Henkinen väkivalta

http://www.iltalehti.fi/mieli/201803162200816246_md.shtml

Iltalehdessä oli artikkeli henkisestä väkivallasta, jota voi soveltaa erittäin hyvin työttömän saamaan kohteluun.

  1. Kun työtön pyrkii asioimaan viranhaltijaa ärsyttämättä ja jättää sanomatta omia mielipiteitä, niin ei tarvitse yhtään ihmetellä kun aletaan simputtamaan, sillä henkistä väkivaltaa käyttävä tulkitsee tämän alistumisena eli ”vihreänä valona”.
  2.  Riitelykään ei ole koskaan ratkaisu vaan siitä seuraa lisää ikävyyksiä.
  3. Yleensä työtön pistetään heti henkilötietojen jälkeen selittelemään ja puolustamaan työttömyyttään ja tämäkin altavastaaja-asetelma vain lisää henkisen väkivallan käyttäjän asemaa.
  4. Monet työttömät ovat yrittäneet esittää tavoitteita omasta näkökulmasta – tämäkin vain vahvistaa henkisen väkivallan käyttäjän asemaa. Riippumatta kuinka asiallisesti työtön pyrkii ilmaisemaan asiansa, niin henkistä väkivaltaa käyttävän näkökulmasta tämä on pyytämistä/anomista/kerjäämistä.
  5. Mitään palautetta ei kannata antaa, sillä se lisää henkistä väkivaltaa käyttävän hekilön raivoa ja kostonhimoa. Asiallinenkin palaute otetaan negatiivisesti, koska työttömän ei mielletä olevan sellaisessa asemassa, että tämä voisi missään määrin arvostella palkkaa saavia henkilöitä.

Selvitymiskeinot:

  1. Kannattaa itse ottaa asioista selvää, sillä aina väärin toimiva työtön kärsii, vaikka hänelle olisi annettu vääriä tietoja.
  2. Kannattaa hyödyntää muiden ihmisten kokemuksia ja heidän kantapään kautta opittua tietoa.
  3. Älä ryhdy selittelemään tai hakemaan ymmärrystä – pyri ohjaamaan keskustelua ”mitä seuraavaksi” -suuntaan…
  4. Vahvista itsetuntoasi – tai vähintään kannattaa ymmärtää ettei kukaan voi muutaman minuutin perusteella tietää, minkälainen ihminen sinä olet, joten pyri sivuuttamaan ”auttamistarkoituksessa” esitetyt ilkeät loukkaukset.
  5. Ei kannata suhtautua  passiivisesti, selitellen, eriäviä mielipiteitä esittäen eikä myöskään kannata antaa suoraa palautetta eli yksinkertaisesti sanottuna kannattaa laittaa viranhaltija puhumaan.
  6. Aseta rajat – Mieti jo kotoa lähtiessä, mihin haluat elämässäsi panostaa ja keskustele asioistasi viranhaltijan kanssa vain niissä rajoissa kuin katsot aivan välttämättömäksi. Älä anna painostaa itseäsi mihinkään, mitä et halua toteuttaa.
  7. Mikäli vedotaan ohjeisiin, säädöksiin tai lakeihin, niin vaadi nämä paperilla ja kerro tarvitsevasi aikaa tutustua näihin kaikessa rauhassa kotona ennen sitovien päätösten tekemistä.

https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000005615574.html

Yllä on hyvin tyypillinen lehtijuttu hyvin monitahoisesta asiasta eli löytyy vahvasti yksinkertaistettuna asiaa, mutta väärinkäytettynä antaa melkoisen lyöntivälineen henkistä väkivaltaa käyttäville.

Mainokset

Kuinka moni työllistyi?

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005572650.html

Helsingin sanomissa oli mahtava ylistys siitä, kuinka Tampereella työttömien yksilöllisempi kuunteleminen ja  paljastunut työttömien syvä ahdistus on auttanut vähentämään työttömyyttä. (tarkoituksellinen kärjistäminen)

Kun tässä pitäisi olla kyse palvelusta, jonka tavoitteena tulisi olla edistää työttömän työllistymistä palkkatyöhön, niin ihmetyttää, kuinka työttömien syvän ahdistumisen paljastuminen edistäisi todellista työttömyyden vähenemistä? Tällaisen uutisen yhteydessä pitäisi kertoa, kuinka moni ”autettu” työtön työllistyi palkkatyöhön, koska näiden työllistämispalveluiden kautta tapahtuva työttömien väheneminen toteutetaan yleisemmin tilastollisilla keinoilla. Työllistämispalveluiden seurauksena ihminen ei yleensä työllisty palkkatyöhön vaan hän ainoastaan poistuu työttömäksi laskettavien joukosta, kun hän saa muutaman kuukauden työpestin palkkatuen turvin tai hän pyöriin eri työllistämispalveluissa tai joutuu kokonaan työttömyyskorvausten ulkopuolelle.

