Kelan tiedotussodan jatkoa

http://www.kela.fi/lehdistotiedotteet/-/asset_publisher/S3Q9lK5MESlT/content/perustoimeentulotukea-sai-toukokuussa-154-000-kotitaloutta?_101_INSTANCE_S3Q9lK5MESlT_redirect=%2Flehdistotiedotteet

Kelan kesäkuun lehdistötiedotteen mukaan tammi – toukokuussa myönnettiin toimeentulotukea 286 miljoonaa. Aikaisemmin tiedotettiin kuukausittain myönnetyt toimeentulotuet – tammikuussa 37 miljoonaa, helmikuussa 53 miljoonaa, maaliskuussa 62 miljoonaa, huhtikuussa 66.6 miljoonaa, joka oli ensimmäinen kuukausi, jolloin kela maksoi kaikkien toimeentulotukea saavien tuet.

http://www.kela.fi/documents/10180/3571044/toturaportti0806.pdf/06f4fd6b-50de-4302-b6ea-ac5c2adb0ae9

http://www.kela.fi/tilasto-perustoimeentulotuesta

Seuraavassa taulukossa on toukokuussa 2017 myönnetyt toimeentulotuet 66,7 miljoonaa, joten toimeentulotukimenojen ”räjähdysmäinen kasvuvauhti” oli lähes pysähtynyt. Kun kesäkuun lehdistötiedotteessa ilmoitettiin koko alkuvuoden aikana maksetut toimeentulotuet, niin ei rikottu tavalliselle palkansaajalle alkuvuoden aikana muodostunutta mielikuvaa, että toimeentulotukimenot kasvaa joka kuukausi kansantaloudellisesti kestämätöntä vauhtia.

Yllä olevassa tilastossa voi olla jo opiskelijoita, koska opintoetuudet eivät riitä koko lukuvuoden miniminormiin. Kesäkuussa toimeentulotukimenoihin tuli reipasta kasvua, joka voi osittain selittyä opiskelijoiden kesäloman aikaisella tuen tarpeella. Kun sadat tuhannet työttömät tekevät töitä palkatta, niin opiskelijoiden saatavilla on huomattavasti vähemmän kesätyöpaikkoja kuin oli ennen työttömien pakkotyövelvollisuutta, joten osa opiskelijoista jää yrityksestä huolimatta ilman opiskelijan taloutta korjaavaa kesätyöpaikkaa.

Kesäkuun toimeentulotuki 2017:

Puolen vuoden aikana on maksettu 363 miljoonaa euroa toimeentulotukea vain sen vuoksi, että päättäjät ovat päättäneet ettei työnantajan tarvitse maksaa palkkaa työntekijälleen, koska työssä olevat voivat täydentää elämiseen liian pientä palkkaa sosiaalisilla tuilla ja työttömäksi jääneet voivat vallan hyvin tehdä töitä sosiaaliturvaa nostaen.

Miksi haitataan terveellä pohjalla toimivien yritysten toimintaa ja uusien yritysten markkinoille tuloa paikkaamalla huonosti toimivien yritysten tulosta verovaroilla?

Mistä saisi tietoa, kuinka paljon tuohon täytyy pistää lisää veronmaksajien rahaa, jotta kaikki työttömyydestä aiheutuvat suorat kustannukset saadaan maksettua?

Kuten seuraavasta linkistä ja kuvakaappauksesta nähdään, niin yksistään toukokuussa maksettiin työttömyysturvaetuuksia 393 miljoonaa euroa, joten yhden kuukauden aikana maksetaan enemmän työttömyysturvaetuuksia kuin puolen vuoden aikana on myönnetty toimeentulotukea. Eli työttömyysturvaetuuksia maksetaan noin viisi kertaa enemmän kuukaudessa kuin myönnetään toimeentulotukea. Edelleen jää selvittämättä, kuinka paljon (moninkertaisesti) veroeuroja kuluu työttömyyspalveluiden hankintaan!

http://www.kela.fi/documents/10180/1630866/Suomen_tyottomyysturvaetuuksien_kk-tilasto.pdf/5f8838a3-7e9e-4c57-902e-33b0959c56b5

Siivooja-Maria

http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005296303.html

http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005299354.html

Henkilö ilmoitti saavansa asumistukea 103 euroa, lapsilisää 143 euroa, elatusapua 225 ja perustoimeentulotukea 858 euroa, joten

perusosat – 878 euroa – vuokra x + lapsilisä 143 euroa + elatusapu 225 euroa + asumistuki 103 euroa = 858 euroa,

josta vuokran määräksi saadaan 451 euroa, mikäli henkilö ei saanut tukea muihin menoihin tai harkinnanvaraista tukea.

(Mikäli mainittu 51 euron hammaslääkärilasku olisi huomioitu 858 euron tuessa, niin vuokra olisi 400 euroa, mutta toisaalta jutussa myös mainittiin, että asumismeno vie puolet 900 eurosta.)

