Työtön ei tiedä edes kokemaansa

https://yle.fi/uutiset/3-9709763

 

Uudenmaan alueella on jutun tekohetkellä 3500 työkokeilijaa ja kuukausittain noin 1200 aloittaa työkokeilun. Tyhmempi voisi väittää, että näin suuri palkattomien työntekijöiden tarjonta vaikeuttaa työllistymistä palkkatyöhön, mutta tällaista älykyyttä ei löydy työttömien palveluita järjestävien viranhaltijoiden pääkopasta.

Suppeallakin talouselämän ymmärryksellä pystyy tekemään päätelmän, että palkatonta työvoimaa hyödyntävä yritys saa kilpailuetua, joka ei voi olla vääristämättä yritysten välistä kilpailua, mutta työttömien palveluita järjestävät kiistävät tällaisen mahdollisuuden.

Työttömille tarjottujen palveluiden hyödyttömyys löytyy tilastoista, mutta jokin ”järkeä suurempi voima” saa vain lisäämään näiden hyödyttömien palveluiden ostamista ehtymättömillä verovaroilla. Lapsilta, sairailta, eläkeläisiltä, opiskelijoilta ja työttömien tuistakin otetaan pois, mutta työttömien kyykyttämispalveluiden ylläpitämiseen löytyy aina veronmaksajien rahaa, miksi kukaan ei kyseenalaista tällaista yhteiskunnan varojen käyttöä?

Edellisellä ei edes saavuteta nykyistä pohjanoteerausta, vaan työttömien omat kokemuksetkin pitää kiistää: Kuinkahan moni suomen työtön on joutunut tilanteeseen, jossa nenän alle työnnetään paperi allekirjoitettavaksi ja allekirjoittamatta jättämisen kerrotaan johtavan työttömyyskorvauksen menettämiseen. Edellisestä huolimatta Uudenmaan työ- ja elinkeinotoimiston johtaja Jarmo Ukkonen pitää mahdottomana, että työtön ei saisi ”kirjoittamattomien työkkärilakien mukaisessa käskyjenjakotilanteessa” jostain utopiaulottuvuudesta oikeaa tietoa työttömän oikeuksista, laista, lain tarkoituksesta ja kaikelta pahuudelta suojelevaa voimakenttää, joka auttaa selvitymään asiakirjan tarkistamisesta lakimiehen tarkuudella ja pomminpurkajan hermoilla, vaikka kaksi tai useampi henkilö on painostamassa ja varmistamassa ettei työttömälle jää aikaa kyseenalaistaa koko tapahtumaa.

Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskuksen myymälätoiminnan johtaja Kirsi Siitonen tietää, että kritiikki johtuu ainoastaan hyväksikäytettävän voimavaroista. Henkilö luultavasti tarkoitti, että alistetut/nöyryytetyt valittavat ja muut ovat kiitollisia kohtelustaan, mutta tämäkin vain kuvaa nykyisen tilanteen vakavuutta.

Ajatelkaa, kuinka kauan ihminen on saanut alistaa toisia ihmisiä ja missä määrin, kun ihmiselle itselleen on muodostunut käsitys, että hän voi kumota toisen ihmisen oman kokemuksen ja mielipiteen aivan kuin tällä toisella ihmisellä ei olisi kykyä tai oikeutta omaan näkemykseensä.

Miksi pakkotyö jatkuu….

http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201707032200243136_u0.shtml

Tarkoitukseksi voidaan väittää ihan mitä tahansa, mutta typeristä väitteistä huolimatta tosiasiat eivät muuksi muutu. Kun työntekijäksi ei voi saada palkatonta työntekijää, niin työ on teetettävä palkatun työntekijän työpanoksella, joten on turha ”lässytellä” ettei palkattomalla työllä korvata palkallista työtä. Menee ihan typeryydellä leikkimiseksi, jos lähdetään silmät kirkkaana väittämään, että palkattomilla hoidetut työtehtävät olisi jätetty tekemättä ellei olisi palkattomia työntekijöitä tekemään näitä hommia ja samalla avoimesti myönnettäisiin työttömän harjoittelevan työtehtäviä, joihin ei koskaan voisi työllistyä palkattuna työntekijänä.

Miksi ihmeessä työttömän tai koulutetunkin henkilön pitäisi todistella palkattomalla työnteolla pätevyytensä, kun vuosisatojen ajan tämä on saatu testattua palkkaamalla henkilö töihin? Palkka on kuitenkin työntekijän paras motivaattori, ja palkattoman työjakson jälkeen ansaittu uusi palkaton työjakso ei kannusta työtöntä antamaan loputtomasti usean kuukauden palkattomia  työnäyteitä. Useat opiskelijat ovat olleet kesälomien ajan palkkatöissä ja jokainen varmasti tietää oman kokemuksen perusteella, että useampien alojen työhönperehdyttäminen tapahtuu parissa päivässä ja puutteet täydennetään tarpeen vaatiessa pätevämmältä työntekijältä neuvoja kysymällä – tai pomolle/omistajalle soittamalla.