Miksi työvoimavirkailijat tulevat julkisuuteen kertomaan iloisia uutisia siitä, että työttömille aiheutettu syvä ahdistus paljastui! Eikö tämä ole paremminkin kiusaajan riemua kuin sellaisen henkilön riemua, joka olisi tullut julkisuuteen kertomaan, kuinka hän on auttanut työttömiä työllistymään palkkatyöhön? Miten työttömän syvän ahdistuksen paljastuminen edistäisi työllistymistä palkkatyöhön – eivät he kuulu siihen työnhakijoiden ryhmään, jonka työnantajat ovat ensimmäisenä palkkaamassa.

Suomessa ihmisen arvo määräytyy usein työpaikan perusteella, joten työpaikan puuttuminen yksistään johtaa melkoiseen arvottomuuden tunteeseen. Kun edelliseen lisätään työllistämispalvelut, joissa työttömyyden pitkittyessä annettu ”apu”  muuttuu yhä kovemmaksi henkiseksi väkivallaksi, niin ei ole mitenkään yllätyksellistä, että lopulta jossakin vaiheessa työttömän itsetunto romuuntuu. Taloudellisesta pakosta työttömän elinympäristö kutistuu olemattomiin, jolloin työvoimavirkailijan/sosiaalityöntekijän ”todellista suuremmalla suulla” -julistetut mitätöinnit saavat aivan liian suuren merkityksen työttömän elämässä, jonka seurauksen ihmisen  koko elämän usko, positiivinen asenne ja luottamus toisiin ihmisiin muuttuu vastaamaan näiden häntä ”auttaneiden ihmisten” edustamaa kuvaa ihmisyydestä (joka on helvetin ruma ja täynnä sairasta mielivallan käyttöä).

Kuten seuraavasta kuvakaappauksesta voi lukea, niin työvoimavirkailijoiden mukaan työttömät voidaan jaotella kolmeen ryhmään, jossa ensimmäinen ”porukka voisi mennä suoraan töihin ja kaipaa vain pientä apua tai potkua takapuoleensa”.  Kun ihmisen mielestä työpaikkoja riittää eikä työttömyyden syynä ole työpaikkojen puute, niin täytyy esittää kysymys, miksi henkilö valitsi omaksi työtehtäväkseen nimenomaan työttömien ”auttamisen” tilanteessa, jossa hän olisi voinut valita elämäntyökseen minkä tahansa muun työn(?).

Kuten punaisella rajatusta kohdasta voidaan lukea, niin tällä onnistuneella työttömän yksilöllisellä kuuntelemisella voidaan helpommin tehdä päätös, millaisia palveluita yksityisiltä yrittäjiltä ostetaan. Ostetaan siis palveluita, joihin työtön taloudellisilla sanktioilla uhkailemalla velvoitetaan osallistumaan. Mielestäni tässä hieman annetaan vaikutelmaa siitä, että työtön voisi itse päättää omasta elämästään, mutta kuitenkin tehdään erittäin selväksi, että työvoimavirkailijat tekevät päätökset ja niin sanotulla ”kuuntelemisella” ja byrokratian tehostumisella vain saadaan työttömästä lähinnä ”parempi ote”.

Yksi mahdollisuus olisi työttömän työllistyminen palkkatuen avulla, mutta kuten alapuolella olevasta taulukosta käy selväksi, niin palkkatuen myöntämistä ei ole merkittävästi lisätty Tampereella:

http://raportit.kela.fi/linkki/9794339

Seuraavassa taulukossa on Tampereen alueen työttömyystukien määräaikojen täyttymiset, josta voisi tehdä hätäisiä päätelmiä ettei työttömyys ole merkittävissä määrin vähentynyt –  yhä harvempi työtön tippuu ansiosidonnaiselta päivärahalta, yhä useampi työtön on saanut enimmäisajan Kelan maksamaa päivärahaa  ja lähes yhtä moni työtön saavuttaa 500 päivän työmarkkinatukirajan kuin aiemminkin:

http://raportit.kela.fi/linkki/46320042

 

Lisäksi pitää huomioida mahdollisuus tulkita sama tilanne eri näkökulmista:

Työtön voi kertoa ettei hän änkeä kauppaan pahimpana ruuhka-aikana vaan hän pyrkii käymään kaupassa hiljaisempina aikoina, jotta ei turhaan pitkittäisi työssäkäyvien ruokakaupassa-asiointia pitentämällä kassajonoja juuri ruuhka-aikaan.

Kun saman asian ilmaisee viranhaltija, jonka mielestä työttömät ovat mielenterveysongelmaisia, niin tulkinta samasta asiasta voikin muuttua muotoon, jossa työtön välttelee muita ihmisiä ahdistuksen, paniikkihäiriön ja voimakkaan sosiaalisen tilanteen pelon vuoksi.

