Rikkaat neuvomassa köyhiä

http://www.hs.fi/mielipide/a1478061398601?jako=272c98fb43662b792758067b671e0583&ref=tf_iHSisboksi-etusivu&utm_campaign=tf-hs&utm_source=iltasanomat.fi&utm_medium=tf-desktop&utm_content=frontpage

neuvot-1

 

Köyhille annettavien neuvojen perusideat löytyvät hyvin tiivistettynä janirikhardin kirjoituksesta.

Minä lähden ruotimaan tätä ”neuvominen/kannustaminen/haukkuminen” -asiaa hieman laajemmin omasta näkökulmasta ja otin lisälainauksia myös muualta:

”Jos ihmiselle tapahtuu hyviä asioita, syyt löytyvät itsestä. Päinvastaisessa tapauksessa ulkopuolelta. Tämä johtaa kieltäymykseen ja kyvyttömyyteen vastaanottaa neuvoja.”

Eräs kommentoija esitti osuvan täydennyksen: ”Myös rikas pitää menestymistään omana ansionaan ja mahdolliset vastoinkäymiset ovat aina muiden vika, milloin köyhien ja kateellisten, milloin vihervasemmiston, milloin ay-liikkeen.”

Muistan uutisen tutkimuksesta, jossa pelaajat asetettiin heti alussa eriarvoiseen asemaan ja toinen pelaaja sai aina tuplapalkkiot. Lopulta pelin voitti se pelaaja, joka sai tuplapalkkiot ja yllättävintä asiassa oli, että henkilö katsoi voittaneensa ihan tasapuolisessa pelissä. Sama pätee työpaikan saaneen kohdalla, mutta sujuvasti unohdetaan omalla kohdalla saatu apu ja syyllistetään työttömäksi jääneet, jotka eivät ole saaneet samanlaista apua vaan joskus jopa päinvastoin –  esim. silloin kun joku on suhteilla tullut valituksi työpaikkaan.

”Sen myöntäminen, että köyhyys voi johtua omistakin tekemisistä tai tekemättä jättämisistä saattaa joillain ottaa sen verran koville, että on helpompaa syyttää köyhyydestä kaikkia muita. Systeemin, hallituksen ja rikkaiden vika!”

Itse en todellakaan ymmärrä ajatusta, miksi työtön olisi omilla tekemisillä tai tekemättä jättämisellä aiheuttanut sen, että suomessa työtöntä ei oteta töihin ilman työnantajalle maksettavia korvauksia ja palkkaa suostutaan maksamaan työttömälle vieläkin nihkeämmin. Kyllä tämän idean takaa löytyy suomen päättäjät.

Ja eiköhän nykytilanne ole seurausta hyvin toimeentulevien kateudesta ”vastikeetta” maksetuista työttömyyskorvauksista, joka on poikinut nykyisen työpaikkoja syövän palkattoman työn. Palkattomaan työhön pakottaminen ei ole seurausta köyhien rikkaita kohtaan tuntemasta kateudesta vaan päinvastoin.

Mistä kateus vastikkeettomia työttömyyskorvauksia kohtaan on lähtöisin? Köyhä työtön on ollut aina riippuvainen työttömyyskorvauksista, joten köyhä työtön on pysyttellyt työvoimatoimiston vaatimassa ”töihinlähtövalmiudessa”. Rikkaan perheen jälkikasvu on voinut matkustella ja nostaa työttömyyskorvauksia, koska heidän kohdallaan vanhemmat turvaavat elintason, jos he jäävät kiinni matkailusta ja menettävät työttömyyskorvaukset matkan ajalta. Lisäksi rikkaan perheen jälkikasvulle on aina järjestynyt hyvällä palkalla sen verran töitä, että he ovat pysyneet ansiosidonnaisella päivärahalla, jolloin käsitys työttömyyskorvausten suuruudesta on jäänyt vinoutuneeksi. Heidän kohdallaan työttömyys on ollut yhtä lomailua.

”Eivätkä kelpaa meidän pienituloisten, kuitenkin hyvin pärjäävien neuvotkaan. Köyhällä ei kuulemma ole voimavaroja olla menemättä kauppaan ostamaan kaljaa ja tupakkaa. Kysyn vaan että mikähän rahasumma mahdollisesti poistaisi köyhyyden kokemuksen jos kyse onkin vain siitä että köyhällä raha polttaa hyppysissä. On kertakaikkiaan pakko käyttäytyä kuin huomista ei olisikaan. Ihan oikeasti, perusturvan taso on korkeampi kuin mitä perheellämme jää yhdestä ja puolesta duunista näppiin kun käy kaikki sossun hyväksymät menot läpi. Eikä elämä silti ole köyhää. Asenne kuntoon, köyhät, ihan ensimmäiseksi.”

Edellisen kommentin lopussa henkilö kertoo, että perheelle jää rahaa elämiseen alle perusturvan tason, joka voi tarkoittaa kahta seikkaa: Hän ei hae lasten elintason kannalta välttämätöntä toimeentulotukea tai sitten henkilö kuvittelee, että sossu todellakin maksaisi kaikki perusosalla katettavat menot. Yksikään lapsiensa tarpeista huolehtiva perheenpää ei väittäisi pärjäävänsä hyvin perusturvalla, vaikka he eivät valittaisi köyhyyttään vaan eläisivät erittäin taloudellisesti. Useimmille näyttää olevan todella vaikeeta ymmärtää, että se perustaso ei ole riittävä summa kattamaan kaikkia elämisestä aiheutuvia kuluja, koska ei ole olemassa ”sossun hyväksymiä menoja” vaan ainostaan laskennallinen perusosa, joka ei kata nykyisellä hintatasolla kaikkia ”sossun hyväksymiä menoja”. Jokainen voi testata perusturvan tason omalla kohdallaan: Googlettakaa ”toimeentulolaskuri” ja laskekaa oma miniminormi – pistäkää kaikki plussan puolelle jäävä säästöön ja yrittäkää pärjätä sillä perusosalla, työssäkäyvä voi ottaa säästöön menevästä summasta 9 euroa/työpäivä työssäkäyntikuluihin.

”Kysyn vaan että mikähän rahasumma mahdollisesti poistaisi köyhyyden kokemuksen..”-paljastaan sen yleisen asenteen, jolla yleensä köyhille annetaan neuvoja ja sen perusteella pitäisi olla selvää, että neuvoja saaneet köyhät ymmärtävät neuvot paremminkin ”silmille hyppimisenä”.

Itse en käytä rahaa tupakan tai alkoholin ostamiseen, mutta jollakin tasolla ymmärrän alkoholin käyttöön liittyvän pään tyhjennyksen, koska työttömän on pakko kestää melkoista paskaa joka suunnasta.

”Ne eivät kelpaa siksi, koska varsinkin omaa saamattomuuttaan köyhillä katkeruus ns. rikkaita kohtaan on niin dominoiva tunne että se hautaa alleen kaiken rationaalisen ajattelun. Ei keskitytä miettimään, että mitä voisin tehdä oman asemani parantamiseksi. Sen sijaan keskitytään olemaan päivä päivästä katkera niitä kohtaan, jotka ovat taloudellisesti paremmassa asemassa. Vaikka ns. rikas tarjoaisi aivan pyyteettömästi ja oikeasti auttamisen halusta neuvoja taloudellisen aseman parantamiseksi, ne kumotaan sillä ”Helppo sun on sanoa kun sulla on rahaa”-argumentilla ja sen jälkeen jatketaan taas vellomista katkeruuden suossa.”

Olen kasvanut köyhässä perheessä ja koskaan en ole huomioinut kommentoijan kuvailemaan kateutta tai katkeruutta rikkaita kohtaan. Olen lukenut vastaavan tyyppisiä kommentteja ja olen tullut vakuuttuneeksi, että rikkaassa perheessä opetetaan lapsille köyhien kadehtivan heidän rikkauksiaan – ja sen vuoksi palkan vaatiminen työnteosta on pelkkää köyhien kateutta. Rikkaan oman edun perusteella on rationaalista ajattelua vaatia työttömän työpanos palkatta, koska rikkaan näkemyksen mukaan köyhä parantaa omia asemiaan työkokemuksen kertymisen myötä ja palkan maksaminen on tarpeetonta. Köyhä puolestaan haluaisi työstään palkan, että ei tarvitsisi joka päivä kuunnella solvauksia. Kun työtön tekee palkatonta työtä, niin yrittäjä saa ilmaisen työpanoksen korvausten kera ja kunnalle/valtiolle työllistetty säästää yhteiskunnan palkkauskustannuksia, mutta palkattoman työn teettämisen loppulasku tulee työllistämistä kalliimmaksi.

Aika monella yrittäjällä taitaa olla vastaava tilanne: Maisan yrityksen tienaamat rahat eivät näy hänen henkilökohtaisessa verotuksessaan …ja köyhien kateuttahan se vaan on, että itse paljastaa yrityksen ja omien varojen menneen iloisesti seikaisin.

Yleisellä tasolla kateus liity lähinnä ihmisen luonteeseen ja kyseinen luonteenpiirre ei ole mitenkään kytköksissä ihmisen taloudelliseen tilanteeseen.

”Tottakai verotus nousee, koska sohvallamakaajille, työtävieroksuville ja muille loisijoille pitää saada rahaa taikaseinään. Sinä maksat veroina ja työnantaja maksaa veroina. Pienituloiset rääkyvät suu vaahdossa ”ottakaa lisää rikkailta ja antakaa meille”, aivan kuin nykyisissä tulonsiirroissa ei olisi tarpeeksi. Yhteiskunnan tehtävä ei ole tasoittaa tuloeroja erilaisilla tuillla. Yhteiskunnan tehtävä on tarjota tilapäistä, hetkellistä apua tyhjän päälle joutuneille. Jos rahat ei riitä, niin sitten muutat halvempaan asuntoon ja syöt halvempaa ruokaa. Hyvin yksinkertaista.”