Jos yrittäjillä ei ole riittävää ammatitaitoa tai riskinottokykyä työntekijän palkkaamiseen, niin ei ole mitään järkevää syytä tukea tällaisia yrityksiä verovaroin. Nykyaikana on menty aivan liian pitkälle, kun yrittäjien riskiä siirretään veronmaksajien maksettavaksi ja virheellisen rekrytoinnin riskejä yritetään siirtää työntekijöille. Kun sallitaan yrityksen palkanmaksun korvaaminen  verovaroista maksettavilla sosiaalituilla, mahdollistetaan työntekijän palkkaukseen liittyvien kustannuksien siirtäminen yrityksen tuloksi, jolloin väistämättä vääristetään yritysten välistä kilpailua. Ainoa järkevä tilanne tukea yrityksen kannattavuutta sosiaalisilla tuilla olisi silloin, kun työtön yrittää perustaa itsensä työllistävän yrityksen, mutta jostakin syystä tämänkaltaiset todella työllistävät yhdenmiehen yritykset koetaan aiheuttavan täsmälleen sellaisia ongelmia kuin nykyinen palkattomien työntekijöiden hyödyntämien aiheuttaa. – Tämän tästä saa lukea kauppaketjujen konkursseista, koska ostajat katoavat palkattomien työntekijöiden myötä ja varallisuus siirtyy palkattomia työntekijöitä hyödyntävien yritysten omistajille, jotka eivät osta tarvettaan enempää ja heidän tuloverotus tapahtuu pääasiassa palkkaverotusta huomattavasti matalammalla osinkoverotusprosentilla.

Miksi työnantajalle kuuluvaa työnohjausta pitäisi tukea verovaroilla? Miksi haukutaan työnhakijoita huonosta valmiudesta tehdä töitä? Mikäli päätetään palkata työntekijäksi lukion käynyt ja jätetään alan ammattitutkinnon suorittanut valitsematta, niin luonnollisesti työntekijän perehdyttäminen lähtee ihan perusasioista ja tämä vie enemmän aikaa kuin ammattitutkinnon suorittaneen perehdyttämiseen kuluisi.

Mikäli työntekijä ei tuota riittävää työpanosta palkkansa vastineeksi, niin silloin työnjohdossa täytyy olla vikaa, tai on palkattu epäpätevä henkilö, tai on palkattu työntekijä ilman todellista tarvetta. Huonoja työntekijöitä löytyy, mutta huonoille työntekijöille pitää antaa varoituksia ja ellei työnantaja saa palkan vastineeksi työajalla tehtyä työskentelyä tai riittävää työpanosta, niin työntekijälle pitäisi antaa potkut. Näiden huonojen työntekijöiden palkkaamisen ja pitämisen perusteella ei pitäisi vaatia asiaan täysin syyttömiltä työttömiltä palkattoman työn tekemistä.

 

Ylläolevista väitteistä huolimatta harva palkattomien työkokeilujen ja palkkatukityöpaikkojen kierteeseen jäänyt työtön pääsee rehelliseen palkkatyöhön. Hämmästyttävintä on ettei vuosien aikana kertyneistä tuloksista kuitenkaan löydy totuutta, vaikka yhä useammat kertovat tämän ihan avoimesti:

https://yle.fi/uutiset/3-9704644?origin=rss

Edellisessä kerrotaan ihan avoimesti, että työkokeilun jälkeen voi työllistyä palkkatuella. Edellinen lienee ”SE” tilastoihin merkittävä onnistunut työllistyminen, vaikka koko palkallinen työjakso kestää vain saman ajan kuin veronmaksajien kukkarosta maksetaan palkkatukea. Luultavasti useat työnantajat olisivat valmiita palkkaamaan työttömän työnhakijan heti palkkatuen kera, mutta ilmeisesti työvoimavirkailijoiden kirjoittamattomat ”työkkärilait” sallivat palkkatuen myöntämisen vasta palkattoman työjakson jälkeen, jolloin saavutetaan työttömän nöyryyttämisen lisäksi näennäinen työllistymiseksi tulkittava tulos.

