Se järjenkin vievä kateus

Suomessa on puoli miljoonaa työtöntä, koska kansanedustajat ovat päätöksillään leimanneet työttömät työllistämiskelvottomiksi ali-ihmisiksi, joiden työpanoksen voi ottaa palkatta. Mikäli olisi pidetty kiinni ihmisoikeuksista ja sopeuduttu siihen, että työnteon vastineeksi pitää maksaa kaikille työntekijöille palkkaa, niin Suomen taloudellinen tilanne olisi nyt huomattavasti parempi:

Kokoomukselle on köyhempien ihmisten ”liian hyvä” elintaso tuottanut aina sietämätöntä kärsimystä, jonka vuoksi tätä heidän kokemaa epäinhimillistä kärsimystä on pyritty poistamaan kansantaloudesta piittaamatta. Toki taustalta löytyy myös tarve valjastaa osa kansasta tekemään työtä elämiseen riittämättömällä tulotasolla, jotta hyväosaiset saisivat itselleen enemmän ansaitsemattomia tuloja.

Euroopan neuvosto on todennut sen kokoomuksen kateutta herättävän sosiaaliturvan liian matalaksi:

https://yle.fi/uutiset/3-7797709

Tulevaisuuden kannalta olisi tärkeintä miettiä:

Mitä ihmettä ihmisen päässä liikkuu kun useita tuhansia euroja kuukaudessa saava ei voi nauttia itsellään käytettävissä olevasta rahasta ja omaisuudesta, jos köyhälle maksetaan työttömyyden perusteella 500 euroa kuukaudessa ja katto pään päälle? Onko tällaisella aivotoiminnalla varustettu ihminen kykenevä tekemään yhteiskunnallisia päätöksiä?

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005632352.html

Työmarkkinatukea saa kuukaudessa: http://www.kela.fi/tyomarkkinatuen-maara-ja-maksaminen eli 32,40 euroa 5 päivältä viikossa ja veroa maksetaan 20 %ia. Kuukausittain saatava tuki on keskimäärin 557,28 euroa/kuukausi (32,40 euroa/päivä * 21,5 päivää/kuukausi * 0,80 vero). Kun 557,28 euroon lisätään asumistuki, joka esim. Tampereella on maksimissaan yhden henkilön taloudessa 312 euroa, niin päädyttäisiin 869,28 euron kuukausittaiseen tukeen. Mikäli Tampereella ahkeran halvemman asunnon etsimisen perusteella hyväksyttäisiin 600 euron kuukausivuokra, niin nykyinen tuki olisi 1091,21 euroa kuukaudessa.

Eli käytännössä kokoomuksen ehdotus uudistettavan tuen määräksi tarkoittaisi 20 %:lla alennettua nykyistä toimeentulotuen perusosaa, jos uuden tuen perusteeksi otettaisiin yhteenlaskettu työmarkkinatuki ja asumistuki. Toisin, kokoomuksen näkemyksen mukaan ”vain työttömyys- ja asumistukea saavan” kohdalla muutos olisi pieni, joka tarkoittanee edelleen +”pientä” tuen alentamista. Kokoomuksen mukaan työtön saisi nykyisen suuruisen täyden toimeentulotuen perusosan vain työtulojen kanssa.

 

Mikäli työtön ei täyttäisi aktiivisuusehtoa, niin +20 %:lla alennettua perustoimeentulotukea alennettaisiin vielä 5 %:ia.

Kokoomukselle ei riitä edellinen tukien merkittävä pienentäminen vaan sen lisäksi he haluavat poistaa köyhän oikeuden vapaaehtoistyöhön. Työttömältä on vietävä vapaaehtoiseen työhön osallistumisen ilo ja palkitsevuus, joten kokoomus esittää, että työttömille nykyään sallittu  vapaaehtoinen työ määrätään työttömille pakolliseksi.

Kun ihmisen elämänarvot ovat näin kieroutuneet, niin eikö pitäisi tiedostaa, että nämä elämänarvot todellakin siirtyvät sukupolvelta toiselle. Työttömien lapset leimataan negatiivisesti toisen polven työttömiksi ja asiaa perustellaan vanhemmilta opituilla elämänarvoilla, vaikka mitään perusteita tämän kaltaisille päätelmille ei ole olemassa.

