Ansiosidonnaisen hyöty

Useat työntekijät tekevät työtä määräaikaisissa työsuhteissa, koska vakituista työpaikkaa ei ole saatavissa. Mikäli työttömyyskassaan kuuluvan osalla työssäoloehto täyttyy, niin työttömyysjaksoilla työtön voi nostaa ansiosidonnaista päivärahaa.

Osan kohdalla työttömyys jatkuu ja ansiosidonnaisen päivärahan maksimiaika täyttyy…

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005585899.html

Ansiosidonnaiselta päivärahalta tippuvista 8 %:a katoaa työttömyyskorvauksilta (lähtee opiskelemaan, perustaa yrityksen, puoliso elättää, muuttaa ulkomaille) ja 86 % :n osalla työttömyys jatkuu edelleen, mutta nyt työmarkkinatukea nostaen. Edellinen on erittäin vankka osoitus siitä, kuinka Suomen niin sanottu työllistämispalvelujärjestelmä leimaa työttömän työllistämiskelvottomaksi ja tekee palkkatyöhön palaamisesta lähes mahdotonta.

Ansiosidonnaiselta päivärahalta tippuvista työttömistä vain 3 %:ia työllistyy uuteen palkkatyöhön.  Edellisen lisäksi ansiosidonnaiselta päivärahalta tippuvista työttömistä toinen 3 %:ia työllistyy entiselle työnantajalle. Näiden 6 %:n joukosta voi löytyä ne muutamat työttömät, jotka todellakin viettävät vapaa-aikaa ihan omasta tahdostaan, mutta näiden muutaman ”oikeaan perheeseen syntyneen” (ei kuitenkaan kaikkien 6 %:n) takia kaikki työttömät leimataan ”järjestelmää väärinkäyttäviksi vapaa-ajan -viettäjiksi”.

Järjestelmässä on sellainen tulkinta kuin ”katsotaan työllistyvän puolison yritykseen”, joka voi muodostua esteeksi työttömän työttömyyskorvausten saamiselle, mutta minulle on epäselvää tuleeko tämä tulkinta kuvioon vasta työmarkkinatukea haettaessa vai onko tällä vaikutusta jo ansiosidonnaista päivärahaa myönnettäessä?

Asiaa ymmärtämättömien on erittäin vaikea tajuta työttömän työllistymiseen liittyviä asioita. Lähdetään etsimään yhteyttä työttömyyden keston ja työllistymisen välisestä riippuvuudesta, vaikka todellisuudessa sellaista ei ole enää olemassa – a) mikäli työttömyysjakso johtuu kausiluonteisesta työstä, niin työttömyysjakso voi jäädä lyhyeksi ja b) mikäli työttömyys johtuu työpaikan puuttumisesta, niin työllistämispalvelujärjestelmä leimaa työttömän välittömästi moniongelmaiseksi ja täten työnantajan silmissä täysin työllistämiskelvottomaksi työpaikanhakijaksi, joka kelpaa työnantajille vain palkattomana työntekijänä tai palkkatukien kera.

Kun palkkatyöhön työllistymisen saavuttamiseksi se työttömän työpanos pitäisi myydä työnantajalle, niin pitäisi ymmärtää ettei myytävän tuotteen solvaaminen ehtymättömien verovarojen turvin edistä tätä myyntitapahtumaa vaan päinvastoin.

Mainokset

Tutkimuspropagandaa

http://www.iltalehti.fi/politiikka/201712282200634226_pi.shtml

Uutissuomalaisen gallupissa kysyttiin: ”onko oikein, että henkilön työttömyysturva laskee, jos hän ei itse aktiivisesti edistä omaa työllistymistään?”.

Vastaajista puolet (49%) piti oikeana sitä, että henkilön työttömyysturva laskee, jos hän ei itse aktiivisesti edistä omaa työllisyyttään, 36 prosenttia vastaajista oli eri mieltä, ja 15 prosenttia vastaajista ei ottanut kantaa kysymykseen.

