Työllisyysharha

Erityisesti ikääntyneiden työllisyys on parantunut (siis 20 vuoden ajanjaksolla eli uusi sukupolvi). Kuinkahan suuri merkitys on ikääntymisellä, sillä aikoinaan työelämään päässeet pysyvät paremmin työelämässä kuin työelämään yrittävä ja yhä useammin pätkätöitä tekevä nuorempi sukupolvi.

Onko kukaan ajatellut, että kun nykyiset keski-ikäiset jäävät eläkkeelle, niin heiltä vapautuviin työpaikkoihin on vaikeampi löytää ammattitaitoisia työntekijöitä? Tulevaisuudessa tuskin voidaan tehdä samoin kuin tehtiin suurten ikäluokkien eläköityessä eli jakaa eläkkeelle  lähtevien työmäärä jäljelle jääville työntekijöille.

http://www.ptt.fi/julkaisut-ja-hankkeet/uutiset/kansantalous-2018-syksy-erikoisteema-tyollisyyden-kasvu-nopeaa-ja-aitoa.html

Työllisyys paranee, mutta yllä oleva käppyrä kertoo, että palkansaajien tehdyt työtunnit henkilöä kohden vähenevät. Itse tekstissä puolestaan lukee ”Työtuntien määrän kasvu vuosina 2015–2017 oli nopeampaa kuin työllisten määrän kasvu. Tämä johti siihen, että henkilöä kohden tehtyjen työtuntien trendi kääntyi selvään nousuun, kun pitkän aikavälin suunta on ollut selvästi laskeva.” – ihan samansuuntaista kasvua on ollut myös 1993, 2005 ja 2009.

Suurempi joukko palkansaajia tekee suurin piirtein saman verran työtunteja kuin kymmenen vuotta sitten. Kymmenen vuoden aikana on ollut palkansaajien kannalta kaksi huonompaa ajanjaksoa. (Olisi mielenkiintoista tietää yritysten tulostilanne vastaavalta ajalta.)

”Onkin luultavaa, että TEM:n tilastoima pitkäaikaistyöttömyyden lasku on suurelta osin johtunut tilastojen ”puhdistumisesta”. Tihentyneiden määräaikaishaastattelujen myötä ihmisten tilanteesta on saatu parempaa tietoa ja työnvälitystilastosta on poistunut ihmisiä, jotka eivät oikeasti enää olleet työttömiä työnhakijoita. Nykyisin työttömyyden ajalta työttömyysetuuksia saaneiden määrä on kutakuinkin sama kuin työttömien työnhakijoiden määrä, mutta ennen vuoden 2017 alkua työttömiä työnhakijoita oli lähes 30 000 enemmän.” Edellinen tarkoittaa sitä, että työttömyysturvan ulkopuolella olevat henkilöt eivät enää notku työttöminä työpaikanhakijoina vaan heidät on siivottu työttömyystilastojen ulkopuolelle.

Erityisesti kuntien verotulot ovat lisääntyneet, samoin työeläkemaksut. Valtion verotuloihin vaikutus on ollut pienempi, koska uusilla työllistyneillä on todennäköisesti keskimääräistä matalampi tulotaso ja he maksavat siten vähemmän valtion tuloveroa. ” Edellisestä löytyy tieto, josta pitäisi olla huolissaan, uusilla työllistyneillä on pienempi tulotaso, joka vähentää valtion verotuloja. Onko siis järkevää harrastaa sellaista politiikkaa, jossa työntekijät tekevät työtä yhä huonommalla palkalla? Eikö ole ääliömäistä tavoitella työntekijöiden aseman heikentämisellä sellaista tilannetta, jossa työntekijän palkka ei enää riitä elinkuluihin ja palkkaa pitää täydentää sosiaaliturvalla?

Jos kaikki vuoden aikana työttömänä olleet eli noin 661 000 henkeä työllistyisivät koko työttömyytensä ajaksi eli keskimäärin 7 kuukaudeksi ja saisivat kokoaikatyöllisenä tältä ajalta noin 2 700 euron kuukausipalkkaa, työllistyminen tarkoittaisi keskimäärin 6 800 euron säästöä maksetuissa työttömyysetuusmaksuissa työllistyvää kohden. ” Mikäli edellinen laskelma pitää paikkansa, niin on järjetöntä jatkaa nykyisellä linjalla, sillä tuon säästön, muun sosiaaliturvan ja työllistämispalveluihin kulutettujen varojen avulla ihmiset voitaisiin työllistää osaksi tai jopa koko vuodeksi. Kysymys ei siis ole oikeastaan rahasta vaan tahtotilasta.

