Lisäselvityspyynnön yksilöinti ja päätös

tapaamispakko

Yllä olevassa ratkaisussa todetaan, että lisäselvityspyynnössä on kerrottava riittävän tarkasti, mitä asiakirjoja pyydetään ja mihin menessä lisäselvitykset on toimitettava.

Päätöksestä voi lukea myös sen ettei sosiaalityöntekijän tapaamista voida pitää toimeentulotuen myöntämisen ehtona.

Toimeentulotukea oli haettu marras- ja joulukuulle, mutta päätös oli tehty vain joulukuulle, vaikka olisi pitänyt tehdä päätös myös marraskuulle, jolloin toimeentulotuen hakijalla olisi ollut mahdollisuus valittaa marraskuun päätöksestä.

 

paatos-annettava

Vuosia sitten oli hyvin tyypillistä, että toimeentulotukihakemukseen ei tehty päätöstä, jolloin ei voinut tehdä oikaisuvaatimusta tai valittaa hallinto-oikeuteen. Yllä olevassa päätöksessä todetaan, että valituskelpoinen päätös on annettava, vaikka toimeentulotukea ei myönnettäisi.

Työmarkkinatuen jaksottamisesta

tyotkorv-jaksottaminen

Tässä tapauksessa henkilölle oli myönnetty toimeentulotukea helmikuulle ja maaliskuulle tehtiin kielteinen päätös, koska helmikuulle tehtiin uusi laskelma, johon lisättiin tuloksi tammikuussa maksetut työmarkkinatuet.  Työmarkkinatuki ei kuitenkaan ole sellaista ansiotuloa, jota voisi jaksottaa seuraavalle kahdelle kuukaudelle. Lisäksi tässä tapauksessa ei osoitettu, että laskennallinen normiylijäänä olisi vielä käytettävissä (tilillä).

Lisää tulojen jaksottamiseen liittyviä päätöksiä löytyy tuolta: Tulojen jaksottaminen toimeentulotuessa

Kannattaa googlettaa päätöksen tehneen viranomaisen ratkaisuja netistä (oikeusasiamies, oikeuskansleri) tai etsiä finlexin sivujen yläosasta oikeuskäytäntö (HAO, KHO) ja pistää hakukenttään tuo diaarinumero, niin löytää alkuperäisen päätöksen.

Kotikäynti ja pikkupräntti

pikkuprantti

Yllä olevasta oikeuskanslerin kannanotosta löytyy tieto, että kotikäynnin suorittaminen toimeentulotukihakemuksen johdosta edellyttää asianomaisen henkilön suostumusta.

Kyseessä on toimeentulotukihakemuslomakkeeseen ujutetusta pikkupräntistä ”Antamani tiedot saadaan tarkistaa ja olosuhteitani seurata kotikäynnillä”, joka tulee pakosta hyväksyttyä kun hakijan on allekirjoitettava hakemus. Tämän kaltaiset suostumukset eivät ole aitoja ja päteviä suostumuksia. (Kannattaa yliviivata tämän kaltaiset pikkupräntit, vaikka tuskin sillä on merkitystä lakia kiertävälle viranhaltijalle).

Käytännön tasolla tätä lain kohtaa toteutetaan siten, että kaksi sosiaalityöntekijää vahtimestarin vahvistuksella takoo toimeentulotukea hakevan ovea: Vuokranmaksu, jostain syystä sosiaalityöntekijät ovat olleet aina lain yläpuolella ja näyttäisi, että Kela jatkaa samalla linjalla (kantelun päätöksessä todettiin aikoinaan ettei kotikäynnille ollut perusteita).

Yllä käy selväksi, että viranhaltija ei saa suojaamattomassa sähköpostissa lähettää salassa pidettäviä tietoja. Itse asiakasta tämä ei tietenkään koske, joten omalla vastuulla voi lähettää. Jotkut viranomaiset katsovat voivansa kieltäytyä vastaanottamasta viestiä, jos se sisältää sellaista tietoa, jonka viranomaisen pitäisi lähettää salattuna viestinä, mutta tällaista oikeutta ei viranomaisille ole annettu.