Köyhällä on usein valittavana vuokra-asunto tai lumihanki, joten halvempi asunto on lähinnä teoreettinen mahdollisuus. Kaupungissa asuvaa työtöntä neuvotaan muutamaan syrjäseudulle ja syrjäseudulla asuvaa neuvotaan muuttamaan kaupunkiin, joten koskaan yksikään työtön ei asu oikeassa paikassa.

Olen usein ihmetellyt, miksi rikkaat kuvittelevat köyhien asuvan ylellisesti ja maksavan ylellisestä asumistasosta. Osa ihmisistä pystyy järjestämään itselleen ja lähipiirilleen vuokratasoon nähden edullisia vuokra-asuntoja, joissa ei välttämättä edes koroteta vuokraa joka vuosi. Jokin aika sitten luin päätöksen, jossa  kunnan työntekijä oli järjestänyt itselleen ja tyttärelleen edulliset asunnot. Kunnan työntekijän asunnossa ei 13 vuoteen korotettu vuokraa, mutta päätöksen mukaan ei ole vuokralaisen tehtävä huolehtia vuokrien korottamisesta… Köyhän on pakko maksaa 2 – 3 kertaista vuokraa todellisiin asumiskustannuksiin nähden, koska työtön ei selviä ilman asumistukea ja omaan asuntoon asumistukea myönnetään huomattavasti vähemmän, vaikka kokonaisasumiskustannukset olisivat vuokralla asumista alhaisemmat – tukea ei voida käyttää omaisuuden kartuttamiseen, mutta kun köyhä toimii välikätenä omaisuuden kartuttamiselle, niin asiassa ei ole mitään muuta ongelmaa kuin vuokratason nousu.

Väittäisin, että köyhemmät syövät jo sitä halvempaa ruokaa. Äskettäin oli 3,5 euron päivähaaste ruokailukustannuksiin – minä en ole oikein vakuuttunut siitä ideasta, että edellisen päivän ruoat laitetaan seuraavan päivän ruokaan. Toki muutaman päivän ajan näin voidaan tehdä, mutta lopulta se syötävä ruoka on yhtä vanhaa kuin olisi se ensimmäinen ruoka… ja eihän ruokaa saa jättää edes yöksi lämpimään, koska se kuumentaminen ei palauta ruoan syömäkelpoisuutta. Usein ”ateriahintoja” laskettaessa ei huomioida, että kaupasta voi ostaa vain koko pakkauksen, jolloin jonkin raaka-aineen hankkiminen nostaa ruoan valmistuskuluja melkoisesti. Lähes aina näiden ”syö halvalla” ja ”elä perusturvalla” -haasteiden suurin ongelma on se, että köyhäilykokeilut eivät kestä tarpeeksi pitkään, jotta jo ostettujen varastojen merkitys nollaantuisi. Köyhällä ei ole ”otetaan kaapista” varastoja vaan kaikki on maksettava sillä perusturvalla.

Olen myös ihmetellyt monissa keskusteluissa esiintyneitä väitteitä ruoan hinnasta. Jotkut väittävät tulevansa toimeen niin vähilla ruokakustannuksilla toimeen, että luultavasti syövät toisten laskuun, saavat/ottavat osan ruoka-aineista jostain ilmaiseksi tai saavat ruoka-aineet kauppahintoja edullisemmin eli kyseessä on kyse joko kiittämättömyydestä tai ”kuormasta syömisessä”. Todennäköisin vaihtoehto lienee ettei huomioida tai muisteta kaikkia kuluja.

”työtä tekemällä tuo perhe jää 200 € köyhemmäksi. ” ”Kyllä tämä nimimerkki ”Köyhä ja kyykytetty” juurikin vinkui sitä että tuet pienenee, eli olisi halunnut pitää tuet vaikka tulot kasvavat. ”

Edellinen kommentti liittyi uutiseen, jossa eräs perhe toi esiin epäkohdan, jossa ansaittu lisäpalkka vähentää käytettävissä olevaa rahaa. Epäkohdan aiheuttaa porrastettu tapa laskea lähes kaikkia maksuja ja tukia. Myöntämistavan voisi muuttaa järkevämmäksi suoraviivaisella mallilla, jossa laskukaavan mukaan tuet pienenisivät suoraviivaisesti, jolloin ei syntyisi rajakohtiin niitä ”kannustuskuoppia”.

Jokainen voi etsiä netistä sakkolaskurin ja kokeilla kuinka vain 10 euron tulolisäys rajakohdassa johtaa huomattavasti isompiin sakkoihin. Sama ilmiö löytynee myös verotuksesta… oikeudenmuksisempaa olisi käyttää suoraviivaista laskutapaa, koska se on helppoa tehdä tietokoneella. Olisi jo korkea aika luopua helmitauluajalla hyviksi havaituista porrastetuista taulukoista.

”Tai voisihan äiti etsiä myös ensimmäisen koulutuksensa mukaista työtä ja jatkaa opiskelua kun perheen tilanne sen paremmin sallii.”

Äiti opiskelee toista alaa, koska ensimmäinen ala ei auttanut työpaikan saamisessa ja jokainen tietää, että yleensä työtön jää tukityöpaikkojen ja palkattomien töiden kierteeseen ellei löydä työpaikkaa 3 kuukaudessa tutkinnon suorittamisesta. Neuvo siirtää opiskeluja ja etsiä työtä tuottaa saman tuloksen kuin neuvoisi jäämään työttömäksi, koska työpaikan etsiminen tarkoittaa työssä käyville juuri sitä sohvalla makaamista, työnvieroksumista ja loisimista.

”Tämä kertookin surullisen totuuden siitä kuinka suuret avustukset ja tukiaiset maassamme saa tekemättä mitään ja työnteko ei enää ole kannattavaa.”

Tässä oli rikkaan kateuteen pohjautuva päätelmä työnteon kannattamattomuudesta, kun lapsiperheellä työllä ansaittu lisäpalkka pienentää käteen jääviä varoja. Kyseessä on korjattavissa oleva epäkohta tukijärjestelmässä, mutta tätä ei suostuta edes näkemään, vaan paasataan kuinka avustukset ja tukiaiset saa tekemättä mitään.

”Tuet on liian isoja jos niillä pärjää paremmin työssä käydessä. Toki asianomaisella pieni alkupalkka mutta jostain on aloitettava se työura. Palkka nousee ajan kanssa. Tuet kiristettävä ihan minimiin ja ne ei saa olla saavutettuja etuja.”

Päätellään tukien olevan liian suuret, kun tukijärjestelmässä syntyy tilanne, että pienillä lisätuloilla tuet romahtavat. Samassa kommentissa kuitenkin peesataan hyvätuloisia toteamalla, että opettajan palkka on pieni. Käsittämätön oletus, että palkat nousisivat ajan kanssa, koska palkat nousevat hitaammin kuin elinkustannukset (ellei kuulu hyväosaisiin). Toki rikkailla sama prosenttiosuus tuottaa isomman euromääräisen korotuksen kuin pienituloisilla ja yleensä kaikki miinusmerkkinen huomioidaan euromääräisenä. Lopuksi todetaan ettei köyhän elossa pysymiseksi myönnettävät tuet saa olla saavutettuja etuja – mutta ei kuitenkaan mielletä, että nykyinen työttömyys on pääasiassa seurausta yrittäjien saavuttamista eduista, jossa työttömän työpanoksen saa palkatta tai mukavien tukien kera. Rikkaathan eivät koskaan saa mitään etuja ja heidän etujen mainitseminen onkin vain pelkkää kateutta.

Rupee pikku hiljaa ärsyttämään tuo joka paikassa huudettava ”saavutettu etu”, jossa vaaditaan elossa sinnittelevien köyhien tukien pienentämistä, mutta ei lainkaan huomioida ettei ilman tuloja voi tulla toimeen. Eräs nainen keksi keinon tulla toimeen ilman rahaa ja uteliaana luin lehtijutun, henkilö kerjäsi tavaran, jota lähti vaihtamaan arvokkaampaan tavaraan… mielestäni henkilö ei tullut toimeen ilman rahaa vaan hyväksikäytti muiden ihmisten anteliaisuutta.

”Tuet ovat liian korkeita, jos noin pääsee käymään. Osittain juuri korkeiden tukien ansiosta palkkaverotus on raskasta eikä lisäpalkasta paljoa jää käteen. Tukien alentaminen toimii siis tehostetusti.”

Kommentoija ei tajua lainkaan, miksi joissakin tilanteissa pieni tulolisäys aiheuttaa porrasmaisen korotuksen maksuihin ja porrasmaisen laskun myönnettäviin tukiin, mutta on kuitenkin varma, että kyse on liian korkeista tuista. Tukijärjestelmä pakottaa työttömät tekemään palkatonta työtä, joka siis syö yhden palkkatyöpaikan ja yhteiskunta menettää yhden veronmaksajan. Verotuksella katetaan julkiset kulut, joten palkansaajien vähentyessä kustannukset jaetaan yhä pienevälle joukolle. Yhä pienemmän palkansaajien joukon on maksettava yhä suuremmat kustannukset, koska veronmaksajien menettämisen lisäksi työttömien kyykyttäminen veloitetaan yhteiskunnan kukkarosta ”palveluhinnastolla”.

”Miksi suomalaiset ovat suhtautuneet siihen että tuilla eläminen olisi jotenkin normaalia ja kunniallista??? ihmisen pitää ottaa itseänsä niskasta kiinni ja hankkia ammatti sekä töitä.”