Sota ihmisoikeudettomia vastaan jatkuu…

http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka/kelan-p%C3%A4%C3%A4johtaja-aaltonen-asumistuen-ja-lapsilis%C3%A4n-voisi-porrastaa-1.196447

Miksi ihmeessä lapsilisää maksettaisiin suurempana kun se miinustetaan lapsen toimeentulotuen perusosasta? Pitäisi korottaa lapsen perusosaa toimeentulotuessa, jolloin köyhän lapsen elinkuluihin siirtyisi enemmän rahaa. Luultavasti Elli Aaltonen tietää tämän, mutta tulkitsee vain työssäkäyvät ja riittävän suurta palkkaa nostavat ”tukien arvoisiksi” ihmisiksi eli vain ne ihmiset, joille lapsilisä muodostaa lisätulon.

Millä perusteella nuori ei tarvitse rahaa elinkuluihinsa? Millä perusteilla nuori ei olisi yhdenvertaisesti oikeutettu lain mukaisiin tukiin? Millä oikeudella Kelassa pohditaan hälytysrajojen asettamista useiden tukien varassa pitkään oleville? Kun tuet on myönnettävä lakien perusteella, niin mitä hyötyä noista hälytysrajoista olisi? Mikäli hälytysrajojen tarkoituksena on kohdistaa aktiivisempaa ”Elli Aaltosen kannustusta” pitkään tukia saavia kohtaan, niin täytyy kysyä, millä oikeutuksella Elli Aaltonen  sellaista toteuttaisi?

Kun Elli Aaltonen tietää ihmisarvottoman kohtelun olevan toisille ihmisille vain hyväksi, niin ei voi muuta kuin todeta, että Elli Aaltoselle olisi hyväksi kylpeä tervatynnyrissä, kieriä höyhenissä ja muuttaa Siperia korpimetsään elämään 63 vuoden aikana saavuttamansa sivistyksen ja luonnon lakien mukaan.

Kun Kelan päätarkoituksena on myöntää tukia eri elämäntilanteissa oleville ihmisille, niin ihmettyttää kovasti, miten Kelan pääjohtajana voi olla henkilö, jolle näiden tukien myöntäminen näyttää olevan ylivoimainen ongelma?

Eikö tämän kaltaiset toistuvat avautumiset pitäisi johtaa laillisuuspuolella miettimään, mitä ihmettä tämä viranhaltija puuhailee… voidaanko Kelan epäonnistumisia katsoa läpi sormien vielä tälläisten kommenttien jälkeen. Miksi veronmaksajien maksettavaksi tulee toimeentulotukipäätösten viivästymisestä aiheutuneet korvaukset – eikö olisi asiallista periä maksetut korvaukset Kelan pääjohtajilta Elli Aaltoselta ja siirtoa valmistelleelta entiseltä pääjohtajalta Liisa Hyssälältä? Miten voidaan antaa näille ihmisille oikeus vaatia työttömäksi jääviltä vastuun kantoa ja pakkotyön tekemistä  työttömyyskorvausten vastineeksi, mutta heiltä itseltään ei edellytetä vastuun kantamista työttömyyskorvausta paljon suuremman palkan vastineeksi?

Tietoa, josta pitäisi kirjoittaa enemmän

http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005264147.html

Erittäin kiva lukea vaihteeksi asioista tietävän kynästä lähtöisin olevaa täysin selvää asiaa.

Yleensä tämän tästä saa lukea tekstejä, joissa työttömät syyllistetään aivan käsittömistä asioista ja taustalta löytyy vaatimus saada työntekijän työpanos palkatta tai elämään riittämättömällä palkalla. Koskaan ei olisi pitänyt joustaa työnantajan työntekijälleen maksamasta palkasta, koska ihmisen ahneus auttaa joustamaan moraalista ja tässä tapauksessa tarjonta on vain lisännyt kysyntää. Nykyistä lisääntyvää palkattoman työvoiman kysyntään yritetään tavoitella yhä törkeimmillä väitteillä ja vaaditaan köyhien elämän ajamista tilanteeseen, jossa elossa pysyäkseen työttömän täytyisi taistella palkattomasta työpaikasta verenmaku suussa.

Kun törmää työnhakijoille annettuihin neuvoihin tai työhönottajien näkemyksiin, niin usein niissä korostetaan ulkonäkötekijöitä (hakija ja hakemus) ja neuvot pätevyyden esiin tuomisesta loistavat lähes aina poissaolollaan. On täysin selvää, että työntekijä pitäisi valita työtehtävien vaatimusten perusteella.  Rekrytointi on tuomittu epäonnistumaan, jos lähdetään valitsemaan työntekijää pähkähulluilla perusteilla esim. tehdään oleteus, että painoindeksiltään alle 20 oleva työnhakija on kaikin puolin pätevämpi ja ahkerampi kuin painoindeksiltään yli 25 – tai – kirjoitusvirheettömällä hakemuksella työpaikkaa hakeva hitsari on pätevämpi kuin ammatillisesti pätevän hitsaaja, jonka hakemus kuhisee kirjoitusvirheitä ja hakemuksen muotoilu kertoo onnistuneesta kyvystä rikkoa työllistämiskoulutuksen myötä ”paskantärkeäksi” nostettua työnhaun etikettiä.