Täysin tietoinen tavoite…

Kauppalehti: Kelan pääjohtajan ”varoitusmerkki” herätti huolen – ”Toimeentulotuki räjähtää käsiin”

ttt-oletus-1

ttt-oletus-2

ttt-oletus-3

Oikeus toimeentulotukeen määräytyy lain perusteella ja viranhaltijoilla on velvollisuus noudattaa lakia. Yllä olevassa jutusta on luettavissa, että toimeentulotukea myönnettäessä on ollut perusolettamus evätä lain vastaisesti joidenkin toimeentulotuenhakijoiden oikeus toimeentulotukeen. Nyt on kova huoli, kun Kela tekee päätökset asiapapereiden perusteella, jolloin suurempi osa toimeentulotukeen oikeutetuista  saa lain mukaisen tuen, jolloin yhteiskunnan toimeentulotukimenot kasvavat huolestuttavan korkeiksi.

Eikö laillisuusvalvojien pitäisi puuttua tällaiseen perusolettamukseen, jossa suoraan myönnetään, että lakia on täysin tietoisesti rikottu?

 

Päivitys 10.1.2017

http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3654217-toimeentulotukeen-oikeutettujen-maara-kasvaa

kasvaako-1

kasvaako-2

Otsikko hieman virheellinen, sillä toimeentulotukeen oikeutettujen määrä ei kasva vaan pysyy täsmälleen samana. Nyt vain löytyy joukko ihmisiä, jotka eivät ole saaneet lain mukaisia toimeentulotukia. Joukossa on varmaan myös niitä, jotka ovat yrittäneet kysellä toimeentulotukea, mutta syystä tai toisesta tuki on jäänyt saamatta. Kun taloudellista apua hakeneelle sanotaan, että henkilön pitää tulla toimeen tuloillaan, niin kyseinen henkilö ei toista kertaa kysele tukea – ellei saa jostakin oikeaa tietoa tai apua tuen hakemisessa.

Kirjallisen yhteydenpidon hyödyllisyys…

OKV/1982/1/2014

kiista keskustelun sisällöstä

Yllä olevasta päätöksestä löytyy yksi tapaus, jossa on tullut kiistaa suullisesti käydyn keskustelun sisällöstä. Kantelija oli toimeentulotukipäätöksen viivästyessä pyytänyt alkuperäiset laskut takaisin, jotta hän voisi maksaa laskut ennen lisäkuluja. Etuuskäsittelijä puolestaan oli tulkinnut, että toimeentulotuen hakija vetää koko hakemuksensa pois ja senkin jälkeen asian hoitamisessa oli kasaantunut sosiaalitoimelle hyvin tyyppillisiä inhimillisiä virheitä, jotka oli saatu korjattua vasta laillisuusvalvojan myötävaikutuksella.

Alkuperäisiä papereita ei kannata koskaan lähettää eteenpäin vaan kannattaa toimittaa skannattu kuva tai kopio alkuperäisestä. Joissakin tilanteissa pitää toimittaa ne alkuperäiset asiapaperit, mutta silloinkin kannattaa ottaa itselle vastaisen varalle talteen kopio/skannattu kuva alkuperäisestä. Eräät kunnat vaativat liittämään toimeentulotukihakemukseen alkuperäiset asiapaperit/laskut ja sen lisäksi pitää toimittaa kaikki sivut (esim. sähkölaskun tarpeelliset tiedot löytyvät yhdeltä sivulta, mutta on toimitettava kaikki 2-3 sivua). Toisaalta voivat vaatia toimeentulotukihakemuksen liitteeksi ”alkuperäistä” asiapaperia/laskua, mutta lähinnä tarkoittavat skannattua kuvaa tai kopiota alkuperäisestä, josta ei saa rajata mitään tietoja ulkopuolelle.

Mikäli toimeentulotukea myönnettäessä hyväksytään liitteeksi vain alkuperäinen asiapaperi/lasku, niin kannattaa tehdä asiasta kantelu oikeuskanslerille tai oikeusasiamiehelle.