Kukahan on väittänyt, että tuilla eläminen on normaalia tai kunniallista? Varmasti useat työttömät ovat saattaneet puolustautua ja kertoa olevansa oikeutettu nostamaan työttömyyskorvauksia, koska on vuosikymmenien ajan maksanut palkastaan veroa.

” Todellako pitäisi muiden tehdä töitä ja maksaa veroja että ne jotka laskee mikä kannattaa voi elää tuilla? Työllä kuuluu itse itsensä elättää ja tuen kuuluu olla tilapäistä apua tai esim.sairaiden kohdalla pysyvää… Mutta en oikein ymmärrä miten jotkut oikeuttavat itselleen oikeuden elää muiden kustannuksella. ”

Jokainen vanhenee ja kukaan ei voi ennustaa tulevaisuutta. Todennäköisin vaihtoehto jokaisen ikääntyvän kohdalla on siirtyä eläkkeelle elämään muiden kustannuksella, koska vain pieni osuus eläkkeestä tulee niistä itse maksetuista rahoista. Töitä tekevä voi myös sairastua tai joutua onnettomuuteen, jolloin hänestä voi tulla hyvin nopeasti muiden kustannuksilla eläjä. Edellinen tarkoittaa ettei kenenkään ole järkevää huudella halventavaan sävyyn ”oikeudesta elää” muiden kustannuksella. Kaikkien samoin ajattelevien kannattaa ehdottomasti irtisanoutua työstään, jolloin heidän ei enää tarvitse maksaa veroja ja he pääsevät nauttimaan tuista.

Eiköhän suurin osa ihmisistä pyri löytämään työpaikan, jonka palkalla pystyy elättämään itsensä ja perheensä. Työttömyys ei ole oma valinta vaan seuraus siitä ettei työpaikkoja riitä kaikille. Minä haluaisin maksaa mahdollisimman suurta veroa, joka tarkoittaa myös isoa palkkaa. Kun kilpaillaan työpaikoista, niin samalla kilpaillaan oikeudesta maksaa veroja.

”Köyhänä olemisesta on tehty liian helppoa. Ei viitsi pyrkiä parempaa, kun näinkin selviää.”

Jokainen voi valita sen helpon köyhyyden, mutta yleensä köyhä ei ole köyhyyttään valinnut. Vain köyhä tietää omat yrittämisensä ja selviämisensä, joten ulkopuolisen näkemys ei koskaan perustu tietoon vaan luuloon, joka ei ole tiedon väärtti.

Työttömän on vaikea sanoa mitään sellaista ettei sitä voida hyödyntää naljailussa. Eräs työvoimavirkailijan äiti kyseli, mitä olen viime aikoina puuhaillut. Yritin vastata kohteliaasti, että olen lähetellyt työpaikkahakemuksia ja ajattelin ettei tästä jokapäiväisestä rutiinista saa väännettyä naljailua. Työvoimavirkailijan äiti kysyi oikein ärsyttävällä ja yllättyneellä äänellä: ”Oletko ALKANUT etsimään työtä?”! Olisi vain pitänyt sanoa, että olen herännyt aamuisin kello 7, mennyt iltaisin nukkumaan klo 22.00 ja syönyt siinä välissä ruokaa, jolloin olisi naljailtu vessassa käymisestä, peseytymisestä, liikunnan puutteesta… tai kysyjä olisi ärsyyntynyt ”tyhjästä” vastauksesta. Minä leivon hyvin harvoin pullaa ja luultavasti olen maininnut jokaisesta leivontakerrasta sisarelleni, mutta oli todella yllättävää kuulla sisaren oletus, että leivon pullaa harva se päivä. On käsittämätöntä, että kaikki työssäkäyvät kuvittelevat tietävänsä, mitä köyhä päivisin tekee. Usein oletetaan työttömän valvovan myöhään ja nukkuvan aamulla pitkään, kuinkahan monen kohdalla kyse on työssäkäyvän myöhään kestäneestä vierailusta, kun työtön ei ole kehdannut sanoa, että voisiko vieras lähteä kotiin kun pitäisi päästä nukkumaan.

”Moniko teistä tietää tai tietääkö joku mitä maksaa palkata työntekijä jolle maksaa esim 18e /tunti ? Työnantajamaksut nostavat tuon kustannuksen melko korkeaksi.En tiedä suomessa tuota mutta ruotsissa ainakin nousee kokonaiskustannus 1,97 % eli jos täällä saa 100 kr/tunti niin maksaa tehty työtunti työnantajalle 197 kr kaikkiaan. Tuo on suuri syyllinen siihen että työpaikkoja ei ole kun työnantajilla ei ole todella varaa maksaa sitä jos työn tuotto ei ole vähintäin noin kolminkertainen. ja kun siitä jäljelle jäävästä rahasta maksetaan muut kustannukset jää käteen ehkä jotain.Miksi työnantajien pitää maksaa valtiolle lähes tuplarahat siitä että palkkaa työntekijän. Eikö olisi järkevämpää poistaa tai pienentää nuo työnantajamaksut niin että myös pienemmillä yrityksillä olisi todella vara palkata tarvitsemiaan ihmisiä?”

Edellinen kohta on hyvä pointti, mutta kaikki työnantajan kustannusten pienennykset ovat valuneet työnantajien kukkaroon luomatta työpaikkoja. Vuosia sitten oli kamppanja, osta kotimaista ja luo uusia työpaikkoja, mutta kamppanja ei tainnut auttaa edes olemassa olevien työpaikkojen säilyttämisessä.

”Olen itse pitkäaikaistyötön ja vain työmarkkinatuella elän. Kuitenkin minusta on itsestäänselvää, että jos taloudessa joku tienaa rahaa, niin vastaavasti täytyy pienentää yhteiskunnan etuuksia. Se on itsestäänselvää. Taroitushan olisi, että me tehtäisiin töitä, eikä elettäisi yhteiskunnan tukien varassa. Jos kävisin sossulla ja saisin sieltä rahaa ja sitten tekisin työkeikan kuukaudessa, jossa maksettaisiin 300 e, niin totta kai minulta tulisi vähentää sossun rahoista se 300 e. Idea on, että tekisimme töitä ja emme eläisi yhteiskunnan varoilla. Jotenkin tuntuu, kun tällaisia juttuja lukee, että ihmisillä on mennyt sekaisin se, mitä varten töitä tehdään. Tehdään töitä, jotta itse elättäisimme itsemme, eikä meitä elättäisi muut veronmaksajat.”

Minulle jää hiukan epäselväksi, miksi edellinen kommentoija on pitkäaikaistyötön ja nostaa työmarkkinatukea eikä noudata omaa ideaa töihin menemisestä, jotta elättäisi itsensä eikä eläisi yhteiskunnan varoilla. Tästä kommentista tulee kuitenkin selväksi, että edes työtön itse ei malta olla osallistumatta työttömien negatiiviseen arvosteluun (minusta siis vaikuttaa, että henkilö arvostelee henkilöä, joka toi esille lisätulojen vievän tukien menetyksen myötä talouden 200 euroa miinukselle, vaikka henkilön viimeinen kommentti on ihan asiaa).

Useat työmarkkinatuella elävät joutuvat hakemaan toimeentulotukea korkeiden asumiskustannuksien vuoksi ja he luultavasti tietäisivät, että toimeentulotukilaskelmassa voidaan jättää 20 % :a palkasta  huomioimatta, mutta kuitenkin enintään 150 euroa kuukaudessa, jotta työnteko olisi motivoivampaa.

”Tämä mielipidekirjoitus osuu niin oikeaan. Esimerkiksi omaan työhöni kuuluu mm. uusien työntekijöiden palkkaaminen ja perehdyttäminen. Jos neuvon, minkälainen työhakemus ja ansioluettelo on hyviä, niin voitte arvata mikä on se vastaus. Niin. Ei kelpaa neuvot, alkaa vain kaamea itku siitä, kuinka työhakemukseen eteen täytyy tehdä jotain temppuja. Toisin sanoen ei edes kiinnosta neuvojen kuunteleminen, vaan enemmän kiinnostaa siitä itkeminen, ettei töitä ole. No ei niitä ole, eikä niitä saa, jos ei vaivaudu edes hakemustansa oikolukemaan (neuvo numero 1) ja siihen unohtuu vastaanottajan kohdalle esimerkiksi edellisen hakemuksen työnantajan nimi. Aivan kuin minä, joka niitä työhakemuksia luen, en tietäisi minkälainen hakemus on hyvä ja minkälainen lentää suoraan roskiin pelkästään hakemusteknisten seikkojen takia.”

Henkilön työtehtäviin kuuluu työntekijöiden palkkaaminen ja perehdyttäminen – miksi tällainen henkilö neuvoisi minkälainen työnhakemus  ja ansioluettelo on hyviä? Kyseessä saattaa olla henkilö, joka saa yhteiskunnan varoja siitä, että opettaa työttömiä tekemään työhakemuksia ja ansioluetteloita. Luultavasti on tullut jonkun työnhakijan kanssa vääntöä siitä, minkälainen työhakemuksen ja ansioluettelon pitäisi olla. Henkilö oikein ylpeilee sillä, että ei pyri palkkaamaan oikeaa henkilöä työtehtäviin vaan hakemukset lentää suoraan roskiin pelkästään hakemusteknisten seikkojen takia. Siinä saa työnantaja ihmetellä kun päteviä työntekijöitä ei löydy palkattavaksi – ellei palkattavan työntekijän työtehtävänä ole työhakemusten ja ansioluetteloiden kirjoittaminen.