Tulevaisuuden kannalta olisi tärkeintä miettiä:

Pitäisikö tulevaisuudessa asettaa yliopistokoulutukseen pääsemiselle vanhempien tulorajat, jolloin ei haaskattaisi koulutusvaroja sellaisten nuorten kouluttamiseen, jotka eivät näiden kieroutuneiden elämänarvojen vuoksi kykene toimimaan oikein vaan päätyvät todennäköisemmin käyttämään mielivaltaa?

Pitäisikö tulevaisuudessa asettaa julkiseen työpaikkaan valitsemiselle vanhempien tulorajat, jolloin todennäköisemmin vältettäisiin suhteiden perusteella valitut epäpätevät työntekijät ja mahdollistettaisiin pätevimpien työpaikanhakijoiden valitseminen?

 

 

 

Mainokset

Miksi?

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005630490.html

Miksi kansanedustajille ei yhdenvertaisesti riitä se muita työttömiä laiskistava liian suuri työttömyysturva, joka kuuluu kaikille sellaiselle henkilölle, jotka eivät ole olleet ennen työttömyyden alkamista  palkatyössä?

Miksi kansanedustajille ei riitä tietoisuus, että he ovat saaneet osallistua yhteiskunnan toimintaan?

Miksi kansanedustajille ei riitä tietoisuus, että kansanedustajana he olivat yhteiskunnalle tärkeitä ja heidän elämällään/elättämisellä oli merkitystä?

Miksi kansanedustajat eivät hyväksy yhdenmukaista kohtelua itselleen ja vaadi yhdenmukaista oikeutta samoihin tukiin kuin kaikki muutkin saavat, sitä samaa tukea, jota he ovat suu vaahdossa väittäneet niin yltäkylläiseksi ettei työttömille enää työnteko maita ?

Kun päättäjät kyhäävät tuollaisia hyväveli-tukia itselleen, niin täytyy ihmetellä, miksi ihmeessä he eivät muuta lakia siten, että kansanedustajien palkkio rinnastettaisiin palkaksi? Kun kansanedustajat ovat ihmisoikeuksien julistuksesta ja Suomen perustuslaista huolimatta pystyneet luomaan laillistetun pakkotyövelvollisuuden työttömille, niin tuskin mikään laki estäisi tekemästä lakimuutosta, jonka perusteella kansanedustajien palkkiot muutettaisiin palkkausperusteiseksi. Tämän muutoksen avulla heillä olisi mahdollisuus hyvään ansiosidonnaiseen työttömyyskorvaukseen ilman yhdenvertaisuudesta poikkeavia etuoikeuksia.

Entisinä kansanedustajina heillä sentään on ihan toisenlaiset mahdollisuudet työllistyä palkkatyöhön, kuin on heidän päätöksillään lainsuojattomiksi leimatuilla työttömillä.

Päivitys 6.4.2018 Vain moraalinen selkärangattomuus voi estää sopeuttamisrahojen poiston.

http://www.iltalehti.fi/politiikka/201804052200857622_pi.shtml

Suomen ”sivistyneet” perinteisesti julmia

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005607217.html

Suomessa 100 vuotta sitten harvinaisen koulutetusta väestöstä koostuva pataljoona teloitti 216  punaista naissotilasta, vaikka teloitus oli yleisesti kielletty ja tätä nimenomaista pataljoonaa oli vielä kaksi kertaa muistutettu teloituskiellosta. Tuohon aikaan niin sanotut punaiset olivat työläisiä (https://fi.wikipedia.org/wiki/Punakaarti) eli köyhällistöä ja valkoiset olivat hyväosaisia (https://fi.wikipedia.org/wiki/Valkoiset).  Tuolloin ja vielä vuosikymmeniä myöhemmin vain varakkaiden perheiden jälkikasvulla oli varaa käydä lukio ja jatkaa opiskeluja yliopistoissa, joten luonnollisesti he sijoittuivat koulutuksen ansiosta yhteiskunnassa merkittäviin asemiin.

Muistan yhden paritumista selventävän testin, jossa joukolle ihmisiä annettiin numerot ja sama numero annettiin aina kahdelle henkilölle, jonka jälkeen jokaisen piti tavoitella mahdollisimman suurilukuista paria itselle. Lopputulos oli sellainen, että kukin numero pariutui toisen saman numeron kanssa. Edellinen ”numeroihin perustuva” pariutuminen eli lähinnä yhteiskunnallista asemaa simuloiva parinvalinta johtaa rodunjalostuksessa sisäsiittoisuuteen ja geeniperäisten tautien yleistymiseen.