Kun kysymyksen muotoilee tuohon muotoon, niin ei ole ihme, että 49 %:ia kannattaa työttömyysturvan laskemista. Oikeastaan edellisestä Tietoykkösen teettämästä verkkokyselystä pystyy päättelemään vain sen, että 49 %:ia ihmisistä pitää oikeana, että työttömyysturvaa alennetaan ellei työtön itse aktiivisesti edistä omaa työllistymistä. (Mikäli itse olisin vastannut tuohon kyselyyn ja olisin työelämässä, niin ymmärtäisin aktiivisen työnhaun tarkoittavan työttömän tavoitetta ottaa vastaan/saada palkkatyötä ja sen vastakohtana pitäisin haluttomuutta tehdä/vastaanottaa palkkatyötä.)

Jotta olisi voitu tehdä päätelmä, että puolet suomalaisista kannattaa aktiivimallia, niin kysymys olisi pitänyt muotoilla: ”onko oikein, että henkilön työttömyysturva laskee, jos hän ei aktiivisuudestaan huolimatta onnistu saamaan töitä tai pääsemään työllistämispalveluun kolmen kuukauden tarkastelujaksoilla?”

Kannatusluvut olisivat saattaneet olla aivan toiset…

Ala-arvoista tutkimusta ja journalismia, jossa virheellisellä kysymyksen asettelulla pyritään osoittamaan kansan muka tukevan työttömien yhä törkeämmäksi menevää kyykyttämistä.

Kun älykäs ihminen lukee itse tekstin, niin pikkaisella järkeilyllä huomaa, että kyse on erittäin tökeröstä propagandasta.

Lisäys:

Aktiivimallin lakiteksti oikeuttaa alentamaan työttömän työttömyyskorvausta, jos työtön ei kolmen kuukauden seurantajaksolla ”aktivoidu” eli saa töitä, ansaitse yrittäjyydellä tai osallistu hyödyttömiin työllistämispaveluihin.

Mika Koskinen ehti jo lisätä vettä myllyyn sillä, että lain tarkoituksena ei ole alentaa työttömyyskorvauksia niissä tapauksissa kun aktiivinen työtön ei täytä aktiivisuusehtoja, koska siihen on liitetty lausuma:

http://www.iltalehti.fi/politiikka/201712282200634119_pi.shtml

Lakiin on siis liitetty lausuma, jossa todetaan ettei kirjoitetun lain ole tarkoitettu toimivan kuten se on kirjoitettu. Eduskunta siis lähinnä edellyttää, että uudistuksen vaikutuksia tulee seurata ja tarvittaessa laajentaa keinoja, joilla aktiivista/alistuvaa työtöntä voidaan hyväksikäyttää. Toisaalta lausuma antaa myös oikeuden pärstäkertoimen mukaiseen kohteluun, jossa toisen työttömän työttömyyskorvauksia alennetaan ja toiset työttömät voivat edelleen nostaa täyden työttömyyskorvauksen ilman ”aktiivisuutta”, koska työttömien kyykytyspalvelut eivät ole heille tarkoituksenmukaisia.

Omistusasunnon vaikutus työttömyyteen

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005489360.html

Jälleen kerran mielenkiintoinen tutkimus ihan selvästä asiasta, vaikka tulokset jäivät hieman epäselviksi.

Kun ihminen omistaa kotinsa, niin lyhytaikaisen ja huonosti palkatun työpaikan perässä on taloudellisesti kannattomampaa seurata, joten omistusasumisen muodossa valittu pysyvämpi asuinpaikka lisää hieman työttömyyttä.

Asuntolainaisen omistusasujien joukossa työttömyys on vähäisempää kuin saman alueen vuokralla asuvien joukossa. Eiköhän tämä ole seurausta siitä, että vasta vähän varmemmilla tuloilla ja paremmassa taloudellisessa tilanteessa lähdetään ostamaan omistusasuntoa.