Lisäksi ”epäonnistunut rekrytointi oikeuttaa hyödyntämään palkattomia työntekijöitä” -perusteessa löytyy toinenkin epäloogisuusongelma, sillä palkattujen työntekijöiden perusteella ei voi tehdä mitään päätelmiä valinnan ulkopuolelle jäävistä työttömistä. Tietenkin voidaan tehdä päätelmä, että paras työnhakija on ”tietenkin” tullut valituksi, mutta tämän kaltainen päätelmä ei läpäise minkään tason älyllistä tarkastelua.

http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201705212200153251_u0.shtml

Yllä olevassa jutussa tulee viitaus yleisesti hyväksyttyyn epäkohtaan. Palkataan suhteilla epäpäteviä ihmisiä ja käytännössä vastuu rajoittuu palkan vastaanottamiseen. (En ota tässä kantaa jutussa mainittuihin pomoihin, sillä en ole seurannut heidän työskentelyn tuloksia – vaan otan kantaa yleiseen epäkohtaan, jossa pätevämpi hakija voidaan sivuttaa toisen hakijan saavuttaman aseman tai suhteiden perusteella).

Pitäisi tiedostaa, että yhteiskunnan kannalta olisi kustannus- ja toimintatehokkaampaa palkata pätevin hakija, sillä epäpätevän aiheuttamat lisäkustannukset maksetaan veronmaksajien kukkarosta ja epäpätevämpi ei pysty saavuttamaan niitä tuloksia, joita pätevämpi työntekijä voisi saavuttaa.

Pitäisi lopettaa puhuminen vastikkeettomista työttömyyskorvauksista, jotka ovat korvauksia työttömyydestä, ja nostaa puheenaiheeksi verotukseen enemmän vaikuttavat seikat eli vastikkeettomat palkat ja muodollinen virkavastuu.

Miksi ihmeessä työttömien pitäisi korvata palkatonta työtä tekemällä epäpätevien työn tulosta? Jos työ- ja elinkeinoministeriössä olisi pätevää henkilökuntaa, niin nykyiset työllistämispalvelut pyrkisivät edistämään palkkatyöhön työllistymistä ja työttömyyden syyksi hyväksyttäisiin myös työpaikkojen puuttuminen. Jos korostettaisiin virkavastuuta, niin nykyiset työllistymisen kannalta hyödyttömät työllistämispalvelut olisi jo vuosia sitten lopetettu kustannustehottomina, jolloin työttömyydestä loisiminen ei olisi koskaan saavuttanut nykyisiä mittasuhteita, jossa kansantalous ja työllisyys ”paranee” samaan tahtia kuin työttömien kyykytyspalveluja tarjoavien yritysten liikevaihto kasvaa. Eikö pätevä henkilökunta ymmärtäisi, että on järjetöntä vähentää palkansaajien määrää, korvata työntekijälle kuuluva palkka veronmaksajien kukkarosta maksettavalla sosiaaliturvalla ja edistää verosuunnittelua harrastavan yrittäjän omaisuuden kerryttämistä, koska se oma palkka maksetaan verovaroista. Lopulta siitä omasta palkasta pidätetään sen oman toiminnan seurauksena yhä enemmän veroa, koska yhä useampi tekee palkatonta työtä ja yhteiskunnan kustannukset katetaan yhä pienemmän veronmaksajajoukon veroilla. Tietenkin on mahdollista, että työ- ja elinkeinoministeriöstä löytyy pätevää henkilökuntaa ja oikeaa tietoa, mutta sitten täytyy ihmetellä, miksi päättäjät eivät tee päätöksiä koko yhteiskunnan etua ajatellen?

Suomen kansantalouden tuotannon taittuminen

Seuraavasta linkistä löytyy mielenkiintoinen käppyrä: http://www.findikaattori.fi/fi/39

Suomen kansantalouden tuotannon kasvukäyrä on jatkanut kasvuaan huonoinakin talouden aikoina, mutta jossakin vaiheessa suomessa tapahtui ”jotain”, jonka jälkeen on rämmitty lähinnä paikoillaan (luultavasti vanhoilla höyryillä ennen tulossa olevaa suurempaa romahdusta?).