Yllä olevassa päätöksessä tulee selväksi myös se seikka ettei toimeentulotukihakemusta voida hylätä vain sen perusteella ettei pyydettyjä lisäselvityksiä olisi toimitettu, vaan päätös pitää tehdä käytettävissä olevien tietojen perusteella. Toimeentulotukea myönnettäessä on muodostunut yleisesti hyväksytyksi käytännöksi vaatia hakemuksen liitteeksi koko ruokakunnan kaikki tiliotteet, mutta lain kirjaimen mukaan selvitykset tuloista ja menoista on katsottava riittäviksi, joten tässä tapauksessa tiliotteiden puuttuminen ei olisi ollut riittävä peruste koko toimeentulotukihakemuksen hylkäämiseen.

Kuten olen aiemmin kertonut, niin valitettavasti lisäselvityspyyntöä hyödynnetään onnistuneesti koko toimeentulohakemuksen hylkäämiseen. Lisäselvityspyyntö voidaan laatia työnhakutiedoista tai mistä hyvänsä asiasta, mutta sen jälkeen kun kaikki toimeentulotuen myöntämisen kannalta tarpeelliset tiedot on toimitettu, niin voidaan vielä pyytää tiliotteita eteenpäin tai jopa tulevaisuuteen. Kun viivästytetään toimeentulotukipäätöksen tekemistä kuukausilla, niin jälkeenpäin voidaan myöntää toimeentulotuki vain maksamattomiin laskuihin tai katsoa laskuihin lainatut rahat tuloksi, jolloin toimeentulotuen perusosa kutistuu käytännössä alle 60 euroon kuukaudessa. Toki kyseenalaisesta päätöksestä kannattaa tehdä oikaisuvaatimus lautakuntaan ja sen jälkeen laatia valitus Hallinto-oikeuteen, jossa lainoja ei välttämättä katsota käytettävissä olevaksi tuloksi.

Huostaanotetun lapsen kohtalo

Iltasanomissa: Sijaiskoti piti huostaan otettuja lapsia vuosikausia nälässä – tuomioksi sakkoja

liian pieni tuomio

Miksi huostaanottoa hoitaneet sosiaalityöntekijät eivät ole syytettyjen penkillä? Eikö sosiaalityöntekijöiden pitäisi varmistaa huostaanotetun lapsen elinolot myös sijoituskodissa? Miten lasten nälkiinnyttäminen saattoi jatkua vuosia? Miten jo kerran todettu lapsen nälkiinnyttäminen saattoi jatkua parin vuoden kuluttua uudestaan ja toisellakin kerralla jatkua 9 kuukautta?

Tässä nähdään, että sijaiskotitoimintaa pyörittämällä voidaan hankkia tuloja vuodesta toiseen eikä toiminnan pyörittäjältä edellytetä edes lapsista huolehtimista. Kahdeksalle elinvuodelle jatkunut lapsen nälkiinnyttäminen aiheuttaa oikeudenkäyntikuluineen vain alle 18 000 euron menetyksen. Ja, uutisessa ei edes mainita kyseiseen sijaiskotiin lasta sijoittanutta sosiaalityöntekijää…  …sosiaalityöntekijää, joka antoi tilanteen jatkua vuodesta toiseen.

Jokainen vanhempi tuudittautuu valheeseen, että lapsi otetaan huostaan vain järkevillä perusteilla (ja niin teorian/lain mukaan pitäisikin tapahtua). Luultavasti useammat ovat ihmetelleet, miksi jonkin perheen lapsia ei oteta huostaan ja kuvittelevat perheen tilanteen perusteella, että lasta pitää kohdella huonommin ennen kuin kenenkään lasta ryhdytään ottamaan huostaan.

Minulla ei ole mitään vaikeuksia hyväksyä väitettä, että jonkun lapset on otettu huostaan kun äiti on tehnyt sosiaalityöntekijän nähden laatikkoruokaa aineet sekoittaen eikä sosiaalityöntekijän hyväksymällä ”ainoalla oikealla tavalla” eli kerroksittain kasaamalla. Muistan lukeneeni tapauksesta, jossa sosiaalityöntekijä ei tehnyt päätöstä lapsen huostaanotosta, koska katsoi lapsen toimivan äidin mielenterveydellisenä pelastusrenkaana. En nyt keksi, miten ilmaisisin havaintoni sosiaalityöntekijöiden mielenkiintoisesta aivotoiminnasta, mutta sen verran voinen vihjata ettei se liity mitenkään käsitteeseen ”common sense”.