Mielestäni on kuitenkin varsin luonnollista, mikäli työtön todellakin alkaa välttelemään sosiaalisia tilanteita… ensin taloudellisista syistä ja myöhemmin kuvioihin tulee myös lukemattomia muita syitä…

Sanktioiden määrä 2015 (2016 ja 2017 osalta tiedot ”hukassa”)

Erinomainen kirjoitus aktiivimallista: https://mielenkartta.com/2018/02/03/aktiivimallin-todellinen-tarkoitus/

Alapuolelta löytyy parin vuoden takainen uutinen, jonka mukaan työttömille määrättävät sanktiot ovat lisääntyneet vuodesta 2014 vuoteen 2015 mennessä 134 %:a. Luultavasti sama linja on jatkunut myös vuosien 2016 ja 2017 aikana. Edellinen tarkoittaa sitä, että yhä useampi työtön on viime vuosien aikana joutunut työttömyyskorvausten ulkopuolelle.

https://yle.fi/uutiset/3-8691470

Kuten yläpuolella olevan linkin jutusta käy selväksi, niin nämä työtarjouksesta kieltäytymiset eivät kuitenkaan tarkoita kieltäytymistä työttömän saatavilla olevasta työpaikasta vaan sanktiot on määrätty työvoimavirkailijan määrämän avoimen työpaikan hakematta jättämisestä tai työttömän jostain muusta laiminlyönnistä, koska työttömän kaikki laiminlyönnit johtaa samaan tulkintaan.

Seuraavasta kuvasta on luettavissa yksi esimerkki siitä, kuinka joidenkin kohdalla todellinen tieto valuu kuin vesi hanhen selästä:

https://murobbs.muropaketti.com/threads/tyoettoemaen-elaemae-ketju.584784/page-1052

…  henkilön näkemyksen mukaan työttömyys kasvaa, koska ihmisiä on saatu esiin piilotyöttömyydestä. Millä mekanismilla tämä olisi mahdollista? Jopa Kelan mukaan kokonaan tulottomat taloudet ovat lisääntyneet http://tutkimusblogi.kela.fi/arkisto/4341:

Huomionarvoista on, että luku 38 704 perustuu Kelan toimeentulotukitilastoihin ja edellisien vuosien toimeentulotukien myöntämiseen liittynyt tulottomuus on kuvattu vaalealla oranssilla eli vuoden 2016 vastaava luku oli alle 10 000. Selkeämmin sanottuna luku 38 704 olisi pitänyt merkitä kuvaajaan vaalean oranssilla palkilla ja jatkettuun käppyrän lukuun 38 704 pitäisi vielä lisätä ne henkilöt, joilla ei ole asumistukirekisterin mukaan tuloja, joka siis olisi tummempi oranssi palkki. – Aikaisempina vuosina ilmeisesti laskettiin molemmat yhteen ottamatta huomioon, että osa täysin tulottomista kuuluu molempiin ryhmiin, joten heidät on saatettu laskea kahteen kertaan. Todellisten tulottomien määrä on kuitenkin isompi kuin luku 38 704, koska pitäisi huomioida myös pelkkää asumistukea saavat ja kokonaan tukien ulkopuolella olevat henkilöt, jotka elävät säästöillään.

Myös uutisissa on kerrottu hälyyttäviä lukuja työttömyysturvan ulkopuolelle autettujen määrästä:

https://m.iltalehti.fi/kotimaa/201709062200374511_u0.shtml

Seuraavasta linkistä löytyvät tiedot ovat työttömän kannalta negatiivisia, koska ne kertovat karua kieltä siitä, että yhä useammin työtön tekee työtä palkatta eri työllisyyspalveluiden kautta:

http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160500/TKAT_Joulu_2017.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Työttömien määrä on vuosien saatossa lisääntynyt, vaikka työttömyyden kasvuvauhti on hidastunut. Kuten yläpuolella olevasta  Työ- ja elinkeinoministeriön Työnvälitystilastosta nähdään, niin työttömien määrän lisääntymisestä huolimatta yhä harvempi työtön saa palkkatyöpaikan palkkatukien avulla, koska työttömän työpanoksen voi vaatia palkatta ja röyhkeämmin kuin vuosia aikaisemmin.

Vuoden 2017 aikana 21 800 henkilöä suoritti työttömyydestä määrättyä rangaistusta kuntouttavassa työtoiminnassa.

Kuinka työtön saa asiallista kohtelua?