Mainokset

Ristiriita ymmärtämättömyydestä

https://www.iltalehti.fi/politiikka/201809132201196904_pi.shtml

Työttömyyseläkeputkessa oleville on tullut yllätyksenä, että aktiivimalli koskee myös heitä. Aikaisemmin työttömyyseläkeputkeen päässeet ovat saaneet elää ansiosidonnaisella/työmarkkinatuella ilman muille työttömille kuuluvia velvollisuuksia.

Työttömyysturvan maksajat siis kertovat ettei aktiivimallilla ole saavutettu merkittävää vaikutusta työttömyysturvaa saavien työllistymiseen.

TE-hallinnon ihmiset puolestaan kertovat innoissaan, kuinka työttömät ovat ”aktivoituneet”.

Kun se työttömyysturva on kohtuullisiin elinkustannuksiin suhteutettuna aivan liian pieni, niin työttömät pyrkivät entistä aktiivisemmin täyttämään aktiivisuusehdon osallistumalla turhauttaviin työllistämispalveluihin, jotta siitä liian pientä työttömyysturvaa ei leikattaisi vieläkin pienemmäksi.

Aktiivimallin ainoa kiistaton ja tyydytystä tuottava vaikutus on niille ihmisille, joiden mielestä työttömän pitää osallistua aktiivisesti kyykkyhyppelyihin, vaikka sillä ei ole mitään työllistävää vaikutusta ja kyykkyhyppelyiden järjestämisestä aiheutuu yhteiskunnalle vuosittain useiden miljardien lasku.

 

Väliaikainen voitto

  1. Työttömyyden pituus ei ole peruste päätelmille, että työttömällä on työ- ja toimintakyvyn rajoituksia, jotka oikeuttaisivat ohjaamaan kuntouttavaan työtoimintaan.
  2. Sopivien työllistämispalveluiden löytyminen ei ole peruste sijoittaa työtöntä kuntouttavaan työtoimintaan.
  3. Toimeentulotuen perusosan alentaminen ei ole peruste sijoittaa työtöntä kuntouttavaan työtoimintaan.
  4. Kunnan taloustilanne tai työmarkkinatuen maksuosuus ei ole peruste sijoittaa työtöntä kuntouttavaan työtoimintaan.
  5. Työttömyysetuuden menettämisellä uhkailemalla työtöntä ei saisi pakottaa kuntouttavaan työtoimintaan (tai muuhunkaan työllistämispalveluun), jos se ei vastaa työttömän palvelutarvetta.

https://www.oikeusasiamies.fi/fi_FI/-/apulaisoikeusasiamies-polonen-arvostelee-kuntien-menettelya-kuntouttavaan-tyotoimintaan-ohjaamisessa

https://www.oikeusasiamies.fi/fi/ratkaisut/-/eoar/5424/2017

https://www.oikeusasiamies.fi/fi/ratkaisut/-/eoar/274/2018

Yllä todetuista asioista Saku Timonen on kirjoitellut jo pitkään, mutta homma on saanut jatkua kaikessa rauhassa vuodesta toiseen. Vasta nyt saatiin selkeään lain rikkomiseen apulaisoikeusasiamiehen kannanotto.

Näitä ratkaisuja ei olisi saatu, jos selvityksen antaja olisi ymmärtänyt jättää lainvastaiset perustelut pois. Nyt apulaisoikeusasiamiehen oli tehtävä tämä ratkaisu, koska itse selvityksessä mainittiin, kuinka homma käytännössä hoidetaan. Sakun blogia lukemalla olisivat osanneet laittaa selvitykseen vain lain mukaiset perusteet ja ratkaisu olisi saattanut olla täsmälleen samasta toiminnasta aivan päinvastainen.