Omistusasunnon omistajilla on tarve suoriutua asuntolainakuluista ja muista asumisen kuluista asunnon menettämisen uhalla, joten kodin menettämisen uhka lisää halukkuutta pysyä töissä ja ottaa vastaan lisätöitä. Oman kodin omistajilla (myös heidän jäädessä työttömäksi) on tavoite säilyttää hankkimansa koti eikä myydä sitä taloudellisesti epäedullisessa tilanteessa, joten tietenkin ihminen on halukas pysymään töissä ja ottamaan lisätöitä. Tästä ei kuitenkaan pitäisi tehdä päätelmää etteivät vuokralla asuvat ole täsmälleen yhtä halukkaita pysymään töissä ja ottamaan vastaan lisätöitä, vaikka rivien välissä tällainen vihjaus on luettavissa.

Omistusasumisen lisääntymien voi vähentää kotitalouksien kulutuskysyntää, joka heikentää työllisyyttä. Kun rahat menee asuntolainojen lyhennyksiin  ja rahaa ei jää kuluttamiseen, niin tietenkin kulutuskysyntä laskee. Ihan sama tilanne on vuokralla asuen, mikäli ei ole varaa ostaa mitään, niin se heikentää työllisyyttä paikallisesti ja laajemminkin.

Omistusasujien vaurastuminen on havaittu useissa ulkomaisissa tutkimuksissa. Omistusasunnon omistaminen on jo itsessään laskettava vauraudeksi. Eiköhän ole selvää, että omistusasujien on järkevää säästää rahaa uusittavien kodinkoneiden hankintaa varten ja tulevien remonttien varalle, mikäli he eivät halua ottaa uutta velkaa. Lisäksi omistusasuminen on edullisempaa kuin asuisi samankaltaisessa asunnossa vuokralla, joten tulojen ylittäessä kulutustarpeen rahaa jää säästöön. Usein vuokralla asuminen on lähinnä taloudellinen pakko ja harvoin täysin tietoinen valinta, joten ei ole mitenkään ihmeellistä, että omistusasujilla on enemmän vaurautta.

Suurimmat omistusasumisen työttömyyttä lisäävät vaikutukset kohdistuvat nuoriin, opiskelijoihin ja pienten lasten äiteihin. Eli tarkemmin sanottuna henkilöiden omistusasuminen on saavutettu lainarahalla, sukulaisten tai puolison avustuksella, mutta henkilön oma uraputki ei ole lähtenyt etenemään – aivan kuten kenellä tahansa nuorella, opiskelijalla tai pienten lasten äidillä.

Yllättävästi omistusasumisella ei tutkimuksen mukaan ole yhteyttä pitkäaikaistyöttömyyteen, vaan se lisää työttömyyttä lähinnä lyhyiden työttömyysjaksojen ja tilapäisen työttömyyden yleistymisen muodossa. Niiiiiiiiiiiin, ellei omistusasujan työttömyysjaksot jää lyhyeksi ja tilapäiseksi, niin eteen tulee usein hyvin nopeasti taloudellinen pakkotilanne myydä se omistusasunto ja muuttaa vuokralle. Tässäkin vihjataan, että mikäli työttömillä olisi riittävästi motivaatiota, niin heidän työttömyysjaksot jäisi lyhyiksi ja tilapäisiksi, vaikka kysessä on taloudellinen fakta, jossa työttömyyskorvauksilla ja sosiaalisten tukien varassa elävillä pitkäaikaistyöttömillä ei ole varaa asua velkaisessa tai lisälainalla remontoitavassa omistusasunnossa – ellei heillä ole säästöjä tai muuta myytävää omaisuutta.