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005556635.html

Näin joustamattomasti tulkitaan työttömän oikeuksia, sillä työttömän on todellakin oltava työvoimavirkailijan kyykkyhypyteltävänä 24 tuntia vuorokaudessa ja 7 päivää viikossa kun työtön nostaa työttömyyden perusteella työttömyyskorvauksia. Jokainen ymmärtää ja hyväksyy työttömän velvollisuuden ottaa vastaan palkkatöitä, mutta näissä työvoimavirkailijoiden kyykkyhyppelyissä on erittäin harvoin kyse palkkatyöstä, sillä yhä useammin työttömän työpanos otetaan palkattomana. Kyse ei siis ole lainkaan lakiin kirjatusta velvollisuudesta olla työmarkkinoiden käytettävissä, vaan työttömän velvollisuudesta noudattaa määrätyllä hetkellä työvoimavirkailijan kyykkyhyppäyskäskyä.

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005560415.html

Työtön voi todellakin saavuttaa asiallisen kohtelun, jos riittää rohkeutta tuoda asia julkisuuteen omalla nimellään.

Usein työttömien kohtelu menee niin mielipuoliseksi ettei edes työttömien vihaajatkaan pystyisi ymmärtämään kohtelua ”täysipäiseksi toiminnaksi”. Tässä julkisuuteen tuodussa tapauksessa olisi toteutettu virkavelvollisuutta siten, että työttömän lapset olisivat kärsineet, koska työttömälle isälle annettiin kaksi ikävää vaihtoehtoa, karenssi matkan toteuttamisesta tai matkan peruminen sekä matkarahojen menetys työttömän kyykkyhyppely-velvollisuuden noudattamisesta.

Ministeriön virkamies on ihan oikeassa etteivät työvoimavirkailijat pelkästään ilkeyttään kiusaa, sillä työvoimavirkailijoilla vaikuttaisi olevan ilkeyttä voimakkaampi velvollisuus käyttää viran suomaa valtaa siten, että työttömän elämästä tehdään maksimaalisen kurjaa, jotta työtön ”päättää lopettaa” oman työttömyytensä. Onko kyse työvoimavirkailijoiden itse omaksumasta tavasta hoitaa työtehtäviään vai perustuuko toimintatapa työministeriön ohjeisiin on epäselvä, koska työvoimavirkailijoiden näkemys ja työministeriön virallinen näkemys eroavat toisistaan. Hämmästyttää kuitenkin on, että aina löytyy joku viranhaltija, joka tulee julkisuuteen väittämään mustaa vitivalkoiseksi, vaikka vallitsevat käytännöt pitäisi olla erittäin hyvin työministeriön virkamiesten tiedossa.

Muiden työttömien kannalta tällä on eräs seuraus, joka ei kuitenkaan ole mikään uusi keksintö, vaikutelmaa muodollisesti asiallisesta toiminnasta voidaan ylläpitää, kun siirretään aikaa tilanteen kannalta merkityksettömästi, jonka jälkeen voidaan todeta ettei toistuva siirtäminen ole mahdollista. (Olen kirjoittanut aiemmin omasta kokemuksestani ja tuolloin olin ikikarenssissa eli en saanut työttömyyskorvauksia: https://tuloksetontaopiskelua.wordpress.com/2015/06/07/te-keskuksen-selvityspyynto/)

Työttömien järjetön ja asiaton kohtelu on rutiinia, mutta itse ongelmasta näkyy vain jäävuoren huippu ”mielipuolisuuden”-valtameressä.

Seuraavassa on toinen tapaus, joka oikaistiin julkisuuden myötä:

http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201802122200738370_u0.shtml

Yleensä työttömän on haettava hänelle ilmoitettua avointa työpaikkaa, vaikka hän itse tietää ettei hänellä ole mitään edellytyksiä tehdä kyseistä työtä. Työttömän kohdalla tulkitaan, että työtön ei saa itse päättää ettei jokin työtehtävä sovi hänelle vaan tämä päätös kuuluu ainoastaan työnantajalle. Edellisen tulkinnan vuoksi työvoimavirkailijan ilmoittaman avoimen työpaikan hakematta jättäisestä seuraa työttömälle aina karenssi.

Seuraavassa on kolmas tapaus, jossa suoritetaan työttömään kohdistuvaa virkavelvollisuutta, mutta työttömän osalta lähinnä varmistetaan työttömyyden jatkuminen:

https://www.aamulehti.fi/hyvaelama/tyoton-rami-hautalahti-22-on-nyt-karenssissa-ja-elaa-toimeentulotuella-pitaisi-luopua-rankaisemisesta-ja-keksia-miten-autetaan-ja-kannustetaan-200665051?utm_source=leiki&utm_medium=iltalehti&utm_campaign=kontekstuaalinen

Mitä enemmän työtön yrittää työllistyä palkkatyöhön, niin sitä enemmän työvoimavirkailijoilla on velvollisuus panna ”kapuloita työttömän rattaisiin”, koska mielivallan käyttämisen pääperiaate on varmistaa ettei työttömän oma tahto toteudu.