Töissä:

Palkka + 1512 euroa
vero -262 euroa (ilmoitti, että 1512 eurosta jää verojen ja 350 euron työmatkakulujen jälkeen 900 euroa veroprosentti 17,3 %)
lapsilisä +143 euroa
elatusapu +225 euroa
vuokra – 451 euroa
asumistuki 103 euroa

Oikeus toimeentulotukeen (palkka 1250 + lapsilisä 143 + elatusapu 225 euroa – vuokra 451 euroa- perusosat 878 euroa – tuloista huomioimatta 150 euroa – työmatkakulut 350 euroa = ) toimeentulotuki 211 euroa. Mikäli veroa pidätetäisiin kuitenkin vähemmän tai vuokra olisi pienempi tai matkakulut alhaisemmat, niin saman verran vähemmän saisi toimeentulotukea ja päinvastoin.

Yhteensä töissä ollessa käteen jäisi (palkka 1512 – vero 262 + lapsilisä 143 + elatusapu 225 + asumistuki 103 + toimeentulotuki 211) 1932 euroa kuukaudessa, josta maksetaan kaikki menot.

Tukia nostaen:

Perustoimeentulotuki + 878 euroa yh ja lapsi (joka sisältää lapsilisän 143 euroa ja elatusavun 225 euroa).
vuokra +451 euroa (joka sisältää asumistuen 103 euroa)

Tuet yhteensä 1329 euroa kuukaudessa, josta maksetaan kaikki menot.  Huom. kyseessä on kahden ihmisen tuet ei yhdelle ihmiselle maksettavista tuista.

 

Vaikka 1932 eurosta vähennetään 350 euroa työmatkakuluja, niin silti 1582 euron  ja 1329 euron välisestä erotuksesta jää työssäkäynnin eduksi 253 euroa. Henkilö ei ilmeisesti hakenut toimeentulotukea, joten väitetyllä 17,3 %:n ennakonpidätysprosentilla hän menetti joka kuukausi noin 211 euron toimeentulotuen, jos vuokra olisi ollut 451 euroa ja 350 euron matkakulut olisi hyväksytty menoksi.

Näyttäisi ettei siivooja Maria oikein osaa hakea hänelle kuuluvia tukia, joten hänen asioiden hoitamisen perusteella ei pitäisi tehdä päätelmiä palkkatyön ja tukien suhteesta tai kannustavuudesta työntekoon. Toki, Marian asumistuki voi olla 103 euroa, mutta silloin hänelle on laskettu 1512 euroa suuremmat keskimääräiset kuukausiansiot, joten sen perusteella ei voi tehdä päätelmiä työn kannattavuudesta 1512 euron palkalla. Asumistuki on lisärahaa palkan lisäksi, mutta toimeentulotuessa asumistuki miinustetaan asumismenoista. Toimeentulotukea saadessa asumistuen määrällä ei ole mitään merkitystä, mutta kunta maksaa 50 %:a myönnetystä perustoimeentulotuesta, joten kunnan talouden eduksi olisi aina hakea valtion myöntämä asumistuki.

Koskaan töissä käyvä ei voi saada vähemmän tukia kuin työtön:

Toimeentulotukilaskelmaa tehtäessä työssäkäyvällä jokaisesta ansaitusta 100 eurosta voidaan jättää huomioimatta 20 euroa kuitenkin enintään 150 euroa, mutta työssä käyvälle on kuitenkin vähintään myönnettävä sama miniminormi kuin työttömälle, joten mitenkään töissä oleva ei voi saada vähemmän rahaa käytettäväksi kuin työtön, koska todelliset työmatkakulut huomioidaan toimeentulotukilaskelmassa menoksi.

 

Tässä yhteydessä täytyy kuitenkin myöntää, että tuo 20 euroa voisi olla isompi ja ehdottomasti tuota 150 euron maksimisummaa pitäisi nostaa.

Päivitys 25.7.2017

Saku Timonen torpedoi Iltasanomien väitteen ilman olettamuksia ja paremmin kuin minä: http://blogit.apu.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/2017/07/23/viilataan-sitten-pilkkua/

Korjattu 180 euron enimmäismäärä 150 eurolla.

http://www.kela.fi/toimeentulotuki-tulot-jotka-vaikuttavat

 

Miksi pakkotyö jatkuu….

http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201707032200243136_u0.shtml

Tarkoitukseksi voidaan väittää ihan mitä tahansa, mutta typeristä väitteistä huolimatta tosiasiat eivät muuksi muutu. Kun työntekijäksi ei voi saada palkatonta työntekijää, niin työ on teetettävä palkatun työntekijän työpanoksella, joten on turha ”lässytellä” ettei palkattomalla työllä korvata palkallista työtä. Menee ihan typeryydellä leikkimiseksi, jos lähdetään silmät kirkkaana väittämään, että palkattomilla hoidetut työtehtävät olisi jätetty tekemättä ellei olisi palkattomia työntekijöitä tekemään näitä hommia ja samalla avoimesti myönnettäisiin työttömän harjoittelevan työtehtäviä, joihin ei koskaan voisi työllistyä palkattuna työntekijänä.

