan terveellä pohjalla toimivien yritysten toimintaa ja uusien yritysten markkinoille tuloa paikkaamalla huonosti toimivien yritysten tulosta verovaroilla?

Mistä saisi tietoa, kuinka paljon tuohon täytyy pistää lisää veronmaksajien rahaa, jotta kaikki työttömyydestä aiheutuvat suorat kustannukset saadaan maksettua?

Kuten seuraavasta linkistä ja kuvakaappauksesta nähdään, niin yksistään toukokuussa maksettiin työttömyysturvaetuuksia 393 miljoonaa euroa, joten yhden kuukauden aikana maksetaan enemmän työttömyysturvaetuuksia kuin puolen vuoden aikana on myönnetty toimeentulotukea. Eli työttömyysturvaetuuksia maksetaan noin viisi kertaa enemmän kuukaudessa kuin myönnetään toimeentulotukea. Edelleen jää selvittämättä, kuinka paljon (moninkertaisesti) veroeuroja kuluu työttömyyspalveluiden hankintaan!

http://www.kela.fi/documents/10180/1630866/Suomen_tyottomyysturvaetuuksien_kk-tilasto.pdf/5f8838a3-7e9e-4c57-902e-33b0959c56b5

Siivooja-Maria

http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005296303.html

http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005299354.html

Henkilö ilmoitti saavansa asumistukea 103 euroa, lapsilisää 143 euroa, elatusapua 225 ja perustoimeentulotukea 858 euroa, joten

perusosat – 878 euroa – vuokra x + lapsilisä 143 euroa + elatusapu 225 euroa + asumistuki 103 euroa = 858 euroa,

josta vuokran määräksi saadaan 451 euroa, mikäli henkilö ei saanut tukea muihin menoihin tai harkinnanvaraista tukea.

(Mikäli mainittu 51 euron hammaslääkärilasku olisi huomioitu 858 euron tuessa, niin vuokra olisi 400 euroa, mutta toisaalta jutussa myös mainittiin, että asumismeno vie puolet 900 eurosta.)

Töissä:

Palkka + 1512 euroa
vero -262 euroa (ilmoitti, että 1512 eurosta jää verojen ja 350 euron työmatkakulujen jälkeen 900 euroa veroprosentti 17,3 %)
lapsilisä +143 euroa
elatusapu +225 euroa
vuokra – 451 euroa
asumistuki 103 euroa

Oikeus toimeentulotukeen (palkka 1250 + lapsilisä 143 + elatusapu 225 euroa – vuokra 451 euroa- perusosat 878 euroa – tuloista huomioimatta 150 euroa – työmatkakulut 350 euroa = ) toimeentulotuki 211 euroa. Mikäli veroa pidätetäisiin kuitenkin vähemmän tai vuokra olisi pienempi tai matkakulut alhaisemmat, niin saman verran vähemmän saisi toimeentulotukea ja päinvastoin.

Yhteensä töissä ollessa käteen jäisi (palkka 1512 – vero 262 + lapsilisä 143 + elatusapu 225 + asumistuki 103 + toimeentulotuki 211) 1932 euroa kuukaudessa, josta maksetaan kaikki menot.

Tukia nostaen:

Perustoimeentulotuki + 878 euroa yh ja lapsi (joka sisältää lapsilisän 143 euroa ja elatusavun 225 euroa).
vuokra +451 euroa (joka sisältää asumistuen 103 euroa)

Tuet yhteensä 1329 euroa kuukaudessa, josta maksetaan kaikki menot.  Huom. kyseessä on kahden ihmisen tuet ei yhdelle ihmiselle maksettavista tuista.

 

Vaikka 1932 eurosta vähennetään 350 euroa työmatkakuluja, niin silti 1582 euron  ja 1329 euron välisestä erotuksesta jää työssäkäynnin eduksi 253 euroa. Henkilö ei ilmeisesti hakenut toimeentulotukea, joten väitetyllä 17,3 %:n ennakonpidätysprosentilla hän menetti joka kuukausi noin 211 euron toimeentulotuen, jos vuokra olisi ollut 451 euroa ja 350 euron matkakulut olisi hyväksytty menoksi.

Näyttäisi ettei siivooja Maria oikein osaa hakea hänelle kuuluvia tukia, joten hänen asioiden hoitamisen perusteella ei pitäisi tehdä päätelmiä palkkatyön ja tukien suhteesta tai kannustavuudesta työntekoon. Toki, Marian asumistuki voi olla 103 euroa, mutta silloin hänelle on laskettu 1512 euroa suuremmat keskimääräiset kuukausiansiot, joten sen perusteella ei voi tehdä päätelmiä työn kannattavuudesta 1512 euron palkalla. Asumistuki on lisärahaa palkan lisäksi, mutta toimeentulotuessa asumistuki miinustetaan asumismenoista. Toimeentulotukea saadessa asumistuen määrällä ei ole mitään merkitystä, mutta kunta maksaa 50 %:a myönnetystä perustoimeentulotuesta, joten kunnan talouden eduksi olisi aina hakea valtion myöntämä asumistuki.

Koskaan töissä käyvä ei voi saada vähemmän tukia kuin työtön:

Toimeentulotukilaskelmaa tehtäessä työssäkäyvällä jokaisesta ansaitusta 100 eurosta voidaan jättää huomioimatta 20 euroa kuitenkin enintään 150 euroa, mutta työssä käyvälle on kuitenkin vähintään myönnettävä sama miniminormi kuin työttömälle, joten mitenkään töissä oleva ei voi saada vähemmän rahaa käytettäväksi kuin työtön, koska todelliset työmatkakulut huomioidaan toimeentulotukilaskelmassa menoksi.