 

Nuorten oikeuksien jyrääminen

Kerrataan ensin faktat:

  1. Suomessahan alle 25 -vuotias ei saa työttömyyskorvauksia ellei hänellä ole ammatillista tutkintoa.
  2. Suomessa opiskelupaikkoja ei riitä kaikille ja tilannetta pahennetaan nuorten opiskelupaikkojen pakkohaulla, jolla lähinnä täytetään olemassa olevia alemman asteen opiskelupaikkoja välivuosiksi. Nuorten pakkohaulla vain tuhlataan yhteiskunnan kannalta opiskelupaikka, josta joku alasta kiinnostunut voisi valmistua ammattiin.
  3. Ilman rahaa ei liikuta eikä ylläpidetä sosiaalisia suhteita, koska halvimmilaankin tarvitaan matkarahat ja kaikki harrastukset ovat usein aivan liian kalliita rahattomalle. Tähän vaikuttaa jo lapsesta saakka myös vanhempien köyhyys.
  4. Ilman rahaa ei ylläpidetä omaa ulkonäköä tai asiallista vaatetusta, jolloin jossakin vaiheessa myös häpeä omasta ulkoisesta olemuksesta vaikeuttaa sosiaalisten suhteiden ylläpitoa.
  5. Nuoret eivät saa palkkatyöpaikkoja, koska heidän työpanoksen voi ottaa maksamatta palkkaa.
  6. Kun nuori osallistuu työllistämispalveluihin, niin hän saa työttömyyskorvauksen, mutta silloin nuoren saama työmarkkinatuki kuluu pääosin työssäkäyntikuluihin ja ruokaan.
  7.  Nuorten motivaatio ilman palkkaa ei luonnollisesti ole sama kuin olisi palkkaa saadessa, joten näin saavutetaan ”auttajien” myötävaikutuksella lumipalloefekti, jossa nuorten innoton työpanos antaa oikeuden vaatia lisää palkattoman työn tekemistä tai osallistumista muuhun ”puuhasteluun”, jotka maksetaan veronmaksajien pohjattomasta kukkarosta.

Kun sairaalla järjestelmällä on alistettu nuoret todella huonoon elämäntilanteeseen, niin paikalle lehataa niin sanotut ”auttajat”. Näiden ”auttajien” ainoa tavoite on lisätä työttömyydestä loisimista ja tarve alistaa toista ihmistä.

http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201712072200586043_u0.shtml

Yllä on taas kerran raportti, jonka voi tulkita vain siten, että nuoret kokevat syrjäytyvänsä ellei heille järjestetä lisää palkattomia työskentelymahdollisuuksia tai osallistumista ”muuhun puuhasteluun”. Kun nuorilla ei ole mahdollisuutta osallistua edellä mainittuihin veronmaksjien kustannuksella järjestettäviin palveluihin, niin heidän psyykkinen terveydentila, ihmisuhteet, fyysinen kunto ja ulkonäkö on huonompi kuin muilla taloudellisesti paremmin toimeentulevilla nuorilla. Tietenkin myös taloudellinen tilanne heikkenee ellei heille järjestetä lisää palkattomia työskentelymahdollisuuksia tai ”puuhastelua”, koska heille ei makseta työttömyyskorvausta elleivät he osallistu näihin veronmaksajien kukkarosta maksettaviin ”palveluihin”.

Raportissa voivotellaan kuinka nuoret ovat epätoivoisia, mutta ellei nuori ole epätoivoinen, niin silloin nämä ”auttajat” katsovat olevansa oikeutettuja arvioimaan nuoren tilanteen pahemmaksi kuin nuori itse arvio.

Pitäisi esittää yksi kysymys näille nuorten auttajille ja se on: Pitääkö nuorelle maksaa työstä palkkaa? Mikäli vastauksena on, että on nuoren eduksi tehdä palkatonta työtä tai osallistua ”puuhasteluun”, niin pitäsi löytyä yhteiskunnalta moraalista selkärankaa viheltää tällainen peli poikki.

Jotta ihminen todella ansaitsisi oman elantonsa, niin hänen pitäisi saada palkkatyöpaikka, eikä tätä tavoitetta saavuteta alistamalla ihmisiä ja antamalla taloudellista hyötyä saaville tahoille oikeutta päättää henkilöiden soveltuvan hyödynnettäväksi kauppatavarana. Jotta yhteiskunta saisi lisää veronmaksajia, niin pitäisi lopettaa kaikki palkattoman työntekemisen muodot, jolloin palkattomilla työntekijöillä täytettyihin työpaikkoihin olisi palkattava työntekijät, jotka sitten osallistuisivat veroja maksamalla yhteiskunnan ylläpitämiseen.