Kun kahden edellisen kappaleen tiedot yhdistää, niin rotuopillisesti oli väärin teloittaa laajemman populaation kanssa pariutuvia köyhiä, kun puhtaasti rotuopillisesti olisi pitänyt teloittaa  ne sisäsiittoiset eli pienemmän joukon kesken pariutuvat hyvätuloiset. Peruste teloituksille oli otettu rotuopista, jota teloittajien koulutuksesta huolimatta tulkittiin kovin vaatimattomilla älynlahjoilla ja näin ”oman navan ympäriltä löytyvällä” -logiikalla oikeutettiin köyhempien ihmisten mielipuolinen tappaminen. Suurin syy teloituksille oli ihan sama perusongelma kuin nykyisinkin eli hyvätuloisten ”lukioherra-sukujen” mielestä heidän taloudellista asemaa uhkaavilla ei ollut oikeutta ”olla ja elää.”

Mielenkiintoista on, että huolimatta suomen tasapuolisesta oikeudesta opiskeluun, suomessa yleensä merkittävään asemaan nousseet henkilöt edustavat edelleen julmia elämänarvoja ja he kykenevät ymmärtämään köyhyyden vain yksilön omien valintojen tulokseksi. Luultavasti on tiedossa, että julmat elämänarvot eivät kuitenkaan tule koulutuksen seurauksena vaan ne ovat lähtöisin  kotikasvatuksesta.

Yksityiset työllistämispalvelut

Yksityisiin työllistämispalveluihin liittyy eräs merkittävä tulosta heikentävä ongelma. Yksityiset työllistämispalvelut saavat tulonsa kun veronmaksajien rahoilla ostetaan työttömille palveluja, joten jokainen työelämään autettu työtön olisi poissa palvelua tarvitsevien työttömien joukosta.

Toinen ongelma on se, että työllistämispalveluja pitää myydä vakuuttamalla ostopäätöksiä tekevät viranomaiset, että työttömät todellakin tarvitsevat ja tahtovat juuri heidän myymiään palveluita. Kun palveluita myydään tasolla, kuinka sanotaan käsipäivää, tai opetellaan vuorokausirytmiä, tai opetellaan henkilökohtaista hygieniaa, tai …, niin täytyyhän työttömästä tehdä oletusarvoisesti lähes idiootti.

Kolmas ongelma tulee palvelulla saavutetusta hyödystä, luonnollisesti työllisyyspalveluiden olematonta työllistävää vaikutusta pitää jotenkin selittää ja tietenkin syy löytyy yksinomaan työttömän vioista ja puutteista.

Yhteiskunnan verovarojen käytön ongelma: Rahat pitää käyttää johonkin, mutta kukaan ei peräänkuuluta vastinetta käytetyille verovaroille.

Netistä löytää kirjoituksia, joissa sama työtön on käynyt saman työllisyyskurssin useampaan kertaan ja lopulta hän on jopa edennyt työllisyyskurssilaisena jonkinlaiseksi apuopettajaksi, jolle opettamisesta palkaa nostava siirtää omia opetustehtäviään.

Työttömien tilanne on pahentunut jo vuosikymmenien ajan ja työttömistä tulee yhä selkeämmin kauppatavaraa:

https://blogit.apu.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/

http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252328-terveyden-lisaksi-tyottomyys-kauppatavaraa-henkilostopalveluyritykset

 

Miksi kärjistäen?

Jo pitkään olen ajatellut kirjoittaa, miksi esitän asiat suoraan ja kärjistäen.

Saku Timosen blogissa kirjoitettua:

Mielestäni Saku Timonen huomioi positiivisena asiana palkatuille työttömille maksettavan palkan, mutta kritisoi yrityksen toimintaperiaatteen perustumista verovaroista otettaviin palkkatukiin.