Ei voi muuta kuin todeta, että ”olisi kirveelle töitä”.

—–

Tavallaan minulla ei ole oikeutta kyseenalaistaa valtion säännöllistä kuukausipalkkaa nostavien virkamiehien toimintaa tai arvostella huostaanotetuille lapsille kodin tarjoavia ihmisiä, koska itse olen tehnyt yhteiskunnan näkökulmasta paljon pahemman rikoksen, joka loppulasku on 80 600 euroa: Ikikarenssi

Auttamista vai psykologista sodankäyntiä?

Luin erään kommentin, jossa kauniisti sanottuna ihmeteltiin työttömän saamattomuutta ja sitä seikkaa, että työtön syyllistää omasta tilanteestaan kaikkia muita henkilöitä paitsi itseään, vaikka ainoa syyllinen on työtä vieroksuva työtön itse.

Ensiksi täytyy ihmetellä ihmisten kykyä syyllistää toista ihmistä, koska pitäisi sillä suppemmallakin aviotoiminnalla pystyä päättelemään, että jokainen valitsee aina sen palkkatyön mieluummin kuin nöyryyttävän kohtelun tai eri nimikkeillä tehtävän palkattoman työn. Miksi kukaan tekisi mieluummin töitä palkatta, jos todellakin olisi mahdollisuus saada palkkaa tehdystä työstä, jolloin olisi varaa myös elää omaan elämäänsä? Miksi kukaan haluaisi, että hänen työntekoaan ei arvosteta vaan hän erityisesti haluaisi, että hänen työpanostaan väheksyttäisiin palkattoman arvoiseksi? En oikeastaan usko, että työttömiä syyllistävät edes itse uskovat esittämiinsä väitteisiin työttömien elämän autuudesta, koska silloin he itse hakeutuisivat siihen autuuteen – sen sijaan, että edelleen rasittaisivat itseään säännöllisen kuukausipalkan nostamisella. Ei tarvita kuin irtisanoutuminen työpaikasta, niin joku onnellinen työnhakija saa häneltä vapautuvan työpaikan.

Olen usein miettinyt, miten työvoimavirkailijat kykenevät kyykyttämään työtöntä työnhaun tuloksettomuuden perusteella ja samaan aikaan he itse nostavat palkkaa tuloksettomasta työstä. Eiköhän TE-toimiston henkilökunnan työtehtävien eräs keskeinen tavoite ole edistää työttömien työllistymistä palkkatyöhön, joten ansiokas työttömien kyykytys on itse asiassa negatiivista työpanosta. Tuskin yksikään virkamies uskaltaisi todeta TE-toimiston henkilökunnan työtehtävien tavoitteeksi lisätä työttömien palkatonta työtä ja käyttää työttömän suostutteluun tarkastelua kestämätöntä suostuttelua, vaikka sitä se on ollut jo vuosien ajan.

Täytyy rehellisesti tunnustaa, että on tullut usein mietittyä, miksi ihmeessä työvoimavirkailijan tai sosiaalityöntekijän ”avun” vastaanottaminen on niin tyrmäävää, lamaannuttavaa ja masentavaa. Miksi ihmeessä kaiken ”auttamisesta” johtuvan ajallisesti lyhyen paperisodan suorittaminen aiheuttaa pitkään jatkuvan stressin ja unettomia öitä? Miksi ei voisi vain unohtaa koko tilanteen ja jatkaa eteenpäin normaalia elämää heti sen jälkeen, kun paperit on laadittu ja lähetetty. Miksi odottaa uutta ”auttamisen” muotoa, koska asialle ei voi etukäteen mitään, ja paskat voi siivota vasta kun ne on läväytetty kasvoille. Miksi kärsiä asiattomasta kohtelusta, kun se on pakko kestää tai vastareaktio oikeuttaa antamaan vielä pahempaa ”lisäapua”.