Mielenkiintoisinta olisi tietää, voiko nyt työtön kieltäytyä kuntouttavasta työstä, jos hänellä ei ole työ- ja toimintakyvyn rajoitteita vai muuttuuko tämä mielipiteeksi työttömän palvelun tarpeesta? Tehdyissä ratkaisuissahan henkilö teki satunnaisesti töitä ja muidenkaan perusteiden vuoksi henkilön työ- ja toimintakykyä ei olisi mitenkään voinut kyseenalaistaa. Mielenkiintoista olisi myös tietää,  voiko kuntouttavaan työtoimintaan painostettu tämän perusteella lopettaa kuntouttavan työtoiminnan?

Tämä voi tuntua pieneltä voitolta, mutta tämä ilo ei tule  jatkumaan pitkään, sillä kansanedustajilta ei varmasti tule loppumaan ne lukuisat kiertoilmaisut, joilla nämäkin laillisuusesteet tullaan kiertämään.

Toisaalta, oliko tämä lainkaan voitto, sillä nyt vain sijoittavat työ- ja toimintakykyiset työttömät työkokeiluun, josta ei enää selviä neljällä tunnilla viikossa ja sijoituspaikka voi olla täsmälleen sama (?).

 

 

Rekrykoulutuksen kustannuksia

Ihan tähän alkuun täytyy sanoa, että Saku Timonen tekee todella arvokasta ja kunnioitettavaa työtä yhteiskunnan terveen arvomaailman palauttamiseksi.

Minusta on hieman huolestuttavaa, että Saku Timosen esittämät tiedot eivät tunnu menevät joillekin jakeluun edes kertauksen kertauksella.

https://www.savonsanomat.fi/iisalmensanomat/yla-savo/Suosittu-bloggari-bongasi-iisalmelaisyrityksen-Duunitorilta-ja-syytti-v%C3%A4%C3%A4rink%C3%A4yt%C3%B6ksist%C3%A4-kohu-koitui-lopulta-yrityksen-eduksi/1247696

Saku Timosen kirjoitus rekrykoulutuksen epäkohdasta tuotti myös oheistietoa työllisyyskoulutusten kustannuksista.

Parin vuoden aikana Ylä-Savossa on järjestetty noin 20 rekrykoulutusta, joiden jälkeen on työllistynyt noin 150 henkilöä. Edellinen tarkoittaa, että jokaiselta rekrykoulutukselta olisi työllistynyt 7,5 henkilöä, mutta suurin osa rekrykoulutukseen osallistuneista olisi kuitenkin vain luovuttanut kuukausien työpanoksen palkatta.  Noin 20 rekrykoulutuksella saavutetuista  noin 150 työllistymisestä jää mainitsematta työllistyneiden henkilöiden työsuhteiden kestot ja palkkataso/palkkatuki.

Viime vuonna Pohjois-Savossa saatiin 1 660 000 eurolla työllistettyä yli 300 työtöntä, mutta tästäkin jää puuttumaan rekrykoulutukseen osallistuneiden määrä, syntyneiden työsuhteiden kesto ja mahdollisesti myönnetty palkkatuki.

Rekrykoulutuksen aikana työnhakijan työpanos hyödynnetään palkatta, joten yhteiskunnan kannalta menetetään palkkaverotulot ja kulutuksen kerrannaisvaikutusten aikaansaamat tulot.

Syksyllä 2017 Normetille työllistyi 15 kokoonpanoasentajaa ja yrityksen 30 %:n osuus koulutuskustannuksista oli 30 000 euroa. Yhteiskunta siis maksoi 70 %:ia koulutuskustannuksista eli 70 000 euroa ja sen lisäksi rekrykoulutukseen osallistuneiden sosiaaliset tuet. Käytettiin 100 000 euroa 15 työpaikan luomiseen. Kuinka monta työpaikkaa olisi syntynyt ilman rekrykoulutusta?