On päättäjiltä aika ääliömäistä tuhota tulevaisuus, joka on suoraan riippuvainen nuoremman sukupolven hyvinvoinnista.

Moraalisesti kyseenalaista on käyttää verovaroja ihmisten henkiseen pahoinpitelyyn, jossa ihmistä ”autetaan” kunnes hän kiltisti alistuu muiden ihmisten taloudellisen edun nimissä hyödynnettäväksi kauppatavaraksi ja palkattomaksi työntekijäksi.

Työttömät eivät olekaan alkoholisteja vaan mielisairaita

Työterveydenhuollon erikoislääkäri Raija Kerätär on tehnyt tutkimuksen, jossa on tutkittu 1512 TYPpiin ohjattua pitkäaikaistyötöntä. Työttömien työkykyä on luokiteltu uuden testaustavan perusteella, jossa on hyödynnetty ”uutta monialaista tapaa arvioida työkykyä”.

Asiaan liittyvää tietoa löytyy tuolta: Pitkäaikasityöttömien työkyvyn arviointi ja Työttömien työkyky. Tutkimuksesta löytyy useita lehtijuttuja mm. Kolmasosa työttömistä on työkyvyttömiä.

Työttömän mahdollisuudet:

kevätär 1

Täytyy myöntää etten ymmärrä yllä olevan kaavion numeroarvoja, 4+185+77 ei ole 225 ja 2% + 82% ? 34 % on 118 % ei 100 % – taulukossa taitaa olla ”suosituksia 1,27/asiakas”(?). Olisiko taulukon tiedoista tulkittavissa, että 85 % suostui tekemään palkattomia töitä ja 15 % työttömistä tutkittiin tarkemmin, joista 4 henkilöä todettiin työkykyiseksi ja ohjattiin palkattomaan työhön. (Oletan, että TYPin työpaikat ovat lähinnä palkattomia työpaikkoja, vaikka minulla ei ole asiasta 100 %:sta tietoa – virheellisen käsityksen saa korjata).

Seuraavassa on eriteltynä, 225 palkattomaan työhön sijoittumattoman pitkäaikaistyöttömän todetut sairaudet:

kerätär 2

78 henkilöltä löytyi sairaus ja 147 henkilö todettiin mielisairaiksi. Täytyy sanoa, että TYPpiin ohjatuilla työttömillä on armottomat vaihtoehdot: 1. Suostu palkattomaan työhön tai 2. julistetaan mielisairaaksi ja diagnoosilta pelastuu, mikäli löytyy muu diagnosoitu sairaus.

 

Lehtiuutisen mukaan Raija Kerätär havaitsi tutkimuksessaan, että eräs osasyy pitkäaikaikaistyöttömien työkyvyn heikkenemiselle on terveydenhuollon kapea-alainen, sairauskeskeinen näkökulma.

Kun puhutaan työkyvyn heikkenemisestä, niin luulisi kyse olevan työntekoa haittaavasta sairaudesta, fyysisestä tai psyykkisestä, jotka ovat siis todennettavissa sairauskeskeisesti.

Tutkimuksen mukaan pitkäaikaistyöttömillä on usein monimuotoisia ongelmia, joihin liittyy monessa tapauksessa mielenterveyden ja oppimiskyvyn häiriöitä.

Mitä ovat ne työkykyyn vaikuttavat monimuotoiset ongelmat?

Kun puhutaan työkykyyn vaikuttavasta mielenterveyden häiriöstä, luulisi diagnoosin perustuvan psykiatrin diagnoosiin. Pitää muistaa, että mielenterveydellisiä häiriöitä esiintyy myös työelämässä olevilla, joten mielenterveyshäiriö ei välttämättä tarkoita työkyvyttömyyttä.