Miksi ihmeessä työttömän tai koulutetunkin henkilön pitäisi todistella palkattomalla työnteolla pätevyytensä, kun vuosisatojen ajan tämä on saatu testattua palkkaamalla henkilö töihin? Palkka on kuitenkin työntekijän paras motivaattori, ja palkattoman työjakson jälkeen ansaittu uusi palkaton työjakso ei kannusta työtöntä antamaan loputtomasti usean kuukauden palkattomia  työnäyteitä. Useat opiskelijat ovat olleet kesälomien ajan palkkatöissä ja jokainen varmasti tietää oman kokemuksen perusteella, että useampien alojen työhönperehdyttäminen tapahtuu parissa päivässä ja puutteet täydennetään tarpeen vaatiessa pätevämmältä työntekijältä neuvoja kysymällä – tai pomolle/omistajalle soittamalla.

Jos yrittäjillä ei ole riittävää ammatitaitoa tai riskinottokykyä työntekijän palkkaamiseen, niin ei ole mitään järkevää syytä tukea tällaisia yrityksiä verovaroin. Nykyaikana on menty aivan liian pitkälle, kun yrittäjien riskiä siirretään veronmaksajien maksettavaksi ja virheellisen rekrytoinnin riskejä yritetään siirtää työntekijöille. Kun sallitaan yrityksen palkanmaksun korvaaminen  verovaroista maksettavilla sosiaalituilla, mahdollistetaan työntekijän palkkaukseen liittyvien kustannuksien siirtäminen yrityksen tuloksi, jolloin väistämättä vääristetään yritysten välistä kilpailua. Ainoa järkevä tilanne tukea yrityksen kannattavuutta sosiaalisilla tuilla olisi silloin, kun työtön yrittää perustaa itsensä työllistävän yrityksen, mutta jostakin syystä tämänkaltaiset todella työllistävät yhdenmiehen yritykset koetaan aiheuttavan täsmälleen sellaisia ongelmia kuin nykyinen palkattomien työntekijöiden hyödyntämien aiheuttaa. – Tämän tästä saa lukea kauppaketjujen konkursseista, koska ostajat katoavat palkattomien työntekijöiden myötä ja varallisuus siirtyy palkattomia työntekijöitä hyödyntävien yritysten omistajille, jotka eivät osta tarvettaan enempää ja heidän tuloverotus tapahtuu pääasiassa palkkaverotusta huomattavasti matalammalla osinkoverotusprosentilla.

Miksi työnantajalle kuuluvaa työnohjausta pitäisi tukea verovaroilla? Miksi haukutaan työnhakijoita huonosta valmiudesta tehdä töitä? Mikäli päätetään palkata työntekijäksi lukion käynyt ja jätetään alan ammattitutkinnon suorittanut valitsematta, niin luonnollisesti työntekijän perehdyttäminen lähtee ihan perusasioista ja tämä vie enemmän aikaa kuin ammattitutkinnon suorittaneen perehdyttämiseen kuluisi.

Mikäli työntekijä ei tuota riittävää työpanosta palkkansa vastineeksi, niin silloin työnjohdossa täytyy olla vikaa, tai on palkattu epäpätevä henkilö, tai on palkattu työntekijä ilman todellista tarvetta. Huonoja työntekijöitä löytyy, mutta huonoille työntekijöille pitää antaa varoituksia ja ellei työnantaja saa palkan vastineeksi työajalla tehtyä työskentelyä tai riittävää työpanosta, niin työntekijälle pitäisi antaa potkut. Näiden huonojen työntekijöiden palkkaamisen ja pitämisen perusteella ei pitäisi vaatia asiaan täysin syyttömiltä työttömiltä palkattoman työn tekemistä.

 

Ylläolevista väitteistä huolimatta harva palkattomien työkokeilujen ja palkkatukityöpaikkojen kierteeseen jäänyt työtön pääsee rehelliseen palkkatyöhön. Hämmästyttävintä on ettei vuosien aikana kertyneistä tuloksista kuitenkaan löydy totuutta, vaikka yhä useammat kertovat tämän ihan avoimesti:

https://yle.fi/uutiset/3-9704644?origin=rss

Edellisessä kerrotaan ihan avoimesti, että työkokeilun jälkeen voi työllistyä palkkatuella. Edellinen lienee ”SE” tilastoihin merkittävä onnistunut työllistyminen, vaikka koko palkallinen työjakso kestää vain saman ajan kuin veronmaksajien kukkarosta maksetaan palkkatukea. Luultavasti useat työnantajat olisivat valmiita palkkaamaan työttömän työnhakijan heti palkkatuen kera, mutta ilmeisesti työvoimavirkailijoiden kirjoittamattomat ”työkkärilait” sallivat palkkatuen myöntämisen vasta palkattoman työjakson jälkeen, jolloin saavutetaan työttömän nöyryyttämisen lisäksi näennäinen työllistymiseksi tulkittava tulos.