En malta olla yhdistämättä edellisessä kuvassa näkyvää kansantalouden tuotannon kasvukäyrän taittumista ja työmarkkinatukiuudistuksen ajankohtaan…

Lokakuussa 2005 äänestettiin työmarkkinatukeen liittyvästä ”palkattomasta pakkotyöstä” ja kohtuullisella viipeellä tapahtui kansantalouden tuotannon taittuminen ja lasku.

Löytyykö muita merkittäviä syitä suomen kansantalouden tilan taittumiselle?

Aivan käsittämätöntä – (ei herkille)

Kun ihmistä pahoinpidellään ja ihminen makaa jo tajuttomana maassa, niin onko viimeisten potkujen antaja vähemmän syyllinen vain sillä perusteella, että muut ovat ennen sitä hakanneet ihmisen puolustuskyvyttömään tilaan? Minusta pahoinpitelyä ei olisi pitänyt edes aloittaa ja kaikki ovat yhä syyllisiä, mutta ehdottomasti suurimmat ihmisyyden mätäpaiseet ovat ne viimeisimmät puolustuskyvyttömän ihmisen pahoinpitelijät. Tällä ajatusmallilla luin seuraavan jutun:

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/tyoministeri-lindstrom-kolumnissaan-hallitus-kyykyttaa-tyotonta-en-odota-etta-tyottomat-taputtavat-selkaan-ainakaan-leppoisasti/6421624

Täytyy myöntää, että sappi rupeaa kiehumaan kun lukee yllä olevasta linkistä löytyvää tekstiä. Voisiko joku kertoa, mitä työministeri Jari Linströmin mainitsemia parannuksia työttömien palveluihin on tehty?

Valitettavasti seura tekee kaltaisekseen ja tulee mieleen kuinka kansanedustajiakin voisi samalla tavoin kannustaa:

Myös kansanedustajien palkkioiden vastineeksi pitäisi laatia seuranta- ja valvontajärjestelmä. Nettiin voitaisiin laatia sivusto, jossa kansalaiset voisivat ilmaista tyytymättömyytensä ja kun laskuriin on tullut tietty määrä esim. 10 000 tyyttymättömyytensä ilmaisutta äänestäjää, niin pistettäisiin pystyyn kansanedustajien tuolileikki. Tuoleja olisi kaksi vähemmän kuin on kansanedustajia, jos kansanedustaja on tarpeeksi pätevä ja halua vain riittää, niin jokaisella kansanedustajalla on mahdollisuus istutua omalle tuolille. Niille, jotka jäävät ilman tuolia voitaisiin antaa maksimirangaistus aikaisemmin suomen laista löytyneen perusteella:

http://yle.fi/uutiset/3-6970493

Yritin etsiä kohtaa finlexistä, mutta en onnistunut löytämään sitä. Luonnollisesti tuo on ihmisoikeusjulistuksen vastainen, joten tuo kohta on saatettu poistaa, mutta samaa poistamistapaa voisi noudattaa myös niiden työttömiä koskevien lakien osalla, jotka ovat ristiriidassa ihmisoikeusjulistuksen kanssa.

Eli tuolileikissä kaksi ilman tuolia jäänyttä kansanedustajaa teloitettaisiin. Kyse on ainostaan oikeaan toimintaan kannustamisesta, koska oikein toimimalla tuolileikki ei edes käynnisty. Tuolileikki on nopeasti käyty lävitse, joten tuskin yhdelläkään kansanedustajalla on mitään tuolileikkiä vastaan.

Jos tulisi valitusta leikin mielipuolisuudesta, niin siihen voisi vastata autuas ilme kasvoilla etteihän tuolileikin tarkoituksena ole antaa kuolemaantuomioita vaan pelkästään kannustaa ja tukea kansanedustajia toimimaan koko kansan edun parantamiseksi (myös työtöntä kannustetaan ja autetaan, vaikka lähinnä varmistetaan työpaikkojen menetys, työttömyyden jatkuminen ja kärsimysvastine tukien nostamisesta).

Jos tulisi valitusta kuolemaantuomiosta, niin siihen voisi vastata vilpittömästi ihmettelevällä ilmeellä etteihän mitään tuolileikkiä edes aloiteta, jos kansanedustajat vain toimivat oikein ja tämän perusteella voidaankin tehdä aivottomilla tappisilmillä tuijottomalla loppupäätelmä, että vain kansanedustaja itse vaikuttaa tuolileikin aloittamiseen – ei kukaan muu (aivan kuten työttömillekin on suotu omaan elämäänsä vaikuttavan maailmankaikkeuden hallinta).