 

Tässä yhteydessä täytyy kuitenkin myöntää, että tuo 20 euroa voisi olla isompi ja ehdottomasti tuota 150 euron maksimisummaa pitäisi nostaa.

Päivitys 25.7.2017

Saku Timonen torpedoi Iltasanomien väitteen ilman olettamuksia ja paremmin kuin minä: http://blogit.apu.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/2017/07/23/viilataan-sitten-pilkkua/

Korjattu 180 euron enimmäismäärä 150 eurolla.

http://www.kela.fi/toimeentulotuki-tulot-jotka-vaikuttavat

 

Työtön ei kelpaa

http://www.ksml.fi/kotimaa/Varap%C3%A4%C3%A4toimittaja-Pasanen-Ty%C3%B6tt%C3%B6mi%C3%A4-on-mutta-ty%C3%B6ntekij%C3%B6ist%C3%A4-on-silti-pulaa/1014174?pwbi=17be0fee7b27ff3941236fcdd053bc0a

Tässähän ”tämä” työministeriön ja työvoimavirkailijoiden työn tulos on sitten luettavissa.

Työtä olisi tarjolla, mutta moni yritys kärsiin työvoimapulasta.

Työttömät eivät kelpaa, koska ikä, terveys tai muu sopimattomuus vapaina oleviin työtehtäviin ovat esteinä työllistymiseen.

Mitä sitä turhia hienostelemaan ”muusta sopimattomuudesta” – sanotaan vaan ihan suoraan: Miksi kukaan palkkaisi työttömän kun työministeriö on vuosikymmenien ajan levittänyt propagandaa, että työttömyyden syynä ei ole työpaikkojen puute vaan työttömien henkilökohtaiset ominaisuudet 1. päihdeongelmat, 2. mielenterveydelliset häiriöt, 3. elämänhallinta ongelmat, 4. laiskuus, 5. koulutuksen puute, …

Kuvahaun tulos haulle angry smileyKuvahaun tulos haulle angry smiley

Jokaiseen työpaikkaan löytyy koulutettuja työnhakijoita, jotka ovat valmiita muuttamaan työn perässä, mutta työllistymisen estää ainoastaan työnantajien kohtuuttomat vaatimukset.

Yrityksen sortuessa huutamaan työvoimapulaa samaan aikaan kun satojatuhansia koulutettuja etsii palkkatöitä, pitäisi herättää epäluottamuksen yrityksen johdon kykyihin ja sitä kautta pitäisi herättää huolta yrityksen toiminnan epävarmuudesta. Aikaisemmista virheistä voisi sen verran ottaa opiksi ettei ihan yhtä luottavaisesti suhtaudu yrityksen kasvunäkymiin, jos oman yrityksen toiminta on kovin tiiviisti sidoksissa työvoimapulaa huutavan yrityksen toimintaan.

Tietämättömät tekevät…

Miksi ihmeessä sellaiset ihmiset tekevät tutkimuksia työttömyydestä, jotka pohjaavat koko tutkimuksen asenteelle, että vika löytyy yksinomaan työttömästä itsestään? Kun lähdetään tutkimaan asiaan näin virheelliseltä käsityspohjalta, niin ei voida puhua todellisesta tutkimuksesta ja mukamas -tutkimuksen tuloksena vain vahvistetaan tutkijan omia ennakkoluuloja.

Miksi ihmeessä ”syrjäytymisen estämistä” pohtii seminaarissa sellaiset henkilöt, jotka eivät huomioi ainoatakaan todellista syytä työttömyyteen tai itse syrjäytymiseen? Miksi ihmeessä työtön tulkitaan  aktiiviseksi vain silloin, kun työtön osallistuu työllistymisen kannalta hyödyttömiin palveluihin tai suostuu tekemään palkatonta työtä?  Liian alhaista sosiaaliturvaa pidetään syrjäytymisen mahdollistajana, vaikka se on palkkatyöpaikkojen puuttumisen ja työttömyystuen saamisen ehtona olevan pasiivisuusvelvoitteen jälkeen yksi merkittävimmistä syistä syrjäytymiseen.

Miksi ihmeessä sallitaan kansanedustajien tehdä päätöksiä, joilla loukataan ihmisoikeuksia? Saku Timonen kirjoitti jälleen kerran hyvin selkeästi päättäjien touhuista ja teki pitkän tulevaisuuden päätelmän ettei ole yhdenkään kansalaisen etu, että yhteiskunnassa tehdään palkatonta työtä: http://blogit.apu.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/2017/06/23/kavipa-taas-helposti/

Vuosien varrella on tullut opittua, että lähes kaikki työttömien kannalta posiitiviset ilmaisut ovat pelkkiä kiertoilmaisuja jostakin päinvastaisesta. Työttömiin kohdistuva viha eli ”auttaminen” on saavuttanut suomessa käsittämättömät mittasuhteet, joten jokin aika sitten yritin youtubesta etsiä luentoja, jotka hieman selventäisi viranhaltijoiden ajatuksenkulkua ja löytyihän sellainen: Luento pahuudesta: https://www.youtube.com/watch?v=OsFEV35tWsg . Lyhyesti sanottuna ihmisen pahuus voidaan kiteyttää kahteen seikkaan: Ensimmäinen pahuuden mahdollistaja on ihmisen luontainen tarve alistaa toista ihmistä, joka astuu kuvioihin kun ihmiselle annetaan liikaan valtaa ilman riittävää valvontaa, määriteltyjä rajoja tai koulutusta. Toinen ihmisen pahuuden mahdollistava seikka on kuvitelma, että joku muu kantaa vastuun minun tekemisistä. Molemmat mahdollisuudet pahan tekemiseen toteutuu työvoimavirkailijoiden ja sosiaalityöntekijöiden kohdalla – edellinen ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki viranhaltijat hyödyntäisivät tilaisuuden tehdä pahoja tekoja.