Tietoa, josta pitäisi kirjoittaa enemmän

http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005264147.html

Erittäin kiva lukea vaihteeksi asioista tietävän kynästä lähtöisin olevaa täysin selvää asiaa.

Yleensä tämän tästä saa lukea tekstejä, joissa työttömät syyllistetään aivan käsittömistä asioista ja taustalta löytyy vaatimus saada työntekijän työpanos palkatta tai elämään riittämättömällä palkalla. Koskaan ei olisi pitänyt joustaa työnantajan työntekijälleen maksamasta palkasta, koska ihmisen ahneus auttaa joustamaan moraalista ja tässä tapauksessa tarjonta on vain lisännyt kysyntää. Nykyistä lisääntyvää palkattoman työvoiman kysyntään yritetään tavoitella yhä törkeimmillä väitteillä ja vaaditaan köyhien elämän ajamista tilanteeseen, jossa elossa pysyäkseen työttömän täytyisi taistella palkattomasta työpaikasta verenmaku suussa.

Kun törmää työnhakijoille annettuihin neuvoihin tai työhönottajien näkemyksiin, niin usein niissä korostetaan ulkonäkötekijöitä (hakija ja hakemus) ja neuvot pätevyyden esiin tuomisesta loistavat lähes aina poissaolollaan. On täysin selvää, että työntekijä pitäisi valita työtehtävien vaatimusten perusteella.  Rekrytointi on tuomittu epäonnistumaan, jos lähdetään valitsemaan työntekijää pähkähulluilla perusteilla esim. tehdään oleteus, että painoindeksiltään alle 20 oleva työnhakija on kaikin puolin pätevämpi ja ahkerampi kuin painoindeksiltään yli 25 – tai – kirjoitusvirheettömällä hakemuksella työpaikkaa hakeva hitsari on pätevämpi kuin ammatillisesti pätevän hitsaaja, jonka hakemus kuhisee kirjoitusvirheitä ja hakemuksen muotoilu kertoo onnistuneesta kyvystä rikkoa työllistämiskoulutuksen myötä ”paskantärkeäksi” nostettua työnhaun etikettiä.

Lisäksi ”epäonnistunut rekrytointi oikeuttaa hyödyntämään palkattomia työntekijöitä” -perusteessa löytyy toinenkin epäloogisuusongelma, sillä palkattujen työntekijöiden perusteella ei voi tehdä mitään päätelmiä valinnan ulkopuolelle jäävistä työttömistä. Tietenkin voidaan tehdä päätelmä, että paras työnhakija on ”tietenkin” tullut valituksi, mutta tämän kaltainen päätelmä ei läpäise minkään tason älyllistä tarkastelua.

http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201705212200153251_u0.shtml

Yllä olevassa jutussa tulee viitaus yleisesti hyväksyttyyn epäkohtaan. Palkataan suhteilla epäpäteviä ihmisiä ja käytännössä vastuu rajoittuu palkan vastaanottamiseen. (En ota tässä kantaa jutussa mainittuihin pomoihin, sillä en ole seurannut heidän työskentelyn tuloksia – vaan otan kantaa yleiseen epäkohtaan, jossa pätevämpi hakija voidaan sivuttaa toisen hakijan saavuttaman aseman tai suhteiden perusteella).

Pitäisi tiedostaa, että yhteiskunnan kannalta olisi kustannus- ja toimintatehokkaampaa palkata pätevin hakija, sillä epäpätevän aiheuttamat lisäkustannukset maksetaan veronmaksajien kukkarosta ja epäpätevämpi ei pysty saavuttamaan niitä tuloksia, joita pätevämpi työntekijä voisi saavuttaa.

Pitäisi lopettaa puhuminen vastikkeettomista työttömyyskorvauksista, jotka ovat korvauksia työttömyydestä, ja nostaa puheenaiheeksi verotukseen enemmän vaikuttavat seikat eli vastikkeettomat palkat ja muodollinen virkavastuu.