Edellisen jutun perässä oli Aamulehden kirjoittamaa faktaa, jossa tuuletetaan työttömän saamista työttömyyskorvauksista. Faktan yhteydessä unohdetaan mainita yksi oleellinen seikka eli se, että työttömyyskorvauksesta pidätetään 20 %:ia veroa. Kun jätetään kertomatta työttömyyskorvausten verollisuus, luodaan virheellistä vaikutelmaa todellista suuremmista tuista, koska valtaosa palkansaajista ei suostu ymmärtämään työttömyyskorvauksesta maksettavaa veroa.

 

Työvoimapoliittisesti tarkoituksenmukaista

Saadakseen täyden työttömyyskorvauksen työttömät ovat entistä aktiivisemmin yrittäneet hakeutua verovaroilla ostetuille työllisyyskursseille.

https://yle.fi/uutiset/3-10026715

Mielenkiintoista yllä olevassa jutussa on edellytys ”työvoimapoliittisesti tarkoituksenmukaisesta”, koska olettaisi näiden työllisyyskurssien tavoitteena olevan palkkatyöhön työllistyminen, jota ei kuitenkaan ole koskaan saavutettu näillä ”työvoimapoliittisesti tarkoituksenmukaisilla” työllisyyskursseilla.

Vuosien aikana on muodostunut ”työvoimapoliittisesti tarkoituksenmukaiseksi” tavoitteeksi ottaa työttömän  työttömyyskorvauksen saamisen ehdoksi asetettu ”elinaikakärsimys -vastine”, jossa lähinnä otetaan työttömän työpanos ilman asiaankuuluvaa palkkaa, sekä jaetaan verovaroja palkattomia työntekijöitä välittäville ja hyväksikäyttäville yrityksille (https://tuloksetontaopiskelua.wordpress.com/2017/07/26/tyollistamispalveluista-tyottomaksi-tai-tyollistamispalveluun/).

Yllä oleva lehtijuttu kuitenkin vahvistaa sen ettei työllistämispalveluita voida toteuttaa työttömän edun mukaisesti,  koska silloin kun on kyse työttömän etuja tavoittelevasta pyrimyksestä osallistua työllisyyskursseille, niin silloin tämä ”työvoimapoliittisesti tarkoituksenmukainen” estää työttömän osallistumisen työllisyyskursseille.

Seuraavasta käynee selväksi järjettömyys, jolla aktiivimalli on runnottu läpi:

(Lainaus <– Hyvää päivää – täällä ei mene hyvin vaan stressilukemat on jälleen huippulukemissa —-> siis)  Alkuperäinen kirjoitus löytyy Sakun blogin kommenttiosiosta: http://blogit.apu.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/2018/02/10/ei-ole-massia/

”stunned sanoo

Tässä parannettu transkripti Pirkko Mattilan ja Seija Vaaherkummun Ykkösaamusta (10.2.2018). Kävin tekstin läpi ja vertasin sitä Areenasta löytyvään lähetykseen.

Transkripti alkaa Ykkösaamun kohdasta 16:35. Mukana vain aktiivimallista kertova osuus.

SEIJA VAAHERKUMPU: Miksi aktiivimallia teidän mielestänne herättiin vastustamaan vasta lain voimaantulon jälkeen?

PIRKKO MATTILA: Nyt vielä pakitan sen verran tähän toimittajan toteamukseen siitä, että missä aktiivimalli on neuvoteltu. Eli tämä on ollut jo se kilpailukykysopimuksen niin sanottu “kymppilista”, joka on sitten tullut aktiivimallina, vain yksi osa siitä. Eli itse asiassa sinänsä en ole sitä ollut neuvottelemassa. Mutta kyllä, olen yksi hallituksen ministereitä, ja vien näitä hallituksen yhteisiä päätöksiä eteenpäin.

“Miksi ruvettiin vastustamaan vasta nyt?” Öö, en osaa sanoa kyllä — semmosta keskustelua en ole seurannut, että miksi se olisi nyt ponnahtanut esiin. Mutta näin on. Eduskuntakäsittely varmaan on yksi tekijä, missä se keskustelu on sitten lähtenyt oppositiopuolueilla liikkeelle, mutta en osaa vastata tähän kattavasti.

SEIJA VAAHERKUMPU: No, siellä, kuten näemme, niin ihmisiä on ollut liikkeellä Senaatintorilla suuressa mielenosoituksessa. Ja toinen asia, mitä aktiivimallista kysytään, on se, että siihen ei ole soveltamisohjetta, vaikka laki on velvoittava. Miksi ei?

