Erinomainen esimerkki

https://yle.fi/uutiset/3-9770059?origin=rss

Päivi on laillistettu sairaanhoitaja Ruotsissa, Tanskassa ja Suomessa, mutta valitettavasti hän joutuu työvoimatoimiston rattaisiin. Työtönhän ei suomessa työntekijäksi kelpaa, vaikka olisi millainen pätevyys ja kokemus. Sairaanhoitaja on ilmeisen pätevä ja oppimiskykyinen kun on voinut siirtyä Ruotsiin ja Tanskaan toimimaan sairaanhoitajana, joissa luultavasti hoidon taso on korkeampi kuin Suomessa.

Elokuussa 2016 Lappeenrannassa päätettiin kokeilla Keskussairaalan päivystyksessä aula-avustajaa, jossa Päivi todisti olevansa työpaikan perustamisen arvoinen työntekijä.

Virka laitettiin julkiseen hakuun, mutta Päivi ei ollut ensimmäinen valinta eikä edes toinen… työnantaja kertoi, että Päivi oli kolmas valinta (olisi ollut työnantajalle melkoinen häpeä myöntää, että Päivi oli vasta neljäs tai jopa vasta 161 valinta). Luultavasti monikaan ei ole sairaanhoitaja pätevyydellä valmis ryhtymään aula-avustajaksi.

Päivi on tekstin mukaan optimistinen ja positiivinen, mutta 6 vuoden auttaminen riitti nakertamaan työttömän niin hajalle, että hän uskoo ettei hänen sairaanhoitajan pätevyytensä paluumuuttajana ollut riittävän korkea… enimmäisen vuoden aikana(?), toisen vuoden aikana(?), kolmannen vuoden aikana(?)… Eikö suomalaiset sairaanhoitajat jää lainkaan äitiyslomalle tai hoitovapaalle?

Päivi oli niin lyöty, että hän yllättyi kun juuri hänet valittiin työtehtävään. Tähän kuka tahansa täyspäinen sanoisi, että Päivin olisi pitänyt olla ehdottomasti ensimmäinen valinta, koska hän oli ainoa, jolla oli kokemusta tehtävistä ja hänellä oli sairaanhoitajan pätevyys kolmessa maassa, joten aula-avustajaksi häneltä löytyi uskomattoman hyvä ammattitaito ja kielitaitoakin löytyi.

Mielestäni osoittaa vain työhönottajien ääliömäisyyttä, kun kolmessa maassa laillistettu sairaanhoitaja ei saanut alan töitä heti palattuaan suomeen ja työttömyysaika venyi kuuteen vuoteen.

Tuossa lopussa sitten onkin työkkäritätien ehdoton vaatimus – kaikki paska on otettava vastaan… ja sitten muutaman vuoden aivopesun jälkeen olet jopa kiitollinen.

 

Mainokset

Maksimiajan käyttäminen ja unohdus

http://www.finlex.fi/fi/viranomaiset/foka/2016/20162470

Yllä olevassa tapauksessa työvoimapoliittinen lausunto olisi saatu eteenpäin vain napin painauksella, mutta se oli jäänyt tekemättä ja lopulta oli ylitetty 30 päivän takaraja. Vaikuttaisi siltä, että myöhästymistä oli yritty peitellä uudella lisäselvityspyynnöllä, jossa pyydetiin uudelleen jo toimitettua asiakirjaa.

Eräs erittäin tyypillinen tapa simputtaa on päätösten ja lausuntojen viivästyttäminen… tällöin vain pitäisi muistaa käydä viimeistelemässä työtoiminta myöhemmin ennen takarajan paukkumista.

…toisin takarajan paukkumisesta ei aiheudu mitään konkreettisia seuraamuksia, jotka jotenkin ennalta ehkäisi vastaavan toistumisen.

62-vuotias kuntouttavaan työtoimintaan sanktion uhalla

http://www.finlex.fi/fi/viranomaiset/foka/2017/20172542

Edellisessä otetaan kantaa, että työttömän terveydentila pitää selvittää …. ennen sanktion määräämistä.

Mielestäni oleellisinta edellisessä on ettei työtöntä voi kyykyttää vain ”työkkärilakien” perusteella vaan myös muu lainsäädäntö on huomioitava.

 

Aika kyseenalaista, että 62-vuotias astmaatikko ja selkäsairas pitää vielä pakottaa kuntouttavaan työtoimintaan. Todennäköisyys työllistymisen palkkatyöhön on olematon. Kuntouttavan työtoiminnan perusteeksi jää vain kyseenalaiset hyödyt esim.  1. vältetään kunnan työmarkkinatuen sakkomaksu tai 2. turvataan jonkin tahon oikeus myydä työllistämispalveluja tai 3. työpanos on oltava jonkin tahon hyödynnettävissä tai 99. muuten vaan katsotaan ettei työttömällä ole edes 62-vuotiaana oikeutta omaan elinaikaansa.

 

Selkeä tapaus, mutta ”työkkärilain” velvoittamana työttömälle keppiä

http://www.finlex.fi/fi/viranomaiset/foka/2017/20172802

Työttömän kohdalla tehdään erittäin kyseenalaisesti tulkintoja työpaikasta kieltäytymisestä ja työpaikasta irtisanoutumisesta. Tässä tapauksessa henkilö on pystynyt näyttämään väitteensä toteen ja hänen kohdallaan asia on saatu korjattua työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnassa, mutta senkin jälkeen on annettu työvoimapoliitteinen lausunto irtisanoutumisen perusteella.

Yleensä työttömille määrätyt sanktiot eivät kumoudu, joten tässä tapauksessa taisi tulla rutiinilla tehty työvoimapoliittinen lausunto.

Jonkun pitäisi tutkia kaikki annetut sanktiot, jolloin saataisiin tietoa siitä, kuinka yhdenvertaisesti työttömiä on kohdeltu samankaltaisissa tilanteissa.

 

Työttömän syyllisyysolettama

http://www.finlex.fi/fi/viranomaiset/foka/2017/20172663

Asiaa käsittelevä viranhaltija on lähinnä tarkistanut täyttyykö lain edellyttämä tapahtumaketju ja työttömän antama selvitys on jätetty huomioimatta. Työttömälle on määrätty sanktio sen perusteella, että työtön jätti hakematta hänelle osoitettua työpaikkaa vaadittavan ADR-ajoluvan puuttumisen vuoksi.

Hyvin tyypillistä ettei työministeriön alaisessa toiminnassa huomioida lainkaan työttömän näkemystä tai hänen antamaa selvitystä.

Tässäkin on hyvä esimerkki, että osaavien ja kykenevien kannattaa tehdä kanteluita, sillä nyt on ainakin yksi kannanotto ettei työttömän tarvitse hakea työpaikkaan, johon hänellä ei ole vaadittavaa pätevyyttä.

Olisi mielenkiintoista tietää kumottiinko työttömälle määrätty sanktio ja saiko hän takautuvasti työttömyyskorvaukset, sillä laillisuusvalvojien päätökset ovat vain kannanottoja ja niillä ei oikaista tehtyjä päätöksiä.