Seuraavassa on hyvin tyypillinen kirjoitus työttömyyteen liittyen, jossa ei hyväksytä työttömyyden syyksi palkkatyöpaikkojen puuttumista tai palkkatyöpaikkoja syövää palkatonta työtä, vaan työttömyyden syyksi hyväksytään vain työttömästä itsestään johtuvat syyt.

http://www.iltalehti.fi/tyoelama/201706162200126052_tb.shtml ja jutun alkuperäinen kirjoitus: https://www.ttl.fi/tyopiste/tutkijoiden-viesti-nama-keinot-ehkaisevat-syrjaytymista-tyoiassa/

Edellisessä 1. kohdassa mainitaan, että kannustinloukkuja tulee purkaa, mutta korjaava toimi ei kuitenkaan saisi vaarantaa toimeentuloa.

Kannustusloukujen purkamisesta puhuttaessa tarkoitetaan lähinnä liian isoja tukia verrattuna työstä maksettavaan palkkaan, jonka voisi tukien pienuuden vuoksi korjata pelkästään kelvollista palkkaa maksamalla – korjaava toimi olisi siis kohtuullinen palkkataso elinkustannuksiin suhteutettuna – eikä työnantajan palkanmaksuhalukkuuteen suhteutettuna.

Todellisia kannustusloukkuja syntyy kun tuet myönnetään portaittaisella mallilla ja maksuja peritään esim. lasten päivähoidosta samaisella porrasmallilla, jolloin tietyissä tulojen rajakohdissa samaan aikaan tuet tippuvat ja maksut nousevat merkittävästi.  Näissä kannustinloukku -kohdissa pakollisten menojen jälkeen voi jäädä käytettäväksi vähemmän rahaa, vaikka saa enemmän palkkaa. Edellisen ongelman voisi poistaa siirtymällä helmitauluajan -porrasmallista suoraviivaiseen laskutapaan eli siirtymällä laskutuksessa ja tukien myöntämistavassa tietokoneajalle – korjaava toimi olisi laskutuksen ja tukien myöntämistavan korjaaminen.

Olemassa olevaa kannustinloukku -ongelmaa ei edes haluta korjata, koska olemassa olevaa epäkohtaa voidaan käyttää tekosyynä kaikkien työttömien kepittämiseen. Kannustinloukku -ongelmaa tutkitaan ja lähdetään korjaamaan näkemyspohjalta, että nykyisellä tukitasolla työttömät eivät ole taloudellisesti riittävän pakotettuja  ottamaan vastaan töitä elämiseen riittämättömällä palkalla.

Suomessa toimeentulotuen perusosat: http://www.kela.fi/toimeentulotuki-perusosan-maara

Ylläolevasta taulukosta löytyy tieto talouden jokaiselle jäsenelle määritellystä miniminormista, johon tulotasoon kaikki ovat oikeutettuja ja tämän alittava osan voi kaikki saada toimeentulotukena.  Tämä kullekin henkilölle määritelty miniminormi pitää riittää kaikkiin menoihin hyväksyttyjen asumismenojen jälkeen, joitakin poikkeuksia löytyy esim. terveydenhoitomenot jne. Tähän peruosaan ei tule lisätulona työttömyyskorvauksia, lapsilisiä, elatustukia ja palkastakin voidaan jättää jokaisesta tienatusta 100 eurosta vain 20 euroa tulona huomioimatta eli 20 euroa jäisi enemmän käteen jokaisesta tienatusta 100 eurosta (kuitenkin korkeintaan 180 euroon asti), mutta myös koko palkka voidaan miinustaa myönnettävästä toimeentulotuesta. (voidaan, mutta ei ole pakko)

Esimerkki. Jos yksinhuoltajalla on kaksi alle 10 vuotiasta lasta, niin yhteenlasketuksi miniminormiksi muodostuu yksinhuoltajan perusosa 536,16 (jota voidaan alentaa 20 – 40 %:ia ellei suostu tekemään palkatonta työtä sen eri nimikemuodoissa) + 1. lapsi 307,37 euroa + 2. lapsi 258,58 euroa (lapsien perusosasta vähennetään lapsilisät, elatusapu ja lasten omat säästöt), jolloin kolmen hengen talouden saamat tuet/tulot kuukauden elinkustannuksiin on maksimissaan 1102,11 euroa, mutta voi olla myös 834,03 euroa. Suurimmat kannustinloukut on nimenomaan lapsiperheillä, jossa molemmat vanhemmat ovat työttöminä tai kyse on yksinhuoltajasta, mutta heidänkin kohdallaan kyse on aina useamman henkilön tuista ja kuten voidaan esimerkkilaskelmasta havaita, niin jo kohtuullinen kuukausipalkka toisi paremman tulotason. (Perheen kuukauden ruokamenot voi käydä arvioimassa tuolla: https://www.foodie.fi/products , mutta pitää huomioida ettei perusosa ole tarkoitettu yksistään ruokaan vaan tuolla perusosalla pitää myös maksaa työnhaku, hankkia vaatteet, kengät, huonekalut, kodinkoneet, liikkuminen, pesuaineet, hygeniatarvikkeet, hiusten leikkaus, lasten lelut ja harrastukset…jne. – Huom. pikkukaupoissa ruoka maksaa enemmän.)