Rekrykoulutuksien vaikutuksia pitäisi tutkia tarkemmin ennen kun lähdetään toteamaan niiden edistävän työsuhteiden syntymistä, sillä kokonaisvaikutus jää todennäköisesti negatiiviselle puolelle, niin yhteiskunnan kuin työntekijänkin kannalta. Rekrytointikurssien kustannushyödyllisyyttä arvioitaessa pitäisi pitää mielessä, että rekrykoulutuksesta aiheutuvat kustannukset ovat yrityksille huomattavasti pienemmät kuin olisi palkanmaksukustannukset 4 – 6 kuukauden ajalta kaikille rekrytointikurssin aikana työpanoksensa luovuttaneille. Kun rekrykoulutuksen jälkeen palkataan työtön muutamaksi kuukaudeksi töihin tai hieman pidemmäksi aikaa palkkatuella, niin saadaan rekrykoulutukselle näennäisesti työllistävää vaikutusta ja peruste seuraavan rekrykoulutuksen järjestämiselle. Rekrykoulutuksen suurin suhteellinen maksaja on aina palkattomasti työpanoksensa luovuttava työntekijä, jolla ei kuitenkaan ole mitään takeita siitä, että kuukausien palkattomasta työnteosta seuraisi ainoatakaan palkallista työkuukautta.

Järkevämpää rahankäyttöä olisi palkata työntekijä töihin ja maksaa tälle palkkaa eikä tuhlata veronmaksajien rahaa työpaikkojen luomiseen, koska palkaton tekee aina palkalliselle työntekijälle kuuluvat työt ja ilman rekrykoulutuksia syntyisi enemmän työpaikkoja. 

Röyhkeät mukamas auttajat saavat tilaisuuden pistää helppoa rahaa omaan taskuun…

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005817048.html

Pariskunta keräsi kodittomalle veteraanille 400 000 dollaria ja tästä summasta he antoivat lahjoitusten kohteena olleelle henkilölle vain 75 000 dollaria.

Seuraavat kommentit selventävät taustalta löytyvää logiikkaa:

Yhden henkilön mielestä 75 000 dollaria on paljon muutamasta bensalitrasta eikä sen lisäksi pitäisi olettaa, että koko keräyssumma kustannuksilla vähennettynä olisi kuulunut keräyksen kohteelle.

Toisen mielestä keräyksen kohteena olleen henkilön odotukset saada hänelle kerätyt varat on myös osoitus ahneudesta – pitäisi tyytyä vain siihen mitä annetaan.

Kolmannen mielestä laitapuolen kulkijalle luvattiin 10 000 ja annettiin 75 000, joten menee käsityskyvyn ylitse, miksi auttajat pitää tällaisessa tilanteessa mennä haastamaan oikeuteen. Henkilön mielestä pariskunnalla on täysi oikeus pitää itsellään suurimman osan ihan itse keräämistään varoista.

Neljäs kertoo, miten varojen välistä vetäminen ei olisi paljastunut, jos olisi kerätty useammalle henkilölle, niin aina ne ”loput varat” olisi annettu jollekin viidestä avuntarvitsijasta.

Viides katsoo, että 75 000 dollaria on enemmän kuin köyhän antama 20 dollaria, joten olisi pitänyt olla tyytyväinen siihen mitä sai. No, sen verran on kuitenkin valmis myöntämään, että sotaveteraanin omalla henkilökohtaisella habituksella kerätyt rahat olisi voitu käyttää muiden auttamiseen, koska eihän sitä köyhälle yli tarpeen saa antaa.

Ilman mitään tulkinnan mahdollisuutta, henkilölle kerätyt varat olisi pitänyt tilittää keräyksen kohteelle ja vain pakollisilla kustannuksilla vähennettynä.

Eräs kokoomuslainen kirjoitti, että kokoomus haluaisi parantaa köyhempien tilannetta, mutta kun vastarannan kiisket eivät anna… kieroonkasvanutta kokoomuslaista logiikaa: Miksi jollekin kuuluisi maksaa työnteosta palkkaa, kun tämä voi elää sosiaaliturvan varassa paremmin kuin palkalla – ja eihän raha ole näille rahan käyttöä hallitsemattomille köyhille oleellista vaan se työn tekeminen. Yliopistokoulutuksesta huolimatta kokoomuslainen tietää, että köyhä elää 500 eurolla paremmin kuin parin tonnin kuukausipalkalla, mutta samaan aikaan he tietävät etteivät he itse saavuttaisi 500 eurolla samaa elintasoa kuin  köyhät, koska on täysin selvää, että kokoomuslaiset saavuttavat köyhän 500 euron elintason vasta usean tonnin kuukausituloilla.

…  kommentteja jostain hesarin aiemmasta keskustelusta…

Me vaaditaan lisää rahaa…

https://www.yrittajat.fi/tiedotteet/593896-tyotasuomeen-15-keinoa-tyollisyyden-parantamiseen

Kohta 1. Tarpeettomasta ja epämieluisasta työntekijästä pitäisi päästä helpommin eroon.