Saku kirjoittaa suoraan ja selkeästi, mutta vaikuttaisi siltä, että Kuusi Oy:n perustajat ottivat koko kirjoituksen pelkkänä kehuna:

Saattaa olla, että yritys on perustettu ”sydämellä” ja tarkoituksena ei ole tehdä voittoa, mutta siinä tapauksessa hiukan ihmetyttää, miksi toiminta aloitettiin nimenomaan osakeyhtiönä. Ehkä tavoite on työllistää pienen paikkakunnan nuoria palkkatyöhön ja tarjota väylä työelämään, mutta tässäkin hämmästyttää se, että kuitenkin pitää korostaa heidän tarvitsevan erityisen paljon ohjausta ja tarve tuoda julki palkattujen henkilöiden puutteelliset työelämätaidot- onko kyse työttömistä vai älyllisesti rajoittuneista henkilöistä? Mikäli kyse on ihan normaaleista työttömistä, jotka tarvitsevat vain palkkatyöpaikan, niin saattaa olla ettei yksikään työnantaja näe ”poikkeuksellista ohjauksen tarvetta” tai ”sosiaalisten taitojen opettelutarvetta” erityisenä etuna…

Mielestäni on aika erikoinen näkemys, että yrityksen mahdolliset voitot tulevat ainoastaan asiakkaiden taskusta – heidän maksamien laskujen muodossa. Yritystoiminnassa ei voida erotella yrityksen tuloja ja menoja tuolla tavoin (- vai voiko nykyään jo erottaa ”työttömien palvelut” ja ”myytävät palvelut” eri kirjanpitoihin?). Kun verovaroista otettavilla palkkatuilla katetaan yritykselle kuuluvia palkkamenoja, niin yrityksen voitotkin on mahdollistettu veronmaksajien kukkarosta otetuilla tukirahoilla. Mikäli yritys ei saa lainkaan palkkatukea tai muutenkaan hyödynnä palkattomien työntekijöiden työpanosta, niin silloin voidaan esittää väite, että yrityksen voitot on saavutettu yritystoiminnan tuloksena.

Yrityksen perustajan mielestä he eivät ole astuneet yhdenkään paikallisen yrittäjän varpaille.

Nopeasti googlettamalla löytyy paikallinen yritys, joka tarjoaa täsmälleen samoja palveluja. Myös lähikunnista löytyy kiinteistöhuoltoyrityksiä, joten palkkatuella pyörivä yritys vääristää yritysten välistä kilpailutilannetta.

Yritysten palveluiden myymistä palkkatukia hyödyntäen voidaan tietenkin perustella sillä, että palkatut henkilöt ovat jollakin tasolla kehitysvammaisia, jolloin heidän työpanoksen ei katsota kilpailevan muiden kiinteistöyritysten tarjoamien palveluiden kanssa samoista markkinoista. Asiaa voi tulkita myös siten, että ei kilpailla samoilla markkinoilla, koska palkkatukia hyödyntävä yritys tarjoaa palveluja edullisimmilla hinnoilla kuin muut yritykset (mutta yritysten välisessä kilpailussa on nimenomaan aina kyse siitä, kuka pystyy tarjoamaan samaa tuotetta/palvelua edullisemmalla hinnalla). Kolmas mahdollisuus on tulkita ettei palkkatukia hyödyntävä yritys kilpaile muiden yrittäjien kanssa samoista asiakkaista, koska heidän asiakkaansa eivät ole muiden yritysten asiakkaina tai he eivät ole ostamassa kyseessä olevaa palvelua korkeammalla hinnalla muilta yrityksiltä. Kolme vaihtoehtoa, jotka kaikki ovat toinen toistaan älyttömämpiä.

Mielenkiintoinen väite, että yritykselle on kunnia asia maksaa täyttä palkkaa kaikille työntekijöille, mutta kuitenkin myönnetään työkokeilijoiden ottaminen. Suomen joka ainoa yritys voi ihan samalla perusteella väittää, että heidän yritykselleen on kunnia asia maksaa täyttä palkkaa kaikille työntekijöilleen, vaikka he hyödyntäisivät kaikki palkattoman työnteon muodot, koska virallisesti ei ole olemassa ”palkattomia työntekijöitä” vaan he ovat aina viralliselta nimikkeeltään työkokeilijoita, työharjoittelijoita tai työkuntoutujia.