2. Päivähoitopaikka lapsille.

Tätähän korjattiin(?) rajoittamalla työttömien lasten oikeutta päivähoitopaikkaan. Yleensä lasten kokopäiväinen päivähoito ei järjesty yhtä nopeasti kuin työpaikka pitäisi ottaa vastaan, joten eiköhän tälläkin työllistymisen parannuksella ole muutamia sanktioita järjestynyt ja nimenomaan aktiivisille työnhakijoille.

3. Kansansairauksien ehkäisyyn kannattaa panostaa…

Ihan hyvä idea, mutta mitähän tekemistä tällä on työttömyyden kanssa? Mihin tutkimustuloksiin tässä viitataan?  Olisiko kyse tutkimuksesta, jossa 100 % :n tuloksella työllistymättömiltä työttömiltä on löydetty aiemmin toteamattomia mielen sairauksia(?) ellei löytynyt jotakin aiemmin todettua sairautta: https://tuloksetontaopiskelua.wordpress.com/2016/01/13/tyottomat-eivat-olekkaan-alkoholisteja-vaan-mielisairaita/ ja https://tuloksetontaopiskelua.wordpress.com/2016/01/23/kuinka-musta-muuttuu-valkoiseksi/ .

Yleensä virallisen näkemyksen perusteella kaikki työttömyyden mahdolliset syyt löytyy yksistään työttömästä ja syiden poistamiseen tarjotaan lähes jokaisessa ehdotuksessa palkatonta pakkotyötä tai pakottamista työllistymisen kannalta hyödyttömään palveluun,  mutta varsinaisesta terveydenhoidosta ei liene tässä ehdotuksessa kyse: http://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005243441.html

Aikoinaan kaikki sairaat pääsivät hoitojonoihin ja hoitoon pääsyä joutui odottelemaan hoidon kannalta liian kauan,  jolloin ratkaisuksi keksittiin yhdistää priorisointi ja hoitotakuu, joka polkaistiin käyttöön purkamalla jonot ylitöitä tekemällä ja sen jälkeen aikoja on jaettu vain tietylle ajanjaksolle kerrallaan (esim. https://tuloksetontaopiskelua.wordpress.com/2016/08/09/terveydenhuollon-aikavaraus/). Hoitotakuulla varmistettiin nopeampi hoitoon pääsy, mutta vain hyvätuloisten kohdalla ja huonotuloiset saavat hoitoa, mikäli onnistuvat ylittämään monta estettä ja pääsevät hyödyntämään hyvätuloisilta käyttämättä jäävää hoitokapasiteettia.

4. Työvoimaviranomaisten on tunnistettava työttömien työkykyongelmat ja ohjattava heidät tarvittavien palveluiden piiriin.

Tässä työvoimaviranomaisille annetaisiin työllistämispalveluden toteuttamisen kannalta täysin tarpeetonta valtaa. Itse asiassa työvoimavirkailijoille annettu liika valta on johtanut  tähän nykyiseen tilanteeseen, jossa työttömät on leimattu perusteettomilla väitteillä epäkelvoiksi ihmisiksi ja työnvälityksen ainoaksi tavoitteeksi on muodostunut työttömien kyykyttäminen: Työttömyydestä loisitaan ja palkaton pakkotyö mielletään palveluksi.

Tyhjentävästi tietoa siitä, kuinka työttömyyden varjolla kupataan verovaroja löytyy Saku Timosen blogista: http://blogit.apu.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/2017/05/30/mita-nyt-taas

https://yle.fi/uutiset/3-9661073?origin=rss

5. Sosiaali- ja terveyspalveluiden on oltava yhtä helposti saatavilla työttömien ja työllisten.

Lakihan on jo aiemmin turvannut kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun, mutta edistystähän tämäkin on kun tiedostetaan (ainakin jollakin tasolla) teorian ja epävirallisesti hyväksytyn käytännön ero.

6. … yhtäläiset koulutus- ja kehitysmahdollisuudet…

Kannatan asiaa ehdottomasti, mutta luultavasti tuolla tarkoitetaan työttömien pakottamista työttömille suunnattuihin ”kuinka herään aamulla innosta puhkuen palkattomaan työntekoon” -tyyppisiin koulutuksiin ja yhtäläisellä oikeudella viitataan lähinnä yhtäläiseen elinajan käyttämiseen koulutuksen kohteena olemiseen (eli taustalta löytynee jälleen kerran ideologia, että työttömällä ei ole oikeutta omaan elinaikaansa).

Suomen kulissit takaa ja edestä

Suomen ihmisoikeustilanne on tiedossa:

https://perustuslakiblogi.wordpress.com/2017/05/10/pauli-rautiainen-tyomarkkinatuen-ja-asumistuen-taso-loukkaa-euroopan-sosiaalista-peruskirjaa/

Samaan aikaan suomi pitää erittäin onnistuneesti yllä vaikutelmaa hyvästä taloustilanteesta:

http://www.hs.fi/talous/art-2000002892044.html

Päättäjät steppailevat kovasti ylläpitääkseen vaikutelmaa hyvästä työllisyystilanteesta.