Väittäisin, että ei ole olemassa yhtä oikeaa totuutta hyvästä työhakemuksesta tai ansioluettelosta, joten olisi järkevämpää suhtautua niihin siinä tarkoituksessa kuin ne on alunperin otettu käyttöön. Se, mikä on toiselle työhönottajalle oikein on toiselle työhönottajalle väärin. Sen sijaan, että pyrittäisiin laatimaan hakemukset kunkin työhönottajan mielen mukaiseksi pitäisi miettiä, millä perusteilla työnantaja aikoo työntekijän valita ja laatia sen pohjalta kyselylomakkeen. Suoraan sanottuna on typerää käyttää älyttömästi verovaroja työnhakukursseihin, joilla opetellaan hakemuksen kirjoittamista, kun voitaisiin helposti siirtyä nykyaikaan ja tehdä tietokoneelle kyselylomake, jolloin epämieluisat hakijat voidaan karsia napin painalluksella käymättä läpi valtavaa hakemuspinoa. Näin työnantajat saisivat todennäköisimmin haluamansa työntekijän, jonka hakemus nykymuotoisella hakemisella saattaa ilman harkintaa ”lentää suoraan roskiin”. Useat ihmiset ovat kertoneet käyneensä useita eri työnhakukoulutuksia läpi – onko järkevää käyttää yhteiskunnan rahoja työnhakuammattilaisten kouluttamiseen? Työnhakukoulutukseen tuhlatut verovarat pitäisi käyttää todellisten työpaikkojen luomiseen ja ammattitaidon lisäämiseen, jotta ei vain keskitytä harhauttamaan työnantajaa palkkaamaan väärää henkilöä.

”Samaa mieltä. Itsekin olen hyväosainen ja mielelläni autan vähävaraisempia neuvoin (siis oikeasti hyvää tarkoittaen) – mutta jos yhtään erehdyn antamaan vinkkiä, tulevat ensimmäiset ”richplaining” -valittajat paikalle. Tiedän kuinka selvitä vähällä rahalla, kuinka tehdä muutamista euroista satoja euroja, kuinka kilpailuttaa ”juoksevat kulut” esim. nettiliittymistä lähtien, tiedän kuinka apua pyydetään, tiedän kuinka syödään edullisesti, tiedän kuinka hakea töitä/saada niitä, tiedän kuinka asumiskuluja saa pienennettyä jne.. Miksi apu ei kelpaa, vaan ”meitä” syytetään siitä että olemme hyväosaisia? Kyllä me haluamme auttaa – oikeasti.”

Tulee mieleen tarjous: ”Osta multa kahdella sadalla ja painosta naapurin köyhää mummoa ostamaan tämä hyödytön hilavitkutin kuudella sadalla”. Usein nämä rahan tekemiseen liittyvät neuvot liittyvät lähes aina jollakin tasolla ihmisten huijaamiseen. Kun joillekin rahan tekeminen oikeuttaa kaikki keinot, niin ei millään ymmärretä etteivät kaikki työttömät ole innokkaita vedättämään muilta ihmisiltä rahaa.

Jos henkilö on todella tarjoutunut pyyteettömästi kilpailuttamaan juoksevia kuluja, niin ihmetyttää, miksi apu ei ole kelvannut? Mistä henkilö on päätellyt, että kyseinen henkilö tarvitsee tällaista apua? Jotenkin tulee kommentoijasta mieleen vain sellainen auttaja, joka toinen käsi ojossa on odottamassa rahallista korvausta.

”Rikkaat ja hyvätuloiset pitävät köyhät leivässä, vai mistä kuvitellaan sosialitukien rahojen tulevan? Tyytymättämimmät ovat ne, jotka eivät koskaan ole maksaneet oikeasti veroja.”

Rikkaat ovat myös sosiaalitukien saajia ja heillä on mahdollisuus toteuttaa verosuunnittelua, jolloin he maksavat matalampaa osinkoveroa kuin palkansaajan maksaa palkastaan tuloveroa.

Valtion ja kunnan palkkalistoilla olevat saavat rahansa yhteiskunnan kukkarosta. Myös työmarkkinatuki saadaan yhteiskunnan kukkarosta ja siitä maksetaan 20 %:ia veroja, joten tuskin suomesta löytyy ainoatakaan työtöntä, joka ei olisi koskaan maksanut veroja. Jos työmarkkinatukea saava ei ole oikeasti veronmaksaja, niin ei sitä ole myöskään kukaan valtion ja kunnan palkkaa nauttiva – ”hekin vain palauttavat liikaa maksetun summan”. En usko, että kukaan pystyy sanomaan kuinka paljon toinen on eläissään veroja maksanut.

Minun mielestäni tyytymättömimpiä ovat ne, jotka pyrkivät loisimaan työttömyydestä. Ja, miksi köyhä ei saisi olla tyytymätön? Tyytymättömyys  on se syy, miksi jokainen työtön haluaa palkkatyöhön, mutta nykyiset tuet ovat sellaiset, että tuet menee asumiseen ja ruokaan eikä työnhakuun liittyviin kustannuksiin jää rahaa.

”Sain 2500e/kk vuosi sitten ja sen jälkeen en ole saanut edes työttömyyskorvausta eli en ilmeisesti ole kovin rikas. Mutta jos kerron kilohinnan olevan halvempi isommassa pakkauskoossa tai käytetyn pesukoneen maksavan jäljellä oleviin käyttlövuosiinsa verrattuna paljon vähemmän kuin uuden halpiskoneen tai jos kieltäydyn ostamasta autoa velaksi, niin näkemykseni ei kelpaa, vaikka sen perustelen asiallisesti. Ihmisellä on vastuu omasta elämästään, oli syntynyt kultalusikalla tai ilman. Jos se puuttuu, paljon voi korvata saavuttamalla viisauden korkeimman asteen eli oppimalla muiden virheistä.”

Miksi ihmeessä ihmisen pitäisi perustella omia ratkaisujaan muille? Tuon kommentin myötä kuitenkin ymmärrän, että omien ratkaisujen kertominen muille tulkitaan neuvomiseksi – ”minä tein näin, joten sinunkin pitää tehdä näin”.

Itse ostan isossa pakkauskoossa, koska lasken kilohinnan, mutta ymmärrän myös, miksi joku toinen ei osta pienemmän kilohinnan vuoksi ruokaa roskiin. Itse en koskaan ostaisi käytettyä pesukonetta, koska niiden käyttöajat ovat nykyisin vain muutamia vuosia ja kuljetuskustannukset ovat koneen hintaan nähden korkeat. Itse en osta mitään velaksi, mutta ymmärrän, että tarpeen vaatiessa köyhän on ostettava osamaksulla, koska  rahat eivät riitä kun pitää ostaa esim. uusi pesukone tai uusi pakastin…

Joillakin on käsitys, että he voivat ansaita rahaa myymällä työttömälle omia loppuunkulutettuja tavaroita. Vuosia sitten puoli metriä lyhyempi naapuri tuli tarjoamaan loppuun käytettyjä ja linttaan astuttuja nahkakenkiä ostettavaksi. Onneksi jalkani oli aivan liian isot myynnissä oleviin kenkiin, joten saatoin kieltäytyä tarjouksesta kohteliaasti. Valitettavasti rikkaanpuoleinen vanhus oli jo päässyt lisärahan makuun, joten pettymys purkautui jalkojeni ison koon negatiiviseen arvosteluun eli suoraan sanottuna solvaamiseen.

”Kyllähän ”paremmin pärjäävien neuvoja kannattaa kuunnella”. Vaikeapa sitä on auttaa, jos apua ei haluta ottaa vastaan (=kieritään omassa surkeudessa ja syytetään hyväosaisia&eriarvoisutta – ja tämä taas on haitaksi rationaaliselle itsensä kehittämiselle). Syyt köyhyyteen ovat pääosin asumisen kalleus ja koulutuksen puute. Asumisen osalta pääsee halvemmalla asumalla heikommin (huom. tarkoitus on asua väliaikaisesti heikommin, jotta jää rahaa muuhunkin ”itsensä auttamiseen”) tai porukalla ja kouluttautuminen lähtee itsestä. Tärkein taito tuloista huolimatta on avun kysymisen taito – sillä kyllä ihmiset oikeasti auttavat mielellään, jos autettava haluaa apua. Maailma ei ole paha, vaikka tuntuu että sellaisen kuvan siitä välillä saa.”

Vaikea uskoa ettei maailma ole paha kun syydetään perusteettomat haukkumiset täysin estottomasti ilmoille. Aivan kuin jollakin olisi vuokralle tarjottavana purkukuntoinen talo muodollisella 2000 euron kuukausivuokralla ja vuokrarahat pitöisi saada työttöminen muodostamalta porukalta, koska heidän pitäisi työttöminä tyytyä elämään heikommin kahden huoneen ja keittiön röttelössä.  Köyhien on lähes pakko asua ylihinnoitelluissa komeroissa, joissa remontit on vuosikymmenien ajan jäänyt tekemättä tai tehdään vasta kun on pakko.

Työllisyyskursseja markkinoidaan usein itsensä kehittämisellä ja kouluttautumisella, vaikka koulutus on usein huuhaata ja kurssin sisältö on lähinnä palkattoman työn tekemistä. Työllisyyskurssi ei useinkaan johda palkkatyöhön työllistymiseen eli menee tuloksettomana täysin ”itsensä kehittämisen piikkiin”. Joitakin vuosia sitten, työtön pääsi usein saman alan työllisyyskurssille, jolle oli suorittanut ammattitutkinnon (koulutettiin yhteiskunnan varoilla, jonka jälkeen työllisyyskurssin järjestäjä pääsi laskuttamaan samasta koulutuksesta). Äskettäin luin kommentin, jossa ammattikoulun suorittanut uskoi saman alan työllisyyskurssin käymisen parantavan hänen työllistymistään, mutta työvoimavirkailija ei hyväksynyt saman alan työllisyyskurssia. Nykynuoret on saatu uskomaan, että työllisyyskurssit todellakin edistäisivät työllistymistä, joten nuori ei ymmärtänyt, miksi hänen pitäisi kouluttautua uudelle alalle. Missä on se henkilö, jonka pitäisi valvoa, miten työllisyyskurssit todella työllistävät kun jätetään lyhytaikaiset tempputyöllistymiset huomioimatta? Suomen ongelma ei liene koulutuksen puute vaan paremminkin se, että meillä on liikaa ylikoulutettuja.