Jos työntekijällä on mahdollisuus valita työnteosta palkka tai saman työn tekeminen palkatta, niin aina työntekijä valitsee sen palkan. Se seikka, että työtön itse pyytää päästä palkattomaksi työntekijäksi johtuu ainoastaan siitä yksinkertaisesta syystä, että hänellä ei ole muita vaihtoehtoja ja aina pyynnön taustalta löytyy jonkin asteinen pakko/pakottaminen. On täysin merkityksetön seikka, että työtön itse pyytää. – Ei ole yhtään oikeudenmukaisempaan toimintaa, jos varkaat pysäyttävät yrityksen rahoja yösäiliöön vievän työntekijän/omistajan ja joku varkaista uhkaa fyysisellä väkivallalla ellei rahoja kuljettava ”lahjoita täysin vapaaehtoisesti” yrityksen rahoja uhkausta esittämättömälle varkaalle – varkaat voivat myös vaatia, että rahoja kuljettava henkilö pyytää, että saa lahjoittaa rahat. Tuskin tällaisen ryöstön seurauksena tulkittaisiin rahat vapaaehtoisesti lahjoitetuiksi ja ainoa seuraamus aiheutuisi varkaalle, joka esitti sanallisen uhkauksen tai suoritti lahjoitusta edeltäneellä ajalla pahoinpitelyn.  Miksi työttömän kohtelussa taloudellisen hyödyn ottajalle sallittaisiin ”viattomaksi ja pyyteettömaksi auttajaksi”-julistautuminen, koska kyse on kuitenkin hyvin selkeästi työttömän työpanoksen tai palkan ottamisesta.

Perustettuun osakeyhtiöön on sijoitettu varoja ja toimintaa lähteen pyörittämään henkilöt, jotka eivät saa työstään palkkaa…

Yritysrekisterin mukaan yritys on tuottanut tappiota, mutta jäädään mielenkiinnolla seuraamaan…

Presidentti Mauno Koivisto taisi aikoinaan todeta ettei kukaan lähde politiikkaan mukaan täysin pyyteettömästi toisten etuja ajamaan vaan taustalta löytyy myös omat intressit.

Kun lähdetään hyödyntämään verovaroista otettavaa palkkatukea ja tarjoamaan työttömälle palkkatyötä, niin työttömän näkökulmasta tilanne tietenkin paranee palkattomaan työskentelyyn nähden. Ainoaksi positiiviseksi asiaksi jää se työntekijälle maksettava palkka – joka pitäisi aina kuulua työntekijälle – ja monta negatiivista seikkaa…

Palkkatukea siis hyödynnetään yritystoiminnan palkauksen perustana, jolloin verovaroista myönnettävällä palkkatuella ei edes pyritä työllistymään yritykseen palkkatuetun ajan jälkeen.

Yritys luonnollisesti perustelee toimintaansa väheksymällä palkkaamiensa työntekijoiden työntekokykyjä, jolloin jo lähtöasetelmissa palkkatuen avulla saatu työkokemus asetetaan kyseenalaiseksi.

Vaatimaton palkka, jolloin lähdetään polkemaan alan työntekijöiden palkkatasoa työehtosopimusten minimiin.

Hyödyntämällä palkkatukea voidaan myydä samaa palvelua edullisemmin kuin ne yritykset, jotka joutuvat kattamaa kaikki palkkakustannukset yritystuloilla. Eli vääristetään yritysten välistä kilpailua ja vaarannetaan terveellä pohjalla toimivien yritysten toimintaa. Epäreilussa kilpailutilanteessa häviävien yritysten myöntä häviää myös palkkatyöpaikkoja.

Palkasta luonnollisesti saadaan verotuloja, mutta tämänkin voi tulkita siten, että yhteiskunta vain saa osan palkkatuesta takaisin ja hintana on yritysten välisen kilpailun vääristäminen.

Kun työntekijä saa palkkaa, niin yhteiskunnan ei tarvitse maksaa sosiaalisia tulonsiirtoja, mutta etu muuttuu merkityksettömäksi, jos tämä keino saavutetaan ainoastaan yhteiskunnan tukien varassa ja annetaan kannattomattomalle yritykselle epäreilua kilpailuetua.

Vääristynyt kilpailu edellyttää, että kilpailevien yritystenkin pitää saada työntekijöiden työpanos edullisemmin, joten työntekijöiden palkkoja pitää alentaa tai muidenkin työnantajien pitää saada palkkatukea työntekijöiden palkkaukseen. Lopulta kukaan yrittäjä ei halua maksa työntekijöiden koko palkkaa vaan vaaditaan, että työntekijät maksavat veroillaan osan omista palkoistaan. Selkeämmin sanottuna tämä idea toimii kuin seula, johon palautetaan osa seulan lävitse kulkevasta nesteestä/materiaalista ja jonkin ajan kuluttua seula ammottaa tyhjyyttään.