Karkeasti ottaen suomessa työttömäksi jäävä pääsee nopeasti palkkatyöhön tai jää työvoimapalveluiden piirileikkeihin pyörimään. Todellinen pitkäaikatyöttömyys lisääntyy koko ajan, vaikka kuntien työmarkkinatuen sakkomaksujen vaikutuksesta erilaisilla temppuiluilla saadaan aika ajoin pitkäaikaistyöttömän yhtäjaksoinen työttömyyskertymä katkaistua. Hirveästi käytetään yhteiskunnan varoja siihen, että varmistetaan ettei työtön pääse liikaa nauttimaan elämästään 21,5 pv/kk * 32,44 euroa/pv *0,80 = 557,97 euroa/kk summalla. Päättäjät hoitavat omasta mielestään työttömyyttä onnistuneesti, kun palkkatyötä vailla olevan tuki myönnetään eri nimikkeillä tai eri luukuilta, vaikka tämän kaltainen edestakaisin steppailu aiheuttaa vain yhteiskunnalle lisäkuluja.

Jos myyjä haukkuu myytävää tavaraa eri termeillä kelvottomaksi, murjoo myytävän tavaran myyntikelvottomaan kuntoon tai maksaa asiakkaalle myytävän tavaran vastaanottamisesta, niin tuskin kukaan ihmettelee, kun tällainen pähkähullu toiminta johtaa vain huonompaan taloudelliseen tilanteeseen. Jostakin syystä suomen päättäjät kuvittelevat toimivansa älykkäästi kun hoitavat työttömyyttä vastaavalla  tavalla: Osallistuvat aktiivisesti työttömien hakkumiseen, murjovat työllistämispalveluilla työttömän nopeasti työkelvottomaksi, varmistavat kyykyhyppelyillä ettei työttömälle jää aikaa työnhakuun ja elämiseen liian pienellä tuella varmistetaan ettei työnhakukuluihin ole varaa. Yksinkertaisesti: Työttömyyttä voidaan hoitaa työttömän kannalta vain yhdellä tavalla eli työttömän työpanos olisi myytävä työnantajalle palkan vastineeksi, jolloin pitäisi ymmärtää ettei työttömän haukkuminen, murjominen tai rahan sysääminen työttömän vastaanottajalle edistä työllistymistä vaan päinvastoin.

Miksi näin kuitenkin tehdään?

http://tuhannentyohakemuksenimies.blogspot.fi/2015/03/tyottomilla-tienaus.html , josta löytyy linkki https://www.aamulehti.fi/juttuarkisto/?cid=1194964550110

21,5 pv/kk * 8 h/pv * 48 euroa/h = 8256 euroa/kk  …kuukausipalkaksi laskettuna tulee ihan mukava summa, jonka voisi käyttää myös yhteiskunnalle hyödyllisen työpanoksen ostamiseen ellei työttömän nöyryyttäminen tuottaisi suurempaa tyydytystä.

Olisi jo korkea aika ryhtyä kertomaan veronmaksajille, kuinka paljon rahaa TODELLISUUDESSA käytetään työttömien kyykyttämiseen? Tietojen julkistamisen voisi tehdä kuukausittain julkaistavalla tiedotteella, jossa eritellään työministeriön kulut, TE-toimistojen kulut ja kunkin työllistämispalveluyrityksen ”palvelutarjonta”-laskutuksesta aiheutuneet kulut.

Olisi myös aiheellista ryhtyä julkaisemaan todellista tietoa työllistämispalveluiden työllistävästä vaikutuksesta. Alla olevan jutun perusteella työvoimapalveluiden tehokkuutta on tutkittu – mistä löytyy tulokset? Miksi työvoimapalveluiden työllistämisvaikutuksia tutkitaan mielipidekyselynä, kun tiedon voisi poimia työministeriön tiedoista?

https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/220690-kela-sen-paljasti-tyovoimapalveluilla-ei-vaikutusta-tyollistymiseen-aika-karu-luku

 

Kuinka mielipidemuokkaus toteutetaan?

Seuraavasta linkistä löytyy selkeä luento, kuinka ihmisten käsityksiä voidaan vääristää: Propaganda and Manipulation: How mass media engineers and distorts our perceptions

Seuraavasta linkistä löytyy juttu Elli Aaltosesta, joka toimii hyvänä esimerkkinä:

http://www.suomenmaa.fi/uutiset/onko-elli-aaltonen-nykyajan-robin-hood–kelan-paajohtaja-kysyy-voisiko-hyvatuloisten-lapsilisista-ja-elakkeista-tayttaa-koyhien-pussia-6.3.218437.e2eeb1c035

 

Elli Aaltonen haluaisi olla Suomen hyvinvoinnin unilukkari, joka antaa vaikutelman, että hän pyrkii edistämään koko suomen hyvinvointia, vaikka samassa lauseessa selviää ettei se ole olisi mahdollista vaan se jää kauniiksi toiveeksi. (Toki tässä vaiheessa lukemista asia voisi olla vain kirjoittajan sanavalinta, mutta eteenpäin lukiessa asia tulee selkeämmäksi)

Unilukkariksi kutsuttiin leikillisesti suntiota tai muuta kirkonpalvelijaa, joka pitkällä kepillä herätteli nukahtaneita jumalanpalvelukseen osallistujia. Tämä tehtävä oli kirkonpalvelijalla siihen aikaan kun seurakuntalaisten kirkossa käyminen ja siellä jumalansanan kuuleminen oli velvollisuus. Vertaa työttömien velvollisuuteen osallistua palkattoman työn tekemiseen, johon heitä kannustetaan aina vaan kovemmalla keppillä.