PIRKKO MATTILA: No, tähän kyllä toteaisin sen, että soveltamisohjeita on laadittu prosessissa jo viime vuonna, jossa on ollut mukana finanssivalvonta, työttömyyskassat, työ- ja elinkeinoministeriö, Kansaneläkelaitos. Ja työttömyyskassat ovat voineet lausua myöskin näistä soveltamisohjeista mielipiteensä. Ja nämä soveltamisohjeet ovat viime viikolla, niitä on lähetetty nimenomaan nyt tuonne TE-palveluihin ja kassoihin.

SEIJA VAAHERKUMPU: Viime viikolla? Kun laki tuli voimaan jo aikaa sitten.

PIRKKO MATTILA: Viime viikolla osa, mutta täytyy ottaa huomioon myös se, että eduskunta teki muutoksen, ää, muutaman siis muutoksen pykälään tässä käsittelyvaiheessa. Kyllä se on myös ollut pitänyt ottaa huomioon. Eli mikä ei ole ollut silloin alun perin jo ennen joulukuuta kun tää laki on tullut hyväksytyksi eduskunnassa. Eli totta kai täytyy myöskin sitten ottaa huomioon se eduskunnan tahto, mitä sinne on kirjoitettu.

SEIJA VAAHERKUMPU: No, ihan peruskysymys aktiivimallista. Miksi sellainen tarvitaan? Työllisyys kohenee joka tapauksessa juuri nyt hyvää vauhtia, kuten ministeri Orpokin tuossa insertissä huomautti. Miksi pitää vielä erikseen olla aktiivimalli, kun hyvään suuntaan mennään.

PIRKKO MATTILA: No, minusta me voidaan ajatella kyllä tätä aktiivimallia ei niinkään että “miksi”, mutta “miksi ei”. Ää, katson kyllä nyt sitten myöskin sinne TE-palveluiden suuntaan. Totta kai toki tämä haastaa myös työ- ja elinkeinoministeriön alaiset TE-palvelut. Voimmeko kehittää yhdessä siis työllisyyden aktiivimallia, joka on kaksisuuntainen. Ei koske pelkästään sitä, että aktiivimalli kohdistuu työttömiin. Se on myös työllisyyspalvelut, ja kehitetään niitä.

SEIJA VAAHERKUMPU: Siihen on nyt 10 miljoonaa rahaa… …hallitus… tämän porun jälkeen osoittanut, ja ilmeisesti tämä työvoimapalveluiden kehittäminen ei kuulu teidän rooteliin.

PIRKKO MATTILA: No, totta kai nyt täytyy katsoa sinne ministeri Jari Lindströmin tontille, mutta minusta on hyvä, että siellä on hallituksella varattu resursseja.

SEIJA VAAHERKUMPU: Varmasti näin. Mihin ne pitäisi teidän mielestänne käyttää kun otitte asian puheeksi?

PIRKKO MATTILA: No, TE-palveluiden resursseista en uskalla lähteä tässä kauheasti emännöimään, että mihin ministeri Lindström niitä-niitä käyttäisi. Mutta toteaisin sen, mitä sosiaali- ja terveysministeriössä on mahdollisuuksia. Meillä on muun muassa tällainen osatyökykyisille tie työelämään -hanke, joka on jatkoa viime kauden, öö, Osku…, Osku… niin sanotulle Osku-hankkeelle. Sen puitteissa mielestäni olisi syytä tarkastella osatyökykyisten työelämäasemaa, työmarkkina-asemaa, ja sitten tuota myöskin heitä, jotka ovat vaikeassa työmarkkinatilanteessa. Työkyky tulisi asettaa tämmöiseen laajempaan tarkasteluun. Eli onko meillä todellakin kuitenkin siellä kortistossa sellaisia henkilöitä, jotka eivät sinne kuulu.

SEIJA VAAHERKUMPU: Te haluatte parantaa työkykyä, ja samalla hallitus leikkaa työttömyysturvaa tällä aktiivimallilla 4,65 %, jos työtön ei kolmen kuukauden aikana tee työtä 18 tuntia, toimi yrittäjänä tai osallistu työttömyyskoulutukseen. Pointti on patistella työttömiä töihin. No, te puhutte työkyvystä ja leikkaatte työttömyysturvaa, niin miksi te uskotte, että tämä on se, mikä patistaa ihmisiä töihin?

PIRKKO MATTILA: No, en sanonut ihan niin [kakistelee]. Puhutaan työkyvystä — tarkoitin sitä, että onko nyt samalla meillä mahdollisuus tarkastella ne, ketkä siellä työmarkkinoitten käytettävissä ovat, ja onko todella niin, että on ihmisiä, kansalaisia, joiden työkyky on alentunut niin, etteivät kuulu.