Jälleen kerran lähdetään saman kaltaiselle umpikujaan päättyvälle tielle kuin aikoinaan lähdettiin työttömien palkattoman työn teettämisellä:

Luultavasti aikoinaan pyrittiin edistämään työttömien työllistymistä järjestämällä työllisyyskursseja, jotka olivat pääasiassa palkatonta työntekoa. Työllisyyskurssien välityksellä työnantajat saivat palkkaa maksamatta työuraa aloittelevan työntekijän työpanoksen, josta he olivat aiemmin joutuneet maksamaan palkkaa. Työttömyyden lisääntyessä työnantajat oppivat, että he voivat vaatia yhä koulutetumpia ja pätevämpiä työttömiä tekemään palkatonta työtä. Nykyään palkkaamiseen vaadittava ammattitaito ei enää ole realistisessa suhteessa työnantajien palkanmaksuhalukkuuteen nähden, joten esiintyy näennäistä työvoimapulaa. Edellinen johtuu siitä, että työttömät eivät enää edes kelpaa palkattavaksi vaan työnantajan pitäisi saada työntekijä toisen yrityksen palkkalistoilta ja mielellään valittavana pitäisi olla omassa yrityksessä vuosien ajan palkatonta työtä tehnyt, jonka tietenkin oletetaan edelleen jatkavan palkattomana työntekijänä.

Edellinen toiminta sisälsi taloudellisen hyödyn tavoittelun lisäksi myös enemmän tai vähemmän hyvää tahtoa, joka johti työttömien ulkoistamiseen palkkatyömarkkinoilta, koska palvelun myymistä ja palvelun lopputulosta toteutettiin lähinnä työttömien työkykyä solvaamalla. Työttömän näkökulmasta tämä ”hyvällä tahdolla totetettu” hyväksikäyttö ja perusteeton parjaaminen on aina ollut väärin.

Minä en ole koskaan ymmärtänyt työllistämispalveluja järjestävien tahojen logiikkaa, mutta minulla on eräs tuttava, jonka avulla koen aina silloin tällöin merkittäviä ahaa- elämyksiä…

Tämä tuttava myy taikakeppiä, jolla sekoittamalla juomasta tulee paremman makuista. Tuttava kertoi, että eräs yhteinen tuttavamme oli kovasti kehunut, kuinka taikakepillä sekoittaen juomasta oli todellakin tullut paremman makuista. Totuus lienee lähempänä normaalia kohteliasta käyttäytymistä, jossa henkilölle oli tarjottu juotavaa tilanteessa, jossa yleensä kehutaan juoman makua tai pidetään ”turpa rullalla”. Henkilö ei ollut järjestänyt makutestiä taikatikulla sekoitetun ja sekoittamattoman juoman välillä, koska hän itse oli täysin vakuuttunut taikatikun merkittävästä vaikutuksesta juoman makuun ja sen vuoksi hän yhdisti juomasta saadut kehut taikatikun ansioksi.

Kuten tiedetään, niin työvoimavirkailijat saavat positiivista palautetta työllistämispalveluista, mutta kukaan ei tunne sellaista henkilöä muuten kuin kuulopuheelta. Luultavasti tämä on seurausta siitä, että mennään myöntämään, että ehkä jollekin työttömälle jostakin työllistämispalvelusta voisi olla apua (mutta ei kuitenkaan minulle!).

Edellisestä pääsemme vihdoin lopputulokseen: Työttömiä kyykyttävät tahot tulkitsevat kaikkein paskimmatkin temppunsa pelkästään positiivisina – ellei iske heidän nenäänsä suoraan tähän heidän ilolla rakentamaan paskakasaan ja kerro ilman mitään tulkinnan mahdollisuutta, että tämä on paskaa. Jos lähdetään tielle, jossa mietitään paskan käyttöä lannoitteena tai paskan koostumuksen miellyttävyyden eri asteita tietyssä tilanteessa, niin työttömien kyykyttäjät unohtavat sen olevan pelkkää paskaa ja ryhtyvät levittämään sitä paskaa entistäkin innokkaampina.