Mitä tulee oppimishäiriöihin, niin ei pidä unohtaa, että useat menestyneet yrittäjät ja kuninkaalliset ovat julkisesti kertoneet kärsineensä tai yhä kärsivän erilaisista oppimishäiriöistä. Yleensä oppimiskyvyn häiriöt vaikuttavat enemmänkin ammatin valintaan kuin varsinaiseen työkyvyttömyyteen.

Raija Kerättären mukaan työttömän tilanteesta saataisiin kattava kuva, kun eri viranomaisten hallussa olevaa asiakastietoa ja asiakkaan omia näkemyksiä hyödynnetään nykyistä paremmin.

Raija Kerättären tutkimus taitanee perustua siis lähinnä ”monialaiseen” eli useamman ammattialan edustajien päätelmiin.

Olen aiemmin kirjoittanut yhdestä tietooni tulleesta merkinnästä, joka löytyy työministeriön rekisterissä: Käyttäytyy aggressiivisesti. Saattaa olla, että työvoimavirkailijat ovat tehneet muitakin herjaavia merkintöjä, joita voisi hyödyntää Raija Kerättären monialaisessa tavassa luokitella minut.

Olen saanut haltuuni osan sosiaalityöntekijän tekemistä merkinnöistä ja mielestäni ne kertovat enemmän sosiaalityöntekijän mielentilasta kuin minun mielenterveydestä tai kyvystä tehdä työtä. Yksi viittaus sosiaalityöntekijän tekemästä merkinnästä löytyy tuolta: Ei luota (ihmisiin). (Muille työttömille opiksi: Nykyinen tilanteeni on seurausta siitä, että olen virheellisesti luottanut työvoimavirkailijoiden ja sosiaalityöntekijöiden toimivan asiallisesti ja lain mukaisesti. Älkää luottako vaan ottakaa itse selvää. Valitettavasti mennyttä ei voi korjata myöhemmin elämässä opittua hyödyntäen).

Minulla on erittäin huonoja kokemuksia siitä, kuinka TE-toimistossa ja sosiaalitoimessa huomioidaan asiakkaan näkemys, joten pidän Raija Kerättären asiakkaan omien näkemysten hyödyntämistä muodollisena ja lähinnä pakollisena lisäyksenä. Itse asiassa minusta vaikuttaisi siltä, että tämä uusi monialainen tapa arvioida työkykyä perustuu nimenomaan tarpeeseen ohittaa asiakkaan oma näkemys ja avuksi otetaan muiden ihmiset  ”päiväkirjamerkinnät”. Luultavasti muiden merkintöjen hyödyllisyys perustuu virheelliselle oletukselle, että viranomaisen tekemät päiväkirjamerkinnät ovat aina asiallisia. Minä tiedän oma kokemuksen perusteella, että tehdään tarkoitushakuisesti herjaavia merkintöjä, joiden ilmeisin tavoite on saadaan työkaluja/lyöntivälineitä vastaisen varalle tai pyrkimys vaikuttaa negatiivisesti seuraavan viranhaltijan suhtautumiseen työtöntä kohtaan.

Raija Kerätär päättyy tulokseen, että

  1. Suunnattukkaan terveystarkastus ei ole riittävä tunnistamaan työttömien työkykyä haittaavia sairauksia.
  2. Hankkeen aikana kehitetty monialainen työ- ja toimintakyvyn arviointimalli osoittautui toimivaksi.
  3. Pitkään työttömänä olleiden osallisuuden kohentuminen on tärkeä edellytys ammatillisten urien tai työkykyisyyden etenemiselle
  4.  Työllistämishankkeissa tulisi työn tarjoamisen lisäksi haketoimijoilla olla vahva ohjaus- ja kuntoutusosaaminen

 

1.Työtöntä ei siis voi lähettää terveystarkastukseen, josta saataisiin pienellä suuntauksella toivottu oppimis- tai mielenterveysdiagnoosi?

2.Monialainen työ- ja toimintakyvyn arviointimalli osoittautui toimivaksi, koska mielisairauteen liittyvät oireet ja häiriökäyttäytyminen oli todettavissa työministerin tai sosiaalitoimiston asiakasmerkinnöistä?