Osa väestöstä ei pidä nykyistä hyvinvointia köyhien osalta riittävänä, mutta toisaalta sama hyvinvointi on parempituloisten mielestä liian hyvä, jolloin on turvallista antaa vahvan johtajan vaikutelma muodossa, että olisi uskallettava arvioida hyvinvointiamme uudelleen. Köyhät tulkitsevat tuon tarkoittavan tukien nostamista ja parempiosaiset tulkitsevat, että nyt saatiin pääjohtaja, joka uskaltaa laskea liian korkeita tukia, jotka eivät tarpeeksi hyvin kannusta työtöntä työpaikan vastaanottamiseen.

Toiset köyhät tulevat toimeen saamallaan tuella ja toisille samalla tuella eläminen tuottaa suuria ongelmia, joten näkemys olisiko … etuuksien tasa-arvosta siirryttävä kohdennettuun tasa-arvoon; ne, jotka eniten tarvitsevat, saisivat enemmän voi vaikuttaa parannukselta suurimmalle osalle köyhiä, vaikka tuo tarkoittaisi pärstäkerroinperusteista myöntämistapaa, jolloin se suurin tarve voisi olla myös koko suomen elintasoa ylläpitävällä parempiosaisella väestön osalla. Koko kansalle tietenkin sopii erittäin hyvin, että tukea annetaan tarpeen mukaan eikä yhtään ylimääräistä.

Annetaan tukea niille, jotka tarvisevat – kuka tätä voisi vastustaa?

Lopetetaan etuuksien tasa-arvoinen myöntäminen – kukaan ei kannustaisi näin ilmaistua vaihtoehtoa, vaikka tämä idea on erittäin taitavasti sisällytetty ”kohdennettuun tasa-arvoon”

Lauseen alussa mainitaan julkisen talouden kestävyyden nimissä, joka kertoo ettei suomen taloudella ole varaa jatkaa nykyisten tukien myöntämislinjalla, mutta jätetään kielteisesti tulkittava mahdollisuus pienentää nykyisiä tukia sanomatta ja korvataan se mahdollisuudella jakaa nykyiset tukirahat niille todellisille tuen tarvitsijoille.

Aikoinaan lapsilisä päätettiin myöntää kaikille lapsille vanhempien varallisuudesta riippumatta, joka on ihan oikeudenmukainen järjestelmä, koska olisi epäoikeudenmukaista evätä toisen lapsen tuki vain vanhempien varallisuuden tai tulojen perusteella. Kun suomeen on muodostettu päällekkäin laskettavien tukien järjestelmä, niin lapsilisät eivät enää toimi alkuperäisen tarkoituksen mukaisesti köyhien lapsiperheiden taloudellisena tukena. Köyhemmillä perheillä lapsilisät miinustetaan tulona minimitoimeentulosta, jolloin lapsilisän maksaminen ei paranna köyhän taloudellista tilannetta mitenkään vaan sen merkitys tavallaan nollautuu. Myönnetyn tuen hyötyvaikutus kohdentuu lähinnä väestönosaan, jolla on varaa katsoa rahan kuuluvan lapselle itselleen eikä lapsen elinkuluihin, jolloin parempiosaiseen perheeseen syntyvä lapsi saa käytettäväkseen hänelle myönnetyn lapsilisän, kun taas köyhässä perheessä minimitoimeentulotuen sisään siirretty lapsilisä kuluu lapsen ruokaan ja vaatteisiin, jolloin tuki vain lisää lasten eriarvoisuutta.

Julkisuudessa on kirjoitettu suuremmista maksettavista eläkkeistä ja pohdittu, pitäisikö eläkkeisiin saada maksukatto, koska julkinen talous ei kestä nykyistä eläkerasitusta. Varmasti löytyy kannatusta pienempien eläkkeiden korottamiseen ja pakottavassa taloustilanteessa korottaminen hyväksytään tehtäväksi elinkustannuksiin nähden tarpeettoman suurien eläkkeiden kustannuksella. Edellisellä pyritään vahvistamaan vaikutelmaa, että köyhälle myönnettävä lisäraha on otettava parempiosaisen ansaitsemasta osuudesta pois.

On hyvin epätodennäköistä, että lapsilisät poistettaisiin vain osalta lapsia, koska se loukkaisisi yhdenvertaista kohtelua. Kaikilta lapsilisiä ei helposti lähdetä poistamaan, koska valtaosalle palkansaajista lapsilisät kuitenkin muodostavat tarpeellisen lisätuen. Ansaittuja eläkkeitä tuskin ryhdytään ottamaan pois. – Joten edellisten epäoikeudenmukaisiksi koettujen tilanteiden ”ilmaan heittäminen” toimii lähinnä ”sokerina”, jolla kitkerä lääke saadaan paremmin nieltäväksi, koska …herkkiä kysymyksiä… …ettei hänellä vielä ole vastauksia… antaa turvallisen tunteen ettei vielä – mutta tulevaisuudessa tämä tilanne on mahdollinen ellei köyhien tukia saada pienennettyä.

Väillä on kappale, jossa etuuksien saantiin liittyvän pakon ja velvoitteen tilalle pitäisi… …saada osallisuus ja mahdollisuus, jossa ainoastaan nimetään negatiivisilta vaikuttavat sanat positiivisimmilla sanoilla. Eihän etuuden saamisen ehtona voida pakottaa ja laki kieltää pakkotyön teettämisen, ja ikävältä kuuluva velvollisuus voidaankin tulkita mahdollisuutena, joka sisältää mahdollisuuden päästä etuuksien piiristä pois. Miten kukaan voisi vastustaa tuollaista muutosta.