SEIJA VAAHERKUMPU: Miksi hallitus on päätynyt tähän 4,65 prosenttiin, sen leikkaamiseen, jos työtön ei täytä hallituksen…

PIRKKO MATTILA: [Puhuu päälle] Kyllä, mutta tätä tarkoitin siis sillä, että meillä on hankkeen puitteissa nyt mahdollisuus myös laajempaan tarkasteluun. No, 4-piste-65 prosenttia, kuten totesin, niin tämä on sovittu siellä kilpailukyky-öö-työryhmässä — niissä pöydissä, missä tämä niin sanottu “kymppilista”.

SEIJA VAAHERKUMPU: Voitteko muistuttaa meille, että miksi.

PIRKKO MATTILA: Ää, no, köh [yskii], anteeksi. Tuota, en voi lähteä puhumaan nyt toisten puolesta siitä, että he ovat tämän aikanaan sopineet. Kuten sanoin, niin sitten yhtenä hallituksen ministerinä olen nyt ollut toteuttamassa tätä, mikä on säädetty sosiaali- ja terveysministeriöstä.

SEIJA VAAHERKUMPU: Miten teidän käsityksenne mukaan 18 tunnin työskentely kolmen kuukauden aikana vaikuttaa työttömän työllisyysmahdollisuuksiin?

PIRKKO MATTILA: Nyt täytyy muistaa, että työttömät eivät varmastikaan ole mikään yhdenmukainen tai hyvin samanlainen, samantyylinen ryhmä… [ääni häipyy]

SEIJA VAAHERKUMPU: Tämä nyt kuitenkin koskee kaikkia heitä.

PIRKKO MATTILA: Joo, kyllä. Tällä ainakin haluaisin ajatella niin, että meillä on piilotyöpaikkoja, ja niitä on mahdollisuus hakea. Mutta ennemminkin kuin se 18 tunnin työaika, näkisin niin, että siellä TE-palveluissa on nyt sitä mitä tulee, tuota, edistää ja tehdä.

SEIJA VAAHERKUMPU: Mitä te tällä tarkoitatte?

PIRKKO MATTILA: Sitä, että me otamme TE-palveluissa juurikin työllistämistä edistävät palvelut, niitä kehitetään, ja niiden piiriin saadaan työttömiä, jotka hyötyvät sitten näistä palveluista.

SEIJA VAAHERKUMPU: Miten näitä palveluita tulee kehittää, jotta tämä toteutuu, mistä puhutte?

PIRKKO MATTILA: No, luotan tietysti lähtökohtaisesti suomalaiseen TE-virkailijaan ja TE-palveluitten työntekijöihin ja heidän ammattitaitoonsa, koska meillä on ollut jo voimassa olevat lait koskien työttömyysetuuksia, työttömyysturvaa — työttömyysturvalaki.

SEIJA VAAHERKUMPU: Luotatte heihin, mutta kehittää pitää…

PIRKKO MATTILA: Kyllä, kehittää pitää. Aina pitää kehittää; mutta, mitä olin sanomassa, että TE-palveluissa, että onko jotakin nyt, mitä meillä on mahdollista tehdä eduskunnan päätöksen mukaisesti, kun siellä puhutaan näistä niin sanotuista ostopalveluista ja niiden lisäämisestä. Eli mahdollisuuksien löytämisestä. Minusta politiikkaa ja yli-ylipäätään työelämää, että mahdollisuuksien löytämisestä. Mutta kuten on todettu, vielä kerran, siellä on myös se eduskunnan lausuma, että jos tämä malli on kohtuuton tai tulkitsen niin, jos tässä on kohtuuttomuuksia, niin kyllä, minun mielestäni niihin pitää ilman muuta tarttua.

SEIJA VAAHERKUMPU: Millaisia ne kohtuuttomuudet voivat olla teidän mielestänne kun hallitus tämän ponnen on tehnyt?

PIRKKO MATTILA: Niin, heh, joo [naurahtaa]. No, se mitä otin jo aiemmin esille, että onko meillä henkilöitä, joilla on todella vaikkapa terveydentilan vuoksi haasteellista työllistyä, ja sitä ei ole ehkä tähän mennessä tutkittu sitä ryhmää tarpeeksi. Tiedän, että siitä on tehty hyviä tutkimuksia ja väitöskirjoja, muun muassa Paltamon työkokeilun aikaan työterveyslääkäri Raija Kerätär on tehnyt siitä hyvin mielenkiintoisen väitöskirjan.

SEIJA VAAHERKUMPU: Jos niitä löytyy, niin miten heitä sitten pitäisi kohdella?

PIRKKO MATTILA: Niin, no, jos he eivät ole työmarkkinoitten käytettävissä, esimerkiksi ovat työkyvyttömiä, niin onko silloin se tilanne, että heidän tulee olla jollakin muulla et-et-etuudella [takeltelee] kuin, tuota, työttömyystuella. Onko se eläke, onko se jotain muuta… Niin, no, jokainen työtön kansalainen täytyy katsoa ihan niin yksi kerrallaan yksilöllisesti.

