Erinomainen esimerkki

https://yle.fi/uutiset/3-9770059?origin=rss

Päivi on laillistettu sairaanhoitaja Ruotsissa, Tanskassa ja Suomessa, mutta valitettavasti hän joutuu työvoimatoimiston rattaisiin. Työtönhän ei suomessa työntekijäksi kelpaa, vaikka olisi millainen pätevyys ja kokemus. Sairaanhoitaja on ilmeisen pätevä ja oppimiskykyinen kun on voinut siirtyä Ruotsiin ja Tanskaan toimimaan sairaanhoitajana, joissa luultavasti hoidon taso on korkeampi kuin Suomessa.

Elokuussa 2016 Lappeenrannassa päätettiin kokeilla Keskussairaalan päivystyksessä aula-avustajaa, jossa Päivi todisti olevansa työpaikan perustamisen arvoinen työntekijä.

Virka laitettiin julkiseen hakuun, mutta Päivi ei ollut ensimmäinen valinta eikä edes toinen… työnantaja kertoi, että Päivi oli kolmas valinta (olisi ollut työnantajalle melkoinen häpeä myöntää, että Päivi oli vasta neljäs tai jopa vasta 161 valinta). Luultavasti monikaan ei ole sairaanhoitaja pätevyydellä valmis ryhtymään aula-avustajaksi.

Päivi on tekstin mukaan optimistinen ja positiivinen, mutta 6 vuoden auttaminen riitti nakertamaan työttömän niin hajalle, että hän uskoo ettei hänen sairaanhoitajan pätevyytensä paluumuuttajana ollut riittävän korkea… enimmäisen vuoden aikana(?), toisen vuoden aikana(?), kolmannen vuoden aikana(?)… Eikö suomalaiset sairaanhoitajat jää lainkaan äitiyslomalle tai hoitovapaalle?

Päivi oli niin lyöty, että hän yllättyi kun juuri hänet valittiin työtehtävään. Tähän kuka tahansa täyspäinen sanoisi, että Päivin olisi pitänyt olla ehdottomasti ensimmäinen valinta, koska hän oli ainoa, jolla oli kokemusta tehtävistä ja hänellä oli sairaanhoitajan pätevyys kolmessa maassa, joten aula-avustajaksi häneltä löytyi uskomattoman hyvä ammattitaito ja kielitaitoakin löytyi.

Mielestäni osoittaa vain työhönottajien ääliömäisyyttä, kun kolmessa maassa laillistettu sairaanhoitaja ei saanut alan töitä heti palattuaan suomeen ja työttömyysaika venyi kuuteen vuoteen.

Tuossa lopussa sitten onkin työkkäritätien ehdoton vaatimus – kaikki paska on otettava vastaan… ja sitten muutaman vuoden aivopesun jälkeen olet jopa kiitollinen.

 

Mainokset

Terveydenhuollon aikavaraus

Suomessa on toteutettu ”niin sanottua lakiin kirjattua hoitotakuuta” siten, että jaetaan hoitoaikoja vain määrätylle ajanjaksolle eteenpäin, jolloin kaikki aikavarauksen saaneet pääsevät hoitoon hoitotakuun määrittelemässä aikarajassa. Niille ajanvarausta yrittäneille henkilöille, joille ei ole hoitoaikoja riittänyt, on annettu kehoitus yrittää varata hoitoaikaa seuraavalla kerralla kun taas jaetaan aikavarauksia eteenpäin.

Jokainen lienee lukenut lehtien palstoilta, kuinka onnistuneesti hoitotakuu toteutuu…

aikavaraus terveydenhuoltoon norm. käytäntö

Kun joku jaksaa tehdä kantelun, niin saadaan selkeitä tulkintoja lain tarkoituksesta.

Yllä on apulaisoikeuskanslerin kannanotto, että aikavarausta haluavalle on ilmoitettava hoitoon pääsyn ajankohta – eikä hoitoaikaa voida jättää antamatta.

Suppeammallakin älykkyysosamäärällä ymmärtää ettei mikään hoitotakuu toteudu siten, että jaetaan hoitoaikoja vain tietylle ajanjaksolle eteenpäin. Hoitotakuu toteutuu vain siinä tapauksessa, että kaikki tarvitsevat saavat hoitoajan hoitotakuun määrittelemässä ajassa. Asia on ollut hyvin selkeä hoitotakuun alusta lähtien eli  hoitoaikoja olisi aina pitänyt antaa eteenpäin niin kauas tulevaisuuteen kuin on ollut hoitoaikoja tarvitsevia henkilöitä, jolloin ylipitkät odotusajat voitaisiin yksinkertaisesti ja aukottomasti todeta.

Palattiin siis samalle suomen lakia mädättävälle sylttytehtaalle, jossa teoria ja käytäntö eivät kohtaa niin kauan kuin viranhaltijoita ei riittävällä tahdolla pyritä saamaan oikeuden eteen vastaamaan virkarikoksistaan.