Näin työttömänä sana ”auttaminen” on muuttunut lähes kirosanaksi. Maailmassa ei taida löytyä mitään auttamisen muotoa, joissa ei löytyisi opportunisteja.

”Ei auta itku vaan ahkeruus ja sellainen opiskelu josta seuraa työpaikka. Eikä hankita muksuja jos ei ole varaa” ja  ”Tai tehdä lapset vasta kun on siihen varaa ja vakituinen työ. ”

Yleensä ne ainoat täysin varmat työllistymisen takaavat opiskelupaikat menevät niille, joilla on varaa maksaa valmennuskursseista. Toisin en oikein tiedä onko seuraava muutos yhtään parempi:

”Keväällä 2016 korkeakoulut – ammattikorkeakoulut ja yliopistot – järjestivät yli tuhat pääsy- tai soveltuvuuskoetta. Työryhmä haluaa näistä kokeista eroon ja esittää, että vuoteen 2020 mennessä pääosa uusista opiskelijoista valittaisiin toisen asteen todistusten perusteella ja valtaosin nimenomaan ylioppilastutkinnon koetuloksien perusteella. ”Pääsykokeet ovat tarpeettoman raskas tie”, Moisio perustelee. Työryhmän mukaan etenkin ”suuren vetovoiman hakukohteet” eli esimerkiksi lääketiede, oikeustiede ja kauppatiede houkuttelevat osallistumaan pääsykokeisiin kerta toisensa jälkeen, vaikka useimmilta hyväksyntä jää haaveeksi.”

Suomen väkiluku laskisi nopeasti, jos jokainen hankkisi lapsia vasta siinä elämän vaiheessa kun on ”varaa”, koska vakituisestakin työstä voidaan irtisanoa  ja rikas voi menettää omaisuutensa hyvin nopeasti. Jos tuota ”tehdään lapset vasta kun on varaa” -neuvoa ryhdyttäisiin toteuttamaan, niin vasta mummo- ja vaari-ikäisenä voisi harkita lasten tekemistä ja sitten voisikin jo vaatia yhteiskunnan kustantamia hedelmällisyyshoitoja.

”Kannattaa valita ala oikein kun lähtee opiskelemaan, onhan se kiva opiskella vaikka historiaa, mutta haluaako joku palkata historioitsijan ja tarvitseeko palkata se on eri asia.”

Minä en ymmärrä näitä neuvoja oikean opiskelupaikan valitsemisesta, koska suurin osa menee sinne, mistä saa opiskelupaikan. Opiskelupaikan hakija ei varsinaisesti päätä, mihin aloille koulutuspaikkoja on haettavana. Lisäksi opintojen alkaessa on vaikea päätellä, miltä alalta löytyy valmistumisen aikaan työpaikkoja. Itse olen ollut koulutuksessa, jossa väitettiin olevan hyvät työllistymisnäkymät ja samaa toitotettiin myös seuraavalle vuosikurssille, vaikka yksikään meidän kurssilta ei työllistynyt alan työpaikkoihin. Tietenkin opettaja pyrkii minimoimaan keskeyttämiset ja varmistamaan oman työpaikkansa säilymisen.

”Eli mene ihminen töihin, opintojen ohella voi hyvin tehdä 3-4 h päivässä + viikonloput. Nythän on niin ihanasti että voi tehdä 0-tuntispimuksia vaikka kolmen eri kauppaketjun kanssa, saat silloin kaikki henkilökuntaedut jokaiselta = perhe säästää ison kasan euroja vuodessa..no ammattiliitot tulevat riistämään sinulta tämän edun, se kun loukkaa heidän jäseniä.”

Mistä ihmeestä uutisumpiosta näitä ”mene ihminen töihin” -tyyppejä tulee? Miksi joillekin on vaikeaa ymmärtää ettei nykyaikana työpaikkoihin mennä vaan valitaan, koska niitä olemassa olevia työpaikkoja ei riitä kaikille.

Tuon henkilökuntaedun hyödyntäminen on hyvä neuvo, jos sellaisia on vielä olemassa. Tuo voisi osaltaan myös selittää, miksi toiset pärjäävät pienillä kuluilla ja päivittelevät työttömän isoja menoja.

”Tulonsiirrot ovat tässä massa aivan liian korkeat, siitä tämä vinkuna johtuu. Jos yhteiskunta kustantaa jollekulle kaksi yliopistokoulutusta vaikkei toisesta maksa enää tukia, pitäisi olla kiitollinen eikä parkua lehden palstoilla kuinka kurjaa on. Tietysti ensin opiskellut jotain hilipatahuhhaa-alaa, kun niin tykkää siitä, vaikka kaikki tilastot oisivat osoittaneet ettei alalla työllisty. Meillä on massoittain näitä ikuisia opiskelijoita, jotka vain opiskelevat ja nostavat tukia. Tuet pitäisi todellakin saada vastikkeellisiksi niinkuin hätäaputyöt ennen vanhaan. Siinä työhalut kummasti paranisivat ja masennukset vähenisivät.”

Työttömälle annetaan usein neuvoja kouluttautua toiselle alalle, mutta eipä näytä sekään ratkaisu kelpaavan. Elämä opiskelijana on ehdottomasti mukavampaa kuin työttömyys, koska opiskelijoita arvostetaan ihmisinä enemmän kuin työttömiä. Tulevaisuudessa opiskelijat kuitenkin tulevat tippumaan samaan ihmisarvoon kuin työttömät, koska yhä useamman opiskelu ei johda toivottuun työllistymiseen vaan opiskelu typistyy pelkäksi ”kivan viettämiseksi”.  Toisaalta ei ole opiskelijoiden vika, että opiskelijan pitää pakkohakea useita opiskelupaikkoja ja vastaanottaa saamansa opiskelupaikka, vaikka tietää hakeutuvansa myöhemmin toiselle alalle. Ellei opiskelija saa ensimmäisessä haussa haluamaansa opiskelupaikkaa, niin olisi järkevämpää maksaa välivuoden ajalta työttömyyskorvauksia kuin tuhlata opiskelupaikka sellaiselle, jolla ei ole aikomustakaan suorittaa loppuun kyseistä ammattitutkintoa. Kun lopetetaan välivuosien pakko-opiskelu, niin ne rajalliset opintotukikuukaudet riittävät myös sihen tavoiteltuun opiskeluun ja työnteko ei hidasta valmistumista. On yhteiskunnan varojen tuhlausta maksaa useita tutkintoja yhdelle ihmiselle, kun samalla 20 %:ia nuorista jää kokonaan ilman ammatillisia opintoja.

”Mitä enemmän elintasomme nousee, sitä enemmän maailman hyvätuloisimpien ja pienimpien tuloerojen, sekä sosiaalisten turvaverkkojen Suomessa keskustelemme köyhyydestä. Aiheen näkyvyys ja ideat aiheen ympärillä eivät kuitenkaan kanavoidu itse ongelman ratkaisuun. Ainoastaan lisää tulonsiirtoja osataan vaatia – siis muilta. Jotain olennaista puuttuu.”

Kun puhutaan suomen työttömyydestä, niin on turha vetää koko maailmaa siihen mukaan. Suomessa saadaan nopea korjaus työttömyyteen, kun lopetetaan työttömien kyykytys ja rahan sysääminen kyykyttäjille, jolloin palkattomilla työntekijöillä pyöritettäviin työpaikkoihin on palkattava työntekijät (rupeaa jo itseänikin kyllästyttämään tämä toistaminen, mutta jatketaan niin kauan kuin sen takominen päättäjien kalloon vaatii).

Kun lukee kohtia ”näkyvyys ja ideat eivät kanavoidu itse ongelmaan” ja ”jonkin olennaisen puuttumisesta”, niin kommentoija voi tarkoittaa ihan mitä tahansa, mutta väistämättä tulee mieleen se yleisin päätelmä, jossa työttömyyden syy löytyy vain työttömistä.

Kommentoijan pystyy hyvin mieltämään työllistämispalveluissa työskentelevään, ulosanti on yhtä selkeää, epäonnistuu pyrkimyksessään vaikuttaa sivistyneeltä, onnistuu kasaamaan mielenkiintoisen yhdistelmän hyvältä kuullostavan kuuloisia lauseen osia  ja selkein osio liittyy työttömien tukien vaatimiseen. Kun kommentin kaltaista tekstiä suolletaan pöydän toisella puolella, niin on vaikeata olla kysymättä, mitä henkilö oikein tahtoo sanoa, joka koetaan toisella puolella pöytää kyseenalaistamisena ja vääränä asenteena.

”Neuvot ärsyttävät, koska niiden noudattaminen edellyttäisi kovaa työtä ja kurinalaisuutta, eivätkä ne tarjoa helppoa tietä varakkuuteen.” ”Olet mitä suurimmassa määrässä oikeassa. Kirjoitin itsekin, että varakkaiden neuvot ärsyttävät, koska niiden noudattaminen vaatii kurinalaisuutta, pitkäjänteisyyttä ja ahkeruutta. Valittajien mielestä rahan pitäisi tulla helposti.”

Työtön etsii töitä ja työpaikan löytäessään hän ryhtyy tekemään töitä palkan vastineeksi. Eiköhän jokainen tiedä ettei palkalla rikastuta, mutta työstä pitää maksaa palkkaa, jolla pystyy suomessa tulemaan toimeen. Luonnollisesti älykäs ihminen pyrkii optimoimaan työn mielekkyyden, työajan ja tulot, joten on kyseenalaista valittaa ”valittavien”-työttömien haluavan täsmälleen samaa kuin kaikki muutkin. Jos ihminen haluaa rikastua, niin silloin on perustettava yritys, jonka tuloksena voi rikastua tai velkaantua.