Mitkä asialliset syyt oikeuttaisi irtisanomiseen? Nykyäänkin huonon työntekijän voi irtisanoa, mutta olisihan se yrittäjän etu, jos ”asiallisilla syillä” voisi vaihtaa entisen työntekijän nopeasti  halvempaan ja/tai pätevämpään työntekijään.

Yritystoiminnan kannalta on ongelmallista, että työnantajat eivät enää ole valmiita sitoutumaan työntekijään. Työnantajat odottavat, että tarpeen tullessa jostakin taikaseinästä putkahtaa ammattitaitoinen työntekijä, joka työn tehtyään häviää yhtä vaivattomasti samaiseen taikaseinään.

Kohta 2. Työaikajoustoista pitää saada sopia työnantajan tarpeen mukaan.

Paikallisen sopimisen kiellot rajoittavat… mm.  työntekijän joustamista vuorokausilevosta, päivittäisestä lepoajoista, viikottaisesta vapaa-ajasta ja sunnuntaityöstä… eli tavoitteena olisi työnantajan tarpeiden mukaan joustava työntekijä.

Eihän työntekijällä ole mitään muuta elämää kuin työteko.

Kohta 3. Yrittäjien perheenjäsenille työttömyyskorvaus, jotta yrittäjät uskaltaisivat aiempaa rohkeammin palkata perheenjäseniään töihin.

Hiukan ihmetyttää, että mistä se rohkeus perheenjäsenien palkkaamiseen tulisi, jos heidät tulkitaan yrittäjiksi, joille ei siis työttömyyskorvauksia makseta.

Miksi tätä pitäisi muuttaa? Kun yrittäjän työttömälle perheenjäsenelle ei makseta työttömyyskorvauksia, niin sehän on työnantajien mukaan kannustavin tilanne työpaikan saamiselle/vastaanottamiselle!

Kohta 4. Lisää Enemmän palkkatukea työttömän työllistävälle yrittäjälle ja työehtosopimuksen sitovuuteen joustoa.

Halutaan lisätä yrityksen kannattavuutta veronmaksajien rahoilla ja maksaa työntekijöille työehtosopimuksia pienempiä palkkoja.

Saku kirjoitti palkattomista ja siinä yhteydessä palkkatuesta: https://blogit.apu.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/2018/08/26/palkaton-on-halvin/ … ja vasta sitten tajusin, että palkkatuen pitäisi kattaa suuremman osan palkasta. Aluksi ymmärsin palkkatuen lisäämisen tarkoittavan, että palkkatukea pitäisi riittää useammalle henkilölle, mutta palkkatukea jää siis käyttämättä.

Kohta 5. Työttömyysturvaa on pienennettävä.

Työttömyysturvaa on porrastettava siten, että työttömien on taloudellisesta pakosta nopeammin otettava vastaan palkatonta tai alipalkattua työtä.

Työn hakeminen on aina kuulunut työttömyyskorvauksen saamisen ehtoihin, joten velvoittavuuden lisääminen tarkoittanee työntekoa työttömyyskorvausten vastineeksi.

Kohta 6. Työttömyysturvan lisäpäivät on poistettava.

Näin on mahdollista saada eläkeiän kynnyksellä työttömäksi jääneiden kovan luokan ammattilaisten tietotaito yrittäjien hyödynnettäväksi pilkkahinnalla.

Kohta 7. Yrittäjien toimintaan pitää vain luottaa.

Yrittäjät ovat tehneet ”tuottavaa pisnestä”, jonka ongelmista on poikinut säätelyjärjestelmä (kortit, luvat…), joiden tavoitteena on ylläpitää työskentelyn turvallisuutta ja varmistaa ettei kenenkään terveyttä vaaranneta.

Kohta 8 ja 9. Yritystoiminnan tunaroinut ja laskut muiden maksettavaksi jättänyt yrittäjän pitää saada aloittaa uudestaan.

Konkurssin tehneen yrittäjän esteitä pitää poistaa…  Tietenkin toiset yritykset ajautuvat konkurssiin hyvästä yrittämisestä huolimatta ja heidän yrittämisen esteitä voisi poistaa.