Miksi ihmeessä työttömien pitäisi korvata palkatonta työtä tekemällä epäpätevien työn tulosta? Jos työ- ja elinkeinoministeriössä olisi pätevää henkilökuntaa, niin nykyiset työllistämispalvelut pyrkisivät edistämään palkkatyöhön työllistymistä ja työttömyyden syyksi hyväksyttäisiin myös työpaikkojen puuttuminen. Jos korostettaisiin virkavastuuta, niin nykyiset työllistymisen kannalta hyödyttömät työllistämispalvelut olisi jo vuosia sitten lopetettu kustannustehottomina, jolloin työttömyydestä loisiminen ei olisi koskaan saavuttanut nykyisiä mittasuhteita, jossa kansantalous ja työllisyys ”paranee” samaan tahtia kuin työttömien kyykytyspalveluja tarjoavien yritysten liikevaihto kasvaa. Eikö pätevä henkilökunta ymmärtäisi, että on järjetöntä vähentää palkansaajien määrää, korvata työntekijälle kuuluva palkka veronmaksajien kukkarosta maksettavalla sosiaaliturvalla ja edistää verosuunnittelua harrastavan yrittäjän omaisuuden kerryttämistä, koska se oma palkka maksetaan verovaroista. Lopulta siitä omasta palkasta pidätetään sen oman toiminnan seurauksena yhä enemmän veroa, koska yhä useampi tekee palkatonta työtä ja yhteiskunnan kustannukset katetaan yhä pienemmän veronmaksajajoukon veroilla. Tietenkin on mahdollista, että työ- ja elinkeinoministeriöstä löytyy pätevää henkilökuntaa ja oikeaa tietoa, mutta sitten täytyy ihmetellä, miksi päättäjät eivät tee päätöksiä koko yhteiskunnan etua ajatellen?

Tietämättömät tekevät…

Miksi ihmeessä sellaiset ihmiset tekevät tutkimuksia työttömyydestä, jotka pohjaavat koko tutkimuksen asenteelle, että vika löytyy yksinomaan työttömästä itsestään? Kun lähdetään tutkimaan asiaan näin virheelliseltä käsityspohjalta, niin ei voida puhua todellisesta tutkimuksesta ja mukamas -tutkimuksen tuloksena vain vahvistetaan tutkijan omia ennakkoluuloja.

Miksi ihmeessä ”syrjäytymisen estämistä” pohtii seminaarissa sellaiset henkilöt, jotka eivät huomioi ainoatakaan todellista syytä työttömyyteen tai itse syrjäytymiseen? Miksi ihmeessä työtön tulkitaan  aktiiviseksi vain silloin, kun työtön osallistuu työllistymisen kannalta hyödyttömiin palveluihin tai suostuu tekemään palkatonta työtä?  Liian alhaista sosiaaliturvaa pidetään syrjäytymisen mahdollistajana, vaikka se on palkkatyöpaikkojen puuttumisen ja työttömyystuen saamisen ehtona olevan pasiivisuusvelvoitteen jälkeen yksi merkittävimmistä syistä syrjäytymiseen.

Miksi ihmeessä sallitaan kansanedustajien tehdä päätöksiä, joilla loukataan ihmisoikeuksia? Saku Timonen kirjoitti jälleen kerran hyvin selkeästi päättäjien touhuista ja teki pitkän tulevaisuuden päätelmän ettei ole yhdenkään kansalaisen etu, että yhteiskunnassa tehdään palkatonta työtä: http://blogit.apu.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/2017/06/23/kavipa-taas-helposti/

Vuosien varrella on tullut opittua, että lähes kaikki työttömien kannalta posiitiviset ilmaisut ovat pelkkiä kiertoilmaisuja jostakin päinvastaisesta. Työttömiin kohdistuva viha eli ”auttaminen” on saavuttanut suomessa käsittämättömät mittasuhteet, joten jokin aika sitten yritin youtubesta etsiä luentoja, jotka hieman selventäisi viranhaltijoiden ajatuksenkulkua ja löytyihän sellainen: Luento pahuudesta: https://www.youtube.com/watch?v=OsFEV35tWsg . Lyhyesti sanottuna ihmisen pahuus voidaan kiteyttää kahteen seikkaan: Ensimmäinen pahuuden mahdollistaja on ihmisen luontainen tarve alistaa toista ihmistä, joka astuu kuvioihin kun ihmiselle annetaan liikaan valtaa ilman riittävää valvontaa, määriteltyjä rajoja tai koulutusta. Toinen ihmisen pahuuden mahdollistava seikka on kuvitelma, että joku muu kantaa vastuun minun tekemisistä. Molemmat mahdollisuudet pahan tekemiseen toteutuu työvoimavirkailijoiden ja sosiaalityöntekijöiden kohdalla – edellinen ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki viranhaltijat hyödyntäisivät tilaisuuden tehdä pahoja tekoja.

Seuraavassa on hyvin tyypillinen kirjoitus työttömyyteen liittyen, jossa ei hyväksytä työttömyyden syyksi palkkatyöpaikkojen puuttumista tai palkkatyöpaikkoja syövää palkatonta työtä, vaan työttömyyden syyksi hyväksytään vain työttömästä itsestään johtuvat syyt.

http://www.iltalehti.fi/tyoelama/201706162200126052_tb.shtml ja jutun alkuperäinen kirjoitus: https://www.ttl.fi/tyopiste/tutkijoiden-viesti-nama-keinot-ehkaisevat-syrjaytymista-tyoiassa/

Edellisessä 1. kohdassa mainitaan, että kannustinloukkuja tulee purkaa, mutta korjaava toimi ei kuitenkaan saisi vaarantaa toimeentuloa.