Eräs konkurssin tehnyt yrittäjä oli päässyt velkasaneeraukseen. Perustettiin uusi yritys aviopuolison nimiin. Luonnollisesti yrittäjä laski ettei tietyn tulon jälkeen kannattanut hankkia lisätuloja, koska ylimääräiset tulot olisi mennyt täysimääräisesti omien velkojen maksuun. Muutama vuosi elämää velkasaneerauksessa ja velat nollaantuu, jonka jälkeen voidaan taas ryhtyä ansaitsemaan. Tälle pariskunnalle oli ihan luonnollista minimoida oma työnteko ja näin vältellä omien velkojensa maksamista, mutta se ei estänyt päivittelemästä työttömien laiskuutta. Omaan kukkaroon tulevat tulot motivoivat yhtä lailla yrittäjää kuin työtöntä.

Nämä kurinalaisuutta, pitkäjänteisyyttä ja ahkeruutta kaipaavat ihmiset kuuluvat luultavasti siihen ryhmää, joiden mielestä työttömän pitää ahkerasti ja kurinalaisesti tehdä pitkäjänteisesti palkatonta työtä vuodesta toiseen… jospa sitten ensi vuonna voitaisiin ihan palkan maksamistakin harkita ja seuraavan vuonna sama homma.

”Kyllähän näissä aiemmissa keskusteluissa esim. aiheesta, onko köyhällä varaa syödä terveellisesti, nähtiin juuri tuota asennetta. Kun innokkaat marttatytöt antoivat erilaisia taloudellisia ruokavinkkejä niin vastailu oli tylyä. Ei onnistu kasvimaaviljely, ei ole kyytiä marjametsään, pitäisikö tässä aina syödä alennustuotteita ja 12 sentin makaronia. Eikö saa olla jotain huvia, ylekkisyyttä, herkkua ..ja jos joku kehtasi sanoa että ei, jos meinaat talouspulasta nousta, se oli sitten köyhän halveksuntaa. Eivät köyhät halua neuvoja edes niiltä, jotka ovat nousseet köyhistä oloista, vaan he haluavat valittaa ja syyllistää muita: yhteiskuntaa ja itseään rikkaampia.”

Kasvimaan vuokraus ei ole ihan ilmaista ja sato on verrattain vaatimaton kustannuksiin nähden. Ja aina löytyy niitä turhan ahkeria tilanteen hyödyntäviä ihmisiä, jotka osaavat ratkaista omat ruokatarpeensa käymällä korjaamassa sadonkorjuun aikaan toisen viljelemän sadon. Köyhä joutuu kieltäytymään lähes kaikesta mahdollisesta, joten pieni herkuttelu on silloin tällöin paikallaan ja vaatimus pitäytyä ympärivuorokautisessa kurjuudessa ei vaikuta ”martta”-tyttöjen neuvoilta.

Vuosia sitten eräs yksin asusteleva ikäihminen kertoi tekevänsä ruoka-annokset pakkaseen, jolloin sai valmistettua päivän ateriat edullisemmin. Henkilö laittoi pakastusrasiaan keitettyjä perunoita, porkkanoita, paistettuja lihapaloja ja kastiketta.  Itse kokeilin ensimmäistä ja viimeistä kertaa pakastaa keitettyjä perunoita ja porkkanoita. Kaikkeen tottuu, mutta vastaisuudessa syön perunat ja porkkanat heti keittämisen jälkeen, silloin ne ovat parhaimmillaan.

”Kaikista ei ole menestyjiksi ja yrittäjiksi ainoastaan siitä syystä että sosiaalituilla ja anteliailla tulonsiirroilla löhöily on heistä paljon mukavampaa. Yrittäjä joutuu tekemään duunia menestyäkseen, eikä kukaan tule tuo 2 viikon välein tilille rahaa löhöilystä ja töiden aktiivisesta välttelemisestä.”

Kaikista ei ole yrittäjiksi ja luultavasti on yleisessä tiedossa, että yrittämisen riskit todella tunteva menee mieluimmin toisen palkkalistoille kuin perustaa oman yrityksen.

”Kaikista ei ole menestyjiksi…” yhdistettynä tuilla elämään joutuvan haukkumiseen, herättää epäilykset jonkin sortin verkostomarkkinoinnin tarjoajasta tai Franchisingseminaareja, Franchisingvalmennuksia tai Franchisingyrittäjyyttä tarjoavasta henkilöstä, jotka pyrkivät rikastumaan toisten työnteolla ja ahkeruudella.

”Suomessa ei ole absoluuttisesti köyhiä, jopa sosiaalituilla pääsee maailman 1% rikkaimman joukkoon. Mutta tulonsiirtoja pitäisi muka vaan lisätä eikä duunia viitsitä tehdä.Miksi sosiaalitapaukset eivät joudu elämään siellä missä heidän tulotasollaan kuuluisi elää?”

Suomessa pitää maksaa suomen hintatason mukaan, joten muiden maiden matala hintataso ei vähennä suomessa elämiseen tarvittavaa rahamäärää. Usein köyhille tyrkytetään neuvoksi muuttamista (muihin maihin), mutta ongelma olisi helpompi ratkaista siten, että ne jotka eivät halua maksaa sivistysvaltion kustannuksia muuttaisivat itse niihin halpamaihin, mutta ilmeisesti he ovat haluttomia luopumaan omista eduistaan.

” Kaikki ovat sitä mieltä, että vaikka alussa kaikilla olisi yhtä paljon, kohta niillä, jotka olivat ennen tasajakoa rikkaita, on taas enemmän ja ennen köyhinä olleet ovat palanneet köyhyyteensä. Eli tästä jo selviää, että vaikka kuinka ajettaisiin tasapäistämistä, perintöjen jakoa valtiolle ja kaikia muita tulontasauskeinoja, niin köyhät eivät pärjää kuitenkaan. Se on ehkä sittenkin kiinni korvien välistä.”

Kuten aiemmin kirjoitin, niin kaikista ei ole yrittäjiksi ja harvoin palkallaan rikastuu, mutta suurin osa ei etsi rikkauksia vaan heille riittää hyvän elintason saaminen palkkatyöstä.

Joku ehdotti 100 %:n perintöveroa, joka olisi mielestäni ihan kohtuullista verrattuna siihen, miten rikkauksia vanhemmiltaan perineet muistavat aina toitottaa, että jokaisella on samat mahdollisuudet.

”Miten kirjoittaja ajattelee, että kuukausipalkat maksetaan yleisistä varoista. Olen koko ikäni ollut yksityisten työnantajien palveluksessa kuukausipalkalla.
Kunta- ja valtion työntekijöiden määrät ovat saatavilla olevaa tietoa. Eikä se, että palkka maksetaan julkisvaroista tarkoita sitä, että työntekijä olisi mitenkään mitätön työssään.
En tiedä minkälaisia suojatyöpaikkoja kirjoittaja ajattelee, mutta sen tiedän, ettei sellaisia työntekijöitä ole enää varaa pitää missään. Kunta- ja valtiosektorin työpaikoissa on viime vuosikymmenen aikana ollut aikamoinen irtisanomisten aalto. Ne, ketkä sinne ovat jääneet puskevat raskasta päivää. Niin on tehty ennenkin siellä missä vastuullisuus on ollut ohjenuorana.”

Tuosta kommentista tuli mieleen, miksi toinen kunnalla ja valtiolla töitä tekevä ansaitsee palkansa ja toisen pitäisi tehdä sama homma ilman palkkaa, sosiaalitukia nostaen? Enkä tarkoita pelkästään rahaa vaan sitä palkattoman työntekijän/työttömän halveksuntaa. Minusta palkkaa nostavien kuuluu tehdä kaikki työt (ilman palkattomien työntekijöiden apua) – aivan sama idea kuin se, että jokaiselle työntekijälle pitää maksaa palkkaa.

”Omat ylimääräiset liikeideani ovat tosiaan sellaisia että sitä voisi tehdä melkein kuka tahansa. Investointitarve on noin 110 EUR, hommia voi tehdä kotona tai maailmalle muuttaneena. Skaalautuvuuden voi hoitaa muilta mikroyrittäjiltä, sekä myös ulkomailta, työntekijöitä ei siis tarvitse palkata, ainakaan Suomeen AY-mafian kiristysvälineiksi. Nyt kuitenkin luen täältä ”etteivät liikeideani ole hyviä”, ”en osaa samaistua köyhän elämään”, ja kysytään varmaan ”miksi en itse tee noita kaikkia asioita jos ne kerta ovat niin hyviä”? Itselläni on aivan tarpeeksi yrittäjän hommia sekä omaisuutta muutenkin, en ehdi tehdä kaikkea tuota, ja siksi voin hyvin antaa ideat eteenpäin. Kun kerron kela-gold-elätille että näin saat hyvän bisneksen, hän toteaa että tulee hiki, ei jaksa.”

Jos henkilö tahtoo ”antaa” hyviä liikeideoita eteenpäin, niin asianhan voisi hoitaa hyvin helposti netissä. Kun kieltäytyvät nimetään kela-gold-eläteiksi, niin ilmeisesti idean isällä on oma lehmä ojassa ja idean hyödyntämisestä pitäisi saada korvaus(?).

”Asenteesi on juuri se ongelma mikä on tämän kirjoituksen ydin. Valitat huonoja lähtökohtia sen sijaan että ottaisit mallia. Ei kenellekään tässä maailmassa tule menestys ilmaiseksi. Omalle muuttumattomuudelle on vaan kivempi etsiä syytä muualta kuin itsestä.”