Normaalisti ihmisellä on ELÄMÄ, johon kuuluu välillä ikäviäkin asioita, mutta se ELÄMÄ auttaa pääsemään asiasta ylitse ja jatkamaan ELÄMÄÄ. Työtön on Catch-22 tilanteessa, jossa oma ELÄMÄ ei ole sallittua ilman tukien menettämisen uhkaa ja samaan aikaa sen ELÄMÄN puuttuminen oikeuttaa kohdistamaan työttömään lisää ”auttamista”. Työttömän elämä supistuu olemattomiin jo taloudellisesta pakosta, mutta tämän lisäksi työttömän elämän pitää pysyä tukien saamisen määrittelemien ehtojen rajoissa:

Vain työvoimavirkailijan hyväksymää opiskelua tai menettää tuet, vapaaehtoistyö voi viedä tuet, pieni puuhastelu puolison yrityksessä voidaan tulkitaan työllistymiseksi puolison yritykseen, marjastus voi viedä tuet… mistään et saa sitovaa ennakkopäätöstä vaan oikeus tukeen harkitaan tapauskohtaisesti vasta siinä vaiheessa, kun mahdollisuus tukien eväämisen on jo olemassa.

Wikipediassa löytyy tietoa psykologisesta sodankäynnistä:

”Psykologiset operaatiot voivat olla näytösluonteisia voimannäyttöjä, joilla on tarkoitus osoittaa omaa ylivoimaa tai taistelukykyä.”

Kun ”auttamisessa” ei ole kyse todellisesta auttamisesta vaan täysin järjettömästä toiminnasta, niin väistämättä tilanne muistuttaa vain tahtojen sotaa, jossa työvoimavirkailija ja sosiaalityöntekijä osoittavat oman tahtonsa ylivoimaisuuden.

”Tällöin taistelusta annettu kuva voi olla lopputulosta tai sen saavuttamisen taloudellisuutta tärkeämpi.”

Yhteiskunnan varoja tuhlataan avokätisesti työttömän ”auttamiseen”, mutta  annetaan sellaista apua, jolla varmistetaan ettei työtön ehdi tai pysty työllistymään vaan pysyy jatkossakin ”autettavana”.

”Tehdään teko, jonka toivotaan johtavan paheksuttavaan vastatoimeen. Tällaista toimenpidettä, jossa toinen osapuoli pyritään saamaan ylireagoimaan, jotta sitä voitaisiin julkisesti paheksua, kutsutaan provokaatioksi.”

Työttömiä kohdellaan asiattomasti ja muutamia kertoja jonkun ihmisen sietoraja on ylittynyt työvoimatoimistossa ja sosiaalitoimistossa, jolloin on päästy paheksumaan työttömän reagointia.

”Vanhoja ja edelleen käyttökelpoisia psykologisen sodankäynnin välineitä ovat huhut, pelottelu (pelottavan näköiset aseet ja kypärät), suostuttelu, taivuttelu, oman voiman suurentelu, lentolehtiset, kirjat, lehdistö ja elokuvat.”

Huhuja työttömien alkoholisoitumisesta, mielenterveysongelmista, laiskuudesta, passiiviisuudesta ja saamattomuudesta on levitetty vuosikausia, mutta tämä on viety jo astetta pidemmälle. Pelottelu tukien menetyksellä on ehkä tehokkain keino ”auttaa” työtöntä. Työttömän suostuttelu ja taivuttelu on ollut rutiinia jo vuosia. Voiman suurentelu eli lain antaman vallan suurentelu: Työtöntä vaaditaan allekirjoittamaan suunnitelmia, joiden sisällön väitetään määräytyvän lain perusteella ja samaisen lain väitetään antavan oikeuden evätä tuet ellei työtön suostu allekirjoittamaan – vaikka laki korostaa yhteistyötä ja edellyttää sellaista suunnitelmaa, joka edistäisi työttömän työllistymistä ja oman elannon ansaitsemista. Televisiosta ja lehdistä löytyy aika ajoin työttömiä leimaavia ja syyllistäviä uutisia/juttuja.

Jos käytetään psykologisen sodankäynnin keinoja auttamiseen, niin todellisesta auttamisesta tuskin voidaan puhua ja lopputulokseksi ei edes pitäisi odottaa mitään hyvää.