Kannustusloukujen purkamisesta puhuttaessa tarkoitetaan lähinnä liian isoja tukia verrattuna työstä maksettavaan palkkaan, jonka voisi tukien pienuuden vuoksi korjata pelkästään kelvollista palkkaa maksamalla – korjaava toimi olisi siis kohtuullinen palkkataso elinkustannuksiin suhteutettuna – eikä työnantajan palkanmaksuhalukkuuteen suhteutettuna.

Todellisia kannustusloukkuja syntyy kun tuet myönnetään portaittaisella mallilla ja maksuja peritään esim. lasten päivähoidosta samaisella porrasmallilla, jolloin tietyissä tulojen rajakohdissa samaan aikaan tuet tippuvat ja maksut nousevat merkittävästi.  Näissä kannustinloukku -kohdissa pakollisten menojen jälkeen voi jäädä käytettäväksi vähemmän rahaa, vaikka saa enemmän palkkaa. Edellisen ongelman voisi poistaa siirtymällä helmitauluajan -porrasmallista suoraviivaiseen laskutapaan eli siirtymällä laskutuksessa ja tukien myöntämistavassa tietokoneajalle – korjaava toimi olisi laskutuksen ja tukien myöntämistavan korjaaminen.

Olemassa olevaa kannustinloukku -ongelmaa ei edes haluta korjata, koska olemassa olevaa epäkohtaa voidaan käyttää tekosyynä kaikkien työttömien kepittämiseen. Kannustinloukku -ongelmaa tutkitaan ja lähdetään korjaamaan näkemyspohjalta, että nykyisellä tukitasolla työttömät eivät ole taloudellisesti riittävän pakotettuja  ottamaan vastaan töitä elämiseen riittämättömällä palkalla.

Suomessa toimeentulotuen perusosat: http://www.kela.fi/toimeentulotuki-perusosan-maara

Ylläolevasta taulukosta löytyy tieto talouden jokaiselle jäsenelle määritellystä miniminormista, johon tulotasoon kaikki ovat oikeutettuja ja tämän alittava osan voi kaikki saada toimeentulotukena.  Tämä kullekin henkilölle määritelty miniminormi pitää riittää kaikkiin menoihin hyväksyttyjen asumismenojen jälkeen, joitakin poikkeuksia löytyy esim. terveydenhoitomenot jne. Tähän peruosaan ei tule lisätulona työttömyyskorvauksia, lapsilisiä, elatustukia ja palkastakin voidaan jättää jokaisesta tienatusta 100 eurosta vain 20 euroa tulona huomioimatta eli 20 euroa jäisi enemmän käteen jokaisesta tienatusta 100 eurosta (kuitenkin korkeintaan 180 euroon asti), mutta myös koko palkka voidaan miinustaa myönnettävästä toimeentulotuesta. (voidaan, mutta ei ole pakko)

Esimerkki. Jos yksinhuoltajalla on kaksi alle 10 vuotiasta lasta, niin yhteenlasketuksi miniminormiksi muodostuu yksinhuoltajan perusosa 536,16 (jota voidaan alentaa 20 – 40 %:ia ellei suostu tekemään palkatonta työtä sen eri nimikemuodoissa) + 1. lapsi 307,37 euroa + 2. lapsi 258,58 euroa (lapsien perusosasta vähennetään lapsilisät, elatusapu ja lasten omat säästöt), jolloin kolmen hengen talouden saamat tuet/tulot kuukauden elinkustannuksiin on maksimissaan 1102,11 euroa, mutta voi olla myös 834,03 euroa. Suurimmat kannustinloukut on nimenomaan lapsiperheillä, jossa molemmat vanhemmat ovat työttöminä tai kyse on yksinhuoltajasta, mutta heidänkin kohdallaan kyse on aina useamman henkilön tuista ja kuten voidaan esimerkkilaskelmasta havaita, niin jo kohtuullinen kuukausipalkka toisi paremman tulotason. (Perheen kuukauden ruokamenot voi käydä arvioimassa tuolla: https://www.foodie.fi/products , mutta pitää huomioida ettei perusosa ole tarkoitettu yksistään ruokaan vaan tuolla perusosalla pitää myös maksaa työnhaku, hankkia vaatteet, kengät, huonekalut, kodinkoneet, liikkuminen, pesuaineet, hygeniatarvikkeet, hiusten leikkaus, lasten lelut ja harrastukset…jne. – Huom. pikkukaupoissa ruoka maksaa enemmän.)

2. Päivähoitopaikka lapsille.

Tätähän korjattiin(?) rajoittamalla työttömien lasten oikeutta päivähoitopaikkaan. Yleensä lasten kokopäiväinen päivähoito ei järjesty yhtä nopeasti kuin työpaikka pitäisi ottaa vastaan, joten eiköhän tälläkin työllistymisen parannuksella ole muutamia sanktioita järjestynyt ja nimenomaan aktiivisille työnhakijoille.