Jos tulisi valitusta ettei tuoleja ole riittävästi, niin siihen voisi vastata pirullisen vahingoniloinen ilme naamalla ettei pidä keskittyä muiden suoritukseen vaan ainoastaan omaan suoritukseen, koska yhdellä kansanedustajalla on 198 tuolia valittavana (eli paljon suurempi todennäköisyys onnistua saamaan tuoli kuin työttömän saada työpaikka).

Jos tulisi leikkihaluuttomuutta sen perusteella ettei kuolemaantuomio ole oikea rangaistus ilman tuolia jääneille kansanedustajille, niin siihen voisi todeta tiukemmalla ilmeellä ettei toisten epäonnistuminen voi olla peruste leikistä kieltäytymiselle, sillä jokaisella kansanedustajalla on mahdollisuus onnistua.

Jos tulisi valitusta, että jotkut voivat pelkkää ilkeyttään käydä klikkaamassa tyytymättömyytensä kansanedustajien toimintaan, niin siihen voisi koiranpennun katsella esittää kysymyksen, kuka ihme niin haluaisi tehdä? (https://tuloksetontaopiskelua.wordpress.com/2015/06/04/tyottoman-vaara-aktiivisuus/).

Jos tulisi valitusta tuolileikkiuhkan aiheuttamasta epävarmuudesta vuorokauden jokaiselle eletylle sekuntille, niin… silloin kansanedustajat ehkä ymmärtäisivät, mitä ovat vuosien ajan tehneet työttömille. Pitää kuitenkin huomioida, että tässä esitetyssä tuolileikissä vain kansanedustaja yksin kärsisi seuraamukset – kun taas työttömien vuosia jatkuneesta kyykyttämisestä kärsivät väistämättä myös työttömien lapset.

Kun työttömien auttamista ja kannustamista toteutetaan, niin pitäisi esittää yksinkertainen kysymys: Lisääkö tämä työpaikkojen määrää? – ellei lisää, niin kyseessä on puhtaasti työttömän kyykyttämisestä, kepittämisestä, rangaistuksesta ja henkisestä väkivallasta.

Ja työttömien kyykytystoiminnan taustalta löytyy aina ajatus, että työttömyysturvaa nostavalla ei ole oikeutta omaan elinaikaansa:

http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/ykkosaamu_ihalainen_vartiainen-65120

Miettiikö kukaan, mihin työttömiä oikein kannustetaan?

Olen aina tiennyt, että suhteilla saa töitä jo ennen ammattitutkinnon suorittamista, mutta melkoinen tyrmäys oli kuitenkin jäädä toiseksi kirjoittavalle ylioppilaalle kun haettiin työntekijää työpaikkaan, johon minulla olisi ollut alan koulutus (tuohon aikaan ei ollut tuplatutkintoja, joissa samaan aikaan suoritetaan ammattitutkinto ja kirjoitetaan ylioppilaaksi). Oli ärsyttävää tulla alalle koulutettuna sivuutetuksi, mutta näin maailma on toiminut jo ammoisista ajoista lähtien ja sitten jatketaan omaa elämää eteenpäin. Tästä sisäpiiriläisiä suosivasta järjestelmästä hyötyvät henkilöt toteavat lähes aina tulleensa valituksi omilla ansioillaan, koska kunnan ja valtion työtekijän valinnasta voi aina tehdä valituksen. Tämä on yksi kummallinen piirre Suomessa – kun jostakin saa tehdä virallisen valituksen, niin pelkästään sen perusteella voidaankin todeta oikeudenmukaisuuden toteutuneen. Mikäli todettaisiin epäpätevämmän tulleen valituksi, niin tehtävään valitsematta jäänyt pätevämpi hakija saa muodollisen korvauksen ja epäpätevä jatkaa kuukausipalkan nostamista. Edellisen lisäksi lienee hyvin tiedossa, että valittamalla saadaan useimmin vain vahvistus tehdylle valinnalle, ja ratkaisun lopputuloksesta riippumatta valituksen tehneen on sitten jatkossa turha toivoa tulevansa valituksi avoimiin työpaikkoihin. Mitenkään ei voida perustella, että vasta ylioppilaaksi kirjoittava on pätevämpi kuin alan koulutuksen saanut, mutta näin tehdään.

Kuinkahan moni kunnan ja valtion virka on täytetty henkilöllä, jonka koulutus on aivan toiselle alalle, mutta ”tutkintoaste” voidaan tulkita täyttävän virkaan nimittämisen ehdot?