Tiedättekö kuinka pahasti työkkärin täti suuttuu, kun työvoimatoimistosta hakee toiselle paikkakunnalla tapahtuvaan työpaikkahaastatteluun liikkuvuusavustusta ja työtön ei tyydy tyhjään lomakeeseen sekä lupauksen, että jokin toinen taho lähettää täytetyn lomakkeen myöhemmin postitse? Liikkuvuusavustuksen saaminen edellyttää lomakkeen täyttämistä ja liikkuvuusavustuksen kirjaamista järjestelmään ennen toteutettavaa työhaastattelumatkaa. Syystä tai toisesta ärsyyntyneen tai suuttuneen päiväkirjamerkinnät eivät välttämättä ole ihan asiallisia. Yleensä työvoimavirkailija ja sosiaalityöntekijä kokee hankalaksi asiakkaaksi sellaisen, joka ei ole helposti ohjailtava käsinukke.

 puppet

3.Minäkin voisi todeta, että Raija Kerättären, työvoimavirkailijoiden ja sosiaalityöntekijöiden ammattitaito kohenisi merkittävästi, jos he tekisivät työnsä palkatta – Voihan sitä todeta, mikä toiselle on hyväksi, mutta tosiasia lienee, että harva TYPpiin joutunut on työllistynyt palkkatyöhön.

4.Pitkäaikaistyöttömien käsittelyssä ei siis riitä työn tarjoaminen vaan tarvitaan VAHVA OHJAUS– ja kuntoutusosaaminen. Työvoimatoimiston kautta harvemmin saa palkkatöitä ja yleisin työvoimapalveluista saatava apu on VAHVA PAINOSTAMINEN palkattomaan työhön tai muuhun päivähoitoon.

Kun pyritään työllistämään työtön, niin miksi tarvitaan useamman henkilön mielipide? Äskettäin oli uutinen, jonka mukaan työttömän valinnanvapaus lisää työllistymistä. Mistä kumpuaa ”tarve” todeta ammattilaisen suorittama terveystutkimus puutteelliseksi ja hakea toivottu ”työkykyä haittaava sairaus” ulkopuolisten tekemien ”Asiakas on mulkku”-merkintöjen perusteella? Miksi ei voida hyväksyä, että työtön itse tietää, mitä työtä pystyy ja haluaa tehdä? Miksi yritetään auttaa työtöntä sulkemalla työtön ulkopuolelle ja päättämään ulkopuolisten kesken hyvässä yhteisymmärryksessä, että työtön soveltuu kerämään palkatta koiran paskaa puistosta? Millä oikeudella yhdelläkään ulkopuolisella on oikeus päättää, että sinulle ei ole hyväksi saada työstäsi palkkaa vaan sinulle on parasta tehdä työsi palkatta?

Tutkimuksessa mainitaan, että pitkäaikaistyöttömät (pitkään asiattoman kohtelun kohteena olleet) kokevat itsetuntonsa heikommaksi, joka minusta ei ole mitenkään yllättävää siihen verrattuna kuinka työtöntä kohdellaan työvoimatoimistossa. Itse asiassa minua suututtaakin, että epävarmat nuoret ihmiset alistetaan sellaiseen palveluun, josta on ehdottomasti vain haittaa työllistymisen kannalta ja rikkoo täydellisesti ihmisen minäkäsityksen.

Jälleen saatiin tutkimus, joka antaa uudet kyseenalaiset keinot leimata työttömiä ja oikeutuksen entistä voimallisemmin alistaa ja nöyryyttää työtöntä.

Olen lukenut mielipiteitä, että joku ihminen olisi ollut tyytyväinen TYPin palveluihin. Olen myös lukenut mielipiteitä, että joku on ollut tyytyväinen päästessään palkattomaan työhön. Minun mielestäni ihmisiä ei saa kohdella niin kaltoin, että he hyötyvät TYPin palveluista tai ovat tyytyväisiä päästessään palkattomaan työhön.