3. Kansansairauksien ehkäisyyn kannattaa panostaa…

Ihan hyvä idea, mutta mitähän tekemistä tällä on työttömyyden kanssa? Mihin tutkimustuloksiin tässä viitataan?  Olisiko kyse tutkimuksesta, jossa 100 % :n tuloksella työllistymättömiltä työttömiltä on löydetty aiemmin toteamattomia mielen sairauksia(?) ellei löytynyt jotakin aiemmin todettua sairautta: https://tuloksetontaopiskelua.wordpress.com/2016/01/13/tyottomat-eivat-olekkaan-alkoholisteja-vaan-mielisairaita/ ja https://tuloksetontaopiskelua.wordpress.com/2016/01/23/kuinka-musta-muuttuu-valkoiseksi/ .

Yleensä virallisen näkemyksen perusteella kaikki työttömyyden mahdolliset syyt löytyy yksistään työttömästä ja syiden poistamiseen tarjotaan lähes jokaisessa ehdotuksessa palkatonta pakkotyötä tai pakottamista työllistymisen kannalta hyödyttömään palveluun,  mutta varsinaisesta terveydenhoidosta ei liene tässä ehdotuksessa kyse: http://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005243441.html

Aikoinaan kaikki sairaat pääsivät hoitojonoihin ja hoitoon pääsyä joutui odottelemaan hoidon kannalta liian kauan,  jolloin ratkaisuksi keksittiin yhdistää priorisointi ja hoitotakuu, joka polkaistiin käyttöön purkamalla jonot ylitöitä tekemällä ja sen jälkeen aikoja on jaettu vain tietylle ajanjaksolle kerrallaan (esim. https://tuloksetontaopiskelua.wordpress.com/2016/08/09/terveydenhuollon-aikavaraus/). Hoitotakuulla varmistettiin nopeampi hoitoon pääsy, mutta vain hyvätuloisten kohdalla ja huonotuloiset saavat hoitoa, mikäli onnistuvat ylittämään monta estettä ja pääsevät hyödyntämään hyvätuloisilta käyttämättä jäävää hoitokapasiteettia.

4. Työvoimaviranomaisten on tunnistettava työttömien työkykyongelmat ja ohjattava heidät tarvittavien palveluiden piiriin.

Tässä työvoimaviranomaisille annetaisiin työllistämispalveluden toteuttamisen kannalta täysin tarpeetonta valtaa. Itse asiassa työvoimavirkailijoille annettu liika valta on johtanut  tähän nykyiseen tilanteeseen, jossa työttömät on leimattu perusteettomilla väitteillä epäkelvoiksi ihmisiksi ja työnvälityksen ainoaksi tavoitteeksi on muodostunut työttömien kyykyttäminen: Työttömyydestä loisitaan ja palkaton pakkotyö mielletään palveluksi.

Tyhjentävästi tietoa siitä, kuinka työttömyyden varjolla kupataan verovaroja löytyy Saku Timosen blogista: http://blogit.apu.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/2017/05/30/mita-nyt-taas

https://yle.fi/uutiset/3-9661073?origin=rss

5. Sosiaali- ja terveyspalveluiden on oltava yhtä helposti saatavilla työttömien ja työllisten.

Lakihan on jo aiemmin turvannut kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun, mutta edistystähän tämäkin on kun tiedostetaan (ainakin jollakin tasolla) teorian ja epävirallisesti hyväksytyn käytännön ero.

6. … yhtäläiset koulutus- ja kehitysmahdollisuudet…

Kannatan asiaa ehdottomasti, mutta luultavasti tuolla tarkoitetaan työttömien pakottamista työttömille suunnattuihin ”kuinka herään aamulla innosta puhkuen palkattomaan työntekoon” -tyyppisiin koulutuksiin ja yhtäläisellä oikeudella viitataan lähinnä yhtäläiseen elinajan käyttämiseen koulutuksen kohteena olemiseen (eli taustalta löytynee jälleen kerran ideologia, että työttömällä ei ole oikeutta omaan elinaikaansa).

Suomen kulissit takaa ja edestä

Suomen ihmisoikeustilanne on tiedossa:

https://perustuslakiblogi.wordpress.com/2017/05/10/pauli-rautiainen-tyomarkkinatuen-ja-asumistuen-taso-loukkaa-euroopan-sosiaalista-peruskirjaa/

Samaan aikaan suomi pitää erittäin onnistuneesti yllä vaikutelmaa hyvästä taloustilanteesta:

http://www.hs.fi/talous/art-2000002892044.html

Päättäjät steppailevat kovasti ylläpitääkseen vaikutelmaa hyvästä työllisyystilanteesta.