Kun puhutaan homekouluista ja homesairaaloista, niin väistämättä tulee mieleen onko virassa toiminut epäpätevä palkansaaja. Henkilö, joka on pyrkinyt todistamaan pätevyytensä esim.  energiasäästöratkaisuilla – säädetään ilmanvaihtoa pienemmälle tai pidetään ilmanvaihtoa päällä vain muutamia tunteja vuorokaudessa tai suljetaan koko ilmanvaihtojärjestelmä opetusajan ulkopuolisella ajalla, jolloin ilmanvaihto vie vähemmän sähköä ja saadaan merkittävät säästöt lämmityskuluihin. Asiasta jotain tietävät ajattelevat välittömästi ettei noin voida tehdä, sillä vaikka rakennustilavuutta vastaava ilmamäärä poistetaan muutamia kertoja tunnissa, niin rakennuksen käytöstä syntyvä kosteus ei poistu pelkästään laskennallisella ilmatilavuuden vaihtamisella, koska aina huoneessa ollut ilma ja korvaava ilma sekoittuvat keskenään, jolloin poistuva ilma on seos näistä – eikä poistettava ilma ole vain sitä vanhaa huoneilmaa. Kun ”tarpeettoman tehokasta” ilmanvaihtoa säädetään vuosi vuodelta ja kerta kerralla pienemmäksi, niin lopulta riittämätön ilmanvaihto johtaa kosteuden siirtymiseen rakenteisiin,  kosteus on puolestaan edellytys kaikille rakenteissa esiintyville epäterveellisille ”kasvustoille”. Toki, ehkä yleisin syy homerakennuksille on vesivahingot, mutta alan koulutuksen saanut tietää kunnossapitotarpeen, osaa havaita ilmenevät viat ja ennen kaikkea tietää, että kiireellistä korjausta vaativia tilanteita ei siirretä muutamien vuosien päähän, koska suunnitteilla on ”ehkä joskus tulevaisuudessa” jokin laajempi peruskorjaus.

Kun asiaa ei edes tiedosteta, niin ammatitaidottomien aiheuttamista lisäkuluista tai haitoista ei ole tietoa. Ja kaikki viranhaltijan aiheuttamat lisäkustannukset ovat aina pieni osa kokonaisbudjetista, jolloin yksillä oppirahoilla ei ole juurikaan merkitystä (ja kukaanhan ei laske näitä veronmaksajien kukkarosta maksettavia oppirahoja yhteen).

Päättäjät ovat täysin vakuuttuneita, että työttömyys on aina työttömän oma vika. Työpaikan saaminen on jokaiselle työttömälle yhtä helppoa kuin on epäpätevän sisäpiiriläisen meneminen valtion tai kunnan virkaan, joten työttömyys voidaan poistaa vain kannustamalla työttömiä vastaanottamaan työpaikka.

Löytyy henkilöitä, jotka kieltäytyvät luovuttamasta työpanostaan alipalkattuna, joten tämä riittää perusteeksi lähteä purkamaan tukijärjestelmän luomia kannustinloukkuja. Ongelma ei ole kannustinloukut vaan liian pieni palkka ja/tai porrastettuihin taulukkoihin perustuva tapa myöntää tukia, laskuttaa ja verottaa. Kannustinloukut voisi poistaa yksinkertaisesti luopumalla porrasmallista ja  ottamalla käyttöön suoraviivaisen laskumallin.

 

Kuvassa musta viiva kuvaa tapaa, jolla tuet myönnetään, tiettyjen tulorajojen välille myönnetään saman verran tukea, jolloin ”porrasaskelmista” syntyy kannustinloukkutilanteita, joissa pieni muutaman euron lisäys tuloihin pudottaa myönnettävää tukea merkittävästi. Kuvassa sininen viiva kuvaa suoraviivaista mallia myöntää tukea, jolloin tuet tippuvat suoraviivaisesti tulojen kasvaessa eikä synny kannustinloukkuja. Kannustinloukkuongelma on helposti korjattavissa, koska emme elä enää helmitauluajalla, mutta jostakin syystä tätä tietokoneajalla helposti tehtävää muutosta ei haluta tehdä. Kun verojen, tukien ja maksujen laskutapaa ei muuteta porrasmallista suoraviivaiseksi, voidaan pähkähullusta mallista kiinnipitäen laskea myönnettäviä tukia ja mätkiä kaikkia työttömiä muutamien lapsiperheiden kannustinloukkujen perusteella.