Toisen mielipiteitä voi halventaa kolmella eri tavalla: 1. Väitetään toisen ajattelevan tunteella eikä järjellä, 2. vähätellään henkilöä ja tämän mielipidettä merkityksettömillä tai virheellisillä väittämillä ja 3. erimieltä olevan mielipide lytätään vetämällä esille ”vastapuolen asenne on väärä” -kortti.

”Asumistuki tulisi lopettaa kokonaan. Silloin ihmiset joutuvat hakemaan asunnon johon omilla tuloillaan pystyy maksamaan. Itse tienaan 2150€ brutto, tukea en saa. Ystäväni saa palkkaa 1980€ ja tukea 490€ kk. Eli pienemmällä tulolla jää enemmän käteen kun tukea maksetaan. ”

Itsekkäille ihmisille on selvää ettei jotakin tukea tarvita vain sen perusteella, että minä itse en tarvitse tai saa kyseessä olevaa tukea… Kyseessä on kannustusloukku tai henkilö itse asuu ystäväänsä halvemmilla asumiskustannuksilla, jolloin hän ei ole oikeutettu asumistukeen, mutta kadehtii vain ystävän saamaa tukea.

”Kaikki turhat tuet pois heti. Töihin, ei mitään tarpeettomia tukiaisia kenellekään. Ennen (siis 20 v sitten!) ei menty omaan asuntoon tai vuokralle, ennenkuin oli TYÖpaikka ja työ. Nykyisin pitää olla autot ja vempaimet heti, ja jos ei ole niin armoton narina päälle. Mistähän se tukirahakin tulee, onko tuensaajat ja -metsästäjät sitä ikinä miettineet?”

Ennen vanhaan tehtiin näin… luulee tietävänsä, mitä köyhät nykyään vaatii. Joku voi vaatia, mutta ei sen perusteella pidä kyseenalaistaa kenenkään tukien tarvetta, koska yleensä tukien tarpeessa olevalle ei kuitenkaan anneta tukia autoihin ja kaikkiin vempaimiin. En tiedä, minkä ikäinen kommentoija on, mutta näin yli puoli vuosisataan eläneen nuoruudessa lähdettiin toiselle paikkakunnalle töihin tai opiskelemaan, joten omilleen lähdettiin eikä vanhempien helmoihin jääty roikkumaan. Henkilö itse jäi 20 v sitten vanhempien elätettäväksi, mutta se ei oikeuta vaatimaan muita tekemään samoin, koska muiden henkilöiden vanhemmilla ei välttämättä ole yhtä hyvä taloudellinen tilanne elättää aikuisia lapsiaan kuin oli hänen vanhemmillaan.

”vastiikkeettomia tukia ei pidä maksaa kellekkään,jos saa korvauksia niin pitää tehdä jotain sen eteen,ei voi olla niin että osa porukkaa makaa kotona ja osa verotetaan kuiviin,jos saat esim tonnin yhteiskunnalta niin teet sen eteen jotain työtä sanokoon ay-mafia siihen mitä tahansa”

Kyseenalaista vaatia työpanosta tukien vastineeksi, koska se järkevin ratkaisu loistaa poissaolollaan. Samalla vaivalla voisi vaatia työpaikkoja ja työpanoksen vastineeksi palkkaa, jolloin yhteiskunnan ei tarvitse myöntää sitä vastikkeetonta tukea. Minä en ymmärrä, miksi ollaan vaatimassa vastikkeellisia tukia, kun tukien saajallekin olisi parempi saada työstään rehellistä palkkaa, jolloin työkokemus kertyisi, eläkekertymä kasvaisi, työntekijä elättäisi itsensä palkallaan ja ennen kaikkea ihminen ei olisi velvollinen kuuntelemaan nöyränä kaikkien idioottien haukkumisia. Jostakin syystä on ryhdytty vaatimaan työttömyyden perusteella työttömiltä työpanosta törkeän pienellä korvauksella, jota ei sen pienuuden vuoksi voida edes kutsua palkaksi, joten ongelma on lähdetty korjaamaan keksimällä  termi ”vastikkeellinen sosiaaliturva”.

”Pitkäaikaistyöttömyys on usein kytköksissä inhimillisiin tragedioihin, ministeri sanoo ja jatkaa, että vaarana on kahtiajaon jyrkkeneminen työtätekevien ja työttömien välillä.”

Työttömyys on aina inhimillinen tragedia, jos halutaan hyödyntää tai mässytellä toisen kärsimyksellä, mutta härskiä väittää työttömyyden syyksi inhimillistä tragediaa, koska valtaosalla työttömyyden syynä on työpaikkojen puute.

Hesarissa on yleensä hyvin julmia kommentteja työttömistä, joten oli mielenkiintoista tehdä HS:n testi:

hesarin-lukijat-etuoikeutettuja

Tiesin odottaa jotakin tämän suuntaista, mutta tulos oli silti yllättävä.

Mainokset

Säästäminen toimeentulotuesta on valintoja

Hieman perustietoa toimeentulotuesta:

Toimeentulotuessa myönnetään tukea asumismenoihin kuten vuokraan, vesimaksuun ja sähköön – myös kotivakuutus pitäisi huomioida. Useat kunnat ovat määritelleet kohtuulliset asumismenot, jotka määräytyvät samassa taloudessa asuvien henkilöiden lukumäärän perusteella. Mikäli toimeentulotuen hakijan asumismenot ylittyvät, niin henkilöä kehotetaan muuttamaan halvempaan asuntoon. Mikäli henkilö ei suostu muuttamaan halvempaan asuntoon, niin muutaman kuukauden jälkeen toimeentulotukilaskelmassa voidaan huomioida koko vuokran sijasta kohtuulliset asumismenot, mutta vain siinä tapauksessa, että halvempi asunto on todellakin henkilön saatavissa.

Sen lisäksi myönnetään jokaiselle henkilölle perusosa. Perusosalla toimeentulotuen saajan pitää kattaa: ravintomenot, vaatemenot vähäiset terveydenhuoltomenot, henkilökohtaisen puhtauden ja kodin puhtauden menot, paikallisliikenteen maksut, lehtitilaukset, puhelimen käyttö ja harrastus- ja virkistystoiminta. Mikäli henkilö kieltäytyy kyykytyksestä, niin ainoastaan kieltäytyjän perusosaa voidaan alentaa.

Edellisen lisäksi voi saada täydentävää toimeentulotukea erityismenoihin kuten lasten päivähoitomenot, ylimääräiset asumismenot (esimerkiksi muuttokustannukset) ja erityisistä tarpeista tai olosuhteista aiheutuvat menot (esimerkiksi pitkäaikaisesta toimeentulotuen saamisesta ja pitkäaikaisesta tai vaikeasta sairaudesta  aiheutuvat menot sekä lasten harrastusmenot). Lisäksi voi saada ehkäisevää toimeentulotukea, jonka perusteista kunnat päättävät itse. Täydentävää ja ehkäisevää toimeentulotukea on helpompi hakea kun pyytää kunnalta tiedot, millä periaatteilla edellisiä tukia kunnassa on päätetty myöntää.

 

Yksin elävän perusosa on 485,50 euroa kuukaudessa, jos suostuu osallistumaan palkattomaan työhön tai päivähoitoon. Palkattomasta työstä kieltäytyjän perusosaa alennetaan ensin – 20 % ja sen jälkeen -40 %, joka tarkoittaa ensin 388,40 euroa/kk ja sen jälkeen 291,30 euroa/kk.

485,50 euroa kuukaudessa ei ole riittävä niihin kaikkiin mainittuihin menoihin, joita perusosan pitäisi kattaa ja pienin 290 euroa kuukaudessa onkin lähinnä vain ravinnon osuus, joten mahdollinen säästöön jäävä osuus toteutetaan aina luopumalla jostakin muusta.

Mihin minä olen laittanut vähäiset rahani työttömyyden aikana:

Viimeksi opiskeluaikana kävin parturissa leikkauttamassa tukkani. Kampaamoalan yrittäjät voivat siis huoletta vaatia työttömille pienempiä tukia, sillä tulevaisuudessa yhä harvemmin työtön kuulu heidän asiakaskuntaan. Kaikkien yrittäjien kannattaisi kuitenkin huomioida, että yhä lisääntyvä palkaton työ lisää työttömien määrää ja kiristää kilpailua jäljelle jäävistä asiakkaista.

Kukkia en osta, joten kukkakauppiaat kuuluvat samaan ”ei välttämätön meno” -ryhmään kuin kampaamoalan yrittäjät. Ainakaan minulla ei ole työttömänä ollessa ollut mitään mielenkiintoa osallistua mihinkään juhliin, joten harvat onnittelut olen suorittanut ilman kukkia ja pienen rahalahjan muodossa.

Elokuvissa en käy – jos elää tarpeeksi vanhaksi, niin lopulta ne elokuvat on nähtävissä ihan ilmaiseksi televisiosta. Kahviloissa tai ravintoloissa en myöskään käy, koska kotona juo ja syö edullisemmin.

Olen elämäni aikana kaksi kertaa tilannut Apu-lehden puoleen hintaan pariksi kuukaudeksi ja muistaakseni kumpikaan tilaus ei ajoittunut työttömyysajalle. Minulle ei tulisi mieleenkään tuhlata perusosasta senttiäkään lehtimaksuihin. Järkevämpää on käydä kirjastossa tai pyytää tutuilta tai naapureilta vanhoja lehtikeräykseen meneviä lehtiä luettavaksi. Toimittajien ei kannattaisi lietsoa propagandaa laiskoista työttömistä, koska jokainen uusi työtön on melkoisella varmuudella entinen tilaaja ja ennen pitkään lehtien mainostajatkin vähenee, koska heidänkin asiakaskunta vähenee jokaisen työttömän myötä.