Suomen koko valtion budjetti on 55 miljardia euroa, josta 15 miljardia jaetaan Kelan kautta (tukien saajille). Tuollaisilla luvuilla ja valtavalla osuudella koko suomen valtion budjetista ei voi muuta kuin kannattaa Elli Aaltosen itselleen ottamaa mahdollisuutta uudistaa Kelaa. On ihan järkevää antaa itsestä positiivinen vaikutelma ja esittää muodollinen tunnustus Kelan aikaisemmasta toiminnasta, vaikka työtehtäviin ajaakin tarve korjata liian vastuutonta tukien myöntämistä.

…Kelalle ei riitä pelkkä lainsäädännön täytäntöönpano – pääjohtajan rohkean vision mukaan Kelan ei tule pysyä lainsäädännön määrittelemissä rajoissa

…on uskallettava… vahvistetaan asiaa toistamalla sanaa ”uskaltaa”, joka vahvistaa vaikutelmaa, että tarvitaan rohkeutta (käydä avoimeen sotaan köyhiä työttömiä vastaan)

…puhua oikeudenmukaisuudesta, koko yhteiskunnan vastuusta ja Kelan vaikuttavuudesta hyvinvoinnin järjestämisessä… sisältänee ajatuksen ettei ole oikeudenmukaista etteivät kaikki työkykyiset käy työssä, jokaisen yhteiskunnan jäsenen pitäisi ottaa vastuu itsestään ja hankkia oma elantonsa työnteollaan ja myönnetään, että Kelan myöntämät tuet mahdollistavat ansaitsemattoman hyvinvoinnin – (edellinen on tietenkin täyttä asiaa, mutta pitää huomioida ettei työttömyys ole vapaaehtoista, vastuun kantamisella ei saada työpaikkaa ja tukia on haettava elossapysymisen ja yhteiskuntarauhan vuoksi)

… ihmisen omaa osallisuutta ja vastuuta tulee vahvistaa eri keinoin… toistetaan ihmisen omaa vastuuta elämästään (vahvistetaan vaikutelmaa ettei toisen tarvitse kantaa vastuuta toisesta ihmisestä, koska vastuu kuuluu vain ihmiselle itselleen)

…16 miljardia… (saatiin nopeasti miljardin lisämenot 15 miljardiin) kysytään lisääkö Kelan kautta jaetut tuet ”oikeasti” kansalaisten hyvinvointia (huomaa erottelu tukia tarvitseviin ihmisiin ja muihin kansalaisiin)

Äkkiseltään voi sanoa, että raha lisää aina kansalaisten hyvinvointia. Onhan se hyvinvointia, kun ihmisten ei tarvitse nähdä suoranaisesti nälkää tai saa säällisen asunnon. Vaikuttaa sarkastiselta huomautukselta, jossa tukien saajatkin myönnetään hampaat irvessä kansalaisiksi, joiden ei tarvitse (edes itselleen kuuluvaa vastuuta kantamatta) nähdä nälkää tai joutua asunnottomaksi.

Tässä jälleen esiintyy erottelu (tukea tarvitseviin) ihmisiin ja Suomen hyvinvointiin, jossa Suomen hyvinvoinnilla tarkoitettaneen aikaisempaan tapaan suomen kansalaisia. Elli Aaltonen vahvistaa mielikuvaa, että tukea tarvitsevat ihmiset ovat yhteiskunnan ulkopuolisia, joiden pitäisi ansaita oma asemansa suomen kansalaisina – heille pitää asettaa tavoitteeksi saavuttaa merkityksellinen asema yhteiskunnassa.

Tässä keskitytään lähinnä nuoriin, mutta vastaavaa mielikuvaa on aiemmin hyvin onnistuneesti luotu aikuisista  työttömistä. Vahvistetaan toistolla työttömyyteen liittyviä väitteitä, joita monet muutkin henkilöt ovat Elli Aaltosen lisäksi esittäneet: Työttömät eivät ole opiskelleet ammattia. Töihin ei haluta mennä kun tukia nostamalla elää vallan hyvin. Ei viitsitä osallistua jatkokoulutukseen/työllistämispalveluihin työllistymisen saavuttamiseksi. Työttömillä ei ole minkäänlaista työkokemusta. Työttömät ovat mielisairaita. Armeija on keskeytetty, kun ei kyetä toimimaan muiden ihmisten kanssa ja pitää saada tehdä ihan mitä huvittaa piittaamatta säännöistä.

Järjestelmä mahdollistaa, rahaa antamalla, ihmisen elämisen syrjäytyneenä ilman yhteiskunnalle merkityksellistä asemaa – nykyinen pakottaminen palkattoman työn tekemiseen ei ole riittävän tehokasta vaan on aktivoitava lisää.

Aivan kuin köyhät olisivat aivan eri rotuisia ihmisiä, jotka ovat liian tyhmiä kehittyäkseen tai kehittämään itseään. Yhteiskunnan siis pitäisi voida hyötyä heistä ja heidän jälkeläisistään palkattomina työntekijöinä, jotta heidän elämällä/elättämisellään olisi merkitystä.

…. järkyttävä tavoite!

Minun mielestäni yhteiskunnan pitää myöntää kaikille ihmisille riittävä sosiaaliturva, jos yhteiskunnalla on varaa syrjäyttää omalla toiminnallaan koulutetut ja työkykyiset ihmiset työmarkkinoiden ulkopuolelle. Ei ole kenenkään etu, että yhteiskunnan virkoihin valitaan suhteilla työntekijöitä, joille työtehtävistä suoriutuminen edellyttää ylivoimaisia ponnisteluita ja aiheuttaa unettomia öitä. Ymmärrettävästi edellinen johtaa tarpeeseen saada joku pätevä tekemään työt, mutta palkkaa nostavan pitää suoriutua omista työtehtävistä ilman palkattomien työntekijöiden apua.