Kohta 10. Yrityksiä on suojeltava lakimuutoksilla petoksen tekijöiltä.

Mitä lakimuutoksia pitäisi tehdä? Suurin ongelma lienee ettei petoksen tekijöiltä saada menetettyjä rahoja takaisin edes oikeuden päätöksellä ja ulosoton kautta(?).

Lieneekö tässä perimmäisenä taka-ajatuksena, että yhteiskunnan pitäisi ryhtyä maksamaan korvauksia petoksen kohteeksi joutuneille yrittäjille?

Kohta 11. Työntekijän palkkaverotusta on kevennettävä.

Kun työntekijän verotusta kevennetään, niin työntekijän kannattaa vastaanottaa pienipalkkaisempikin työ. Yrittäjä saa työntekijän halvemmalla ja näin omaan pussiin jää enemmän.

Kohta 12. Lisää palkkatukea ja toimeentulotuen miniminormin alittavaan palkkaan automaattinen toimeentulotuki, joka toteutetaan negatiivisena verotuksena.

… eli työntekijän pitäisi tyytyä pienempään palkkaan ja yhteiskunnan pitäisi maksaa suurempi osuus työntekijän palkasta, jotta ahneelle yrittäjälle itselleen jäisi enemmän.

Kohta 13. Yrittäjien pitää saada rakentaa ilman kaavoituksen ja rakentamisen säädöksiä.

Pitäisikö yrittäjän saada perustaa esim. romuuttamo tai kivimurskaamo minne tahansa välittämättä sen vaikutuksista ympäristöön?

Kohta 14. Asuntolainojen verovähennys poistettava.

Eli halutaan nopeuttaa lainarahalla omistusasunnon hankkineiden taloudellista pakkoa myydä koti ja muuttaa työn perässä toiselle paikkakunnalle.

Kohta 15. Aikuiskoulutustukeen käytetyt varat käytettävä todennäköisesti työllistyviin.

Aikuiskoulutustukea pitäisi myöntää entistä enemmän todennäköisesti työllistyviin TYÖPAIKATTOMIIN, jolloin yrittäjille jäisi mahdollisuus hyötyä aikuiskoulutustuella opiskelleiden työttömien palkattomista työpanoksista.

Yhä röyhkeämmin yritysten palkanmaksua halutaan siirtää veronmaksajien kannettavaksi. Yrittäjän riskiä puolestaan halutaan siirtää työntekijöille. Ehkä hävyttömintä on vaatimukset huonontaa tuntemattomien ihmisten taloudellista tilannetta, vaikka sillä ei olisikaan suoraan vaikutusta yritysten toimintaan. Halutaan vain kiristää ihmisten taloudellista tilannetta niin paljon, että työehdoista ja palkasta piittaamatta kertakäyttötyöntekijöitä ilmoittautuu yrittäjän palvelukseen tarpeen mukaan.

Huomionarvoista on , että yrittäjien vaatimuksia kuvataan työnantajan ja työntekijän välisenä sopimisena, mutta samassa yhteydessä häpeämättä vaaditaan työttömien taloudellisen tilanteen kiristämistä sellaiseksi, että heidän on hakeuduttava toiselle paikkakunnalle työskentelemään alle minimitoimeentulon. Menee vähän liian pitkälle, kun yrittäjät alkavat arvottamaan luomaansa ”työpaikkaa” niin arvokkaaksi, että veronmaksajien on maksettava yrittäjälle palkkatukea ja sen lisäksi pitäisi luoda myös negatiivinen tuloverotus, jossa toimeentulotuki myönnettäisiin automaattisesti negatiivisen verotuksen muodossa.

Jos kannattamatonta yritystoimintaa pyörittävä yrittäjä on tuen tarpeessa, niin se tuki pitäisi myöntää suoraan yrittäjälle  eikä käyttää työntekijää ”verorahoilla loisivana” -syntipukkina. Kun tuki myönnetään suoraan hyötyjälle, niin yhteiskunnan kukkarosta loisiva yrittäjä ei voi paukuttaa poskeaan veronmaksajana. Kun tuki myönnetään suoraan hyötyjälle, niin tuki myönnetään yrityksen taloustilanteen perusteella eikä palkkansa/elantonsa rehellisesti ansaitsevan työntekijän taloustilanteen perusteella.