Kotimaan matkailuun minulla ei jää rahaa ja ulkomaan matkat eivät tulisi kyseeseen edes toisen henkilön maksamana, koska se tarkoittaisi tukien menettämistä. Minulle tuottaa suuria vaikeuksia maksaa jopa paikallisliikenteen kertamaksut, koska niille rahoille löytyisi aina tärkeämpiäkin käyttökohteita.

Kuntosalien jäsenyydestä en ole maksanut. Minulle on riittänyt kuntoiluksi hyötyliikunta, pyöräily ja lenkkeily, joita vielä kehtaa harrastaa kulahtaneessa tuulipuvussa ja lenkkikengissä.

Kun lihoamisen seurauksena opiskeluaikaiset vaatteet jäivät pieneksi, niin ryhdyin käyttämään vain tuulipukua ja lenkkikenkiä. Vaateliikkeet eivät ole rahojani juurikaan saaneet, koska olen ostanut lähinnä edullisempia t-paitoja ja alushousuja, jotka väistämättä kuluu myös kotioloissa. Aikaisemmin lenkkikenkien pohjien kuluminen puhki oli varsinainen riesa, koska ennen Lidlin tuloa lenkkikengistä joutui maksamaan 50 euroa tai jopa yli.

Ilman Specsaversia en näkisi enää lukea. Olen ostanut heidän valikoimistaan halvimmat yksiteholasit ja luonnollisesti hyödynsin heidän tarjouksensa ilmaisesta näön tarkistuksesta.

Ruokapuolella syntyy parhaiten säästöjä kun ei talvella osta tuoreita vihanneksia vaan ostaa pakastevihanneksia. Kesällä syön tuoreita tomaatteja ja talvella käytän ruoan valmistuksessa tölkitettyjä tomaatteja.  Aamuisin juon kahvia, jota ostan yleensä vain tarjouksesta. Yleensä syön ruisleipää, jonka päälle laita juustoa ja muutaman kerran vuodessa ostan jotakin leikettä leivän päälle. Jauhelihaa ostan tarjouksesta muutaman kerran vuodessa ja muina aikoina käytän soijarouhetta, jonka käyttö on jauhelihaa edullisempaa. Tarjouksesta ostan broilerisuikaleita. Hernekeittoa syön turhankin usein, koska sen valmistaminen on halpaa ja ruokaa riittää useille päiville. Makarooni kaikissa muodoissaan on edullista ruokaa. Janojuomana on hanasta tuleva vesi. Yleensä olen ruokakauppiaan kannalta huono asiakas, koska ostan lähes kaiken ruoan tarjouksista. Minä olen vuosikausia syönyt joka päivä Multitabs-monivitamiinia, jotta varmasti saisin kaikki vitamiinit ja hivenaineet.

Elektroniikkaan olen jonkin verran käyttänyt rahaa. Nykyisen hajoamispisteessä olevan tietokoneen olen ostanut työttömänä ollessa, koska ensimmäinen opiskeluaikana hankkimani tietokone ei soveltunut lainkaan nettikäyttöön. Nettiliittymän hankinta ja sen tarjoama mahdollisuus käyttää sähköpostia puolestaan auttoi säästämään paperi-, tulostus-, kirjekuori- ja postimaksuissa. Olen ostanut halvimman mahdollisen television ja aikoinaan oli pakko ostaa myös digiboksi, jos halusi edelleen seurata maailman menoa television välityksellä. Pyykinpesukone hajosi työttömyysaikana, joten lähes vuoden kestävän nykkipyykkiajanjakson jälkeen sain säästettyä sen verran, että sain ostettua tarjouksesta uuden pesukoneen, joka ei ollut ihan halvin vaan melkein halvin. Halvempia 10 tai 20 euron kahvinkeittimiä olen ostanut aina kun keitin tai lasikannu on rikkoutunut. Halpa skanneri rikkoontui ja ostin uuden myynnistä poistuvan monitoimitulostimen, koska sen sai melkein uuden skannerin hinnalla.

Pyrin ostamaan pesuaineet tarjouksesta tai valitsen markkinoiden halvimpia tuotteita.

Oikeastaan ainoa, mistä en ole säästänyt on hammasharjat ja kirjojen ostaminen. Minulle on aina ollut tärkeintä terveys ja aivokapasiteetin ylläpito. Minun kohdalla työllistyminen ei ole enää mahdollista, joten olen hankkinut itselleni vastaisen varalle kirjoja, joita voin lukea tulevina vuosina tai silloin kun tietokone/televisio hajoaa…

Toimeentulotuesta voi myös säästää, mutta yleensä se tarkoittaa monipuolisesta ja terveellisestä ruoasta säästämistä. Vaatemenoissa voi säästää kun kulkee vanhoissa rääsyissä tai ostaa persoonalliset vaatteet kirpputorilta. Jokainen asettaa omat menonsa tärkeysjärjestykseen ja käyttää rahat sen perusteella: Tiedän, että jotkut työttömät hankkivat kuntosalikortin, koska se on heille tärkeimpiä hankintoja.

Toimeentulotuki on liian helppoa rahaa ja sillä tulevat hyvin toimeen vain sellaiset henkilöt, jotka eivät ole koskaan joutuneet sitä anomaan tai elämään kyseisellä summalla. Tuen alhaisuus alkaa vaikuttamaan elämään vasta kun joutuu elämään kyseisellä summalla useita vuosia, jolloin tuella pitäisi myös ostaa vaatteita ja ostaa rikkoutuneen pesukoneen, tietokoneen, tulostimen, skannerin, television tai digiboksin tilalle uusi laite. Toimeentulotuen ostovoima on laskenut vuosien saatossa ja suomi onkin joutunut EU:n tarkkailulistalle liian alhaisen sosiaaliturvan vuoksi. Sama nälkävyötä tiukentava linja näyttäisi kuitenkin jatkuvan, vaikka yrittäjän kohdalla sama oikeus saada toimeentulotukea aiheuttaa väitteen, että yrittäjillä ei ole mitään sosiaaliturvaa. Mikäli kadehtii toimeentulotukea, niin kannattaisi elää vuoden tai pari laskennallisella miniminormilla ja pistää loput säästöön tai sijoittaa.

Säästäminen toimeentulotuesta

Toimeentulotukea saava voi säästää tulevia hankintoja varten ja toimeentulotuesta säästyneitä varoja ei saa ottaa myöhempinä kuukausina toimeentulotukilaskelmassa varoina huomioon.

Seuraavassa tapauksessa on oleellista, että henkilölle on joka kuukausi tehty toimeentulotukilaskelma ja välissä ei ole yhtään ainoaa kuukautta, jolloin toimeentulolaskelmaa ei olisi tehty. Eli toimeentulotuen hakijan kannattaa hakea joka kuukaudelle toimeentulotukea, vaikka välissä olisi sellaisia kuukausia ettei alijäämää jäisi maksettavaksi. Jos välissä on yksikin kuukausi, jolloin toimeentulotukea ei ole haettu, niin sosiaalityöntekijä voi ottaa aiemmin toimeentulotuesta säästyneet varat laskelmassa huomioon ja vasta valittamalla saadaan lopullinen päätös tämän kaltaisessa tilanteessa.

ttt säästäminen

Yllä olevassa tapauksessa henkilö oli säästänyt toimeentulotuesta ja jättänyt rahat joka kuukausi tilille. Lopulta tilille säästyneet 6000 markan säästöt katsottiin toimeentulotukilaskelmassa käytettävissä oleviksi varoiksi, jolloin toimeentulotuen alijäämää ei jäänyt maksettavaksi. Henkilö teki turhan oikaisuvaatimuksen lautakuntaan ja sen jälkeen hän teki valituksen Hallinto-Oikeuteen, jonka päätöksen perusteella toimeentulotuen saajallakin on oikeus säästää esim. pesukonetta varten.

Mielestäni sosiaalityöntekijöiden autamistahto on varsin kummallista kun köyhän pitää hakea oikeus säästämiseen Hallinto-Oikeudesta asti.  Luultavammin useimmilla toimeentulotuen hakijoilla tilille kuukaudenvaihteessa jääneet varat on otettu myöhempien kuukausien laskelmissa huomioon ja kunta on säästänyt, kun köyhä ei ole osanut tehdä valitusta tai on luovuttanut sosiaalityöntekijän avun edessä.

Valitettavasti sosiaalityön tasolla toimeentulotuen saajaa rankaistaan järkevästä toiminnasta ja asioiden sössimisestä palkitaan harkinnanvaraisella toimeentulotuella. Laki ei näin edellytä, vaan laki suo sosiaalityöntekijöille liian paljon harkintavaltaa ja muodostuneet käytännöt ovat muodostuneet harkintavaltaa käyttävien sosiaalityöntekijöiden työn tuloksena.

Vuosia sitten törmäsin tilastoon, jossa näkyi kuinka moni toimeentulotukipäätös oikaistiin lautakunnan päätöksellä ja ainakin silloisen tilaston perusteella laittomat päätökset oikaistiin pääasiallisesti vasta Hallinto-Oikeudessa. Pitäisikö kunnalle määrätä sakkomaksu niissä Hallinto-Oikeuteen menevissä valitustapauksissa, joissa on saatu selkeä laintulkinta oikeusratkaisujen ja laillisuusvalvojien kannanottojen perusteella?

Toimeentulotuen hakijan kannalta on täysin kestämätöntä, että sosiaalityöntekijät saavat simputtaa toimeentulotuen tarpeessa olevaa henkilöä ilman seuraamuksia, myös niissä tapauksissa, joista on jo olemassa erittäin selkeä laintulkinta.

Laina tilillepanona toimeentulotukea myönnettäessä: https://tuloksetontaopiskelua.wordpress.com/2015/08/07/lainat-toimeentulotuessa/