Karkeasti ottaen suomessa työttömäksi jäävä pääsee nopeasti palkkatyöhön tai jää työvoimapalveluiden piirileikkeihin pyörimään. Todellinen pitkäaikatyöttömyys lisääntyy koko ajan, vaikka kuntien työmarkkinatuen sakkomaksujen vaikutuksesta erilaisilla temppuiluilla saadaan aika ajoin pitkäaikaistyöttömän yhtäjaksoinen työttömyyskertymä katkaistua. Hirveästi käytetään yhteiskunnan varoja siihen, että varmistetaan ettei työtön pääse liikaa nauttimaan elämästään 21,5 pv/kk * 32,44 euroa/pv *0,80 = 557,97 euroa/kk summalla. Päättäjät hoitavat omasta mielestään työttömyyttä onnistuneesti, kun palkkatyötä vailla olevan tuki myönnetään eri nimikkeillä tai eri luukuilta, vaikka tämän kaltainen edestakaisin steppailu aiheuttaa vain yhteiskunnalle lisäkuluja.

Jos myyjä haukkuu myytävää tavaraa eri termeillä kelvottomaksi, murjoo myytävän tavaran myyntikelvottomaan kuntoon tai maksaa asiakkaalle myytävän tavaran vastaanottamisesta, niin tuskin kukaan ihmettelee, kun tällainen pähkähullu toiminta johtaa vain huonompaan taloudelliseen tilanteeseen. Jostakin syystä suomen päättäjät kuvittelevat toimivansa älykkäästi kun hoitavat työttömyyttä vastaavalla  tavalla: Osallistuvat aktiivisesti työttömien hakkumiseen, murjovat työllistämispalveluilla työttömän nopeasti työkelvottomaksi, varmistavat kyykyhyppelyillä ettei työttömälle jää aikaa työnhakuun ja elämiseen liian pienellä tuella varmistetaan ettei työnhakukuluihin ole varaa. Yksinkertaisesti: Työttömyyttä voidaan hoitaa työttömän kannalta vain yhdellä tavalla eli työttömän työpanos olisi myytävä työnantajalle palkan vastineeksi, jolloin pitäisi ymmärtää ettei työttömän haukkuminen, murjominen tai rahan sysääminen työttömän vastaanottajalle edistä työllistymistä vaan päinvastoin.

Miksi näin kuitenkin tehdään?

http://tuhannentyohakemuksenimies.blogspot.fi/2015/03/tyottomilla-tienaus.html , josta löytyy linkki https://www.aamulehti.fi/juttuarkisto/?cid=1194964550110

21,5 pv/kk * 8 h/pv * 48 euroa/h = 8256 euroa/kk  …kuukausipalkaksi laskettuna tulee ihan mukava summa, jonka voisi käyttää myös yhteiskunnalle hyödyllisen työpanoksen ostamiseen ellei työttömän nöyryyttäminen tuottaisi suurempaa tyydytystä.

Olisi jo korkea aika ryhtyä kertomaan veronmaksajille, kuinka paljon rahaa TODELLISUUDESSA käytetään työttömien kyykyttämiseen? Tietojen julkistamisen voisi tehdä kuukausittain julkaistavalla tiedotteella, jossa eritellään työministeriön kulut, TE-toimistojen kulut ja kunkin työllistämispalveluyrityksen ”palvelutarjonta”-laskutuksesta aiheutuneet kulut.

Olisi myös aiheellista ryhtyä julkaisemaan todellista tietoa työllistämispalveluiden työllistävästä vaikutuksesta. Alla olevan jutun perusteella työvoimapalveluiden tehokkuutta on tutkittu – mistä löytyy tulokset? Miksi työvoimapalveluiden työllistämisvaikutuksia tutkitaan mielipidekyselynä, kun tiedon voisi poimia työministeriön tiedoista?

https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/220690-kela-sen-paljasti-tyovoimapalveluilla-ei-vaikutusta-tyollistymiseen-aika-karu-luku

 

Viedään työttömän viimeisetkin oikeudet…

http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/aktiivinen_tyonhaku-65129

Nykyään tehdään selvityspyyntö kun löytyy jokin riittävä peruste katkaista työttömän työttömyyskorvaukset. Ongelmaksi on näemmä nousemassa epäkohta, että työttömät osaavat yhä useammin hoitaa velvollisuutensa todistettavasti, jolloin selvityspyynnöllä tavoiteltu työttömyyskorvausten menettäminen epäonnistuu.

Aikaisemmin TE-toimiston väittämä kieltäytyminen tai laiminlyönti on pitänyt yksilöidä ja tutkia, mutta nyt tämä aiotaan korvata kolmen kuukauden välein tehtävällä kokonaisvaltaisella arvioinnilla.

Edellinen tarkoittaa vain siirtymistä pärstäkerroinperusteisiin sanktioihin, joita on mahdoton kumota, koska kokonaisvaltaista arviointia on erittäin paha todistaa vääräksi.