Työttömyyttä on lähdetty hoitamaan tavoilla, joilla vain lisätään hyödyttömien työllistämispalveluiden ostamista sekä aiheutetaan ihmisten eriarvoistumista palkkaa saaviin ja palkattomiin työntekijöihin, joten väistämättä on päädyttävä johtopäätökseen, että muutamia epäpäteviä on palkattu aivan liian vaativiin tehtäviin.

Kun tekemätöntä työtä löytyy, niin niitä tekemään tulevalle pitää maksaa palkkaa.

Päättäjille vain 750 euroa kuukaudessa ja kaikki muut edut pois

Kun päättäjille maksettaisiin ainoastaan 750 euron palkkio kuukaudessa ilman mitään lisäosia, niin alkaisi päätöksiin löytyä muitakin ratkaisuvaihtoehtoja kuin työttömän tukien pienentäminen. Voisi tulla mieleen sellainenkin kumma vaihtoehto, että työnantajan pitää maksaa työntekijälleen sellaista palkkaa, jolla suomessa voi hankkia kohtuullisen elintason.

Päättäjillä on kovat paineet pienentää toimeentulotukea, koska yhä useammin työnhakijat kieltäytyvät tekemästä kokopäivätyötä toimeentulotukiminimin mukaisella sosiaalituella tai toimeentulotukiminimin alittavalla palkalla.

http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3707703-kommentti-hallitus-leikkaamassa-toimeentulotukea-puolivaliriihessa

Edellisessä uutisessa nähdään kuinka tavallinen kansanosa saadaan harhautettua uskomaan ”tuilla elämisen autuus ja yltäkylläisyys”.

Vuosina 1998 – 2006 oli asumismenoissa 7 %:n omavastuuosuus, joten vuokrasta hyväksyttiin toimeentulotukilaskelmassa menoksi 93 %:n osuus. Uutisessa mainitaan, että omavastuu kompensoitiin hyvinkin samansuuruisella asumistuen korotuksella, joka on harhaanjohtava väite. Toimeentulotukilaskelmassa asumistuki otetaan aina täysimääräisesti tulona huomioon, joka tarkoittaa tuen saajalle täsmälleen samaa kuukausittaista rahasummaa, vaikka asumistuki olisi 0 euroa tai 80 %:ia vuokran määrästä.

Ja ihan järjellä ajateltuna, miksi alennettaisiin myönnettävää toimeentulotukea asumismenojen omavastuuosuudella ja sama säästö korvattaisiin korotetulla asumistuella.

Tässä voidaan tietenkin kikkailla prosenteilla: Kun 500 euron vuokrasta jätetään huomiomatta menona 7 %:n omavastuosuus se tarkoittaa 35 euroa vähemmän myönnettävää tukea. Mikäli samaan aikaan asumistukea korotetaan 7 %:lla, niin se tarkoittaisi tuen korotusta noin 21 eurolla, jolloin saataisiin päättäjien laskuopilla 14 euron säästö kuukaudessa ja samaan aikaan voidaan antaa suurelle yleisölle vaikutelma ettei köyhän tukia laskettu lainkaan – toista laskettiin 7 %:ia ja toista nostettiin 7 %:ia. Todellisuudessa kuitenkin säästettäisiin tuo 35 euroa, koska sen verran vähemmän tukea köyhä saisi kuukauden elämiseen.

Kun myönnetään toimeentulotukea, niin muita tukia ei ”lisätä toimeentulotuen päälle” vaan laskelman mukainen miniminormi pysyy täsmälleen samana.

Vuokran omavastuuosuus voitiin kuitenkin toimeentulotukea myönnettäessä kompensoida pärstäkertoimeen perustuvalla lisätuella. Kyseessä on aivan sama viranhaltijalle suotu oikeus käyttää omaa harkintaa, kuin kahdessa samankaltaisessa tilanteessa, jossa yhdelle toimeentulotuen hakijalle myönnetään täysi perusosa ja toisten kohdalla perusosaa alennetaan 20 tai 40 prosenttia (tämä on sitä lain mukaista yhdenvertaista kohtelua!).

Jos toimeentulotukimenoja ryhdytään laskemaan vuokran omavastuusosuudella, niin se tarkoittaa käytännössä perustoimeentulotuen alentamista täsmälleen samalla summalla kuin omavastuuosuus on vuokrasta.

Esimerkiksi 500 euron kuukausivuokran perusteella 10 %:n omavastuu tarkoittaisi tuen pienentämistä 50 eurolla, joka tarkoittaa..

…että yksinasuvalla täyttä perusosaa saavalla jäisi asumismenojen jälkeen 437,89 euroa kuukaudessa elämiseen.

…että yksinasuvalla 20 %:lla alennettua  perusosaa saavalla jäisi asumismenojen jälkeen 340,31 euroa kuukaudessa elämiseen.

…että yksinasuvalla 40 %:lla alennettua peruosaa saavalla jäisi asumismenojen jälkeen 242,73 euroa kuukaudessa elämiseen.

Kun kuukausivuokra kasvaa, niin kasvaa omavastuuosuuskin, mikäli siis omavastuuosuus määriteltäisiin jälleen kerran prosentteina vuokran kokonaismäärästä.

….

Erikoista on, että suomen hintatasoon nähden liian alhaisella toimeentulotuella tulevat erittäin hyvin toimeen vain ne henkilöt, jotka nostavat itse kymmenkertaisia kuukausituloja.