SEIJA VAAHERKUMPU: Varmasti näin. Entäs tämä yrittäjyys? Tähän malliin kuuluu, että jos toimii yrittäjänä, osoittaa sillä tavalla aktiivisuutta, niin sitten ei ehkä leikata tätä 4,65 prosenttia työttömyysturvasta. Mitä hallitus tällä tarkoittaa? Minkälaista yrittäjyyttä täytyy osoittaa?

PIRKKO MATTILA: Niin, se riittävä määrä yrittäjyyttä. Siinä on toki se haaste, että kun tulee arviointi siitä, että mikä on sivutoimista ja mikä on päätoimista yrittäjyyttä, mutta minusta toisaalta ei pidä kyllä kieltääkään sitä, että jos joku haluaa nimenomaisesti aloittaa ja kokeilla yrittäjyyttä, niin tämä on mahdollisuus.

SEIJA VAAHERKUMPU: Mikä on se riittävä määrä? Riittääkö vaikkapa korvapuustien myynti ravintolapäivänä?

PIRKKO MATTILA: Täytyyhän siellä toteuttaa tietysti nämä lain vaatimat yrittäjätulo-öö-edellytykset, että voi toimia, ja se täyttää sen aktiivisuuden, joka on laissa määritelty.

SEIJA VAAHERKUMPU: Miten hallitus seuraa sitä, onko aktiivimalli toiminut niin kuin te toivotte?

PIRKKO MATTILA: No, kuten sanoin, viimeksi eilen juttelin ministeri Lindströmin kanssa näistä osatyökykyisten tai muuten vaikeassa ja vaikeimmassa työmarkkinatilanteessa olevien kanssa, ja niin kuin totesin, että STM:llä on siihen resursseja tarjota tämän otehankkeen puitteissa tai sitten pitää työ- ja elinkeinoministeriö haluaa tuoda tuohon neuvottelupöytään, että meillä on hyvin, hyvin [naurahtaa] tämmöinen tiivis keskustelu, öö, kollega Lindströmin kanssa.

SEIJA VAAHERKUMPU: Mitä te sanotte siitä, että minkälaista keskustelua teidän omassa puolueessanne on tästä mallista käyty, kun se on hyvin paljon ristiriitoja ja keskustelua herättänyt malli ja se herättää vastustusta?

PIRKKO MATTILA: Minusta omassa ryhmässä varmaankin ihan samat asiat, mitä tässä itse pohdin, että kohtuutonta mallia tietenkään ei pidä lähteä viemään härkäpäisesti eteenpäin. Tai kohtuuttomuuksia sanotaanko näin, että jos niitä ilmenee, niitä täytyy korjata, ja omassa puolueessani toki siellä on yrittäjiä, on tavallisia palkansaajia, eläkeläisten edustajia kaikkea, että… …minusta se on hyvin tavallista pohdiskelevaa keskustelua.

SEIJA VAAHERKUMPU: Millä tavalla olette valmis korjaamaan? Nyt hallitus on osoittanut sen 10 miljoonaa näiden työllisyyspalvelujen parantamiseen, mutta jos vielä osoittautuu, että malli onkin kohtuuton, miten sitä korjataan? Mihin te olette valmiit?

PIRKKO MATTILA: No, minulla ei ole tässä vaiheessa kyllä epäilyä siitä, että jos osoitetaan TE-palveluille resursseja, ja on riittävästi resurssointeja, etteikö sillä ja näillä varoilla saada hyvää aikaan, eikö saada parannuksia aikaan, mutta sellaista kristallipalloa minulla ei ole, että-että mikä ja mistä kohtaa nyt se joku kohtuuttomuus nousee tähän, heh, tarkastelupöytään. Mutta niin kuin sanon, että kaikki täytyy perkata auki, että ei-ei-ei hallitus ole tästä ummistamasta [sic] silmiään. Ja täytyy muistaa ihan kuitenkin se työllistämisen ajatus ja työllistämistä edistävät palvelut, että kun me niihin sijoitamme työllistämistä edistäviin palveluihin, niin kyllä minusta meillä on lupa uskoa myös se, että niillä panoksilla saadaan aikaan.

SEIJA VAAHERKUMPU: TE-palveluihin me luotamme! Mutta on puhuttu myös aktiivimallin seuraajasta, aktiivimalli II:sta, johon sisältyisi työnhakuvelvoitteita tai jotakin muuta. Mitä voitte/haluatte kertoa siitä, mitä VIELÄ on tulossa?

PIRKKO MATTILA: No, tämä jää kyllä nyt ministeri Lindströmille sitten kerrottavaksi eli keskeneräistä en oikeastaan voi tässä vaiheessa lähteä kommentoimaan.”