Suomessa työttömyystilanne räjähti käsiin 1990-luvun alussa ja siitä lähtien on tehty pähkähulluja ratkaisuja. Ensimmäinen ongelma oli tietenkin, että työttömille piti myöntää tukia elämiseen. Ratkaisuksi keksittiin työllistyminen, jota lähdettiin korjaamaan työllisyyskoulutuksella. Huonosti toteutettuna ja valvottuna työllisyyskoulutuksesta muodostui palkattomien työntekijöiden välitysjärjestelmä. Pahennettiin ensimmäistä ongelmaa työllisyyskoulutuksesta maksettavien kustannusten verran ja luotiin toinen ongelma, työnantajat havaitsivat erittäin kustannustehokkaaksi hyödyntää palkatonta työvoimaa. Samoihin aikoihin ymmärrettiin myös, että työttömät tarvitsevat palkkatyöpaikkoista saatavaa työkokemusta, jolloin helpotettiin työttömän työllistymistä työnantajille maksettavilla tuilla, jolloin kahdella edellisellä ratkaisulla saatiin luotua kolmas edellisiä paljon pahempi ongelma: Työttömien työpanos kelpaa koulutuksesta riippumatta vain yhteiskunnan maksamien tukien kera ja työnantajat eivät saa tarvittaessa muista työpaikoista riittävän nopeasti ammattitaitoista työvoimaa palkattavaksi, jonka tulkitaan antavan lisäoikeuden mätkiä palkkatyöpaikkaan kelpaamattomia työttömiä.

Työttömien tilanne on surkea ja toivoa paremmasta ei ole ollut vuosiin, koska työttömyyttä hoidetaan lähinnä lisäämällä verovarojen vuotamista työttömyydestä loisivien kukkaroon ja samalla olemassa olevia palkkatyöpaikkoja muutetaan kiihtyvällä tahdilla palkattomiksi tai häivitetään kokonaan maksavien asiakkaiden riittämättömyyden vuoksi. Kun työtön työllistetään palkattomaksi työntekijäksi, säästetään(?!) työttömyyskorvausmaksuissa, koska nyt maksetaankin päivärahaa työllisyyskoulutuksen, työharjoittelun tai muun työllistämispalvelun perusteella. Edellinen on ihmeellistä logiikkaa – esim. mikäli aikaisempi ”vessamaksu 1 euro” poistetaan ja tilalle laitetaan ”4 euron pakottavan tilanteen helpotusmaksu”, niin – ei siinä maksaja säästä yhtään mitään ja tilanteessa ei ole mitään syytä juhlia 1 euron säästöä. Työttömyyskorvauksien maksamisesta säästetään(?!) myös silloin, kun työtön siirretään kokonaan työvoimapalveluiden ulkopuolelle elämään toimeentulotuella. Yhtään ainoata työpaikkaa ei luoda työttömiä kyykyttämällä vaan käytetään yhä enemmän verovaroja työttömän ihmisoikeuksien loukkaamiseen. Virallisesti työttömien kyykyttämistä oikeutetaan leimaamalla työttömiä työllistymiskelvottomiksi täysin perusteettomilla kriteereillä, jolloin vain varmistetaan ettei työtön tule työllistymään edes tulevaisuudessa.

Oletteko huomannut uutisia Kreikan parantuneesta tilanteesta? Miksi Suomessa ei pystytä samaan? (Luultavasti syy on työttömien – lue  erittäin sarkastisesti)

Kaikki ovat varmaan kuulleet, mitä nurkaan ahdistettu eläin tekee? Kun työtöntä kannustetaan yhä rajummilla keinoilla vastaanottamaan olemattomia töitä, niin lopulta hengissä pysyäkseen työttömän ainoa keino on ”järjestää” niin paljon avoimia työpaikkoja, että tulee valituksi työpaikkaan.

Jos aiotaan jatkossakin keskittyä kannustamaan työttömiä menemään töihin luomatta työpaikkoja, niin verovaroja säästyisi melkoisesti kun hankittaisiin jokaiselle työttömälle ase, jolla voisi työttömän omalla aktiivisuudella aktivoida niitä avoimia työpaikkoja haettavaksi. Kun työpaikkoja on liian vähän työnhakijoihin nähden, niin valtio tietenkin yrittää vähentää työttömien määrää ja työttömille jää ainoaksi keinoksi  vähentää työssäolevia.

Olisi mielenkiintoista tietää, mihin päättäjien mukaan työttömiä kannustetaan kun työttömät on toteutetun työllistämispolitiikan myötä lähinnä kokonaan ulkoistettu palkkatyömarkkinoilta?

HUOM! Tämän tekstin ei ole tarkoitus yllyttää ketään suoraan toimintaan – tämän tekstin tarkoituksena on herättää päättäjät ajattelemaan. Fanaattisen vihan lietsominen työttömiä kohtaan voi ennen pitkään osua omaan nilkkaan…. ellei ole rakentanut itselleen riittävän turvallista kultaista häkkiä – ja silloinkin sähkö, vesi, ravintohuolto ym. palvelut olisi saatava sen kultaisen häkin ulkopuolelta ellei ole onnistuneesti siirtynyt täyteen omavaraistalouteen.